Veren syömisestä tuli saastaiseksi iltaan asti

Hyvin ymmärretty!

Niinpä.
Siis: ihan mielipuolista kulttitoimintaa JT:lla.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Hyvin ymmärretty!

Kiitos kovasti.
Minä vain noudatan käännösvirhettömän raamatun Peräilmaohjeita.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Niinpä.
Siis: ihan mielipuolista kulttitoimintaa JT:lla.

Mielipuolisuuden yleisvamma on politiikkojen kokoussalissa missä patsaista lohkeaa häijyä teatteri huumoria vain sitä katseleville sokeille, joka kokouksessa ei muisteta mitä metallia lattialle putoili.

Epäjumalille uhratun ja veren/kuristetun karttamisen kehoitus liittyy tuon ajan tilanteeseen ja pakana- ja juutalaiskristittyjen välisiin suhteisiin. Pakanasta kääntyneiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista, mutta heidän toivottiin noudattavan sieltä tiettyjä tärkeimpiä periaatteita alueilla, joilla pakana- ja juutalaiskristityt olivat läheisissä tekemisissä keskenään, varsinkin jos kokoonnuttiin yhdessä synagogaan. Toisaalta esimerkiksi Korintissa tilanne oli erilainen, ja sinne Paavali saattoi antaa toisenlaisen ohjeen, jonka mukaan epäjumalille uhrattua sai syödä, jos omatunto sen salli. Heikomman veljen omaatuntoa piti kuitenkin rakkauden hengessä kunnioittaa.

Apostolien ohje ei siis ollut edes oman aikanaan 1. vuosisadalla kaikkia seurakuntia sitova, saati niin, että se ulottuisi nykyaikaan, jossa pakana- ja juutalaiskristittyjen väliset kysymyksenasettelut eivät ole enää ajankohtaisia. Ja tietenkään tuolla ohjeella ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kanssa, joten siinäkin suhteessa Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta.

Kristinuskossa suhde ruokaan on mutkaton, eivätkä Vanhan testamentin ruokasäädökset koske kristittyjä miltään osin. Ruoka kuuluu katoavaan maailmaan ja on ruumiin ravitsemista varten. Sillä ei ole jumalasuhteen kannalta muuta merkitystä kuin se, ettei toisia tule tarpeettomasti loukata ruuallaan. Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä toimia omaatuntoaan vastaan, joten jos kokee, että verta ei tule syödä, tällöin on parempi olla sitä syömättä.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Epäjumalille uhratun ja veren/kuristetun karttamisen kehoitus liittyy tuon ajan tilanteeseen ja pakana- ja juutalaiskristittyjen välisiin suhteisiin. Pakanasta kääntyneiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista, mutta heidän toivottiin noudattavan sieltä tiettyjä tärkeimpiä periaatteita alueilla, joilla pakana- ja juutalaiskristityt olivat läheisissä tekemisissä keskenään, varsinkin jos kokoonnuttiin yhdessä synagogaan. Toisaalta esimerkiksi Korintissa tilanne oli erilainen, ja sinne Paavali saattoi antaa toisenlaisen ohjeen, jonka mukaan epäjumalille uhrattua sai syödä, jos omatunto sen salli. Heikomman veljen omaatuntoa piti kuitenkin rakkauden hengessä kunnioittaa.

Apostolien ohje ei siis ollut edes oman aikanaan 1. vuosisadalla kaikkia seurakuntia sitova, saati niin, että se ulottuisi nykyaikaan, jossa pakana- ja juutalaiskristittyjen väliset kysymyksenasettelut eivät ole enää ajankohtaisia. Ja tietenkään tuolla ohjeella ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kanssa, joten siinäkin suhteessa Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta.

Kristinuskossa suhde ruokaan on mutkaton, eivätkä Vanhan testamentin ruokasäädökset koske kristittyjä miltään osin. Ruoka kuuluu katoavaan maailmaan ja on ruumiin ravitsemista varten. Sillä ei ole jumalasuhteen kannalta muuta merkitystä kuin se, ettei toisia tule tarpeettomasti loukata ruuallaan. Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä toimia omaatuntoaan vastaan, joten jos kokee, että verta ei tule syödä, tällöin on parempi olla sitä syömättä.

Lue lisää

> Epäjumalille uhratun ja veren/kuristetun karttamisen kehoitus liittyy tuon ajan tilanteeseen ja pakana- ja juutalaiskristittyjen välisiin suhteisiin. Pakanasta kääntyneiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista >

Kristityiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista kuten Apt. 15. luvun päätöslauselmasta voi lukea. Asia koski sekä pakana- että juutalaiskristittyjä.

> Paavali saattoi antaa toisenlaisen ohjeen, jonka mukaan epäjumalille uhrattua sai syödä, jos omatunto sen salli >

Paavalin esittämä todisteluketju epäjumalien temppeleistä peräisin olevista ruhon osista ja niiden soveltuvuudesta kristityiden ruoaksi (1.Kor. 8. ja 10. luku) ei ollut "toisenlainen ohje", joka olisi poikennut Apt.15. luvun päätöslauselmasta. Se oli tarkennus ohjeistukseen sellaisille alueille, joissa kristityt joutuivat elämään epäjumalien palvonnan keskellä. Tilanne oli täysin erilainen kuin Jerusalemissa tai muualla Israelissa jossa pääosa kristityistä eli.

Paavali osoitti että fyysinen liha ei sinällään edustanut epäjumalaa (vaikka se olisi teurastettu epäjumalan temppelissä) vaan epäjumalanpalvontaan vaadittiin mielenasenne, jossa liha oli osa epäjumalaan kohdistuvasta kunnioituksesta. Jos sellaista yhteyttä ei tuntenut, liha oli pelkkä elintarvike. Paavali myös yksilöi tilanteita, joissa ihminen pystyi tekemään asiasta johtopäätöksiä; lihakaupassa myytävä liha oli neutraalia kauppatavaraa ja jonkun tarjoaman aterian saattoi syödä ilman pelkoa sen yhdistämisestä epäjumaliin (1.Kor.10:25,27).

Paavali kuitenkin toi esiin sen, että joku voisi tahtomattaan joutua tilanteeseen, josta joku toinen voisi tehdä vääriä johtopäätöksiä ja siksi ihmisen tulisi olla tietoinen paitsi oman omatuntonsa puolesta, myös muiden omatunnon takia. Esimerkiksi jos aterioisi epäjumalan temppelin yhteydessä olevassa ravintolassa (1. Kor.8:10), joku saattaisi kompastua hengellisesti nähdessään sen, vaikka aterioija itse ei näkisi tilanteessa mitään väärää vaan pitäisi sitä normaalina palvelun ostamisena. Toisaalta saattaisi syyllistyä epäjumalan palvontaan, jos söisi ruokaa, jonka tarjoaja korostaisi sen olevan tehty jonkun epäjumalan kunnioittamista varten (1.Kor.10:28) vaikka ruoka-aineissa ei sinänsä olisi mitään omituista tai poikkeavaa.

Tällaiset tilanteet olivat mahdollisia niissä maisemissa, missä Paavali suoritti palvelustaan ja opetti kristittyjä elämään paikallisissa olosuhteissa apostolien päätöslauselman mukaisesti.

On huomioonotettavaa, että Paavali ei sanallakaan ottanut kantaa veren käyttämiseen, joka kristityiltä kiellettiin samaisessa päätöslauselmassa. Se oli kaikille kristityille päivänselvä periaate ja juutalaiskristityille tuttu jo vuosituhantisesta uskonnollisesta perinteestä.

> tietenkään tuolla ohjeella ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kanssa, joten siinäkin suhteessa Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Ohjeessa ei ole määritelty veren karttamisen olevan jollain tapaa vapaaehtoista tai tapauskohtaista. Karttamiskäsky oli kaiken kattava riippumatta mielikuvituksen ja kekseliäisyyden määrästä tai aikaperusteesta.

Raamatussa on esitetty myös periaate, jonka mukaan ihmisen hengen riistäminen on Jumalan lain rikkomista. Asiaa ei edes mainittu apostolien päätöslauselmassa, mutta silti periaatetta noudatetaan ja tappaminen tuomitaan kaikkialla. Jos veren lääketieteellistä käyttöä puolustellaan sillä, että Raamatun kirjoittamisen aikaan verensiirtoa ei edes käytetty (joten karttaminen ei siksi ulottuisi verensiirtoon) niin saman ajatusmallin mukaan ihmisen ampuminen olisi hyväksyttävää koska Raamatun kirjoittamisen aikaan ampuma-aseita ei ollut olemassa.

> Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Itse asiassa Vartiotornin tulkinta perustuu täysin Raamattuun. Muut tulkinnat nostavat ihmisen näkökannan ja ihmisen tarpeet Jumalan periaatteita tärkeämmäksi. Jehovan todistajat taas eivät sitä tee.

