Ateisteilla ei ole pitäviä todisteita

Et voi väittää, ettet tietäisi kansojen uskonnoista mitään.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Et voi väittää, ettet tietäisi kansojen uskonnoista mitään.

Minä ainakin voin väittää tietäväni kansojen uskonnoista aika paljonkin, mutta mitä väliä sillä on? Ei uskontojen olemassaolo tee jumalista todellisia.

Maailman kansat sen todistaa kokemusten perusteella.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Maailman kansat sen todistaa kokemusten perusteella.

Minkälaisia kokemuksia heillä on Jumalasta? Ovat kuulleet, nähneet, haistaneet Jumalan? Vai luulevatko vain havainneensa? Ja minkä niistä tuhansista jumalista?

Mistään jumalista ei ole mitään todellisia todisteita. Ainoastaan kuvitelmia ja luulotteluja.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Minkälaisia kokemuksia heillä on Jumalasta? Ovat kuulleet, nähneet, haistaneet Jumalan? Vai luulevatko vain havainneensa? Ja minkä niistä tuhansista jumalista?

Mistään jumalista ei ole mitään todellisia todisteita. Ainoastaan kuvitelmia ja luulotteluja.

Lue lisää

Vastaukses loppuosa kertoo, ettet halua tietää kansojen tiedoista mitään. Joten miksi kysyit?

Anonyymi00015 kirjoitti:

Vastaukses loppuosa kertoo, ettet halua tietää kansojen tiedoista mitään. Joten miksi kysyit?

Ei mikään "kansa" tiedä, onko jumalia olemassa. Vain kuvittelevat...

Eikä kukaan ole väittänyt, että uskontoja ei olisi olemassa. Mutta se on ihan eri asia.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Maailman kansat sen todistaa kokemusten perusteella.

Jos maailman kansojen kokemus riittää todisteeksi, niin jumalia on niimmaan perusteellisen paljon. Erikaisia julamia niin, että päät yhteen kolkkaa.
Johan oli taas uskovalta argumentti.

Sulla taitaa olla syntymäkartallas paljon maaelementtiä, kun tarvit leluja käsiis kuin lapsi.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Sulla taitaa olla syntymäkartallas paljon maaelementtiä, kun tarvit leluja käsiis kuin lapsi.

aku ankka esiin niin uskotaan !!!

Olemattoman olemattomuudesta ei voi olla mitään todisteita.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olemattoman olemattomuudesta ei voi olla mitään todisteita.

”Olemattoman olemattomuudesta ei voi olla mitään todisteita.”

Teistit tekevät väitteitä siitä, miten heidän jumalansa on tai on ollut vuorovaikutuksessa havaitun todellisuuden kanssa. Kyseessä ei ole siis olemattomuuden todistelu vaan falsifionti eli kansanomaisesti toteamus esimerkiksi näin: ”Höpsistä, puhut täyttä paskaa. Globaalia tulvaa ei ole ollut.”

Humanist_atheist kirjoitti:

”Olemattoman olemattomuudesta ei voi olla mitään todisteita.”

Teistit tekevät väitteitä siitä, miten heidän jumalansa on tai on ollut vuorovaikutuksessa havaitun todellisuuden kanssa. Kyseessä ei ole siis olemattomuuden todistelu vaan falsifionti eli kansanomaisesti toteamus esimerkiksi näin: ”Höpsistä, puhut täyttä paskaa. Globaalia tulvaa ei ole ollut.”

Lue lisää

Juuri olematontahan siinä yritetään todistella olemassaolevaksi, kun ympäristössämme tapahtuvien mullistusten kerrotaan olevan Jumalan aikaansaannoksia.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Juuri olematontahan siinä yritetään todistella olemassaolevaksi, kun ympäristössämme tapahtuvien mullistusten kerrotaan olevan Jumalan aikaansaannoksia.

”Juuri olematontahan siinä yritetään todistella olemassaolevaksi”

En kommentoinut uskovaisten todistelua vaan sitä, etteivät positiiviset ateistit yritä todistaa olematonta olemattomaksi. Kirjoitin näin:”Kyseessä ei ole siis olemattomuuden todistelu…”. Jumalat voidaan falsifioida ihan normaalisti eikä kyseessä ole yritykset todistella olematonta olemattomaksi. Kyseessä on teistien falsifioitavissa olevien väitteiden falsifiointi. Täsmällisiä ja falsifioitavia jumalväitteitä on esimerkiksi globaali tulva, litteä maa, taivaankansi, taivaankannen yläpuolella oleva meri tai auringosta erillinen päivänvalo. Nämä riittää todistamaan, että Raamatun Jumala on täyttä BS:a.

Humanist_atheist kirjoitti:

”Juuri olematontahan siinä yritetään todistella olemassaolevaksi”

En kommentoinut uskovaisten todistelua vaan sitä, etteivät positiiviset ateistit yritä todistaa olematonta olemattomaksi. Kirjoitin näin:”Kyseessä ei ole siis olemattomuuden todistelu…”. Jumalat voidaan falsifioida ihan normaalisti eikä kyseessä ole yritykset todistella olematonta olemattomaksi. Kyseessä on teistien falsifioitavissa olevien väitteiden falsifiointi. Täsmällisiä ja falsifioitavia jumalväitteitä on esimerkiksi globaali tulva, litteä maa, taivaankansi, taivaankannen yläpuolella oleva meri tai auringosta erillinen päivänvalo. Nämä riittää todistamaan, että Raamatun Jumala on täyttä BS:a.

Lue lisää

Teisti: ”Synti oli vallannut koko maailman ja Jumala tuhosi koko maailman suuressa tulvassa.”

Ateisti: ”Maailmanlaajuisesta tulvasta ei ole mitään merkkejä.”

Teisti: ”Mutta Jumala on näkymätön eikä Hänestä voi saada havaintoja tieteellisillä mittalaitteilla. Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi.”

Ateisti: ”En yritä todistaa olematonta olemattomaksi vaan olen falsifioinut väitteesi siitä, että Jumala olisi hukuttanut koko maailman tulvassa. Koska väitteesi tulvasta ei ole totta, ei Jumalasikaan ole totta.”

