Miten sielu on syntynyt?

Aloittaja, tähän on vastattu jo monta kertaa!

Anonyymi00002 kirjoitti:

Aloittaja, tähän on vastattu jo monta kertaa!

Meidän filosofian näkökulmasta sielu ei synny eikä kehity aineellisesta elämästä, vaan se on ikuinen. Jokainen elävä olento – ihminen, koira, lintu tai hyönteinen – on pohjimmiltaan samaa henkistä olemusta oleva jīva, yksilöllinen sielu. Ero kehojen välillä johtuu karmasta ja tietoisuuden peittyneisyydestä, ei siitä että toisella olisi “alempi” tai “ylempi” sielu.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Meidän filosofian näkökulmasta sielu ei synny eikä kehity aineellisesta elämästä, vaan se on ikuinen. Jokainen elävä olento – ihminen, koira, lintu tai hyönteinen – on pohjimmiltaan samaa henkistä olemusta oleva jīva, yksilöllinen sielu. Ero kehojen välillä johtuu karmasta ja tietoisuuden peittyneisyydestä, ei siitä että toisella olisi “alempi” tai “ylempi” sielu.

Lue lisää

”kehittyykö koiran sielu ihmis-sieluksi?” - sielu itse ei kehity, mutta se voi karmansa mukaisesti siirtyä eri kehoihin.

Elämänmuodot nähdään tietoisuuden eri tasoina.

Elämänmuodot nähdään tietoisuuden eri tasoina. Koiran kehossa oleva sielu ei synny suoraan ihmiseksi seuraavassa elämässä, vaan jīva kulkee hyvin pitkän evoluution läpi monien elämänmuotojen kautta. Vasta kun tietoisuus saavuttaa ihmiselämään sopivan tason ja karma mahdollistaa sen, sielu syntyy ihmiskehoon. Samoin ihminen voi syntyä alempiin elämänmuotoihin, jos hänen tietoisuutensa sitoutuu väkivaltaan, ahneuteen tai eläimellisiin taipumuksiin. Ihmiselämää pidetään erityisen tärkeänä, koska siinä sielulla on mahdollisuus kysyä olemassaolon tarkoitusta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

”kehittyykö koiran sielu ihmis-sieluksi?” - sielu itse ei kehity, mutta se voi karmansa mukaisesti siirtyä eri kehoihin.

Elämänmuodot nähdään tietoisuuden eri tasoina.

Elämänmuodot nähdään tietoisuuden eri tasoina. Koiran kehossa oleva sielu ei synny suoraan ihmiseksi seuraavassa elämässä, vaan jīva kulkee hyvin pitkän evoluution läpi monien elämänmuotojen kautta. Vasta kun tietoisuus saavuttaa ihmiselämään sopivan tason ja karma mahdollistaa sen, sielu syntyy ihmiskehoon. Samoin ihminen voi syntyä alempiin elämänmuotoihin, jos hänen tietoisuutensa sitoutuu väkivaltaan, ahneuteen tai eläimellisiin taipumuksiin. Ihmiselämää pidetään erityisen tärkeänä, koska siinä sielulla on mahdollisuus kysyä olemassaolon tarkoitusta.

Lue lisää

Meidän filosofiassa ei yleensä puhuta ”nuorista” ja ”vanhoista” sieluista siinä mielessä, että sielu kypsyisi iän kautta. Kaikki sielut ovat ikuisia. Silti voidaan sanoa, että jotkut sielut ovat pitkään olleet aineellisen maailman harhoissa ja toiset ovat edenneet pidemmälle henkisessä ymmärryksessä. Ihmisen luonne – itsekkyys, myötätunto, väkivaltaisuus tai viisaus – nähdään ennen kaikkea hänen tietoisuutensa ja karmansa ilmentymänä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Meidän filosofiassa ei yleensä puhuta ”nuorista” ja ”vanhoista” sieluista siinä mielessä, että sielu kypsyisi iän kautta. Kaikki sielut ovat ikuisia. Silti voidaan sanoa, että jotkut sielut ovat pitkään olleet aineellisen maailman harhoissa ja toiset ovat edenneet pidemmälle henkisessä ymmärryksessä. Ihmisen luonne – itsekkyys, myötätunto, väkivaltaisuus tai viisaus – nähdään ennen kaikkea hänen tietoisuutensa ja karmansa ilmentymänä.

Lue lisää

Siksi meillä suhtauduttaisiin varovasti siihen, että yksittäisiä henkilöitä julistetaan ”alemman” tai ”korkeamman” sielun edustajiksi. Esimerkiksi poliittisten johtajien tekoja voidaan pitää hyvin karmauttavina ja tietämättömyyden värittäminä, mutta samalla ajatellaan, että jokaisella sielulla on mahdollisuus muuttua. Kukaan ei ole ikuisesti paha eikä ikuisesti kadotettu, koska sielun alkuperäinen luonto on henkinen ja puhdas.

John Lennonin kaltaisesta ihmisestä voitaisiin sanoa, että hänen elämässään näkyi piirteitä, jotka viittaavat hienovaraisempaan tietoisuuteen: sodan vastustamista, yhteyden etsimistä ihmisten välille ja kaipuuta rakkauteen universaalina periaatteena, tällaiset taipumukset voivat olla seurausta aiemmista henkisistä vaikutelmista eli saṁskāroista. Mutta samalla muistutettaisiin, ettei ihmisen seuraavaa syntymää voida varmasti tietää.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Siksi meillä suhtauduttaisiin varovasti siihen, että yksittäisiä henkilöitä julistetaan ”alemman” tai ”korkeamman” sielun edustajiksi. Esimerkiksi poliittisten johtajien tekoja voidaan pitää hyvin karmauttavina ja tietämättömyyden värittäminä, mutta samalla ajatellaan, että jokaisella sielulla on mahdollisuus muuttua. Kukaan ei ole ikuisesti paha eikä ikuisesti kadotettu, koska sielun alkuperäinen luonto on henkinen ja puhdas.

