Valonnopeus ei oikestaan ole universaalli nopeusrajoitus

Kokeilepa tuuriasi fysiikka-palstalla!

Ei tietenkään, aika on suhteelinen käsite, Lappu lattiaan ja Proxima Centauri on ihan lähellä.

Einsteinin yhtenäinen kenttäteoria ei koskaan valmistunut, siksi saamme pitää hatusta kiinni.

Albert Einsteinin elämän loppupuolen epäonnistunut hanke, jonka tavoitteena oli yhdistää gravitaatio (yleinen suhteellisuusteoria) ja sähkömagnetismi yhdeksi matemaattiseksi kokonaisuudeksi. Hän pyrki selittämään luonnon perusvoimat yhtenäisellä geometrisella teorialla, mutta ei saavuttanut tavoitettaan vuosikymmenten tutkimuksesta.

Jos Albertilla oli hajua hommasta, Kun katsoo yhtälöä on se yhtä järisyttävä kuin ne muutkin voimallaan.

Haluutko lentää!

Yksi asia, jonka nuo yhtälöt kertovat, jos laskee matemaattisia funktioita, on valon nopeus. Se on kahden vakion – tyhjän avaruuden itsensä ominaisuuksien – summa ja antaa tarkalleen 299 792 458 metriä sekunnissa. Ei suunnilleen. Täsmälleen. Maailmankaikkeus päätti juuri, että valo tekee niin tyhjiössä, ja Maxwellin yhtälöiden avulla tiedämme sen.

Mutta tässä on tähti: nuo vakiot kuvaavat tyhjiötä. Tyhjä tila. Jos laitat materiaalin tielle, nuo tehokkaat vakiot muuttuvat. Materiaalilla on omat sähköiset ja magneettiset ominaisuutensa – oma tapansa reagoida värähteleviin kenttiin – ja nämä ominaisuudet toimivat aallon vastustajana. Matematiikasta putoava nopeus on nyt pienempi.

Kuinka paljon pienempi, riippuu täysin materiaalista. Fyysikot kuvaavat tätä yhdellä luvulla, jota kutsutaan taitekertoimeksi – valon tyhjiön nopeuden suhde todelliseen nopeuteen väliaineessa. Ilmassa indeksi on noin 1,0003 – niin lähellä tyhjiötä, ettet koskaan huomaisi eroa. Vedessä se on 1,33, mikä tarkoittaa, että valo liikkuu noin 75 %:lla maksiminopeudestaan. Lasissa se on noin 1,5. Timantissa se on 2,4, mikä tarkoittaa, että valo hidastuu alle puoleen tyhjiön nopeudestaan ​​kulkiessaan kiven läpi. PUOLET. Olemme jopa suunnitelleet erityisiä laboratoriomateriaaleja, jotka hidastavat valon kävelyvauhtiin – kirjaimellisesti käytävää pitkin kävelevän ihmisen nopeuteen, mikä saavutetaan ultrakylmien atomipilvien sisällä.

Tämä on, jos pysähdyt miettimään asiaa, todella outoa. Valolla ei ole massaa. Sitä ei voida tarttua tai työntää. Ja silti pelkkä atomien ja molekyylien läsnäolo – tapa, jolla ne reagoivat värähteleviin sähkökenttiin ja luovat omia pieniä väreilyjään, jotka häiritsevät alkuperäistä aaltoa – riittää vetämään sen kosmisesta nopeusrajoituksesta sellaiseen, jonka nopea pyöräilijä voisi ohittaa.

Se, MIKSI tämä tapahtuu yksityiskohtaisesti, onkin oma lukunsa. Voit kuvitella sen muutamalla eri tavalla. Voit kuvitella valoaaltojen vuorovaikuttavan jokaisen atomin tai molekyylin elektronien kanssa, jotka sitten tuottavat omia pieniä sähkömagneettisia aaltojaan, jotka sitten häiritsevät alkuperäistä – hidastaen koko asiaa kuin yrittäisi juosta läpi huoneen, joka on täynnä ihmisiä, jotka kaikki haluavat pysähtyä juttelemaan. Voit kuvitella sen yksittäisinä fotoneina, jotka pomppivat ympäriinsä monimutkaisessa kvanttiflipperipelissä. Tai voit herättää jotain nimeltä fononit, mikä on suosikkikuvani, koska se on sekä tarkin että hauskin sanoa ääneen.