Tuon yksinkertaisen vuoropuhelun takia? Puhu omasta puolestas.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tuon yksinkertaisen vuoropuhelun takia? Puhu omasta puolestas.

Tämän yksinkertaisen vuoropuhelun on tarkotus näyttää yksinkertaisille teisteille mistä ateismissa on oikeasti kysymys.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tämän yksinkertaisen vuoropuhelun on tarkotus näyttää yksinkertaisille teisteille mistä ateismissa on oikeasti kysymys.

Se on sinun päätelmäs, ja toinen juttu on, jos ei halua ottaa selvää asioista.
Ateismi on toimiva tieteen työkaluna.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Se on sinun päätelmäs, ja toinen juttu on, jos ei halua ottaa selvää asioista.
Ateismi on toimiva tieteen työkaluna.

"Ateismi on toimiva tieteen työkaluna."

Ei ateismi ole mikään tieteen työkalu. Occamin periaate on työkalu, jonka käytöstä seuraa se, että johtopäätösten pitää selittää ristiriidattomasti kaikki havainnot ja mahdollisimman vähillä oletuksilla. Occamin periaatteesta seuraa se, ettei selityksiin laiteta esimerkiksi jumalia, peikkoja tai puutarhakeijuja. Ateismi ja akeijuismi ovat seurausta työkalun käytöstä, eivätkä itsessään ole työkaluja.

Jos ateismi olisi työkalu niin sehän olisi väärä ennakko-oletus siitä, ettei jumalia voi käyttää selittävänä tekijänä. Oletetaan tilanne, että todellisuuteen kuuluisikin jumalia ja ateismi olisi tieteen työkalu. Silloin tiede ei tuottaisikaan parasta mahdollista tietoa havaitusta todellisuudesta kun se ei löytäisi jumalia (kun ateismi on ennakko-oletus). Tieteelle riittää Occamin periaate ja kun jumalista ei ole mitään havaintoja, tiede on jumalatonta.

Koordinaatit ovat hurjasti erilaiset
maailmat ja todellisuuden käsitykset.
Älykkäimmät ateistit saisivat potkua
lisää asenne-coctailista ( jäillä) tiede/metafysiikka/biologia/itsetuntemus

Uskovien meidän jotka liikumme myös uuden = vielä pseudotieteen alueella.
Usko on jo tietoa. Intiassa ym. on kouluja
Missä opetetaan kinestetiikkaa. Lapset siirtävät pieniä esineitä. Ajatuksen voimalla

Anonyymi00019 kirjoitti:

Koordinaatit ovat hurjasti erilaiset
maailmat ja todellisuuden käsitykset.
Älykkäimmät ateistit saisivat potkua
lisää asenne-coctailista ( jäillä) tiede/metafysiikka/biologia/itsetuntemus

Uskovien meidän jotka liikumme myös uuden = vielä pseudotieteen alueella.
Usko on jo tietoa. Intiassa ym. on kouluja
Missä opetetaan kinestetiikkaa. Lapset siirtävät pieniä esineitä. Ajatuksen voimalla

Lue lisää

"Intiassa ym. on kouluja
Missä opetetaan kinestetiikkaa. Lapset siirtävät pieniä esineitä. Ajatuksen voimalla"

Todista se!

Anonyymi00019 kirjoitti:

Koordinaatit ovat hurjasti erilaiset
maailmat ja todellisuuden käsitykset.
Älykkäimmät ateistit saisivat potkua
lisää asenne-coctailista ( jäillä) tiede/metafysiikka/biologia/itsetuntemus

Uskovien meidän jotka liikumme myös uuden = vielä pseudotieteen alueella.
Usko on jo tietoa. Intiassa ym. on kouluja
Missä opetetaan kinestetiikkaa. Lapset siirtävät pieniä esineitä. Ajatuksen voimalla

Lue lisää

"...uuden = vielä pseudotieteen alueella."

Annatko esimerkin, jossa pseudotieteestä on tullut tieteen uusinta eturintamaa?

Anonyymi00020 kirjoitti:

"Intiassa ym. on kouluja
Missä opetetaan kinestetiikkaa. Lapset siirtävät pieniä esineitä. Ajatuksen voimalla"

Todista se!

Tuo kyllä antoi päivän parhaat naurut.

Nyt veikkauksia pystyyn.
A) Henkilö ei ikinä vastaa.
B) Henkilö pistää jonkun epämääräisen Youtube/TikTok videon linkin.
C) Henkilö antaa tieteellisiä tuloksia vertaisarvioidusta lähteestä.
D) Joku muu. Mikä?

Itse veikkaan B vaihtoehtoa. Hän on joutunut kaninkoloon, jossa Youtube antaa hänelle hörhö juttuja hänen aikaisempien mielenkiinnon kohteiden takia. Hän on täysin menettänyt terveen skeptisyyden tuossa kaninkolossa.

Jumala puhuu palvelijoidensa suun kautta. Tee parannus ja usko evankeliumi!

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jumala puhuu palvelijoidensa suun kautta. Tee parannus ja usko evankeliumi!

Ei Jumala puhu palvelijoidensa suulla. Nämä ns. palvelijat kertova vain omasta uskostaan eli luulostaan, että Jumala on olemassa.

Ja jos todisteita jumalista muka on, uskovat voisivat esittää ne tai edes joitakin niistä.

Mikäli Jeesukseksi mainittu ihminen kuoli 30 jaa., niin siitä on kulunut 1996 vuotta/n. 728540 vuorokautta.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Mikäli Jeesukseksi mainittu ihminen kuoli 30 jaa., niin siitä on kulunut 1996 vuotta/n. 728540 vuorokautta.