John Lennonin kaltaisesta ihmisestä voitaisiin sanoa, että hänen elämässään näkyi piirteitä, jotka viittaavat hienovaraisempaan tietoisuuteen: sodan vastustamista, yhteyden etsimistä ihmisten välille ja kaipuuta rakkauteen universaalina periaatteena, tällaiset taipumukset voivat olla seurausta aiemmista henkisistä vaikutelmista eli saṁskāroista. Mutta samalla muistutettaisiin, ettei ihmisen seuraavaa syntymää voida varmasti tietää.

Lue lisää

Toiella palstalla joku kirjoitti:

"Vanhalla sielulla on tuhansia elämiä takana ja nuori sielu on jättänyt jälkeensä vain muutaman elämän.
Vanhalla sielulla on hyvin vähän tuskin ollenkaan huonoa karmaa. Nuori sielu on karkea itsekäs ja rikoksiin taipuvainen."


Vastaus:

Vanhoja ja nuoria sieluja ei ole olemassakaan; en jaksa jatkuvasti kirjoittaa samaa asiaa yhä uudelleen. Kaikki sielut ovat miljardeja kertaa miljardeja vuosia vanhoja, eivätkä ne ole koskaan edes syntyneet; nuoria sieluja ei ole olemassa, vaikkasamalla kaikki sielut ovat olemukseltaan nuoria.


Koko ajatus “vanhoista” ja “nuorista” sieluista on harhaanjohtava, koska sielua ei nähdä ajassa syntyvänä tai kehittyvänä olentona samalla tavalla kuin aineellista kehoa. Jokainen yksittäinen sielu, jīva, on ikuinen: sillä ei ole alkua eikä loppua. Sielu ei synny silloin kun keho syntyy, eikä se vanhene ajan mukana. Siksi ei voida kirjaimellisesti sanoa, että joku sielu olisi “nuori” ja toinen “vanha”, aivan kuin toinen olisi ollut olemassa pidempään kuin toinen. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ovat vaeltaneet aineellisessa maailmassa käsittämättömän kauan.

Samalla voidaan kuitenkin ymmärtää, miksi ihmiset käyttävät tällaisia outoja käsitteitä. Kun joku vaikuttaa viisaalta, rauhalliselta, myötätuntoiselta ja irtautuneelta aineellisista nautinnoista, häntä kutsutaan helposti “vanhaksi sieluksi”. Ja kun joku taas toimii hyvin itsekkäästi, impulsiivisesti tai väkivaltaisesti, häntä pidetään “nuorena sieluna”. Filosofisesti kyse ei kuitenkaan ole sielun iästä, vaan tietoisuuden peittyneisyydestä ja karman vaikutuksesta.


Jokainen sielu on alkuperäiseltä olemukseltaan puhdas, ikuinen ja täynnä tietoisuutta sekä autuutta. Mutta aineellisen luonnon vaikutuksesta sielu unohtaa todellisen identiteettinsä ja samaistuu kehoon, mieleen ja väärään egoon. Tämän unohtamisen aste vaihtelee. Joku voi olla hyvin syvällä itsekeskeisessä tietoisuudessa ja kerätä raskasta karmaa, kun taas toinen voi olla monien kokemusten, kärsimysten ja harjoituksen kautta puhdistanut tietoisuuttaan. Tästä syystä toinen ihminen vaikuttaa “kypsältä” ja toinen “kehittymättömältä”.

Edes suuri määrä elämiä ei automaattisesti tee ketään edistyneeksi. Ratkaisevaa ei ole jälleensyntymien määrä vaan se, onko sielu herännyt. Yksi ihminen voi vaeltaa miljoonia elämiä aineellisissa haluissa ilman todellista edistystä, kun taas toinen voi saada nopeasti edistyksen. Siksi “vanha sielu” ei ole mikään luokitus.


Ajatus siitä, että “vanhalla sielulla” olisi automaattisesti vähän huonoa karmaa ja että “nuori sielu” olisi rikollinen tai karkea, on liian yksinkertaistava. Jokainen aineellisen maailman ehdollistunut sielu kantaa karmaa, ja kuka tahansa voi muuttua. Hyvinkin langennut ihminen voi puhdistua nopeasti, kun taas ulkoisesti hienostunut ihminen voi edelleen olla vahvasti väärän egon vallassa.

Ei ole olemassa vanhoja ja nuoria sieluja kirjaimellisessa mielessä. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ajattomia. Ero ihmisten välillä näkyy siinä, kuinka peittynyt tai herännyt heidän tietoisuutensa on, kuinka paljon heidän karmansa vaikuttaa heihin ja kuinka lähellä he ovat totuuttaa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Toiella palstalla joku kirjoitti:

"Vanhalla sielulla on tuhansia elämiä takana ja nuori sielu on jättänyt jälkeensä vain muutaman elämän.
Vanhalla sielulla on hyvin vähän tuskin ollenkaan huonoa karmaa. Nuori sielu on karkea itsekäs ja rikoksiin taipuvainen."


Vastaus:

Vanhoja ja nuoria sieluja ei ole olemassakaan; en jaksa jatkuvasti kirjoittaa samaa asiaa yhä uudelleen. Kaikki sielut ovat miljardeja kertaa miljardeja vuosia vanhoja, eivätkä ne ole koskaan edes syntyneet; nuoria sieluja ei ole olemassa, vaikkasamalla kaikki sielut ovat olemukseltaan nuoria.


Koko ajatus “vanhoista” ja “nuorista” sieluista on harhaanjohtava, koska sielua ei nähdä ajassa syntyvänä tai kehittyvänä olentona samalla tavalla kuin aineellista kehoa. Jokainen yksittäinen sielu, jīva, on ikuinen: sillä ei ole alkua eikä loppua. Sielu ei synny silloin kun keho syntyy, eikä se vanhene ajan mukana. Siksi ei voida kirjaimellisesti sanoa, että joku sielu olisi “nuori” ja toinen “vanha”, aivan kuin toinen olisi ollut olemassa pidempään kuin toinen. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ovat vaeltaneet aineellisessa maailmassa käsittämättömän kauan.