Mutta MITEN ei ole tärkeää tarinamme kannalta. Tärkeää on FAKTA: valo liikkuu materiaalin sisällä hitaammin kuin c. Joskus paljon, paljon hitaammin.

Tässä kohtaa se menee mielenkiintoiseksi.

Tyhjässä avaruudessa mikään ei voi paeta valoa. Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria sulkee tuon oven täysin, ilman poikkeuksia tai porsaanreikiä. Ei ole oikotietä, ei kiertotietä, ei pienellä präntättyä tekstiä. Kosminen nopeusrajoitus on absoluuttinen.

Mutta entä jos täyttäisit stadionin melassilla?

Usain Bolt juoksee noin 10 metriä sekunnissa. Avoimessa tilassa valo juoksee häntä kolmekymmentämiljoonakertaisesti nopeammin. Tätä eroa ei voida kuroa umpeen millään tavanomaisilla keinoilla.

Mutta jos stadion täytetään melassilla, Bolt hidastuu. Mikä tärkeämpää, myös valo hidastuu – ja tiettyjen materiaalien sisällä valo hidastuu dramaattisesti enemmän kuin varattu hiukkanen. Nopeasti liikkuva elektroni tuskin huomaa väliaineen olemassaoloa – se kyntää atomien läpi aivan kuin ne eivät olisi sen ongelma. Mutta valo jää kiinni kaikkiin näihin vuorovaikutuksiin, kaikkiin niihin pieniin viiveisiin, kaikkeen siihen sähkömagneettiseen interferenssiin.

Tulos: tiettyjen materiaalien sisällä riittävän energinen varattu hiukkanen voi liikkua nopeammin kuin valo liikkuu samassa materiaalissa. Ei nopeammin kuin c – valon nopeus tyhjiössä, todellinen kosminen raja. Se on edelleen loukkaamaton. Mutta nopeammin kuin paikallinen, tässä materiaalissa hidastunut valon nopeus. Mikä on hyvin eri asia ja täysin sallittu asia.

Et riko mitään fysiikan lakeja. Et riko suhteellisuusteoriaa. Olet juuri löytänyt materiaalin, jossa valon täytyy raahata läpi melassin, ja satut olemaan hiukkanen, joka tuskin huomaa melassin läsnäoloa.

Ja milloin se tapahtuu – kun varattu hiukkanen ylittää paikallisen valonnopeuden väliaineessaan?

Tuskin sakottajaa löytyy!

Mikä on nopeampi kuin rasvattu salama, salaman rasvaaja.

Kuka loi Taivaan? Kuka loi ajan ennen kuin se alkoi? Kuka oli olemassa ennen kuin ainutkaan olento oli luotu?

mitä tapahtuu – ja miksi – kun varattu hiukkanen ylittää paikallisen valonnopeuden materiaalissa. Ja: miksi se on aina sininen.

Elämmä Kvanttimailman projisoinnissa! Olemmeko oikeasti edes olemassa?

Tšerenkovin säteily ei ole vain kaunis ilmiö. Sitä esiintyy ydinreaktoreissa, yläilmakehässä, gammasäteilyteleskoopeissa kolmella mantereella, kuutiokilometrissä Etelämantereen jäätä ja sairaaloiden kuvantamisyksiköissä. Tässä on, mihin valopuomi oikeastaan ​​on hyväksi.

Totuus on liikaa teille kaikille 🤣

Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus liikkuu yhdessä hetkessä pois siltä avaruuden alueelta jonne oli hetki sitten liikkunut jne jne!