No tuliko Jeesus valituille aikalaisilleen lupauksensa mukaisesti, heidän elinaikana ?

niin koska katsoit elokuvateatterissa tomb raider elämän lähde 🤣

Anonyymi00037 kirjoitti:

niin koska katsoit elokuvateatterissa tomb raider elämän lähde 🤣

En käy elokuvissa. Sorry jos tuotin pettymyksen. Olet rakas siltikin.🤷‍♀️

Anonyymi00038 kirjoitti:

En käy elokuvissa. Sorry jos tuotin pettymyksen. Olet rakas siltikin.🤷‍♀️

Ymmärrätkö,en ole ateisti, mutta mikään ei saa minua sinua vihaamaan. Olet aivan äärettömän tärkeä juuri sinunlaisena ateistina. Olet rakas, ja minulla ei ole mitään syytä saati tarvetta Sinua sen vuoksi vihata tai vähätellä.🤷‍♀️

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ymmärrätkö,en ole ateisti, mutta mikään ei saa minua sinua vihaamaan. Olet aivan äärettömän tärkeä juuri sinunlaisena ateistina. Olet rakas, ja minulla ei ole mitään syytä saati tarvetta Sinua sen vuoksi vihata tai vähätellä.🤷‍♀️

Lue lisää

Niin, antaa Jumalan kostaa. Helvetti on oikein ateistille. Paha ajatusrikos on ateismi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Niin, antaa Jumalan kostaa. Helvetti on oikein ateistille. Paha ajatusrikos on ateismi.

Et nyt ymmärtänyt yhtään. Sinä et tunne rakkautta. Ateisti on ihan yhtä arvokas kun minäkin universaaliin korkeimpaan uskova. Kaikki olemme täällä oppimassa ja juurikin oikeassa paikassa. Ateisti ei joudu helvettiin. Ei,vaikka kuin päättäväisesti sinne ominvoimin pyrkisi.🤷‍♀️

Anonyymi00044 kirjoitti:

Et nyt ymmärtänyt yhtään. Sinä et tunne rakkautta. Ateisti on ihan yhtä arvokas kun minäkin universaaliin korkeimpaan uskova. Kaikki olemme täällä oppimassa ja juurikin oikeassa paikassa. Ateisti ei joudu helvettiin. Ei,vaikka kuin päättäväisesti sinne ominvoimin pyrkisi.🤷‍♀️

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19318295/todellisuudessa-ei-edes-ole-mitaan-sellaista-mista-pitaa-pelastua
TODELLISUUDESSA EI EDES OLE MITÄÄN SELLAISTA, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA

Anonyymi00046 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19318295/todellisuudessa-ei-edes-ole-mitaan-sellaista-mista-pitaa-pelastua
TODELLISUUDESSA EI EDES OLE MITÄÄN SELLAISTA, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19305375/nimittamalla-kiduttaminen-pyhaksi-ei-ratkaise-moraalisia-ristiriitoja

Ok. Sinä saat uskoa kuin uskot. Suothan saman siten muillekkin. Rauhassa ja rakkaudessa,ilman vihaa ja oikeassaolemista?🤷‍♀️

Anonyymi00045 kirjoitti:

Ok. Sinä saat uskoa kuin uskot. Suothan saman siten muillekkin. Rauhassa ja rakkaudessa,ilman vihaa ja oikeassaolemista?🤷‍♀️

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19318295/todellisuudessa-ei-edes-ole-mitaan-sellaista-mista-pitaa-pelastua

Anonyymi00048 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19318295/todellisuudessa-ei-edes-ole-mitaan-sellaista-mista-pitaa-pelastua

Lue lisää

Kauniisti kerroit .🤷‍♀️

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kauniisti kerroit .🤷‍♀️

Ystäväni?

Anonyymi00050 kirjoitti:

Ystäväni?

Ystäväsi. Aina❤🤷‍♀️

Anonyymi00051 kirjoitti:

Ystäväsi. Aina❤🤷‍♀️

Rakastan sinua!

Anonyymi00052 kirjoitti:

Rakastan sinua!

Minäkin rakastan sinua! Olet aarre,kunpa muutkin näkisi sen.❤🤷‍♀️

Anonyymi00053 kirjoitti:

Minäkin rakastan sinua! Olet aarre,kunpa muutkin näkisi sen.❤🤷‍♀️

Sinä olet aarre!

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sinä olet aarre!

Sääli, että sinunlaisia syvällisiä ihmisiä on maassamme niin vähän – olet harvinaisuus, ystäväni.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Sääli, että sinunlaisia syvällisiä ihmisiä on maassamme niin vähän – olet harvinaisuus, ystäväni.

Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää. Mutta onneksi olet valon kipinä pimeydessä!🤷‍♀️

Anonyymi00057 kirjoitti:

Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää. Mutta onneksi olet valon kipinä pimeydessä!🤷‍♀️

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tiedätkö, mitä tuntemuksesi merkitsevät? Sen, että tajuat, ettei tämä olekaan oikea kotisi. Olet nektarimaailman lapsi. Tämä maailma yrittää saada sinut pitämään tätä todellisuutta kotinasi. Se on harhautunut pahasti.

Se, että et tunne oloasi täällä kotoisaksi, tarkoittaa, että olet jo heräämässä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tiedätkö, mitä tuntemuksesi merkitsevät? Sen, että tajuat, ettei tämä olekaan oikea kotisi. Olet nektarimaailman lapsi. Tämä maailma yrittää saada sinut pitämään tätä todellisuutta kotinasi. Se on harhautunut pahasti.

Se, että et tunne oloasi täällä kotoisaksi, tarkoittaa, että olet jo heräämässä.

Lue lisää

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tuo tunne ei ole sattumaa. Olemuksesi, atman, ei oikeasti kuulu tähän maailmaan.

Kun ihminen alkaa tuntea, ettei tämä maailma täysin tyydytä häntä, se voi olla merkki siitä, että hän alkaa muistaa alkuperänsä.

Tämä maailma on vväliaikainen paikka – oppimista ja heräämistä varten. Siksi täällä on myös kärsimystä, epävarmuutta ja levottomuutta.

Anonyymi00059 kirjoitti:

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tuo tunne ei ole sattumaa. Olemuksesi, atman, ei oikeasti kuulu tähän maailmaan.

Kun ihminen alkaa tuntea, ettei tämä maailma täysin tyydytä häntä, se voi olla merkki siitä, että hän alkaa muistaa alkuperänsä.