Anonyymi00011 kirjoitti:

> Epäjumalille uhratun ja veren/kuristetun karttamisen kehoitus liittyy tuon ajan tilanteeseen ja pakana- ja juutalaiskristittyjen välisiin suhteisiin. Pakanasta kääntyneiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista >

Kristityiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista kuten Apt. 15. luvun päätöslauselmasta voi lukea. Asia koski sekä pakana- että juutalaiskristittyjä.

> Paavali saattoi antaa toisenlaisen ohjeen, jonka mukaan epäjumalille uhrattua sai syödä, jos omatunto sen salli >

Paavalin esittämä todisteluketju epäjumalien temppeleistä peräisin olevista ruhon osista ja niiden soveltuvuudesta kristityiden ruoaksi (1.Kor. 8. ja 10. luku) ei ollut "toisenlainen ohje", joka olisi poikennut Apt.15. luvun päätöslauselmasta. Se oli tarkennus ohjeistukseen sellaisille alueille, joissa kristityt joutuivat elämään epäjumalien palvonnan keskellä. Tilanne oli täysin erilainen kuin Jerusalemissa tai muualla Israelissa jossa pääosa kristityistä eli.

Paavali osoitti että fyysinen liha ei sinällään edustanut epäjumalaa (vaikka se olisi teurastettu epäjumalan temppelissä) vaan epäjumalanpalvontaan vaadittiin mielenasenne, jossa liha oli osa epäjumalaan kohdistuvasta kunnioituksesta. Jos sellaista yhteyttä ei tuntenut, liha oli pelkkä elintarvike. Paavali myös yksilöi tilanteita, joissa ihminen pystyi tekemään asiasta johtopäätöksiä; lihakaupassa myytävä liha oli neutraalia kauppatavaraa ja jonkun tarjoaman aterian saattoi syödä ilman pelkoa sen yhdistämisestä epäjumaliin (1.Kor.10:25,27).

Paavali kuitenkin toi esiin sen, että joku voisi tahtomattaan joutua tilanteeseen, josta joku toinen voisi tehdä vääriä johtopäätöksiä ja siksi ihmisen tulisi olla tietoinen paitsi oman omatuntonsa puolesta, myös muiden omatunnon takia. Esimerkiksi jos aterioisi epäjumalan temppelin yhteydessä olevassa ravintolassa (1. Kor.8:10), joku saattaisi kompastua hengellisesti nähdessään sen, vaikka aterioija itse ei näkisi tilanteessa mitään väärää vaan pitäisi sitä normaalina palvelun ostamisena. Toisaalta saattaisi syyllistyä epäjumalan palvontaan, jos söisi ruokaa, jonka tarjoaja korostaisi sen olevan tehty jonkun epäjumalan kunnioittamista varten (1.Kor.10:28) vaikka ruoka-aineissa ei sinänsä olisi mitään omituista tai poikkeavaa.

Tällaiset tilanteet olivat mahdollisia niissä maisemissa, missä Paavali suoritti palvelustaan ja opetti kristittyjä elämään paikallisissa olosuhteissa apostolien päätöslauselman mukaisesti.

On huomioonotettavaa, että Paavali ei sanallakaan ottanut kantaa veren käyttämiseen, joka kristityiltä kiellettiin samaisessa päätöslauselmassa. Se oli kaikille kristityille päivänselvä periaate ja juutalaiskristityille tuttu jo vuosituhantisesta uskonnollisesta perinteestä.

> tietenkään tuolla ohjeella ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kanssa, joten siinäkin suhteessa Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Ohjeessa ei ole määritelty veren karttamisen olevan jollain tapaa vapaaehtoista tai tapauskohtaista. Karttamiskäsky oli kaiken kattava riippumatta mielikuvituksen ja kekseliäisyyden määrästä tai aikaperusteesta.

Raamatussa on esitetty myös periaate, jonka mukaan ihmisen hengen riistäminen on Jumalan lain rikkomista. Asiaa ei edes mainittu apostolien päätöslauselmassa, mutta silti periaatetta noudatetaan ja tappaminen tuomitaan kaikkialla. Jos veren lääketieteellistä käyttöä puolustellaan sillä, että Raamatun kirjoittamisen aikaan verensiirtoa ei edes käytetty (joten karttaminen ei siksi ulottuisi verensiirtoon) niin saman ajatusmallin mukaan ihmisen ampuminen olisi hyväksyttävää koska Raamatun kirjoittamisen aikaan ampuma-aseita ei ollut olemassa.

> Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Itse asiassa Vartiotornin tulkinta perustuu täysin Raamattuun. Muut tulkinnat nostavat ihmisen näkökannan ja ihmisen tarpeet Jumalan periaatteita tärkeämmäksi. Jehovan todistajat taas eivät sitä tee.

Lue lisää

Epäjumalille uhratulla tarkoitettiin temppeleistä peräisin olevaa lihaa, jonka alkuperä häiritsi juutalaisia ja joitakin kristittyjä. Monilla alueilla oli vaikea edes löytää muunlaista lihaa. Apostolien ohjeessa "Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille" oli taustalla pyrkimys juutalais- ja pakanakristittyjen sopuun ehdottamalla kompromissia. Paavalin suhtautuminen kuitenkin oli, että koska epäjumalat eivät ole mitään todellista, ei lihan alkuperästäkään tarvitse välittää, jos omatunto tämän salli. Toisaalta omaatuntoaan vastaan ei tullut toimia, eikä loukata toisen omaatuntoa. Veren syöminen tulee epäsuorasti käsiteltyä ohjeessa syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään tai vieraalle tarjotaan. Lihassa tai lihatuotteessa, esimerkiksi makkarassa, saattoi hyvinkin olla verta, mutta kristityn ei tarvinnut tästä asiasta välittää. Juutalaiset eivät lihakaupoissa asioineet eivätkä pakanan luona aterioineet, koska lihan alkuperästä ja verettömyydestä ei ollut tietoa, vaan järjestivät oman ruokahuoltonsa. Kristityn ei kuitenkaan tarvinnut toimia juutalaisten tavoin, jos hänen omatuntonsa tämän salli eikä se loukannut toisia.

Anonyymi00011 kirjoitti:

> Epäjumalille uhratun ja veren/kuristetun karttamisen kehoitus liittyy tuon ajan tilanteeseen ja pakana- ja juutalaiskristittyjen välisiin suhteisiin. Pakanasta kääntyneiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista >

Kristityiltä ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista kuten Apt. 15. luvun päätöslauselmasta voi lukea. Asia koski sekä pakana- että juutalaiskristittyjä.

> Paavali saattoi antaa toisenlaisen ohjeen, jonka mukaan epäjumalille uhrattua sai syödä, jos omatunto sen salli >

Paavalin esittämä todisteluketju epäjumalien temppeleistä peräisin olevista ruhon osista ja niiden soveltuvuudesta kristityiden ruoaksi (1.Kor. 8. ja 10. luku) ei ollut "toisenlainen ohje", joka olisi poikennut Apt.15. luvun päätöslauselmasta. Se oli tarkennus ohjeistukseen sellaisille alueille, joissa kristityt joutuivat elämään epäjumalien palvonnan keskellä. Tilanne oli täysin erilainen kuin Jerusalemissa tai muualla Israelissa jossa pääosa kristityistä eli.

Paavali osoitti että fyysinen liha ei sinällään edustanut epäjumalaa (vaikka se olisi teurastettu epäjumalan temppelissä) vaan epäjumalanpalvontaan vaadittiin mielenasenne, jossa liha oli osa epäjumalaan kohdistuvasta kunnioituksesta. Jos sellaista yhteyttä ei tuntenut, liha oli pelkkä elintarvike. Paavali myös yksilöi tilanteita, joissa ihminen pystyi tekemään asiasta johtopäätöksiä; lihakaupassa myytävä liha oli neutraalia kauppatavaraa ja jonkun tarjoaman aterian saattoi syödä ilman pelkoa sen yhdistämisestä epäjumaliin (1.Kor.10:25,27).

Paavali kuitenkin toi esiin sen, että joku voisi tahtomattaan joutua tilanteeseen, josta joku toinen voisi tehdä vääriä johtopäätöksiä ja siksi ihmisen tulisi olla tietoinen paitsi oman omatuntonsa puolesta, myös muiden omatunnon takia. Esimerkiksi jos aterioisi epäjumalan temppelin yhteydessä olevassa ravintolassa (1. Kor.8:10), joku saattaisi kompastua hengellisesti nähdessään sen, vaikka aterioija itse ei näkisi tilanteessa mitään väärää vaan pitäisi sitä normaalina palvelun ostamisena. Toisaalta saattaisi syyllistyä epäjumalan palvontaan, jos söisi ruokaa, jonka tarjoaja korostaisi sen olevan tehty jonkun epäjumalan kunnioittamista varten (1.Kor.10:28) vaikka ruoka-aineissa ei sinänsä olisi mitään omituista tai poikkeavaa.