Ei se ole avaruus joka laajenee 🤣

Tässä on artikkeli, joka haastaa perinteisen kvanttimekaanisen maailmankuvan ja esittää tilalle mekaanisesti loogisemman, prosessikeskeisen mallin atomien rakenteesta ja dynamiikasta.

ATOMI ON DYNAAMINEN PROSESSI: MIKSI LAAJENEMISEN JA PIMEÄN ENERGIAN MALLI ON LOOGISEMPI KUIN NYKYINEN KVANTTITEORIA

Nykyaikainen fysiikka kuvaa atomia matemaattisten todennäköisyyksien ja abstraktien kenttien kautta.

Vaikka laskukaavat toimivat, ne jättävät jälkeensä kvanttimystiikan: hiukkasia, jotka ovat useassa paikassa kerrallaan, ja epätarkkuutta, jota ei voida selittää mekaanisesti.

Uusi malli, joka perustuu laajeneviin ytimiin ja pimeän energian aaltodynamiikkaan, tarjoaa konkreettisen ja loogisen vaihtoehdon, joka poistaa mystiikan ja korvaa sen fysiikalla.

1. Hiukkanen ei ole olio, vaan jatkuva virtaus
Perinteisessä mallissa kvarkki on pysyvä pistehiukkanen.

Tässä uudessa mallissa kvarkki on energeettinen solmukohta, joka uusiutuu jatkuvasti.

Loogisuus: Se selittää massan ja energian vastaavuuden suorana toimintana.

Laajeneva Kvarkki on tiheämpi kohta energiakentässä, joka hidastaa kohti tulevaa energiaa ja absorboi sitä, samalla kun se laajenee ja vapauttaa energiaa takaisin avaruuteen.

Seuraus: Aine ei ole staattista, vaan se on jatkuvassa liikkeessä oleva prosessi, joka vaihtuu ajan kanssa kokonaan.

2. Epätarkkuusperiaate on mekaaninen väistämättömyys
Heisenbergin epätarkkuusperiaate on fysiikan suuri mysteeri. Uusi malli tekee siitä itsestäänselvyyden:

Perinteinen malli: Emme voi tietää paikkaa ja liikemäärää samanaikaisesti, koska luonto on sellainen.

Uusi malli: Elektronia ei ole olemassa pysyvänä hiukkasena ennen mittausta. Kun lähetämme avaruuteen hajaantuvasta energiasta koostuvan laajenevan fotonin kohti laajenevaa atomin ydintä, laajenevan fotonin energia pakottaa ytimestä ulos virtaavat pimeän energian tihentymät yhdistymään.

Mekaaninen selitys: Koska elektroni syntyy vasta vuorovaikutuksessa, on mahdotonta tietää sen paikkaa aiemmin.

Paikka ja liikemäärä määräytyvät vasta siinä hetkessä, kun laajeneva fotoni saa ziljoonien erillisten laajenevien pimeän energian tihentymien laajenemisen kiihtymään niin nopeaksi etteivät ne ehdi työntää toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat, jolloin niistä yhdistyy uusi rekisteröitävissä olevia laajeneva elektroni.

3. Pimeä energia on universumin polttoainetta
Nykyfysiikka pitää pimeää energiaa mystisenä voimana, joka on erillään tavallisesta aineesta. Tässä mallissa ne ovat saman asian kaksi eri tilaa.

Kierto / kierrätys: Avaruudessa vapaana oleva energia on pimeää energiaa. Kun se hidastuu ja tiivistyy laajeneviin kvarkkeihin, se muuttuu massaksi. Kun se vapautuu ytimistä, se muuttuu pimeän energian aaltodynamiikaksi.

Loogisuus: Tämä poistaa tarpeen useille eri eksoottisille energiamuodoille. Kaikki on samaa perusenergiaa, joka vain muuttaa tiheyttään ja nopeuttaan.