Samalla voidaan kuitenkin ymmärtää, miksi ihmiset käyttävät tällaisia outoja käsitteitä. Kun joku vaikuttaa viisaalta, rauhalliselta, myötätuntoiselta ja irtautuneelta aineellisista nautinnoista, häntä kutsutaan helposti “vanhaksi sieluksi”. Ja kun joku taas toimii hyvin itsekkäästi, impulsiivisesti tai väkivaltaisesti, häntä pidetään “nuorena sieluna”. Filosofisesti kyse ei kuitenkaan ole sielun iästä, vaan tietoisuuden peittyneisyydestä ja karman vaikutuksesta.


Jokainen sielu on alkuperäiseltä olemukseltaan puhdas, ikuinen ja täynnä tietoisuutta sekä autuutta. Mutta aineellisen luonnon vaikutuksesta sielu unohtaa todellisen identiteettinsä ja samaistuu kehoon, mieleen ja väärään egoon. Tämän unohtamisen aste vaihtelee. Joku voi olla hyvin syvällä itsekeskeisessä tietoisuudessa ja kerätä raskasta karmaa, kun taas toinen voi olla monien kokemusten, kärsimysten ja harjoituksen kautta puhdistanut tietoisuuttaan. Tästä syystä toinen ihminen vaikuttaa “kypsältä” ja toinen “kehittymättömältä”.

Edes suuri määrä elämiä ei automaattisesti tee ketään edistyneeksi. Ratkaisevaa ei ole jälleensyntymien määrä vaan se, onko sielu herännyt. Yksi ihminen voi vaeltaa miljoonia elämiä aineellisissa haluissa ilman todellista edistystä, kun taas toinen voi saada nopeasti edistyksen. Siksi “vanha sielu” ei ole mikään luokitus.


Ajatus siitä, että “vanhalla sielulla” olisi automaattisesti vähän huonoa karmaa ja että “nuori sielu” olisi rikollinen tai karkea, on liian yksinkertaistava. Jokainen aineellisen maailman ehdollistunut sielu kantaa karmaa, ja kuka tahansa voi muuttua. Hyvinkin langennut ihminen voi puhdistua nopeasti, kun taas ulkoisesti hienostunut ihminen voi edelleen olla vahvasti väärän egon vallassa.

Ei ole olemassa vanhoja ja nuoria sieluja kirjaimellisessa mielessä. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ajattomia. Ero ihmisten välillä näkyy siinä, kuinka peittynyt tai herännyt heidän tietoisuutensa on, kuinka paljon heidän karmansa vaikuttaa heihin ja kuinka lähellä he ovat totuuttaa.

Lue lisää

Sielu on itsessään täydellinen siinä mielessä, että sen perusluonto on puhdas, tietoinen ja henkinen. Se ei synny, ei katoa eikä muutu “paremmaksi sieluksi” ajan myötä.

Se mitä muuttuu, onsen tietoisuus, ei sielu itse.

Aineellinen maailma peittää tuon alkuperäisen tietoisuuden niin kuin pilvet peittävät auringon. Aurinko ei muutu, mutta sen näkyvyys vaihtelee. Samalla tavalla jīva pysyy samana, mutta sen tietoisuus voi olla hyvin kirkas tai hyvin peittynyt riippuen karmasta ja samastumisesta aineelliseen kehoon ja mieleen.

Sielu on täydellinen perusluonteeltaan
mutta aineellinen tietoisuus (māyā) peittää sen todellisen kokemuksen
ja siksi olennot näyttävät erilaisilta.

Tämä selittää myös sen, miksi ihmiselämä nähdään erityisen tärkeänä: siinä peite voi alkaa väistyä tietoisella harjoituksella, eikä sielun “tarvitse kehittyä” vaan pikemminkin paljastua.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sielu on itsessään täydellinen siinä mielessä, että sen perusluonto on puhdas, tietoinen ja henkinen. Se ei synny, ei katoa eikä muutu “paremmaksi sieluksi” ajan myötä.

Se mitä muuttuu, onsen tietoisuus, ei sielu itse.

Aineellinen maailma peittää tuon alkuperäisen tietoisuuden niin kuin pilvet peittävät auringon. Aurinko ei muutu, mutta sen näkyvyys vaihtelee. Samalla tavalla jīva pysyy samana, mutta sen tietoisuus voi olla hyvin kirkas tai hyvin peittynyt riippuen karmasta ja samastumisesta aineelliseen kehoon ja mieleen.

Sielu on täydellinen perusluonteeltaan
mutta aineellinen tietoisuus (māyā) peittää sen todellisen kokemuksen
ja siksi olennot näyttävät erilaisilta.

Tämä selittää myös sen, miksi ihmiselämä nähdään erityisen tärkeänä: siinä peite voi alkaa väistyä tietoisella harjoituksella, eikä sielun “tarvitse kehittyä” vaan pikemminkin paljastua.

Lue lisää

"Miten sielu saa alkunsa?"

Ei mitenkään, sielu ei ole koskaan syntynyt. Se on aina ollut olemassa, sielu on ulottuvuudessa, jossa ei ole ajan käsitettä, koska se on ikuinen, sielu heijastuu vain tähän ulottuvuuteen, mutta vain heijastuksena toisesta ulottuvuudesta.


"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Inhimisillä ei ole sielua, vaan ihmiset ovat sieluja, joilla on fyysinen keho.

Anonyymi00009 kirjoitti:

"Miten sielu saa alkunsa?"

Ei mitenkään, sielu ei ole koskaan syntynyt. Se on aina ollut olemassa, sielu on ulottuvuudessa, jossa ei ole ajan käsitettä, koska se on ikuinen, sielu heijastuu vain tähän ulottuvuuteen, mutta vain heijastuksena toisesta ulottuvuudesta.


"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Inhimisillä ei ole sielua, vaan ihmiset ovat sieluja, joilla on fyysinen keho.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

"Onko sielu ikuinen"

On


Ulottuvuudesta, jossa ei ole aikakäsitystä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Onko sielu ikuinen"

On


Ulottuvuudesta, jossa ei ole aikakäsitystä.

Itse asiassa eläv itse on sielu, ja hänen kehonsa on vain sen kuori, joka katoaa olemattomuuteen hänen kuolemansa jälkeen. Juuri tätä puolta itsestään persoonallisuutena yrittävät ymmärtää (tai herättää) ne, jotka ovat lähteneet henkisen itsensä kehittämisen tielle.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Itse asiassa eläv itse on sielu, ja hänen kehonsa on vain sen kuori, joka katoaa olemattomuuteen hänen kuolemansa jälkeen. Juuri tätä puolta itsestään persoonallisuutena yrittävät ymmärtää (tai herättää) ne, jotka ovat lähteneet henkisen itsensä kehittämisen tielle.