Tämä maailma on vväliaikainen paikka – oppimista ja heräämistä varten. Siksi täällä on myös kärsimystä, epävarmuutta ja levottomuutta.

Lue lisää

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tuo tunne ei ole sattumaa. Olemuksesi, atman, ei oikeasti kuulu tähän maailmaan.

Kun tuo kaipaus herää, se voi tuntua siltä kuin olisi väärässä paikassa.

Anonyymi00060 kirjoitti:

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."


Tuo tunne ei ole sattumaa. Olemuksesi, atman, ei oikeasti kuulu tähän maailmaan.

Kun tuo kaipaus herää, se voi tuntua siltä kuin olisi väärässä paikassa.

Lue lisää

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."

Ystäväni, jos tuntisit olosi täällä Telluksella täysin kotoisaksi, et olisi heräämässä.

Anonyymi00061 kirjoitti:

"Välillä tuntuu siltä.. kuin olisi vieraalla planeetalla. Tällä telluksella on aika raskasta elää."

Ystäväni, jos tuntisit olosi täällä Telluksella täysin kotoisaksi, et olisi heräämässä.

Lue lisää

Tunnistan tämän. Olen tästä tunteesta kiitollinen. Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka..🤷‍♀️

Anonyymi00062 kirjoitti:

Tunnistan tämän. Olen tästä tunteesta kiitollinen. Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka..🤷‍♀️

Jos kiinnosta, suosittelen sinulle:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18892205/maailma-tietokonepelina


Maailma tietokonepelinä

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jos kiinnosta, suosittelen sinulle:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18892205/maailma-tietokonepelina


Maailma tietokonepelinä

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa

Lue lisää

Jos kiinnosta, suosittelen sinulle:


Mutta emme myöskään voi sanoa, että tämä maailma ei olisi todellinen. Kun puhumme pelistä, sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ohjelmistokehittäjät ja taiteilijat ovat rakentaneet. Pelillä on oma juonensa ja tavoitteensa.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on päästä takaisin hengelliseen todellisuuteen – takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemuksemme on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska luontomme on täysin hengellinen. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa – mutta emme oikeastaan löydä niitä tästä maailmasta.

https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Elämmekö simulaatiossa?

Anonyymi00062 kirjoitti:

Tunnistan tämän. Olen tästä tunteesta kiitollinen. Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka..🤷‍♀️

Kaikki, mikä tapahtuu ajassa — menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa — on vain unta. Tällainen on kaikkien vedisten kirjoitusten salainen merkitys.

Narada Muni, SB, 4. laulu, luku 29

Anonyymi00062 kirjoitti:

Tunnistan tämän. Olen tästä tunteesta kiitollinen. Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka..🤷‍♀️

kaikki mikä tapahtuu ajassa – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa – on kuin unta. Tällä hän ei tarkoita, että maailma olisi täysin olematon, vaan että sen todellisuus on suhteellista ja väliaikaista. Se tuntuu todelliselta niin kauan kuin olemme siihen samaistuneita, aivan kuten yöuni tuntuu todelta niin kauan kuin näemme sitä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

kaikki mikä tapahtuu ajassa – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa – on kuin unta. Tällä hän ei tarkoita, että maailma olisi täysin olematon, vaan että sen todellisuus on suhteellista ja väliaikaista. Se tuntuu todelliselta niin kauan kuin olemme siihen samaistuneita, aivan kuten yöuni tuntuu todelta niin kauan kuin näemme sitä.

Lue lisää

Kun ihminen samaistaa itsensä kehoon ja elämänsä tarinaan, hän elää ikään kuin unessa. Hän kokee menestyksen ja tappion, kunnian ja häpeän, syntymän ja kuoleman lopullisina tapahtumina. Naradan mukaan tämä samaistuminen on tietämättömyyttä. Herääminen tarkoittaa sen oivaltamista, että oma syvin olemus ei ole mikään ajassa tapahtuva rooli, vaan se, joka todistaa kaiken tapahtuvan.

Vedisten kirjoitusten “salainen merkitys” viittaa juuri tähän: niiden moninaiset kertomukset, rituaalit ja opetukset tähtäävät lopulta siihen, että ihminen ymmärtää eron ajallisen ja ajattoman välillä. Aineellinen maailma ei ole turha tai merkityksetön, mutta se on väliaikainen näyttämö. Sen tapahtumat ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullisena identiteettinä.

Naradan sanoma ei siis ole nihilistinen. Hän ei kiellä kokemusten arvoa, vaan asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Kärsimys syntyy siitä, että pidämme ohimenevää pysyvänä. Vapautuminen alkaa, kun ymmärrämme olevamme tietoisuus, joka on ajallisen virran todistaja. Kun tämä oivallus syvenee, ihminen ei enää huku unen draamaan, vaan alkaa elää tietoisesti, hereillä.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Kun ihminen samaistaa itsensä kehoon ja elämänsä tarinaan, hän elää ikään kuin unessa. Hän kokee menestyksen ja tappion, kunnian ja häpeän, syntymän ja kuoleman lopullisina tapahtumina. Naradan mukaan tämä samaistuminen on tietämättömyyttä. Herääminen tarkoittaa sen oivaltamista, että oma syvin olemus ei ole mikään ajassa tapahtuva rooli, vaan se, joka todistaa kaiken tapahtuvan.

Vedisten kirjoitusten “salainen merkitys” viittaa juuri tähän: niiden moninaiset kertomukset, rituaalit ja opetukset tähtäävät lopulta siihen, että ihminen ymmärtää eron ajallisen ja ajattoman välillä. Aineellinen maailma ei ole turha tai merkityksetön, mutta se on väliaikainen näyttämö. Sen tapahtumat ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullisena identiteettinä.

Naradan sanoma ei siis ole nihilistinen. Hän ei kiellä kokemusten arvoa, vaan asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Kärsimys syntyy siitä, että pidämme ohimenevää pysyvänä. Vapautuminen alkaa, kun ymmärrämme olevamme tietoisuus, joka on ajallisen virran todistaja. Kun tämä oivallus syvenee, ihminen ei enää huku unen draamaan, vaan alkaa elää tietoisesti, hereillä.