Tällaiset tilanteet olivat mahdollisia niissä maisemissa, missä Paavali suoritti palvelustaan ja opetti kristittyjä elämään paikallisissa olosuhteissa apostolien päätöslauselman mukaisesti.

On huomioonotettavaa, että Paavali ei sanallakaan ottanut kantaa veren käyttämiseen, joka kristityiltä kiellettiin samaisessa päätöslauselmassa. Se oli kaikille kristityille päivänselvä periaate ja juutalaiskristityille tuttu jo vuosituhantisesta uskonnollisesta perinteestä.

> tietenkään tuolla ohjeella ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kanssa, joten siinäkin suhteessa Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Ohjeessa ei ole määritelty veren karttamisen olevan jollain tapaa vapaaehtoista tai tapauskohtaista. Karttamiskäsky oli kaiken kattava riippumatta mielikuvituksen ja kekseliäisyyden määrästä tai aikaperusteesta.

Raamatussa on esitetty myös periaate, jonka mukaan ihmisen hengen riistäminen on Jumalan lain rikkomista. Asiaa ei edes mainittu apostolien päätöslauselmassa, mutta silti periaatetta noudatetaan ja tappaminen tuomitaan kaikkialla. Jos veren lääketieteellistä käyttöä puolustellaan sillä, että Raamatun kirjoittamisen aikaan verensiirtoa ei edes käytetty (joten karttaminen ei siksi ulottuisi verensiirtoon) niin saman ajatusmallin mukaan ihmisen ampuminen olisi hyväksyttävää koska Raamatun kirjoittamisen aikaan ampuma-aseita ei ollut olemassa.

> Vartiotornin tulkinta on täysin vastoin tuota ohjetta ja sen taustalla ollutta tilannetta >

Itse asiassa Vartiotornin tulkinta perustuu täysin Raamattuun. Muut tulkinnat nostavat ihmisen näkökannan ja ihmisen tarpeet Jumalan periaatteita tärkeämmäksi. Jehovan todistajat taas eivät sitä tee.

Lue lisää

Rinnastuksesi ampuma-aseeseen ei toimi, sillä tappaminen tuottaa saman lopputuloksen, tapahtui se miekalla tai ampuma-aseella.

Raamatussa veren karttaminen tarkoitti kuitenkin sitä, että teuraseläimen veri piti laskea maahan ennen kuin eläin valmistettiin ruuaksi. Tämä sulki pois sekä lihan syömisen verineen että lasketun veren syömisen. Eläimen teurastaminen ilman verenlaskua ja lihan syöminen oli yhtä kiellettyä kuin veren syöminen sellaisenaan. Molemmat rikkoivat käskyä, jonka mukaan veri piti laskea maahan. Jos verta ei laskenut ollenkaan, rikkoi käskyä, koska veri piti laskea pois eläimestä. Jos veren söi tai käytti johonkin, rikkoi käskyä, koska veri piti laskea maahan.

Tässä teknologinen kehitys ei ole periaatteessa merkitsevää, sillä lihan syöminen ilman verenlaskua olisi Mooseksen lain mukaan yhtä kiellettyä, valmistettiin eläin tulella tai sähköuunissa.

Vartiotornin keksimä veren lääketieteellisen käytön (tietyiltä osin) kielto perustuu väärinymmärrykseen siitä, että veri olisi ikään kuin myrkkyä, jota ei saa missään tilanteessa syödä tai "ottaa elimistöön" tai "käyttää elämän ylläpitämiseksi" jollaisia laajennuksia järjestö on tehnyt. Veren lääketieteellisellä käytöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että teuraseläimen veri lasketaan rituaalinomaisesti maahan ennen syömistä, kuten Raamatun vaatimus oli. Kun ihminen vapaaehtoisesti luovuttaa verta, eihän siinä ketään olla teurastamassa, otettiinpa verestä sitten Vartiotornin sallimia tai kieltämiä osia käyttöön.

Se, ettei veri ole "myrkkyä", nähdään myös itsestään kuolleen syömistä koskevasta ohjeesta. Normaalisti teuraseläimen veri piti valuttaa maahan, eikä tästä saanut poiketa, mutta itsestään kuolleesta veren laskeminen ei enää onnistu, joten vaihtoehdoiksi jäävät vain syödä eläin verineen tai jättää syömättä. Itsestään kuollutta tuskin syötiin muuten kuin parempien vaihtoehtojen puutteessa, mutta jos sen teki, niin puhdistautui ja asia oli sillä selvä. Tämä osoittaa, että ihmisen ravitseminen meni edelle veren karttamisesta, jos nämä kaksi joutuivat vastakkain. Itsestään kuolleen syömisen kielto oli suositusluontoinen, jonka noudattamisessa ei tarvinnut mennä kohtuuttomuuksiin, eikä sen rikkomisesta tullut rangaistusta. Esimerkiksi jos vähävaraiselta perheeltä kuoli karjaeläin, tämän ruhon saattoi käyttää ravinnoksi, vaikka eläimen joutui tällöin syömään verineen. Veren karttaminen ei ollut niin tärkeää, että sen takia olisi pitänyt haaskata ruokaa niukkuuden oloissa heittämällä itsestään kuolleen eläimen ruho pois. Laki ei ollut kohtuuton. Teurastettaessa eläin piti kuitenkin veri laskea pois, ja tämän pystyi tekemään, jolloin voitiin sekä karttaa verta että saada ravinto, eivätkä nämä asiat tällöin joutuneet vastakkain.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Epäjumalille uhratulla tarkoitettiin temppeleistä peräisin olevaa lihaa, jonka alkuperä häiritsi juutalaisia ja joitakin kristittyjä. Monilla alueilla oli vaikea edes löytää muunlaista lihaa. Apostolien ohjeessa "Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille" oli taustalla pyrkimys juutalais- ja pakanakristittyjen sopuun ehdottamalla kompromissia. Paavalin suhtautuminen kuitenkin oli, että koska epäjumalat eivät ole mitään todellista, ei lihan alkuperästäkään tarvitse välittää, jos omatunto tämän salli. Toisaalta omaatuntoaan vastaan ei tullut toimia, eikä loukata toisen omaatuntoa. Veren syöminen tulee epäsuorasti käsiteltyä ohjeessa syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään tai vieraalle tarjotaan. Lihassa tai lihatuotteessa, esimerkiksi makkarassa, saattoi hyvinkin olla verta, mutta kristityn ei tarvinnut tästä asiasta välittää. Juutalaiset eivät lihakaupoissa asioineet eivätkä pakanan luona aterioineet, koska lihan alkuperästä ja verettömyydestä ei ollut tietoa, vaan järjestivät oman ruokahuoltonsa. Kristityn ei kuitenkaan tarvinnut toimia juutalaisten tavoin, jos hänen omatuntonsa tämän salli eikä se loukannut toisia.

Lue lisää

> Apostolien ohjeessa "Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille" oli taustalla pyrkimys juutalais- ja pakanakristittyjen sopuun ehdottamalla kompromissia >

Ei tilanteessa vaadittu mitään "kompromissia" koska Apt. 15. luvun alussa osoitettiin, että kyse oli ainoastaan ympärileikkausta koskevasta vaatimuksesta. Lihatuotteisiin - ja vielä vähemmän veren käyttöön - ei tilannekuvauksessa edes viitattu.

> Veren syöminen tulee epäsuorasti käsiteltyä ohjeessa syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään tai vieraalle tarjotaan >

Ei verta käsitellä edes epäsuorasti Paavalin kirjeessä. Lihakaupoissa ei tuolloin edes voitu myydä verta, koska veri ei olisi paikallisissa olosuhteissa säilynyt kauppatavaraksi saakka. Paavali ei maininnut erikseen verta, koska veren käytön kieltäminen oli päivänselvää kristityille (paitsi apostolisen päätöslauselman kautta) myös varsinkin juutalaistaustaisille kristityille Jumalan Lain periaatteen kautta.

Jos kristittyvieraalle olisi tarjottu veriruokaa, vastaanotto olisi ollut samanlainen kuin oli roomalaissotilaiden tarjoukselle kristityille, kun näännytetyille vangeille tarjottiin pelkästään veriruokia vakaumuksen murtamiseksi. Ennen kuolemaansa kristityille pakkosyötettiin verta sisältäviä ruokia, koska heidät haluttiin häväistä. Historiakirja käteen häpäisijät.