Lue lisää

Juutalaisuudessa sielu kuvataan ruumiista riippumattomaksi, ja kristinuskossa se katsotaan tunteiden ja järjen lähteeksi. Itse asiassa on virheellistä määritellä sielu osaksi ihmistä, kun sanotaan: ”Minulla on sielu”. Koska jos kaikki kuuluu ihmiselle: hänen päänsä, kätensä, ruumiinsa, tunteensa, mielensä ja sielunsa, herää kysymys: kuka on se, jolle kaikki tämä kuuluu? Vedat vastaavat tähän kysymykseen näin: elävä olento on sielu. Alkuperäinen ja muuttumaton, sillä on kolme ominaisuutta: sat, chit, ananda – ikuinen, kaikkitietävä, autuas.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Juutalaisuudessa sielu kuvataan ruumiista riippumattomaksi, ja kristinuskossa se katsotaan tunteiden ja järjen lähteeksi. Itse asiassa on virheellistä määritellä sielu osaksi ihmistä, kun sanotaan: ”Minulla on sielu”. Koska jos kaikki kuuluu ihmiselle: hänen päänsä, kätensä, ruumiinsa, tunteensa, mielensä ja sielunsa, herää kysymys: kuka on se, jolle kaikki tämä kuuluu? Vedat vastaavat tähän kysymykseen näin: elävä olento on sielu. Alkuperäinen ja muuttumaton, sillä on kolme ominaisuutta: sat, chit, ananda – ikuinen, kaikkitietävä, autuas.

Lue lisää

Päästyään aineelliseen maailmaan sielu alkaa yhdistää itsensä vääriin käsityksiin siitä, että se on keho, ja unohtaa henkisen luontonsa. Sille tuntuu, että se on keho, joka kasvaa, muuttuu, vanhenee ja kuolee. Se ei muista todellista luontoaan, se ei tunne itseään täysin ja todellisesti, ja samaistumalla kehoon se kokee siihen liittyviä kärsimyksiä. Toisin sanoen, sielu pitää itseään siksi, mitä se näkee peilistä.

Kuitenkin keho, karkea ja hienojakoinen (mieli, äly ja aistit) — ovat vain työkaluja, jotka auttavat sielua sopeutumaan vuorovaikutukseen aineellisen maailman kanssa. Aivan kuten kirurgi ei voi suorittaa leikkausta ilman kirurgisia instrumentteja, niin sielu ei voi elää aineellisessa maailmassa ilman aineellista työkalua — kehoa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Päästyään aineelliseen maailmaan sielu alkaa yhdistää itsensä vääriin käsityksiin siitä, että se on keho, ja unohtaa henkisen luontonsa. Sille tuntuu, että se on keho, joka kasvaa, muuttuu, vanhenee ja kuolee. Se ei muista todellista luontoaan, se ei tunne itseään täysin ja todellisesti, ja samaistumalla kehoon se kokee siihen liittyviä kärsimyksiä. Toisin sanoen, sielu pitää itseään siksi, mitä se näkee peilistä.

Kuitenkin keho, karkea ja hienojakoinen (mieli, äly ja aistit) — ovat vain työkaluja, jotka auttavat sielua sopeutumaan vuorovaikutukseen aineellisen maailman kanssa. Aivan kuten kirurgi ei voi suorittaa leikkausta ilman kirurgisia instrumentteja, niin sielu ei voi elää aineellisessa maailmassa ilman aineellista työkalua — kehoa.

Lue lisää

Monet tutkijat ovat yrittäneet todistaa sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon tekemällä erilaisia kokeita. Kuolevia on punnittu, mitattu tieteellisillä laitteilla, ihmisiä on saatettu hypnoosiin ja paljon muuta. Kuitenkin aineellisen avulla tapahtuva aineettoman olemassaolon todistaminen on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Sielun olemassaolo voidaan todistaa vain sen läsnäolon merkkien perusteella kehossa. Keho itsessään on vain joukko molekyylejä ja kudoksia, mutta juuri sielun läsnäolo kehossa antaa sille elämän, ja ihmisen halut ovat sielun pyrkimyksiä löytää onnellisuus.
Ihmiskeho muuttuu elettyjen vuosien aikana, ja aikuinen keho ei ole lainkaan samanlainen kuin lapsen keho, mutta siitä huolimatta tämän kehon omistava persoonallisuus ei muutu, ja tämä persoonallisuus, joka on yhdistävä tekijä vauvan ja vanhuksen kehon välillä, on sielu.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Monet tutkijat ovat yrittäneet todistaa sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon tekemällä erilaisia kokeita. Kuolevia on punnittu, mitattu tieteellisillä laitteilla, ihmisiä on saatettu hypnoosiin ja paljon muuta. Kuitenkin aineellisen avulla tapahtuva aineettoman olemassaolon todistaminen on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Sielun olemassaolo voidaan todistaa vain sen läsnäolon merkkien perusteella kehossa. Keho itsessään on vain joukko molekyylejä ja kudoksia, mutta juuri sielun läsnäolo kehossa antaa sille elämän, ja ihmisen halut ovat sielun pyrkimyksiä löytää onnellisuus.
Ihmiskeho muuttuu elettyjen vuosien aikana, ja aikuinen keho ei ole lainkaan samanlainen kuin lapsen keho, mutta siitä huolimatta tämän kehon omistava persoonallisuus ei muutu, ja tämä persoonallisuus, joka on yhdistävä tekijä vauvan ja vanhuksen kehon välillä, on sielu.

