Tuntuuko sinusta koskaan tältä?

VOI ETTÄ

Olitko äitisi ja isäsi virhe syy ei silloin ole yksin sun mutta osin silti

Hyviä huomioita.

Oonkohan mä jonkun puuttuvat rusinat?

Juu joskus tuntui, mutta aloin kapinoimaan maksanlaatikkoa vastaan. :)

Vakavasti .. en ole elmässäni kerennyt voivottelemaan rusinoiden perään kun on pitänyt kiirettä ihan selviytymisen kanssa.
Puuttunut kyky haluta asioita, niitä rusinoita siis.
Oppinut laittamaan siihen maksanlaatikkoon nokareen voita, niin hyvin on maistunut.

Sun kannattaisi nähdä hetki nälkää, ni jo alkaa rusinatonkin maksanlaatikko maistumaan. Pikku paasto tähän väliin voisi helpottaa oloa tai sit sun pitää vaan lähteä hammparille. :)

Meidän elämissä on selvästi eroa. Koska en suostu laittamaan maksalaatikkoa suuhuni (en rusinoilla, enkä ilman), tarkoittaako tämä nyt sitä, että minulta puuttuu kaikki elämisen oleelliset komponentit? 🤔

Päivän iskulause: Ehdoton EI! maksalaatikolle. 💥☝️🤢

Maksalaatikkoa ilman rusinoita ei syödä. Piste.

-keinovaginamies-

Ymmärrän hyvin.

Itse pidän rusinoista, mutta maksalaatikot jätän kokonaan syömättä. 😄

Vitsi vitsi. Tuo aloitus kuulostaa vain siltä, että toiminta ei ole synkassa omien arvojen kanssa. Asia on korjattavissa.

🦄

Issäis ja äiteis naatiskeli makslooraa, sen jälkkee ku oli sinuva tehneet.

Ite ajattelen että niin kauan kuin hengitän, se riittää minulle. Ja se on itse asiassa aika perkeleen hyvä saavutus. Kaiken muun voi sitten järjestää siihen ympärille. Ja yleensä kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Uskon myös, että jokainen on oman onnensa seppä. Pitää olla valmis taitelemaan sen eteen, että elämä etenee haluamaansa suuntaan. Ja sitten jos ei onnistu, voi syyttää vain itseään.

Ei tunnu.

En oikein pidä maksalaatikosta ja ronkin aina ne rusinat pois. Maksalaatikko on kuitenkin ruokaa. Jollei muuta ole, syön varmasti ihan tyytyväisenä sitäkin nälkääni. Rusinat ovat hyviä vain kuivattuina, ei turvotettuina ruokiin tai leipomuksiin. Jossain tilanteessa olisin varmasti onnellinen niistä löysistä rusinoistakin.

Mulla on oikein hyvä elämä. Se ei taatustikaan vastaa monen muun vaatimuksiin, mutta tämä onkin minun oma elämäni, ei muiden.

xLiner

Vaihtelee, kun elämä koostuu jaksoista. Joissakin on elämän maksalaatikko rusinoilla ja joissakin jaksoissa ilman. On niissä eroja. Joskus on joku energiasyöppö joka poimii rusinat elämäni maksalaatikosta, ne pitää koota siihen uudelleen. Kai aina itse, tuskin niitä kukaan toinen sinne ripottelee. Onko kuitenkin hyvä että tämä vaihtelevuus on, mistä muuten huomaa että on hyviä ja vähemmän hyviä, laimeampia aikoja. Nyt minulla on sellaien laimea. Joo, aloittajalla välähti, se maksalaatikko on kuin elämä tai päinvastoin.

Rusinoista tehdään viiniä! Toisaalta mulle on se ja sama onko maksalaatikossa vai ei. Kun paistaa pannulla maksamakkaran kera, niin mikään ei ole niiiiiin hyvää!
Sunnuntaisin jopa puolukkahilloa päälle!

Kyllä minä syön maksakastikettakin pottumuusin kanssa, mutta ei se ole yhtä hyvää. Aikoinaan kissat oli aivan himona raakaan siansydämeen. Söivät sitä arvojärjestyksessä. Vanhin kolli aloitti.
Veretkin juotiin lautaselta ja sitten tyytyväisenä päikkäreille.

>simiti<

No ei muuta ku reklamaatiota tekemään saarioiselle äitien tekemälle ruualle vaikka sillä verukkeella ettei lukenut tarpeeksi isolla ettei ole rusinan rusinaa, palstaäijä T ketjujen pskoja T

Jaahas, minä taas inhoan rusinoita joten minulle rusinaton maksalaatikko sopii.

Elämässänikään en siedä ilkeitä ihmisiä tai ihmisiä, jotka vievät energiaani. Minulla on ihania ystäviä ja rakas puoliso; olen tyytyväinen rusinattomaan elämääni; rusinat maistuvat pahalle ja niistä tulee ällö olo!