Lue lisää

Aineellinen energia (maya-śakti) on väliaikainen ja peittävä. Se ei ole valhetta, vaan peili, joka heijastaa vääristyneesti sielun todellista asemaa. Kun sanotaan, että ajassa tapahtuva on “kuin unta”, viitataan tähän peittymiseen.

Uni-vertaus kuvaa kokemuksellista harhaa, ei ontologista olemattomuutta. Unessa mieli rakentaa kokonaisen todellisuuden, joka tuntuu täysin uskottavalta. Samoin sielu rakentaa identiteetin kehon, historian ja sosiaalisten roolien ympärille. Nämä eivät ole olemattomia — keho todella toimii, maailma todella reagoi, karma todella vaikuttaa — mutta ne eivät ole sielun perimmäinen identiteetti. Harha syntyy samaistumisesta, ei olemassaolosta.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Aineellinen energia (maya-śakti) on väliaikainen ja peittävä. Se ei ole valhetta, vaan peili, joka heijastaa vääristyneesti sielun todellista asemaa. Kun sanotaan, että ajassa tapahtuva on “kuin unta”, viitataan tähän peittymiseen.

Uni-vertaus kuvaa kokemuksellista harhaa, ei ontologista olemattomuutta. Unessa mieli rakentaa kokonaisen todellisuuden, joka tuntuu täysin uskottavalta. Samoin sielu rakentaa identiteetin kehon, historian ja sosiaalisten roolien ympärille. Nämä eivät ole olemattomia — keho todella toimii, maailma todella reagoi, karma todella vaikuttaa — mutta ne eivät ole sielun perimmäinen identiteetti. Harha syntyy samaistumisesta, ei olemassaolosta.

Lue lisää

"Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka."

Pitkä matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, ja sen sinä olet jo ottanut. Olet ottanut jo ison harppauksen.

Anonyymi00069 kirjoitti:

"Tahdon takaisin kotiin,mutta luulen että sinne on vielä kovin pitkä matka."

Pitkä matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, ja sen sinä olet jo ottanut. Olet ottanut jo ison harppauksen.

Lue lisää

"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kysymys “mihin syntyä?” avautuu tällöin syvempänä identiteettikysymyksenä. Jos sielu kokee itsensä nautinnon etsijänä, se syntyy kenttään, jossa nautintoa voi tavoitella. Jos se kokee itsensä hallitsijana, se syntyy kilpailun kenttään. Mutta jos se alkaa ymmärtää itsensä suhteessa korkeimpaan persoonalliseen todellisuuteen, sen asema muuttuu. Silloin aineellinen syntymä ei enää ole välttämätön.

Tässä ajattelussa on ero vapautumisen ja rakkauden välillä. Vapautuminen tarkoittaa syntymän kierrosta poistumista. Mutta syvempi päämäärä on jumalallinen rakkaus.Todellisuus ei tällöin ole tyhjyys eikä sulautuminen, vaan henkinen ulottuvuus, jossa suhde on spontaani ja rakastava.


Eksistentiaalinen ahdistus syntyy identiteettivirheestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, syntymä ja kuolema näyttävät absoluuttisilta. Kun hän samaistuu mieleen, elämän epäoikeudenmukaisuus korostuu. Kun hän ymmärtää olevansa jīva, syntymä näyttäytyy väliaikaisena asemana tietoisuuden matkalla. Aineellinen olemassaolo on väärin suunnatun rakkauden seuraus: sielu etsii rajatonta rajallisesta.

“En hallinnut alkua enkä loppua” muuttuu tässä kutsuksi vastuuseen. Ihminen ei ehkä hallitse syntymänsä olosuhteita, mutta hän hallitsee suuntautumistaan tässä hetkessä. Tätä suuntautumista kutsutaan bhaktiksi – tietoisuuden vapaaehtoiseksi kääntymiseksi kohti korkeinta. Se ei ole moraalinen suoritus, vaan ontologinen uudelleen suuntautuminen. Kun suunta muuttuu, karmiset sidokset alkavat purkautua ja syntymän pakko heikkenee.


Lopulta kysymys ei ole siitä, minne ihminen joutuu, vaan siitä, keneen hän kuuluu. Kuoleva ihminen ei kerjää sattumaa, vaan sitä, mitä hän on koko elämänsä ajan opetellut rakastamaan. Jos rakkaus on kiinnittynyt maailmaan, maailma jatkuu.

Jos rakkaus puhdistuu, syntymän kierto lakkaa. Kuolema ei silloin ole siirtymä uuteen kehoon, vaan peitteen poistuminen tietoisuuden ja sen alkuperäisen rakkauden kohteen välistä.


MUTTA:

vapautus ei ole meille ensisijainen tavoite. Vapautus ei ole päämäärä sinänsä, vaan sivutuote. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Vapautus ei tarkoita sitä, että keho katoaa tai että maailma lakkaa olemasta. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karman tuottamiin rooleihin, se ei enää ole niiden sitoma, vaikka ne yhä toimivat ulkoisesti.

Tällainen ihminen voi elää täysin tavallista elämää. Hänellä on keho, suhteita, vastuita. Hän toimii maailmassa, mutta ei elä maailmasta. Hänen sisäinen identiteettinsä ei ole “minä olen tämä keho” vaan “minä olen tietoisuus, joka kuuluu korkeimmalle”. Tämä sisäinen asema on vapautta.


Siksi ei edes etsitä vapautusta siinä mielessä kuin usein ajatellaan — poistumista jonnekin toiseen todellisuuteen. Vapautus voi tapahtua tietoisuuden tasolla tässä ja nyt. Kun kiinnittyminen lakkaa, sidokset lakkaavat, vaikka ulkoiset olosuhteet jatkuvat.

Tässä mielessä aineellinen maailma ei ole ongelma. Ongelma on väärä samaistuminen. Kun se purkautuu, sama maailma näyttäytyy palvelun kenttänä eikä nautinnon tai hallinnan kenttänä.