Lue lisää

Ihmiskeho muuttuu elettyjen vuosien aikana, ja aikuinen keho ei ole lainkaan samanlainen kuin lapsen keho, mutta siitä huolimatta tämän kehon omistava persoonallisuus ei muutu, ja tämä persoonallisuus, joka on yhdistävä tekijä vauvan ja vanhuksen kehon välillä, on sielu.
Elävä olento elää vain siksi, että se on elämän lähde, toisin kuin keho. Keho puolestaan ”herää eloon” vain siksi, että se on sielun kuori. Tästä käy selväksi, että kun kuoleman hetki koittaa, elävä olento ei kuole, vaan vain sen ruumis kuolee. Tätä voidaan verrata siihen, että ihminen riisuu vaatteensa.
Myös sielu jättää vanhan, elinkaarensa päättänyt ruumiin. Vastaavasti voidaan sanoa, että kuoleman jälkeen on elämää.


Mutta tämä on luultavasti sanaleikki, koska kuolemaa sinänsä ei ole, vaan sielu vain jättää ruumiin. Joten kuoleman jälkeen tai ennen kuolemaa ei voi olla elämää, vaan ainoa asia, joka on, on elämä itsessään.
Kuolemaa voidaan toisin sanoen kutsua reinkarnaatioksi, sielun siirtymiseksi eri kehoihin, jotta se saisi jälleen fyysisen välineen oleskella aineellisessa maailmassa. Tällainen matka ruumiista toiseen määräytyy karmallisten seurausten perusteella ja kestää niin kauan, kunnes elävä olento lopullisesti tajuaa olevansa sielu, jolla ei ole mitään yhteistä aineen kanssa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihmiskeho muuttuu elettyjen vuosien aikana, ja aikuinen keho ei ole lainkaan samanlainen kuin lapsen keho, mutta siitä huolimatta tämän kehon omistava persoonallisuus ei muutu, ja tämä persoonallisuus, joka on yhdistävä tekijä vauvan ja vanhuksen kehon välillä, on sielu.
Elävä olento elää vain siksi, että se on elämän lähde, toisin kuin keho. Keho puolestaan ”herää eloon” vain siksi, että se on sielun kuori. Tästä käy selväksi, että kun kuoleman hetki koittaa, elävä olento ei kuole, vaan vain sen ruumis kuolee. Tätä voidaan verrata siihen, että ihminen riisuu vaatteensa.
Myös sielu jättää vanhan, elinkaarensa päättänyt ruumiin. Vastaavasti voidaan sanoa, että kuoleman jälkeen on elämää.


Mutta tämä on luultavasti sanaleikki, koska kuolemaa sinänsä ei ole, vaan sielu vain jättää ruumiin. Joten kuoleman jälkeen tai ennen kuolemaa ei voi olla elämää, vaan ainoa asia, joka on, on elämä itsessään.
Kuolemaa voidaan toisin sanoen kutsua reinkarnaatioksi, sielun siirtymiseksi eri kehoihin, jotta se saisi jälleen fyysisen välineen oleskella aineellisessa maailmassa. Tällainen matka ruumiista toiseen määräytyy karmallisten seurausten perusteella ja kestää niin kauan, kunnes elävä olento lopullisesti tajuaa olevansa sielu, jolla ei ole mitään yhteistä aineen kanssa.

Lue lisää

"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä, yleensä se saa brahman aseman, eli universumin luojan aseman.

Anonyymi00017 kirjoitti:

"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä, yleensä se saa brahman aseman, eli universumin luojan aseman.

Lue lisää

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Anonyymi00018 kirjoitti:

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Lue lisää

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00020 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Lue lisää

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00022 kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

Lue lisää

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.

Lue lisää

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00025 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.


Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.


Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

On vielä kausaalinen keho.


Ihmistä ei nähdä vain fyysisenä kehonaan, vaan moniulotteisena olentona, jolla on useita eri tasoja. Näistä keskeisiä ovat hienojakoinen keho ja kausaalinen keho, jotka molemmat ovat aineellisia mutta paljon hienovaraisempia kuin näkyvä ruumis.
Hienojakoinen keho on se taso, jossa ajattelu, tunteet ja yksilöllinen kokemus tapahtuvat. Se koostuu mielestä, älystä ja egosta – siitä “minäkuvasta”, jonka kautta ihminen kokee maailman. Tämä keho toimii ikään kuin välittäjänä sielun ja fyysisen kehon välillä. Kun fyysinen keho kuolee, hienojakoinen keho ei katoa, vaan kuljettaa mukanaan ihmisen taipumukset, muistijäljet ja karmiset vaikutteet seuraavaan syntymään.
Kausaalinen keho on vielä syvempi ja huomaamattomampi taso. Se sisältää ne kaikkein perustavimmat siemenet, joista yksilön kokemukset ja taipumukset lopulta nousevat. Sinne varastoituvat karmiset vaikutukset kaikkein hienoimmassa muodossaan sekä tietämättömyys, joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Tätä tasoa ei yleensä voi havaita suoraan, mutta se toimii taustalla kaiken muun perustana – se ikään kuin määrää, millainen hienojakoinen keho ja sitä kautta fyysinen elämä muodostuvat.
Näiden kahden ero on siis siinä, että hienojakoinen keho on aktiivinen psyykkinen järjestelmä, jossa kokeminen tapahtuu, kun taas kausaalinen keho on syvin varasto ja alkuperäinen syy, josta nämä kokemukset ja taipumukset nousevat, kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole ihmisen todellinen olemus. Todellinen minä on sielu, ātman, joka on ikuinen ja erillinen kaikista aineellisista kerroksista. Kun ihminen suuntautuu kohti jumalallista rakkautta, erityisesti suhteessa Krishna, nämä hienovaraisetkin kerrokset voivat vähitellen puhdistua, jolloin sielun alkuperäinen luonto tulee esiin.
Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Kyllä, kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) on syvällisempi ja hienompi taso, joka toimii taustalla hienojakoisen kehon (sūkṣma-śarīra) ja fyysisen kehon (sthūla-śarīra) tasoilla. Voisi sanoa, että kausaalinen keho "sisältyy" hienojakoiseen kehoon, mutta se ei ole suoraan koettavissa tavallisessa kokemuksessamme.

Anonyymi00029 kirjoitti:

On vielä kausaalinen keho.