> Juutalaiset eivät lihakaupoissa asioineet eivätkä pakanan luona aterioineet >

Paavalin ohjeet oli tarkoitettu pääosin juutalaisalueiden ulkopuolelle eikä juutalaisten tarvinnutkaan olla omalla alueellaan huolissaan Paavalin käsittelemistä poikkeuksista, koska epäjumalien temppeleitä ei ollut. Sen sijaan kristityt saattoivat hyvinkin aterioida "pakanoiden" luona, koska pakanoistakin tuli kristittyjä (Paavali jopa nuhteli Pietaria, joka syyllistyi syrjintään erikoistilanteessa).

> Lihassa tai lihatuotteessa, esimerkiksi makkarassa, saattoi hyvinkin olla verta >

Jos vähääkään ymmärtää jotain elintarvikkeiden säilyvyydestä, tietää, että lihatuote jossa on verta, pilaantuu varsinkin lähi-idän olosuhteissa ilman koneellista jäähdytystä hyvin nopeasti. Siksi lihatuotteista pyrittiin hallitussa teurastuksessa poistamaan veri mahdollisimman tarkasti, jotta lihan säilyvyys paranisi.

Roomalaiset kyllä söivät veriruokia, mutta se perustui lähiteurastuksen mahdollistamaan käyttöön, jossa teurastus tehtiin hyvin lähellä käyttöpaikkaa ja verta sisältävien ruokien valmistaminen oli mahdollista. Temppelit, joissa teurastuksia tehtiin, eivät olleet lähellä käyttäjiä, mutta siksi Paavali saattoi varoittaa kristittyjä käyttämästä temppelien yhteydessä olevia ruokailupaikkoja, koska silloin joku saattoi tehdä vääriä johtopäätöksiä siellä mahdollisesti ruokailevista kristityistä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

> Apostolien ohjeessa "Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille" oli taustalla pyrkimys juutalais- ja pakanakristittyjen sopuun ehdottamalla kompromissia >

Ei tilanteessa vaadittu mitään "kompromissia" koska Apt. 15. luvun alussa osoitettiin, että kyse oli ainoastaan ympärileikkausta koskevasta vaatimuksesta. Lihatuotteisiin - ja vielä vähemmän veren käyttöön - ei tilannekuvauksessa edes viitattu.

> Veren syöminen tulee epäsuorasti käsiteltyä ohjeessa syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään tai vieraalle tarjotaan >

Ei verta käsitellä edes epäsuorasti Paavalin kirjeessä. Lihakaupoissa ei tuolloin edes voitu myydä verta, koska veri ei olisi paikallisissa olosuhteissa säilynyt kauppatavaraksi saakka. Paavali ei maininnut erikseen verta, koska veren käytön kieltäminen oli päivänselvää kristityille (paitsi apostolisen päätöslauselman kautta) myös varsinkin juutalaistaustaisille kristityille Jumalan Lain periaatteen kautta.

Jos kristittyvieraalle olisi tarjottu veriruokaa, vastaanotto olisi ollut samanlainen kuin oli roomalaissotilaiden tarjoukselle kristityille, kun näännytetyille vangeille tarjottiin pelkästään veriruokia vakaumuksen murtamiseksi. Ennen kuolemaansa kristityille pakkosyötettiin verta sisältäviä ruokia, koska heidät haluttiin häväistä. Historiakirja käteen häpäisijät.

> Juutalaiset eivät lihakaupoissa asioineet eivätkä pakanan luona aterioineet >

Paavalin ohjeet oli tarkoitettu pääosin juutalaisalueiden ulkopuolelle eikä juutalaisten tarvinnutkaan olla omalla alueellaan huolissaan Paavalin käsittelemistä poikkeuksista, koska epäjumalien temppeleitä ei ollut. Sen sijaan kristityt saattoivat hyvinkin aterioida "pakanoiden" luona, koska pakanoistakin tuli kristittyjä (Paavali jopa nuhteli Pietaria, joka syyllistyi syrjintään erikoistilanteessa).

> Lihassa tai lihatuotteessa, esimerkiksi makkarassa, saattoi hyvinkin olla verta >

Jos vähääkään ymmärtää jotain elintarvikkeiden säilyvyydestä, tietää, että lihatuote jossa on verta, pilaantuu varsinkin lähi-idän olosuhteissa ilman koneellista jäähdytystä hyvin nopeasti. Siksi lihatuotteista pyrittiin hallitussa teurastuksessa poistamaan veri mahdollisimman tarkasti, jotta lihan säilyvyys paranisi.

Roomalaiset kyllä söivät veriruokia, mutta se perustui lähiteurastuksen mahdollistamaan käyttöön, jossa teurastus tehtiin hyvin lähellä käyttöpaikkaa ja verta sisältävien ruokien valmistaminen oli mahdollista. Temppelit, joissa teurastuksia tehtiin, eivät olleet lähellä käyttäjiä, mutta siksi Paavali saattoi varoittaa kristittyjä käyttämästä temppelien yhteydessä olevia ruokailupaikkoja, koska silloin joku saattoi tehdä vääriä johtopäätöksiä siellä mahdollisesti ruokailevista kristityistä.

Lue lisää

Apostolien ei tarvinnut muistuttaa Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljiä sellaisista asioista, jotka olivat kiellettyjä Jeesuksen opetuksen ja kristillisten periaatteiden valossa. Heidän ei tarvinnut kehoittaa karttamaan vaikkapa epäjumalanpalvelusta, aviorikosta, murhaa, varastamista tai väärän todistuksen antamista, koska nämä olivat selviä muutenkin. Heidän tarvitsi puuttua vain asioihin, jotka eivät olleet ennestään selviä ja kaipasivat tarkennusta omaan aikaansa ja paikallisiin oloihin liittyvien tarpeiden takia.

Jos veren karttaminen olisi ollut jotain, mikä olisi ollut itsestäänselvää aiemman opetuksen valossa, apostolien ei olisi tarvinnut sitä mainita ja erikseen kehoittaa karttamaan. Kuristettu tarkoitti lihaa, josta veri ei ollut laskettu, ja epäjumalille uhrattu taas temppeleistä peräisin olevaa "ylijäämälihaa" jota myytiin ulkopuolelle (varsinaisesti palvontamenoissa käytetty liha poltettiin tai syötiin, joten siinä ei olisi ollut myytävää). Lihan alkuperä kuitenkin häiritsi juutalaisia ja joitakin kristittyjä, koska lihalla oli kuitenkin kytkös epäjumalanpalvelukseen ja eläin oli menettänyt elämänsä uhrina epäjumalalle. Kirjeessä mainittu "haureus" ei ole merkitykseltään selvä. Se voisi tarkoittaa Vanhassa testamentissa kiellettyjä sukulaisavioliittoja (KR92 alaviite) tai sopimatonta hengellistä toimintaa, sillä Raamatussa haureudesta puhutaan myös kuvaannollisessa merkityksessä. Avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen sitä vastoin oli sopimatonta jo kristillisten periaatteiden valossa, joten haureus ei varmastikaan tarkoittanut tuota, koska apostolien ei tarvinnut kehoittaa karttamaan jo valmiiksi selviä asioita.

Kyseessä oli nimenomaan kompromissi, jossa Mooseksen laista otettiin tiettyjä tärkeimpiä puhtaussäädöksiä ja toivottiin pakanasta kääntyneiden kristittyjen noudattavan näitä, jotta juutalaisten ja juutalaiskristittyjen olisi ollut helpompi suhtautua heihin, varsinkin jos kokoonnuttiin yhdessä synagogaan. Kompromissi tarkoittaa samalla sitä, että kumpikin osapuoli tuli toista vastaan. Juutalaiset ja juutalaiskristityt antoivat periksi Mooseksen lain noudattamisen vaatimuksesta, mutta pitivät kiinni tärkeimmistä asioista, ja pakanasta kääntyneet suostuivat tärkeimpiin asioihin, vaikka eivät olisi noudattaneet Mooseksen lakia.

Lihakaupoissa verta ei varmasti myyty sellaisenaan, koska se on huonosti säilyvää varsinkin lämpimässä ilmanalassa. Veri kuitenkin on verta myös silloin, kun se on veriruuassa, vaikkapa paistetussa makkarassa, jonka säilyvyys vastaakin jo lihaa ja muita lihatuotteita. Jos mietit vaikkapa tavanomaisten kypsennettyjen Suomessakin syötävien veriruokien säilyvyyttä, niin kyllähän ne aika hyvin säilyvät jopa ilman säilöntäaineita. Ei se varsinaisesti muista liharuuista eroa. Veri on verta myös silloin, kun se on itsestään kuolleessa eläimessä, jollaista israelilainen ja muukalaisasukas saivat Mooseksen lain mukaan syödä ilman rangaistusta, kunhan puhdistautumisesta huolehdittiin.