Kuolemakaan ei silloin ole ratkaiseva käännekohta. Se on vain kehon vaihtuminen tai kehosta irtautuminen. Vapautunut ihminen ei “kerjää” mitään, koska hänen halunsa ei ole suunnattu rajalliseen. Hänen tietoisuutensa on jo kiinnittynyt korkeimpaan.

Siksi voidaan sanoa: ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa. Ja jos hän on vapaa eläessään, kuolema ei muuta hänen asemaansa — se vain poistaa viimeisen ulkoisen kerroksen.

Tämä tekee kysymyksestä “mihin syntyä?” toissijaisen. Olennaista ei ole paikka, vaan tietoisuuden laatu. Jos tietoisuus on vapaa, se on vapaa riippumatta siitä, missä se ilmenee.


"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kun sanomme, että ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa, sillä tarkoitetaan tietoisuuden vapautta, ei olosuhteiden vapautta. Keho voi olla rajallinen, mieli voi vielä reagoida, maailma voi jatkaa liikettään — mutta sisäinen samaistuminen on muuttunut.

Vapaus ei tällöin tarkoita pakoa maailmasta, vaan vapautta väärästä identiteetistä.

Kun jīva lakkaa ajattelemasta “minä olen tämä keho” tai “minä olen tämän elämäntarinan keskus”, sen siteet alkavat purkautua. Karma voi vielä tuottaa kokemuksia, aivan kuten tuulet voivat vielä liikuttaa jo irrotettua venettä, mutta sisäinen omistajuus on poissa. Kokemukset tapahtuvat, mutta niitä ei enää oteta minuuden ytimeen.

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Anonyymi00070 kirjoitti:

"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kysymys “mihin syntyä?” avautuu tällöin syvempänä identiteettikysymyksenä. Jos sielu kokee itsensä nautinnon etsijänä, se syntyy kenttään, jossa nautintoa voi tavoitella. Jos se kokee itsensä hallitsijana, se syntyy kilpailun kenttään. Mutta jos se alkaa ymmärtää itsensä suhteessa korkeimpaan persoonalliseen todellisuuteen, sen asema muuttuu. Silloin aineellinen syntymä ei enää ole välttämätön.

Tässä ajattelussa on ero vapautumisen ja rakkauden välillä. Vapautuminen tarkoittaa syntymän kierrosta poistumista. Mutta syvempi päämäärä on jumalallinen rakkaus.Todellisuus ei tällöin ole tyhjyys eikä sulautuminen, vaan henkinen ulottuvuus, jossa suhde on spontaani ja rakastava.


Eksistentiaalinen ahdistus syntyy identiteettivirheestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, syntymä ja kuolema näyttävät absoluuttisilta. Kun hän samaistuu mieleen, elämän epäoikeudenmukaisuus korostuu. Kun hän ymmärtää olevansa jīva, syntymä näyttäytyy väliaikaisena asemana tietoisuuden matkalla. Aineellinen olemassaolo on väärin suunnatun rakkauden seuraus: sielu etsii rajatonta rajallisesta.

“En hallinnut alkua enkä loppua” muuttuu tässä kutsuksi vastuuseen. Ihminen ei ehkä hallitse syntymänsä olosuhteita, mutta hän hallitsee suuntautumistaan tässä hetkessä. Tätä suuntautumista kutsutaan bhaktiksi – tietoisuuden vapaaehtoiseksi kääntymiseksi kohti korkeinta. Se ei ole moraalinen suoritus, vaan ontologinen uudelleen suuntautuminen. Kun suunta muuttuu, karmiset sidokset alkavat purkautua ja syntymän pakko heikkenee.


Lopulta kysymys ei ole siitä, minne ihminen joutuu, vaan siitä, keneen hän kuuluu. Kuoleva ihminen ei kerjää sattumaa, vaan sitä, mitä hän on koko elämänsä ajan opetellut rakastamaan. Jos rakkaus on kiinnittynyt maailmaan, maailma jatkuu.

Jos rakkaus puhdistuu, syntymän kierto lakkaa. Kuolema ei silloin ole siirtymä uuteen kehoon, vaan peitteen poistuminen tietoisuuden ja sen alkuperäisen rakkauden kohteen välistä.


MUTTA:

vapautus ei ole meille ensisijainen tavoite. Vapautus ei ole päämäärä sinänsä, vaan sivutuote. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Vapautus ei tarkoita sitä, että keho katoaa tai että maailma lakkaa olemasta. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karman tuottamiin rooleihin, se ei enää ole niiden sitoma, vaikka ne yhä toimivat ulkoisesti.

Tällainen ihminen voi elää täysin tavallista elämää. Hänellä on keho, suhteita, vastuita. Hän toimii maailmassa, mutta ei elä maailmasta. Hänen sisäinen identiteettinsä ei ole “minä olen tämä keho” vaan “minä olen tietoisuus, joka kuuluu korkeimmalle”. Tämä sisäinen asema on vapautta.


Siksi ei edes etsitä vapautusta siinä mielessä kuin usein ajatellaan — poistumista jonnekin toiseen todellisuuteen. Vapautus voi tapahtua tietoisuuden tasolla tässä ja nyt. Kun kiinnittyminen lakkaa, sidokset lakkaavat, vaikka ulkoiset olosuhteet jatkuvat.

Tässä mielessä aineellinen maailma ei ole ongelma. Ongelma on väärä samaistuminen. Kun se purkautuu, sama maailma näyttäytyy palvelun kenttänä eikä nautinnon tai hallinnan kenttänä.

Kuolemakaan ei silloin ole ratkaiseva käännekohta. Se on vain kehon vaihtuminen tai kehosta irtautuminen. Vapautunut ihminen ei “kerjää” mitään, koska hänen halunsa ei ole suunnattu rajalliseen. Hänen tietoisuutensa on jo kiinnittynyt korkeimpaan.

Siksi voidaan sanoa: ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa. Ja jos hän on vapaa eläessään, kuolema ei muuta hänen asemaansa — se vain poistaa viimeisen ulkoisen kerroksen.