Ihmistä ei nähdä vain fyysisenä kehonaan, vaan moniulotteisena olentona, jolla on useita eri tasoja. Näistä keskeisiä ovat hienojakoinen keho ja kausaalinen keho, jotka molemmat ovat aineellisia mutta paljon hienovaraisempia kuin näkyvä ruumis.
Hienojakoinen keho on se taso, jossa ajattelu, tunteet ja yksilöllinen kokemus tapahtuvat. Se koostuu mielestä, älystä ja egosta – siitä “minäkuvasta”, jonka kautta ihminen kokee maailman. Tämä keho toimii ikään kuin välittäjänä sielun ja fyysisen kehon välillä. Kun fyysinen keho kuolee, hienojakoinen keho ei katoa, vaan kuljettaa mukanaan ihmisen taipumukset, muistijäljet ja karmiset vaikutteet seuraavaan syntymään.
Kausaalinen keho on vielä syvempi ja huomaamattomampi taso. Se sisältää ne kaikkein perustavimmat siemenet, joista yksilön kokemukset ja taipumukset lopulta nousevat. Sinne varastoituvat karmiset vaikutukset kaikkein hienoimmassa muodossaan sekä tietämättömyys, joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Tätä tasoa ei yleensä voi havaita suoraan, mutta se toimii taustalla kaiken muun perustana – se ikään kuin määrää, millainen hienojakoinen keho ja sitä kautta fyysinen elämä muodostuvat.
Näiden kahden ero on siis siinä, että hienojakoinen keho on aktiivinen psyykkinen järjestelmä, jossa kokeminen tapahtuu, kun taas kausaalinen keho on syvin varasto ja alkuperäinen syy, josta nämä kokemukset ja taipumukset nousevat, kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole ihmisen todellinen olemus. Todellinen minä on sielu, ātman, joka on ikuinen ja erillinen kaikista aineellisista kerroksista. Kun ihminen suuntautuu kohti jumalallista rakkautta, erityisesti suhteessa Krishna, nämä hienovaraisetkin kerrokset voivat vähitellen puhdistua, jolloin sielun alkuperäinen luonto tulee esiin.
Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Kyllä, kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) on syvällisempi ja hienompi taso, joka toimii taustalla hienojakoisen kehon (sūkṣma-śarīra) ja fyysisen kehon (sthūla-śarīra) tasoilla. Voisi sanoa, että kausaalinen keho "sisältyy" hienojakoiseen kehoon, mutta se ei ole suoraan koettavissa tavallisessa kokemuksessamme.

Lue lisää

On vielä kausaalinen keho.

Joten:

Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja edellisten elämien vaikutukset. Tämä taso ei ole aktiivisesti koettavissa vaan toimii enemmänkin perusta kaikelle, mitä tapahtuu hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se on eräänlainen syvämateriaali, joka määrittää hienojakoisen kehon ja tämän elämän henkiset ja psyykkiset taipumukset.


Hienojakoinen keho puolestaan koostuu mielen, älyn ja egon rakenteista. Se toimii aktiivisesti ja on koettavissa päivittäisessä elämässä, mutta se on aina sidoksissa kausaaliseen kehoon. Kausaalinen keho määrittää, millaisia haluja ja taipumuksia meillä on, ja hienojakoinen keho on se, joka toteuttaa nämä taipumukset käytännön tasolla.
Voisi siis sanoa, että kausaalinen keho on se alkuperäinen "siemen", joka tuottaa hienojakoisen kehon vaikutukset ja kokemukset. Kausaalinen keho ei kuitenkaan ole suoraan havaittavissa, vaan se on ikään kuin taustalla – sen vaikutukset näkyvät vasta hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

On vielä kausaalinen keho.

Joten:

Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja edellisten elämien vaikutukset. Tämä taso ei ole aktiivisesti koettavissa vaan toimii enemmänkin perusta kaikelle, mitä tapahtuu hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se on eräänlainen syvämateriaali, joka määrittää hienojakoisen kehon ja tämän elämän henkiset ja psyykkiset taipumukset.


Hienojakoinen keho puolestaan koostuu mielen, älyn ja egon rakenteista. Se toimii aktiivisesti ja on koettavissa päivittäisessä elämässä, mutta se on aina sidoksissa kausaaliseen kehoon. Kausaalinen keho määrittää, millaisia haluja ja taipumuksia meillä on, ja hienojakoinen keho on se, joka toteuttaa nämä taipumukset käytännön tasolla.
Voisi siis sanoa, että kausaalinen keho on se alkuperäinen "siemen", joka tuottaa hienojakoisen kehon vaikutukset ja kokemukset. Kausaalinen keho ei kuitenkaan ole suoraan havaittavissa, vaan se on ikään kuin taustalla – sen vaikutukset näkyvät vasta hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.

Lue lisää

Vertaamalla- Kausaaline keho - "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset). Hienojakoinen keho - mieli, äly ja väärä ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Esimerkki: Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Vertaamalla- Kausaaline keho - "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset). Hienojakoinen keho - mieli, äly ja väärä ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Esimerkki: Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Lue lisää

Kuitenkin kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä filosofiassamme mutta ne kuvaavat eri asioita.

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra). Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille. Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kuitenkin kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä filosofiassamme mutta ne kuvaavat eri asioita.

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra). Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille. Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Lue lisää

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen, vaan metafyysisesti kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.

Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että: syntyy tietynlainen mieli,tietynlainen tapa ajatella, tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho sisältää siemenet
hienojakoinen keho, kun siemenet alkavat toimia käytännössä


Mutta
Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.

Yhteys: Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat taas ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen, vaan metafyysisesti kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.

Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että: syntyy tietynlainen mieli,tietynlainen tapa ajatella, tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho sisältää siemenet
hienojakoinen keho, kun siemenet alkavat toimia käytännössä


Mutta
Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.

Yhteys: Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat taas ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Lue lisää

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.

Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.

Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Lue lisää

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.