Jos kristitty eli alueella, jossa kaikki myytävä liha oli peräisin epäjumalien temppeleistä, hänellä ei ollut valinnanvaraa, jos halusi lihaa ostaa. Samoin hän oli tuon alueen käytäntöjen varassa veren laskun suhteen. Esimerkiksi spartalaiset tiettävästi söivät lihan verineen, koska sen ajateltiin olevan näin ravitsevampaa, mikä onkin tavallaan totta. Joka tapauksessa ei voitu luottaa, että verta olisi laskettu ainakaan Mooseksen lain edellyttämällä tavalla - lakihan edellytti että veri valutetaan maahan, mikä viittaa varsin perusteelliseen toimintaan. Kristityn ei tarvinnut kuitenkaan tästä välittää, sillä Vanhan testamentin ruokasäädökset eivät koskeneet heitä muuten kuin siinä merkityksessä, että piti pyrkiä välttämään toisen omantunnon loukkaamista, jos tämä oli omaksunut tiukemman kannan ruokasäädöksiin. Kuten Paavali sanoo "Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut." (Room. 14:15, KR92).

H:ta. Näitä ihmisiä nimitetään Mooseksen kirjoissa "muukalaisiksi" sekä "maassa syntyneiksi" jos kyse oli jo sukupolven yli Israelissa eläneistä.

Palataan siis 3.Moos.17. lukuun.

Luku alkaa ankaralla velvoitteella, joka liittyy eläimen teurastamiseen ja käsittelyyn (jakeet 3-7) ja se osoitetaan sekä Jumalan seurakuntaan kuuluville, että "muukalaisille". Laki korostaa elämän pyhyyttä ja se koski kaikkia Israelin alueella asuvia.

Luku jatkuu ankaralla käskyllä, joka myös koskee kaikkia Israelin alueella asuvia:

" Kuka ikinä Isrelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa" (jae10).

Sama käsky toistetaan jakeissa 11-14.

Jae 15 koskee "itsestään kuollutta tai kuolleeksi raadeltua eläintä" joka ei täyttänyt luvun alussa vaadittua rituaalista tapaa käsitellä teurastettua eläintä. Koska maassa asui ihmisiä, jotka eivät kuuluneet Jumalan seurakuntaan tai edes pyrkivän siihen, heitä ei velvoitettu pitämään tässä tapauksessa Jumalan palvontaan liittyvää rituaalia. Siksi jakeessa puhutaan vain "muukalaisesta tai maassa syntyneestä", ei Israelin heimosta, joka oli velvoitettu noudattamaan Lain mukaista rituaalista tapaa.

Jae 15 antaa Israeliin kuulumattomalle mahdollisuuden käyttää ravinnoksi myös muunlaista kuin rituaalisesti teurastettua eläintä. Se ei kuitenkaan vapauttanut syömään verta jos hän asui Israelin alueella. Sama asia todetaan 5.Moos.14:21:

"Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle".

Muukalaista ei kuitenkaan jätetty ilman sitä vaatimusta että hänen tuli antaa kunnia Jumalalle, jonka alueella hän asui. Siksi häntä vaadittiin peseytymään tällaisen aterian päätteeksi - kuten juutalainenkin joutui tekemään, kun joutui tekemisiin muunlaisten epäpuhtauksien kanssa.

Kuten tästä tuli esiin, jakeessa 15 ei ole kysymys veren syömisestä vaan lihasta, jota ei ole teurastettu vaaditun rituaalin mukaisesti.

Myös muukalaisasukkaat olivat liittosuhteessa Jumalan kanssa. Hekin olivat osallisia liiton tuomista oikeuksista ja velvollisuuksista, mitä he eivät olisi liiton ulkopuolisina olleet.

5. Moos. 29:
9 "Tänään te olette kaikki asettuneet Herran, Jumalanne eteen: päämiehet, tuomarit, vanhimmat ja kirjurit, kaikki Israelin miehet,
10 samoin naiset, lapset ja leirissänne olevat muukalaiset puunhakkaajia ja vedenkantajia myöten.
11 Te olette täällä astuaksenne Herran, Jumalanne, liittoon, jonka hän tänään solmii kanssanne, ja sitoutuaksenne noudattamaan sen velvoitteita.

Muukalaisasukkaan asema erosi jonkin verran israelilaisesta (syntyperäinen tai ympärileikattu käännynnäinen), mutta niin myös miehen ja naisen asema oli erilainen, samoin leeviläisen ja muiden israelilaisten. Kaikki olivat osa samaa liittoa, vaikka kaikille liitto ei merkinnyt täsmälleen samoja asioita.

Anonyymi00010 kirjoitti:

H:ta. Näitä ihmisiä nimitetään Mooseksen kirjoissa "muukalaisiksi" sekä "maassa syntyneiksi" jos kyse oli jo sukupolven yli Israelissa eläneistä.

Palataan siis 3.Moos.17. lukuun.

Luku alkaa ankaralla velvoitteella, joka liittyy eläimen teurastamiseen ja käsittelyyn (jakeet 3-7) ja se osoitetaan sekä Jumalan seurakuntaan kuuluville, että "muukalaisille". Laki korostaa elämän pyhyyttä ja se koski kaikkia Israelin alueella asuvia.

Luku jatkuu ankaralla käskyllä, joka myös koskee kaikkia Israelin alueella asuvia:

" Kuka ikinä Isrelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa" (jae10).

Sama käsky toistetaan jakeissa 11-14.

Jae 15 koskee "itsestään kuollutta tai kuolleeksi raadeltua eläintä" joka ei täyttänyt luvun alussa vaadittua rituaalista tapaa käsitellä teurastettua eläintä. Koska maassa asui ihmisiä, jotka eivät kuuluneet Jumalan seurakuntaan tai edes pyrkivän siihen, heitä ei velvoitettu pitämään tässä tapauksessa Jumalan palvontaan liittyvää rituaalia. Siksi jakeessa puhutaan vain "muukalaisesta tai maassa syntyneestä", ei Israelin heimosta, joka oli velvoitettu noudattamaan Lain mukaista rituaalista tapaa.

Jae 15 antaa Israeliin kuulumattomalle mahdollisuuden käyttää ravinnoksi myös muunlaista kuin rituaalisesti teurastettua eläintä. Se ei kuitenkaan vapauttanut syömään verta jos hän asui Israelin alueella. Sama asia todetaan 5.Moos.14:21:

"Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle".

Muukalaista ei kuitenkaan jätetty ilman sitä vaatimusta että hänen tuli antaa kunnia Jumalalle, jonka alueella hän asui. Siksi häntä vaadittiin peseytymään tällaisen aterian päätteeksi - kuten juutalainenkin joutui tekemään, kun joutui tekemisiin muunlaisten epäpuhtauksien kanssa.

Kuten tästä tuli esiin, jakeessa 15 ei ole kysymys veren syömisestä vaan lihasta, jota ei ole teurastettu vaaditun rituaalin mukaisesti.

Lue lisää

"Näitä ihmisiä nimitetään Mooseksen kirjoissa "muukalaisiksi" sekä "maassa syntyneiksi" jos kyse oli jo sukupolven yli Israelissa eläneistä."

Maassa syntynyt ei tarkoittanut tuota. Israelilainen, syntyperäinen, maassa syntynyt ja ympärileikattu tarkoittavat kaikki samaa. Ympärileikattu käännynnäinen laskettiin maassa syntyneeksi, riippumatta siitä, missä maassa hän varsinaisesti oli syntynyt. Nämä kaikki ovat erotuksena muukalaisasukkaasta, joka tarkoitti ympärileikkaamatonta, joka kuitenkin eli israelilaisten keskuudessa.

Erityisesti jos raamatunkohdassa asetetaan rinnakkain maassa syntyneet ja muukalaiset, tämä alleviivaa sitä, että asia koski niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin.

3. Moos. 16:29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.

3. Moos. 17:15 Ja jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti; niin hän tulee puhtaaksi.

Sapattikäsky, kuten myös vaatimus puhdistautua itsestään kuolleen syömisen jälkeen, koskevat niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin. Näissä ei ole eroa israelilaisen ja muukalaisasukkaan välillä, mutta joissain toisissa asioissa olikin. Jos israelilainen söi itsestään kuollutta, ei siitä ollut seuraukset erilaisia kuin muukalaisasukkaan kohdallakaan, vaan molemmilta puhdistautuminen riitti.