Tämä tekee kysymyksestä “mihin syntyä?” toissijaisen. Olennaista ei ole paikka, vaan tietoisuuden laatu. Jos tietoisuus on vapaa, se on vapaa riippumatta siitä, missä se ilmenee.


"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kun sanomme, että ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa, sillä tarkoitetaan tietoisuuden vapautta, ei olosuhteiden vapautta. Keho voi olla rajallinen, mieli voi vielä reagoida, maailma voi jatkaa liikettään — mutta sisäinen samaistuminen on muuttunut.

Vapaus ei tällöin tarkoita pakoa maailmasta, vaan vapautta väärästä identiteetistä.

Kun jīva lakkaa ajattelemasta “minä olen tämä keho” tai “minä olen tämän elämäntarinan keskus”, sen siteet alkavat purkautua. Karma voi vielä tuottaa kokemuksia, aivan kuten tuulet voivat vielä liikuttaa jo irrotettua venettä, mutta sisäinen omistajuus on poissa. Kokemukset tapahtuvat, mutta niitä ei enää oteta minuuden ytimeen.

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Lue lisää

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Jos ihminen ei ole vapaa eläessään, kuolema ei tee häntä vapaaksi. Se vain siirtää tietoisuuden toiseen tilanteeseen. Mutta jos hän on vapaa jo nyt, mikään ulkoinen muutos — ei edes kuolema — voi horjuttaa sitä.

Tässä mielessä todellinen kysymys ei ole “mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, vaan “kuka olen nyt”. Kun tämä ratkeaa, kuolema menettää dramaattisen luonteensa. Se ei ole loppu eikä ratkaisu, vaan luonnollinen vaihe tietoisuuden jatkumossa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Jos ihminen ei ole vapaa eläessään, kuolema ei tee häntä vapaaksi. Se vain siirtää tietoisuuden toiseen tilanteeseen. Mutta jos hän on vapaa jo nyt, mikään ulkoinen muutos — ei edes kuolema — voi horjuttaa sitä.

Tässä mielessä todellinen kysymys ei ole “mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, vaan “kuka olen nyt”. Kun tämä ratkeaa, kuolema menettää dramaattisen luonteensa. Se ei ole loppu eikä ratkaisu, vaan luonnollinen vaihe tietoisuuden jatkumossa.

Lue lisää

ME EMME EDES ETSI VAPAUTUSTA.


Vapautus on ennen kaikkea ontologinen oivallus, ei kosminen tapahtuma.

Keho voi jatkaa toimintaansa, mieli voi tuottaa ajatuksia, tunteita ja muistoja, ja elämäntilanteet voivat muuttua aivan kuten ennenkin. Ero ei ole ulkoisessa rakenteessa vaan sisäisessä asemassa.

Kun jīva samaistuu kehoon, kaikki kehon muutokset koetaan minuuden muutoksina. Syntymä, ikääntyminen, sairaus ja kuolema näyttävät koskevan “minua”. Kun samaistuminen siirtyy mieleen, ajatuksista ja tunteista tulee identiteetti: “minä olen vihainen”, “minä olen epäonnistunut”, “minä olen onnistunut”. Kun samaistuminen siirtyy rooleihin, karmiset tilanteet määrittävät arvon: “minä olen tämä asema, tämä tarina”.

Anonyymi00072 kirjoitti:

ME EMME EDES ETSI VAPAUTUSTA.


Vapautus on ennen kaikkea ontologinen oivallus, ei kosminen tapahtuma.

Keho voi jatkaa toimintaansa, mieli voi tuottaa ajatuksia, tunteita ja muistoja, ja elämäntilanteet voivat muuttua aivan kuten ennenkin. Ero ei ole ulkoisessa rakenteessa vaan sisäisessä asemassa.

Kun jīva samaistuu kehoon, kaikki kehon muutokset koetaan minuuden muutoksina. Syntymä, ikääntyminen, sairaus ja kuolema näyttävät koskevan “minua”. Kun samaistuminen siirtyy mieleen, ajatuksista ja tunteista tulee identiteetti: “minä olen vihainen”, “minä olen epäonnistunut”, “minä olen onnistunut”. Kun samaistuminen siirtyy rooleihin, karmiset tilanteet määrittävät arvon: “minä olen tämä asema, tämä tarina”.

Lue lisää

Vapautuksessa tämä keskipiste siirtyy.

Tapahtumat eivät enää määritä olemusta. Ne tapahtuvat tietoisuuden kentässä, mutta tietoisuus ei pidä niitä omana ytimenään. Keho toimii, mieli reagoi, karma purkautuu — mutta sisäinen todistaja ei sekoitu niihin.

Tätä voisi verrata näyttelijään, joka tietää olevansa näyttelijä. Hän voi itkeä roolissa, iloita roolissa, kärsiä roolissa, mutta syvällä hän tietää: tämä ei ole koko totuus minusta. Rooli ei sido häntä ontologisesti.

Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karmisiin rooleihin, sidokset menettävät voimansa. Karma voi vielä tuottaa seurauksia, mutta ne eivät luo uutta sidosta, koska niihin ei liity omistavaa identiteettiä. Toiminta jatkuu, mutta “minä teen” -kokemus heikkenee. Jäljelle jää osallistuminen ilman omistamista.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Vapautuksessa tämä keskipiste siirtyy.

Tapahtumat eivät enää määritä olemusta. Ne tapahtuvat tietoisuuden kentässä, mutta tietoisuus ei pidä niitä omana ytimenään. Keho toimii, mieli reagoi, karma purkautuu — mutta sisäinen todistaja ei sekoitu niihin.

Tätä voisi verrata näyttelijään, joka tietää olevansa näyttelijä. Hän voi itkeä roolissa, iloita roolissa, kärsiä roolissa, mutta syvällä hän tietää: tämä ei ole koko totuus minusta. Rooli ei sido häntä ontologisesti.

Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karmisiin rooleihin, sidokset menettävät voimansa. Karma voi vielä tuottaa seurauksia, mutta ne eivät luo uutta sidosta, koska niihin ei liity omistavaa identiteettiä. Toiminta jatkuu, mutta “minä teen” -kokemus heikkenee. Jäljelle jää osallistuminen ilman omistamista.