Lue lisää

Alitajunta on se tietoisuuden kellari, josta emme ole tietoisia. Tosiasia on, että karma on olemassa neljällä ilmenemistasolla: bija (halun siemen, josta emme ole vielä tietoisia), kuta (taipumus tai halu johonkin - halun ilmenevämpi vaihe), phalon-mukham (halujen täyttämiseen tähtäävät teot) ja phala (täytetyn halun hedelmä). Kaksi ensimmäistä vaihetta (kuta ja bija) ovat sitä, mikä on alitajuista, eli tiedostamattomia tai puoliksi tiedostettuja haluja. Tällöin ihminen ei itse vielä tiedä, mitä hän haluaa huomenna tai vuoden päästä, koska näiden halujen siemenet ovat hyvin syvällä karana-dehassa. Kun halun siemen ajan ja vastaavan astrologisen ajanjakson ja transitin vaikutuksesta alkaa itää, se tulee meille ilmeiseksi, koska se siirtyy alitajunnasta todelliseen tietoisuuteen. Ja silloin alamme toteuttaa tätä halua.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Alitajunta on se tietoisuuden kellari, josta emme ole tietoisia. Tosiasia on, että karma on olemassa neljällä ilmenemistasolla: bija (halun siemen, josta emme ole vielä tietoisia), kuta (taipumus tai halu johonkin - halun ilmenevämpi vaihe), phalon-mukham (halujen täyttämiseen tähtäävät teot) ja phala (täytetyn halun hedelmä). Kaksi ensimmäistä vaihetta (kuta ja bija) ovat sitä, mikä on alitajuista, eli tiedostamattomia tai puoliksi tiedostettuja haluja. Tällöin ihminen ei itse vielä tiedä, mitä hän haluaa huomenna tai vuoden päästä, koska näiden halujen siemenet ovat hyvin syvällä karana-dehassa. Kun halun siemen ajan ja vastaavan astrologisen ajanjakson ja transitin vaikutuksesta alkaa itää, se tulee meille ilmeiseksi, koska se siirtyy alitajunnasta todelliseen tietoisuuteen. Ja silloin alamme toteuttaa tätä halua.

Lue lisää

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Lue lisää

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Lue lisää

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Lue lisää

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Olemme molemmat vanhat sielut.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Olemme molemmat vanhat sielut.

"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä, yleensä se saa brahman aseman, eli universumin luojan aseman.

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Minkälainen on ihminen jossa on sielu ensimmäistä kertaa?"

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä, yleensä se saa brahman aseman, eli universumin luojan aseman.

Ensimmäinen syntymä aineellisessa maailmassa on erittäin korkea syntymä

Lue lisää

https://www.nowbali.co.id/wp-content/uploads/2019/05/Balinese-Reincarnation.jpg

Anonyymi00048 kirjoitti:

https://www.nowbali.co.id/wp-content/uploads/2019/05/Balinese-Reincarnation.jpg

Lue lisää

https://mediaproxy.tvtropes.org/width/1200/https://static.tvtropes.org/pmwiki/pub/images/1000012302.jpg

Anonyymi00049 kirjoitti:

https://mediaproxy.tvtropes.org/width/1200/https://static.tvtropes.org/pmwiki/pub/images/1000012302.jpg

Lue lisää

https://www.shrichyawanayurved.com/cdn/shop/articles/WhatsApp_Image_2024-06-01_at_10.39.05_AM.jpg?v=1717235712

Anonyymi00050 kirjoitti:

https://www.shrichyawanayurved.com/cdn/shop/articles/WhatsApp_Image_2024-06-01_at_10.39.05_AM.jpg?v=1717235712

Lue lisää

https://i.ytimg.com/vi/jTJECWIa6mc/hq720.jpg?sqp=-oaymwEhCK4FEIIDSFryq4qpAxMIARUAAAAAGAElAADIQj0AgKJD&rs=AOn4CLBEnOokddIf-OB3W0qKrJ0nLa1NiQ

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

“Nuori ja vanha sielu” ei ole oikea luokittelu

Koska

sielua (jīva / ātman) ei luokitella iän mukaan
ei ole olemassa “nuoria” tai “vanhoja” sieluja kirjaimellisessa mielessä
sielu on ajaton - sillä ei ole alkua ajassa

Anonyymi00053 kirjoitti:

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

“Nuori ja vanha sielu” ei ole oikea luokittelu

Koska

sielua (jīva / ātman) ei luokitella iän mukaan
ei ole olemassa “nuoria” tai “vanhoja” sieluja kirjaimellisessa mielessä
sielu on ajaton - sillä ei ole alkua ajassa

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

“Nuori ja vanha sielu” ei ole oikea luokittelu

Koska

sielua (jīva / ātman) ei luokitella iän mukaan
ei ole olemassa “nuoria” tai “vanhoja” sieluja kirjaimellisessa mielessä
sielu on ajaton - sillä ei ole alkua ajassa


Se mitä ihmiset kutsuvat “nuoreksi” tai “vanhaksi”

Se tulkitaan vain havainnoiksi tietoisuudesta:

“nuori sielu” - vahvasti samaistunut aisteihin ja egoon
“vanha sielu” - hillitympi, reflektiivisempi, dharmaa etsivä

Mutta:

Tämä ei lainkaan kuvaa sielun ikää vaan māyān (illuusion) vaikutuksen astetta

Anonyymi00054 kirjoitti:

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

“Nuori ja vanha sielu” ei ole oikea luokittelu

Koska

sielua (jīva / ātman) ei luokitella iän mukaan
ei ole olemassa “nuoria” tai “vanhoja” sieluja kirjaimellisessa mielessä
sielu on ajaton - sillä ei ole alkua ajassa


Se mitä ihmiset kutsuvat “nuoreksi” tai “vanhaksi”

Se tulkitaan vain havainnoiksi tietoisuudesta:

“nuori sielu” - vahvasti samaistunut aisteihin ja egoon
“vanha sielu” - hillitympi, reflektiivisempi, dharmaa etsivä

Mutta:

Tämä ei lainkaan kuvaa sielun ikää vaan māyān (illuusion) vaikutuksen astetta

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Nimiä ei käytetä siksi, että toisen olennon sisäistä karmallista historiaa ei voida tietää eikä sitä pidetä ihmisen arvioitavissa olevana asiana. Ei ole mahdollista nähdä, kuinka monta elämää joku on kulkenut, eikä myöskään päätellä hänen tietoisuutensa todellista tilaa pelkkien ulkoisten piirteiden tai käyttäytymisen perusteella. Tämän vuoksi ajatusta yksilöiden luokittelemisesta “vanhoiksi” tai “nuoriksi sieluiksi” pidetään ongelmallisena: se luo helposti perusteetonta varmuutta, voi synnyttää ylpeyttä tai toisten aliarvioimista.