Mikäli tulkittaisiin niin, että "maassa syntynyt" tarkoittaisi ympärileikkaamatonta, joka on elänyt jo yli sukupolven Israelissa, kuten ilmeisesti olet käsittänyt, niin eihän tuolloin myöskään sapattikäsky ulottuisi israelilaisiin ollenkaan. Kuitenkin 3. Moos. 16-17 luvussa kuten muuallakin tuolla kohderyhmä, jolle sanoma ensisijaisesti suunnataan, ovat nimenomaan israelilaiset. Muukalaisasukkaat ovat tässä sitten soveltuvin osin heidän rinnallaan.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Näitä ihmisiä nimitetään Mooseksen kirjoissa "muukalaisiksi" sekä "maassa syntyneiksi" jos kyse oli jo sukupolven yli Israelissa eläneistä."

Maassa syntynyt ei tarkoittanut tuota. Israelilainen, syntyperäinen, maassa syntynyt ja ympärileikattu tarkoittavat kaikki samaa. Ympärileikattu käännynnäinen laskettiin maassa syntyneeksi, riippumatta siitä, missä maassa hän varsinaisesti oli syntynyt. Nämä kaikki ovat erotuksena muukalaisasukkaasta, joka tarkoitti ympärileikkaamatonta, joka kuitenkin eli israelilaisten keskuudessa.

Erityisesti jos raamatunkohdassa asetetaan rinnakkain maassa syntyneet ja muukalaiset, tämä alleviivaa sitä, että asia koski niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin.

3. Moos. 16:29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.

3. Moos. 17:15 Ja jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti; niin hän tulee puhtaaksi.

Sapattikäsky, kuten myös vaatimus puhdistautua itsestään kuolleen syömisen jälkeen, koskevat niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin. Näissä ei ole eroa israelilaisen ja muukalaisasukkaan välillä, mutta joissain toisissa asioissa olikin. Jos israelilainen söi itsestään kuollutta, ei siitä ollut seuraukset erilaisia kuin muukalaisasukkaan kohdallakaan, vaan molemmilta puhdistautuminen riitti.

Mikäli tulkittaisiin niin, että "maassa syntynyt" tarkoittaisi ympärileikkaamatonta, joka on elänyt jo yli sukupolven Israelissa, kuten ilmeisesti olet käsittänyt, niin eihän tuolloin myöskään sapattikäsky ulottuisi israelilaisiin ollenkaan. Kuitenkin 3. Moos. 16-17 luvussa kuten muuallakin tuolla kohderyhmä, jolle sanoma ensisijaisesti suunnataan, ovat nimenomaan israelilaiset. Muukalaisasukkaat ovat tässä sitten soveltuvin osin heidän rinnallaan.

Lue lisää

Israelilaisille annettu käsky puhdistautua itsestään kuolleen eläimen syömisen jälkeen esiintyy myös seuraavassa raamatunkohdassa. Käytännössä asia rinnastuu saastaisten eläinten syömiseen. Myös koskettamisesta tuli saastaiseksi.

3. Moos. 11:
2 "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa: Nämä ovat ne eläimet, joita te saatte syödä kaikista nelijalkaisista eläimistä maan päällä:
3 Kaikkia nelijalkaisia eläimiä, joilla on kokonansa halkinaiset sorkat ja jotka märehtivät, te saatte syödä.
4 Näitä älkää kuitenkaan syökö --
--
24 Seuraavista eläimistä te tulette saastaisiksi; jokainen, joka niiden raatoihin koskee, olkoon saastainen iltaan asti.
25 Ja jokainen, joka niiden raatoja kantaa, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti.
--
39 Ja jos joku eläin, joka on teille ravinnoksi, kuolee, olkoon se, joka sen raatoon koskee, saastainen iltaan asti.
40 Ja joka syö sen raatoa, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti; ja joka kantaa sen raatoa, pesköön vaatteensa ja olkoon saastainen iltaan asti.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Näitä ihmisiä nimitetään Mooseksen kirjoissa "muukalaisiksi" sekä "maassa syntyneiksi" jos kyse oli jo sukupolven yli Israelissa eläneistä."

Maassa syntynyt ei tarkoittanut tuota. Israelilainen, syntyperäinen, maassa syntynyt ja ympärileikattu tarkoittavat kaikki samaa. Ympärileikattu käännynnäinen laskettiin maassa syntyneeksi, riippumatta siitä, missä maassa hän varsinaisesti oli syntynyt. Nämä kaikki ovat erotuksena muukalaisasukkaasta, joka tarkoitti ympärileikkaamatonta, joka kuitenkin eli israelilaisten keskuudessa.

Erityisesti jos raamatunkohdassa asetetaan rinnakkain maassa syntyneet ja muukalaiset, tämä alleviivaa sitä, että asia koski niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin.

3. Moos. 16:29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.

3. Moos. 17:15 Ja jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti; niin hän tulee puhtaaksi.

Sapattikäsky, kuten myös vaatimus puhdistautua itsestään kuolleen syömisen jälkeen, koskevat niin israelilaisia kuin muukalaisasukkaitakin. Näissä ei ole eroa israelilaisen ja muukalaisasukkaan välillä, mutta joissain toisissa asioissa olikin. Jos israelilainen söi itsestään kuollutta, ei siitä ollut seuraukset erilaisia kuin muukalaisasukkaan kohdallakaan, vaan molemmilta puhdistautuminen riitti.

Mikäli tulkittaisiin niin, että "maassa syntynyt" tarkoittaisi ympärileikkaamatonta, joka on elänyt jo yli sukupolven Israelissa, kuten ilmeisesti olet käsittänyt, niin eihän tuolloin myöskään sapattikäsky ulottuisi israelilaisiin ollenkaan. Kuitenkin 3. Moos. 16-17 luvussa kuten muuallakin tuolla kohderyhmä, jolle sanoma ensisijaisesti suunnataan, ovat nimenomaan israelilaiset. Muukalaisasukkaat ovat tässä sitten soveltuvin osin heidän rinnallaan.

Lue lisää

> Jos israelilainen söi itsestään kuollutta, ei siitä ollut seuraukset erilaisia kuin muukalaisasukkaan kohdallakaan, vaan molemmilta puhdistautuminen riitti. >

Israelilaiset eivät saaneet syödä itsestään kuollutta eläintä mutta muukalaiselle se sallittiin:

"Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle" (5.Moos.14:21).

> Mikäli tulkittaisiin niin, että "maassa syntynyt" tarkoittaisi ympärileikkaamatonta, joka on elänyt jo yli sukupolven Israelissa, kuten ilmeisesti olet käsittänyt, niin eihän tuolloin myöskään sapattikäsky ulottuisi israelilaisiin ollenkaan >

En ymmärrä tästä väittämästä mitään. Israelin kansan keskuudessa asui "muukalaisia" ja "vierasmaalaisia" monenkin sukupolven ajalta. Jotkut heistä halusivat tulla osaksi Jumalan kansaa, toiset taas eivät ja se sallittiin heille. Ne jotka pyrkivät, joutuivat noudattamaan Lain määräyksiä vuosien ajan ennen kuin he kuuluivat virallisesti Jumalan kansaan - joissain tapauksissa vasta heidän jälkeläisensä saivat statuksen Jumalan kansaan kuuluvina.

Ne jotka eivät pyrkineet osaksi Jumalan kansaa vaan asuivat jostain syystä (vapaaehtoisesti tai pakosta) Israelin alueella, heidät siitä huolimatta velvoitettiin noudattamaan useita Lakiin kuuluvia käytäntöjä esimerkiksi sapatin ja erilaisten puhtauslakien osalta. Heitä ei velvoitettu esimerkiksi uhraamaan uhreja tai tekemään ympärileikkausta, mutta esimerkiksi sukupuolimoraalin ja veren syömisen kohdalla heiltä vaadittiin samaa kuin Israelin kansaan kuuluvilta.

Anonyymi00027 kirjoitti:

> Jos israelilainen söi itsestään kuollutta, ei siitä ollut seuraukset erilaisia kuin muukalaisasukkaan kohdallakaan, vaan molemmilta puhdistautuminen riitti. >

Israelilaiset eivät saaneet syödä itsestään kuollutta eläintä mutta muukalaiselle se sallittiin:

"Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle" (5.Moos.14:21).

> Mikäli tulkittaisiin niin, että "maassa syntynyt" tarkoittaisi ympärileikkaamatonta, joka on elänyt jo yli sukupolven Israelissa, kuten ilmeisesti olet käsittänyt, niin eihän tuolloin myöskään sapattikäsky ulottuisi israelilaisiin ollenkaan >

En ymmärrä tästä väittämästä mitään. Israelin kansan keskuudessa asui "muukalaisia" ja "vierasmaalaisia" monenkin sukupolven ajalta. Jotkut heistä halusivat tulla osaksi Jumalan kansaa, toiset taas eivät ja se sallittiin heille. Ne jotka pyrkivät, joutuivat noudattamaan Lain määräyksiä vuosien ajan ennen kuin he kuuluivat virallisesti Jumalan kansaan - joissain tapauksissa vasta heidän jälkeläisensä saivat statuksen Jumalan kansaan kuuluvina.