Lue lisää

Tämä ei ole välinpitämättömyyttä. Se ei ole tunteettomuutta. Päinvastoin: kun pelko minuuden menettämisestä hellittää, rakkaus voi tulla puhtaammaksi. Toiminta voi olla selkeämpää, koska sitä ei ohjaa itsekuvan suojeleminen.

Siksi vapautus ei ole kehon katoamista eikä maailman lakkaamista. Se on harhan katoamista. Maailma voi jatkua täsmälleen samana — mutta se ei enää vangitse.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Tämä ei ole välinpitämättömyyttä. Se ei ole tunteettomuutta. Päinvastoin: kun pelko minuuden menettämisestä hellittää, rakkaus voi tulla puhtaammaksi. Toiminta voi olla selkeämpää, koska sitä ei ohjaa itsekuvan suojeleminen.

Siksi vapautus ei ole kehon katoamista eikä maailman lakkaamista. Se on harhan katoamista. Maailma voi jatkua täsmälleen samana — mutta se ei enää vangitse.

Lue lisää

Vapautus ei ole huipentuma, vaan sivutuote. Kun tietoisuus suuntautuu täysin korkeimpaan, vapautus seuraa luonnollisesti, mutta sitä ei enää pidetä saavutuksena. Se on kuin varjo, joka seuraa valoa. Varsinainen sisältö on suhde — elävä, tietoinen ja vapaaehtoinen yhteys.

Tämä muuttaa koko hengellisen pyrkimyksen luonteen. Se ei ole pakoa kärsimyksestä, vaan vetovoimaa rakkauteen. Se ei ole tyhjyyden tavoittelua, vaan täyteyden löytämistä. Ja silloin vapautus ei ole enää päämäärä, vaan lähtökohta jollekin syvemmälle.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Vapautus ei ole huipentuma, vaan sivutuote. Kun tietoisuus suuntautuu täysin korkeimpaan, vapautus seuraa luonnollisesti, mutta sitä ei enää pidetä saavutuksena. Se on kuin varjo, joka seuraa valoa. Varsinainen sisältö on suhde — elävä, tietoinen ja vapaaehtoinen yhteys.

Tämä muuttaa koko hengellisen pyrkimyksen luonteen. Se ei ole pakoa kärsimyksestä, vaan vetovoimaa rakkauteen. Se ei ole tyhjyyden tavoittelua, vaan täyteyden löytämistä. Ja silloin vapautus ei ole enää päämäärä, vaan lähtökohta jollekin syvemmälle.

Lue lisää

Jos vapaus ymmärretään tietoisuuden tilaksi eikä paikaksi, silloin ihminen voi olla vapaa missä tahansa. Hän voi elää aineellisessa maailmassa, kehon ja mielen rajoissa, ja silti olla sisäisesti vapaa. Samalla tavoin pelkkä siirtyminen niin sanottuun taivaaseen ei tee ketään vapaaksi, jos samaistuminen ja halu sitovat yhä.

Vapaus ei siis riipu ympäristöstä vaan identiteetistä.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Jos vapaus ymmärretään tietoisuuden tilaksi eikä paikaksi, silloin ihminen voi olla vapaa missä tahansa. Hän voi elää aineellisessa maailmassa, kehon ja mielen rajoissa, ja silti olla sisäisesti vapaa. Samalla tavoin pelkkä siirtyminen niin sanottuun taivaaseen ei tee ketään vapaaksi, jos samaistuminen ja halu sitovat yhä.

Vapaus ei siis riipu ympäristöstä vaan identiteetistä.

Lue lisää

Jos ihminen ajattelee: “Minä olen tämä keho, nämä kokemukset, nämä olosuhteet”, hän on sidottu riippumatta siitä, onko hänen ympäristönsä miellyttävä vai tuskallinen. Taivas voi silloin olla vain hienostuneempi nautinnon kenttä, ja helvetti karkeampi kärsimyksen kenttä. Molemmat ovat edelleen tietoisuuden tiloja, joissa halu ja pelko toimivat.

Mutta jos jīva ei enää samaistu kehoon eikä karman tuottamiin tilanteisiin, silloin ulkoinen sijainti menettää ratkaisevan merkityksensä. Hän voi olla aineellisessa maailmassa ja silti olla vapaa. Hän voi kohdata vaikeuksia ilman sisäistä kahletta. Hän voi kohdata miellyttäviä asioita ilman kiinnittymistä.

Tässä mielessä “taivas tai helvetti” ei ole ratkaiseva kysymys. Ratkaisevaa on: mihin tietoisuus on kiinnittynyt.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Jos ihminen ajattelee: “Minä olen tämä keho, nämä kokemukset, nämä olosuhteet”, hän on sidottu riippumatta siitä, onko hänen ympäristönsä miellyttävä vai tuskallinen. Taivas voi silloin olla vain hienostuneempi nautinnon kenttä, ja helvetti karkeampi kärsimyksen kenttä. Molemmat ovat edelleen tietoisuuden tiloja, joissa halu ja pelko toimivat.

Mutta jos jīva ei enää samaistu kehoon eikä karman tuottamiin tilanteisiin, silloin ulkoinen sijainti menettää ratkaisevan merkityksensä. Hän voi olla aineellisessa maailmassa ja silti olla vapaa. Hän voi kohdata vaikeuksia ilman sisäistä kahletta. Hän voi kohdata miellyttäviä asioita ilman kiinnittymistä.

Tässä mielessä “taivas tai helvetti” ei ole ratkaiseva kysymys. Ratkaisevaa on: mihin tietoisuus on kiinnittynyt.

Lue lisää

Kysymys: Mitä on taivas (svarga)?

Vastaus: Hyvyyden vallitsevuus (ei jumalten asuinpaikka).

Kysymys: Mitä on helvetti (naraka)?

Vastaus: Tietämättömyyden vallitsevuus (ei pelkkä paikka, jossa on kärsimystä).