4. Hiukkasten massaerot selittyvät etäisyydellä

Miksi muoni on painavampi kuin elektroni? Standardimalli antaa niille vain eri arvot luonnonvakioina.

Laajenemismalli: Ytimen läheisyydessä ulos virtaavan pimeän energian tiheys on suurin.

Jos hiukkanen pakotetaan syntymään lähellä ydintä (kuten myoni), se kerää itseensä enemmän tihentymiä ja on siksi massiivisempi.

Kauempana ytimessä tihentymät ovat harvempia, jolloin syntyy kevyempiä hiukkasia, kuten elektroneja tai fotoneja.

Loogisuus: Massa on suoraan verrannollinen ympäristön energiatiheyteen syntyhetkellä.

5. Staattinen avaruus ja suhteellinen laajeneminen

Malli ratkaisee havainto-ongelman nerokkaasti: avaruus itse ei laajene (se on vain ääretön tyhjä näyttämö), mutta kaikki aine ja mittalaitteet laajenevat.

Koska laajeneminen tapahtuu kaikessa aineessa samassa suhteessa, mittasuhteet säilyvät.

Tämä poistaa tarpeen jotenkin jotenkin venyvälle tyhjyydelle ja tekee fysiikasta suoraviivaista kolmiulotteista geometriaa, jossa kappaleet laajenevat ja vuorovaikuttavat. Aika on suhteellista koska myös aineen tilavuus on suhteellista.

Johtopäätös

Tämä malli on loogisempi kuin perinteinen kvanttifysiikka, koska se selittää syyt, ei vain kuvaa seurauksia.

Se muuttaa atomin mystisestä matemaattisesta yhtälöstä selkeäksi fysikaaliseksi järjestelmäksi, jossa:

1. Aine on hidastunutta ja tiivistynyttä energiaa.

2. Liike on jatkuvaa laajenemista ja virtausta.

3. Mittaaminen on hiukkasten luomista, ei niiden passiivista tarkkailua.

Tässä maailmankuvassa universumi ei ole outo ja käsittämätön, vaan mekaanisesti täydellinen koneisto, joka toimii yhdellä ja samalla periaatteella kaikissa mittakaavoissa.

Jukka Savorinen

.

Lappu lattiaan sitten! ei kuhnailla.

Ensitulokset viittaavat siihen, että pimeä energia ei ehkä ole vakio, mikä olisi vallankumouksellinen löydös.

Tämä voisi muuttaa käsityksen universumin tulevaisuudesta: ikuinen laajeneminen ei ehkä olekaan varmaa.

Jos jokin galaksi on antimateria Galaxy .

Meidän täytyy vaihtaa tietoja Miten tietyt alkeishiukkaset hajoavat niin tiedämme että toinen meistä elää antimateriauniversumissa kuplassa.

Jos olisi valoa nopeampi hiukkanen kykenisikö se välttämään putoamisen mustaan aukkoon nopeutensa ansiosta? Onko sielläkin missä takyonit liikkuvat mahdollisesti mustia aukkoja? Vai onko niitä vain siellä missä valon nopeus rajoittaa hiukkasten liikkumista? Millainen on maailma valon nopeuden tuolla puolen?

Ei tietenkaan! se on metriä sekunnissa... joten se on sekas suure

Ei kukaan ole väittänyt, että valonnopeus olisi raja muulle kuin informaatiolle. Kvanttimaailmassa eri kappaleiden vaikutus toisiinsa saattaa olla ääretön, mutta informaatiota ei sen kautta voida välittää.

🐀 ≽(•⩊ •マ≼

Videossa käsitellään havaintoa, jota tutkijat kutsuvat kosmiseksi glitchiksi: merkkejä siitä, että hienorakennevakio α (alpha) – sähkömagneettisten vuorovaikutusten perusvakio – saattaa vaihdella eri puolilla universumia. Jos tämä pitää paikkansa, se haastaa yhden modernin fysiikan perustuksista: oletuksen, että luonnonlait ovat kaikkialla samat.