Ne jotka eivät pyrkineet osaksi Jumalan kansaa vaan asuivat jostain syystä (vapaaehtoisesti tai pakosta) Israelin alueella, heidät siitä huolimatta velvoitettiin noudattamaan useita Lakiin kuuluvia käytäntöjä esimerkiksi sapatin ja erilaisten puhtauslakien osalta. Heitä ei velvoitettu esimerkiksi uhraamaan uhreja tai tekemään ympärileikkausta, mutta esimerkiksi sukupuolimoraalin ja veren syömisen kohdalla heiltä vaadittiin samaa kuin Israelin kansaan kuuluvilta.

Lue lisää

Itsestään kuolleen syömisen kielto oli suositusluontoinen ja rinnastui saastaisen eläimen syömiseen, kuten myös edellä lainausta 3. Moos. 11 luvusta käy ilmi. Israelilainen tuskin olisi syönyt itsestään kuollutta tai saastaista eläintä muuten kuin tosi tarpeeseen ja parempien vaihtoehtojen puutteessa. Jos näin kuitenkin kävi, asiasta ei seurannut rangaistusta, vaan puhdistautui ja asia oli sillä selvä. Kun syötiin itsestään kuollutta eläintä, syötiin myös sen veri, eikä asiasta tullut rangaistusta.

> Korintti oli Kreikassa, ja siellä oli kristillinen seurakunta. He saivat ostaa ja syödä, mikä sikäläisissä lihakaupoissa maittoi, tai mikä oli edullista, ehkä joskus tarjouksessakin saattoi olla ihan verta. Ei kun vaan verilettuja paistamaan, saattoivat sanoa >

En vaivaudu muuta tähän VLM:n perustoistoon vastaamaan kuin että pari tuhatta vuotta sitten Korinttissa ei ollut kylmälaitteita ja veri pilaantuu huoneenlämmössä muutamassa tunnissa. Millaisissa astioissa ajattelit verta kuskailla kolmenkymmenen asteen lämmössä jalkapelissä Korinttin lihakauppoihin?

Paistele sinä vain verilettuja ja jätä keskustelu niille, jotka asioista jotain tietävät.

Anonyymi00014 kirjoitti:

> Korintti oli Kreikassa, ja siellä oli kristillinen seurakunta. He saivat ostaa ja syödä, mikä sikäläisissä lihakaupoissa maittoi, tai mikä oli edullista, ehkä joskus tarjouksessakin saattoi olla ihan verta. Ei kun vaan verilettuja paistamaan, saattoivat sanoa >

En vaivaudu muuta tähän VLM:n perustoistoon vastaamaan kuin että pari tuhatta vuotta sitten Korinttissa ei ollut kylmälaitteita ja veri pilaantuu huoneenlämmössä muutamassa tunnissa. Millaisissa astioissa ajattelit verta kuskailla kolmenkymmenen asteen lämmössä jalkapelissä Korinttin lihakauppoihin?

Paistele sinä vain verilettuja ja jätä keskustelu niille, jotka asioista jotain tietävät.

Lue lisää

Ihmisillä on ongelmansa, niin sinullakin näkyy.

Kiva että et kiistä tuota kristityn oikeutta syödä verta. Kuten hän edellä on tuonut esiin.

Itseäni järkyttää että viettelemänsä jäsenet jt-lahko pakottaa verensiirtokieltoon.

Verensiirto ei ole syömistä, vaan elinsiirto. Eikä verensiirron kieltämiselle ole perustetta, ei siis jt:lle valtakunnansalilla esitetty veren syöntikielto, sillä Jeesus poisti lain, sen mukana Mooseksen lain veren syömiskiellon. Jonka korinttilaisetkin aikanaan saivat kirjeessä kuulla

Verensiirto on rakkauden teko, se pelastaa ihmishenkiä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihmisillä on ongelmansa, niin sinullakin näkyy.

Kiva että et kiistä tuota kristityn oikeutta syödä verta. Kuten hän edellä on tuonut esiin.

Itseäni järkyttää että viettelemänsä jäsenet jt-lahko pakottaa verensiirtokieltoon.

Verensiirto ei ole syömistä, vaan elinsiirto. Eikä verensiirron kieltämiselle ole perustetta, ei siis jt:lle valtakunnansalilla esitetty veren syöntikielto, sillä Jeesus poisti lain, sen mukana Mooseksen lain veren syömiskiellon. Jonka korinttilaisetkin aikanaan saivat kirjeessä kuulla

Verensiirto on rakkauden teko, se pelastaa ihmishenkiä.

Lue lisää

Jeesus tuli täyttämään lain.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihmisillä on ongelmansa, niin sinullakin näkyy.

Kiva että et kiistä tuota kristityn oikeutta syödä verta. Kuten hän edellä on tuonut esiin.

Itseäni järkyttää että viettelemänsä jäsenet jt-lahko pakottaa verensiirtokieltoon.

Verensiirto ei ole syömistä, vaan elinsiirto. Eikä verensiirron kieltämiselle ole perustetta, ei siis jt:lle valtakunnansalilla esitetty veren syöntikielto, sillä Jeesus poisti lain, sen mukana Mooseksen lain veren syömiskiellon. Jonka korinttilaisetkin aikanaan saivat kirjeessä kuulla

Verensiirto on rakkauden teko, se pelastaa ihmishenkiä.

Lue lisää

> Kiva että et kiistä tuota kristityn oikeutta syödä verta. Kuten hän edellä on tuonut esiin >

Kun kiittelee itseään kolmannessa persoonassa, on ihan varmasti ongelmia. Kristityillä ei ole oikeutta syödä verta, koska Jumala on kieltänyt sen palvelijoiltaan jo tuhansien vuosien ajan. Muut voivat tietysti tehdä mitä haluavat.

> jt-lahko pakottaa verensiirtokieltoon >

JT:t palvovat Jumalaa, joka Raamatussa on tuonut ilmi tahtonsa. He noudattavat Raamatussa johdonmukaisesti esitettyä kieltoa syödä verta, joka esitettiin myös vaatimuksena kristityille Apt. 15. luvussa. Jokainen JT ymmärtää siitä syystä olla paitsi syömättä verta, myös ottamatta sitä elimistöönsä muutakaan kautta - eli "karttaa verta" (Apt.15:29).

> Jeesus poisti lain, sen mukana Mooseksen lain veren syömiskiellon >

Jeesuksen kuoleman myötä Israelin asema Jumalan liittokansana päättyi ja samalla lakkautettiin Laki, joka toimi liittokansan toimintaohjeistuksena ja erotti Israelin muista kansakunnista. Laista voidaan kuitenkin edelleen saada selville, millaiset periaatteet ja mittapuut Jumalaa palvovilla kristityillä on oltava.

Mooseksen laki sisälsi kaikki apostolien päätöslauselmassakin esiintyvät rajoitteet, joita kristityn pitää noudattaa: epäjumalien palvonta, sukupuolinen moraalittomuus ja veren käytön kielto. Jumalan periaatteet säilyivät siis siitä huolimatta, että itse Laki oli lakkautettu.

> Jonka korinttilaisetkin aikanaan saivat kirjeessä kuulla >

Korinttilaisille kristityille oli päivänselvää, että verta ei saanut syödä (ja juutalaiskristityille se oli selvää jo historian kautta), eikä Paavalin ohjeistuksessa (1.Kor.8. ja 10. luku) kiinnitetä huomiota muuhun kuin "epäjumalille uhrattuun ruokaan" (1.Kor.8:1) ja siihen, mitä kristittyjen on huomioitava aiheesta asuessaan juutalaiskulttuurin ulkopuolella.

> Verensiirto on rakkauden teko, se pelastaa ihmishenkiä >

Ihmisen halu ja tahto on eri asia kuin se, että tottelee Jumalaa. Verensiirto saattaa jatkaa ihmisen elämää jonkin verran, mutta toisaalta silloin rikkoo Jumalan käskyä - ja sillä on seurauksensa, jonka rinnalla muutama voitettu elinvuosi tuntuu mitättömältä. Jumala haluaa ja kykenee herättämään uskollisuutensa todistaneen palvelijansa takaisin elämään. Tottelemattomat joutuvat tyytymään niihin hetkiin, joilla ovat verensiirron ansiosta mahdollisesti saaneet lisää.

Anonyymi00026 kirjoitti:

> Kiva että et kiistä tuota kristityn oikeutta syödä verta. Kuten hän edellä on tuonut esiin >

Kun kiittelee itseään kolmannessa persoonassa, on ihan varmasti ongelmia. Kristityillä ei ole oikeutta syödä verta, koska Jumala on kieltänyt sen palvelijoiltaan jo tuhansien vuosien ajan. Muut voivat tietysti tehdä mitä haluavat.

> jt-lahko pakottaa verensiirtokieltoon >

JT:t palvovat Jumalaa, joka Raamatussa on tuonut ilmi tahtonsa. He noudattavat Raamatussa johdonmukaisesti esitettyä kieltoa syödä verta, joka esitettiin myös vaatimuksena kristityille Apt. 15. luvussa. Jokainen JT ymmärtää siitä syystä olla paitsi syömättä verta, myös ottamatta sitä elimistöönsä muutakaan kautta - eli "karttaa verta" (Apt.15:29).

> Jeesus poisti lain, sen mukana Mooseksen lain veren syömiskiellon >

Jeesuksen kuoleman myötä Israelin asema Jumalan liittokansana päättyi ja samalla lakkautettiin Laki, joka toimi liittokansan toimintaohjeistuksena ja erotti Israelin muista kansakunnista. Laista voidaan kuitenkin edelleen saada selville, millaiset periaatteet ja mittapuut Jumalaa palvovilla kristityillä on oltava.

Mooseksen laki sisälsi kaikki apostolien päätöslauselmassakin esiintyvät rajoitteet, joita kristityn pitää noudattaa: epäjumalien palvonta, sukupuolinen moraalittomuus ja veren käytön kielto. Jumalan periaatteet säilyivät siis siitä huolimatta, että itse Laki oli lakkautettu.

> Jonka korinttilaisetkin aikanaan saivat kirjeessä kuulla >

Korinttilaisille kristityille oli päivänselvää, että verta ei saanut syödä (ja juutalaiskristityille se oli selvää jo historian kautta), eikä Paavalin ohjeistuksessa (1.Kor.8. ja 10. luku) kiinnitetä huomiota muuhun kuin "epäjumalille uhrattuun ruokaan" (1.Kor.8:1) ja siihen, mitä kristittyjen on huomioitava aiheesta asuessaan juutalaiskulttuurin ulkopuolella.

> Verensiirto on rakkauden teko, se pelastaa ihmishenkiä >

Ihmisen halu ja tahto on eri asia kuin se, että tottelee Jumalaa. Verensiirto saattaa jatkaa ihmisen elämää jonkin verran, mutta toisaalta silloin rikkoo Jumalan käskyä - ja sillä on seurauksensa, jonka rinnalla muutama voitettu elinvuosi tuntuu mitättömältä. Jumala haluaa ja kykenee herättämään uskollisuutensa todistaneen palvelijansa takaisin elämään. Tottelemattomat joutuvat tyytymään niihin hetkiin, joilla ovat verensiirron ansiosta mahdollisesti saaneet lisää.

Lue lisää

"Jokainen JT ymmärtää siitä syystä olla paitsi syömättä verta, myös ottamatta sitä elimistöönsä muutakaan kautta - eli "karttaa verta" "

Tämä ei ole totta. Vartiotorni sallii nykyään todistajille monet veren osat. Myös elinsiirrännäisten mukana, jotka niin ikään ovat sallittuja, siirtyy paljon verisoluja. Miksi valehtelet?

"Korinttilaisille kristityille oli päivänselvää, että verta ei saanut syödä"

Miksi se olisi ollut Korintin kristityille päivänselvää, kun se ei ollut Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljillekään, joille apostolit antoivat kehotuksen karttaa verta (juutalaisten omantunnon takia).

Paavalin ohje syödä mitä lihakaupassa myydään ja vieraalle tarjotaan on lavea. Makkarassa tai lihassa saattoi hyvinkin olla verta, mutta tästä ei tarvinnut välittää.

Jehovan todistajien järjestö nojautuu toisinaan Vanhaan testamenttiin. Tämä on kuitenkin hyvin valikoivaa. Sieltä poimitaan se, mikä omiin tarpeisiin sopii ja muu ohitetaan.

Ei nyt millään pahalla mutta jälleen tuon esiin että syö vain verilettuja ja ime verta suoneen ihan oman mielesi mukaan, mutta älä vedä Raamattua häröilyysi. Raamattu kieltää veren käytön ihmisen käyttöön, koska Jumalan mukaan se edustaa elämää ja Luojana Hän on määritellyt sen pyhäksi. Ihmisellä ei ole valtuutta käyttää sitä minkään tekosyyn varjolla.

Ne jotka haluavat noudattaa Raamatussa olevaa selkeää, veren käyttöä rajoittavaa Jumalan käskyä, osoittavat päätöksellään tottelevansa Jumalaa, palvontansa kohdetta.

Se joka kaikesta huolimatta haluaa hyväksikäyttää verta joko syömällä tai suoran verensiirton kautta, voi sen tehdä, mutta silloin hän rikkoo Jumalan asettamaa rajoitetta. Se on henkilökohtainen valinta ja sen myötä valitsee puolensa. Vaikka kuinka rakastaa lähimmäistään, ihmisen rakastaminen Jumalan tottelemisen sijaan on huono valinta; silloin valitsee ihmisen rakastamisen Jumalan rakastamisen sijaan.

Jumala vaatii koko Raamatun läpi ihmistä "karttamaan verta". Karttaminen tarkoittaa sitä, että välttää olemasta tekemisissä asian kanssa, että pysyy kaukana, selvästi erossa. Jos syö tai ottaa verta muilla tavoin elimistöönsä, ei ole toiminut Jumalan vaatimuksen kanssa. Silloin rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa - ja Jeesusta, joka on Jumalan lähettämä Lunastaja.

Jeesuksen uhrin ansiosta ihmisellä on toivo herätä kuolleista. Se toivo on vain niillä, jotka tottelevat Jumalaa. Jos haluaa lisätä epätäydellisen elämänsä pituutta tavalla, joka rikkoo Jumalan lakia, silloin ei usko Jeesuksen uhrin voimaan, jonka perusteella ihmisellä on toivo saada ylösnousemus. Jos ei karta verta, silloin hylkää Jeesuksen uhrin arvon ja määrittää epätäydellisen elämänsä lopun arvokkaammaksi kuin Jumalan varaaman ikuisen elämän.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ei nyt millään pahalla mutta jälleen tuon esiin että syö vain verilettuja ja ime verta suoneen ihan oman mielesi mukaan, mutta älä vedä Raamattua häröilyysi. Raamattu kieltää veren käytön ihmisen käyttöön, koska Jumalan mukaan se edustaa elämää ja Luojana Hän on määritellyt sen pyhäksi. Ihmisellä ei ole valtuutta käyttää sitä minkään tekosyyn varjolla.

Ne jotka haluavat noudattaa Raamatussa olevaa selkeää, veren käyttöä rajoittavaa Jumalan käskyä, osoittavat päätöksellään tottelevansa Jumalaa, palvontansa kohdetta.

Se joka kaikesta huolimatta haluaa hyväksikäyttää verta joko syömällä tai suoran verensiirton kautta, voi sen tehdä, mutta silloin hän rikkoo Jumalan asettamaa rajoitetta. Se on henkilökohtainen valinta ja sen myötä valitsee puolensa. Vaikka kuinka rakastaa lähimmäistään, ihmisen rakastaminen Jumalan tottelemisen sijaan on huono valinta; silloin valitsee ihmisen rakastamisen Jumalan rakastamisen sijaan.

Jumala vaatii koko Raamatun läpi ihmistä "karttamaan verta". Karttaminen tarkoittaa sitä, että välttää olemasta tekemisissä asian kanssa, että pysyy kaukana, selvästi erossa. Jos syö tai ottaa verta muilla tavoin elimistöönsä, ei ole toiminut Jumalan vaatimuksen kanssa. Silloin rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa - ja Jeesusta, joka on Jumalan lähettämä Lunastaja.

Jeesuksen uhrin ansiosta ihmisellä on toivo herätä kuolleista. Se toivo on vain niillä, jotka tottelevat Jumalaa. Jos haluaa lisätä epätäydellisen elämänsä pituutta tavalla, joka rikkoo Jumalan lakia, silloin ei usko Jeesuksen uhrin voimaan, jonka perusteella ihmisellä on toivo saada ylösnousemus. Jos ei karta verta, silloin hylkää Jeesuksen uhrin arvon ja määrittää epätäydellisen elämänsä lopun arvokkaammaksi kuin Jumalan varaaman ikuisen elämän.

Lue lisää

Raamattu ei kiellä veren käyttöä eikä ota kantaa lääketieteeseen. Hyväksyyhän Jehovan todistajien järjestökin monet veren osat sekä elinsiirrännäiset, joiden mukana siirtyy verisoluja.