Anonyymi00055 kirjoitti:

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Nimiä ei käytetä siksi, että toisen olennon sisäistä karmallista historiaa ei voida tietää eikä sitä pidetä ihmisen arvioitavissa olevana asiana. Ei ole mahdollista nähdä, kuinka monta elämää joku on kulkenut, eikä myöskään päätellä hänen tietoisuutensa todellista tilaa pelkkien ulkoisten piirteiden tai käyttäytymisen perusteella. Tämän vuoksi ajatusta yksilöiden luokittelemisesta “vanhoiksi” tai “nuoriksi sieluiksi” pidetään ongelmallisena: se luo helposti perusteetonta varmuutta, voi synnyttää ylpeyttä tai toisten aliarvioimista.

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Puhumme ennen kaikkea tietoisuuden tiloista. Ihmistä ei määritellä sielun “iän” vaan sen mukaan, missä suhteessa hän on aineelliseen luontoon ja vapautumiseen. Näin ollen puhutaan ehdollistuneesta sielusta, baddha-jīvasta, joka on sidottu karman ja māyān kiertoon, vapautuneesta sielusta eli mukta-jīvasta, joka on päässyt harhan vaikutuksesta, sekä bhaktasta.
Jos metaforaa “nuori” ja “vanha sielu” silti käytetään, se voidaan hyväksyä vain hyvin rajatusti kuvaannollisena ilmaisuna. Tällöin “vanha sielu” viittaisi henkilöön, jolla on paljon kokemuksellista painolastia aineellisesta maailmasta, mutta se ei tarkoita viisautta tai henkistä edistystä. “Nuori sielu” taas kuvaisi voimakasta sitoutumista aistinautintoihin ja välitöntä samaistumista aineellisiin kokemuksiin, ei mitään todellista “alkuvaihetta” sielun historiassa.

Lopulta nämäkin ovat vain eri ilmentymiä saman jīvan ehdollistumisesta, eivät erillisiä sieluluokkia tai kehitysvaiheita.
Meillä ei puhuta “nuorista” ja “vanhoista sieluista”, koska sielu on ikuinen ja perusolemukseltaan sama kaikissa olennoissa – erot koskevat vain sitä, kuinka peittynyt tai herännyt tietoisuus on māyān ja karman vaikutuksesta.

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Puhumme ennen kaikkea tietoisuuden tiloista. Ihmistä ei määritellä sielun “iän” vaan sen mukaan, missä suhteessa hän on aineelliseen luontoon ja vapautumiseen. Näin ollen puhutaan ehdollistuneesta sielusta, baddha-jīvasta, joka on sidottu karman ja māyān kiertoon, vapautuneesta sielusta eli mukta-jīvasta, joka on päässyt harhan vaikutuksesta, sekä bhaktasta.
Jos metaforaa “nuori” ja “vanha sielu” silti käytetään, se voidaan hyväksyä vain hyvin rajatusti kuvaannollisena ilmaisuna. Tällöin “vanha sielu” viittaisi henkilöön, jolla on paljon kokemuksellista painolastia aineellisesta maailmasta, mutta se ei tarkoita viisautta tai henkistä edistystä. “Nuori sielu” taas kuvaisi voimakasta sitoutumista aistinautintoihin ja välitöntä samaistumista aineellisiin kokemuksiin, ei mitään todellista “alkuvaihetta” sielun historiassa.

Lopulta nämäkin ovat vain eri ilmentymiä saman jīvan ehdollistumisesta, eivät erillisiä sieluluokkia tai kehitysvaiheita.
Meillä ei puhuta “nuorista” ja “vanhoista sieluista”, koska sielu on ikuinen ja perusolemukseltaan sama kaikissa olennoissa – erot koskevat vain sitä, kuinka peittynyt tai herännyt tietoisuus on māyān ja karman vaikutuksesta.

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Mitään valikointia tai nimeämistä ei tehdä lainkaan, koska sielua ei nähdä iällisenä tai luokiteltavana olentona, vaan yhtenä ja samana tietoisuuden yksikkönä, jonka tilaa ei voi ulkopuolelta kategorisoida tuolla tavalla.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Mitään valikointia tai nimeämistä ei tehdä lainkaan, koska sielua ei nähdä iällisenä tai luokiteltavana olentona, vaan yhtenä ja samana tietoisuuden yksikkönä, jonka tilaa ei voi ulkopuolelta kategorisoida tuolla tavalla.

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Mitään valikointia tai nimeämistä ei tehdä lainkaan, koska sielua ei nähdä iällisenä tai luokiteltavana olentona, vaan yhtenä ja samana tietoisuuden yksikkönä, jonka tilaa ei voi ulkopuolelta kategorisoida tuolla tavalla.
Sieluja ei luokitella, ei nimetä eikä erotella iän, kehitysvaiheen tai “tason” perusteella. Jīva ei ole mikään yksilöiden järjestelmä, jossa jotkut merkittäisiin nuoriksi ja toiset vanhoiksi, vaan jokainen sielu on perusolemukseltaan sama, ikuinen ja ajaton. Eroja ei tehdä identiteetin vaan tietoisuuden tilan perusteella.

"Keho, ruumis on sielun sisällä, ei päinvastoin kuten usein ajatellaan."

Ei, keho ei ole mitenkään yhteydessä sieluun

Anonyymi00059 kirjoitti:

"Keho, ruumis on sielun sisällä, ei päinvastoin kuten usein ajatellaan."

Ei, keho ei ole mitenkään yhteydessä sieluun

Sielu on toisessa kokonaan ulottuvuudessa; se ei ole suoraan yhteydessä fyysiseen kehoon, vaan ainoastaan tietyn mekanismin välityksellä, mutta ei suoraan, koska sielu on heijastus tähän, eikä tämä heijastus ole fyysinen keho.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Sielu on toisessa kokonaan ulottuvuudessa; se ei ole suoraan yhteydessä fyysiseen kehoon, vaan ainoastaan tietyn mekanismin välityksellä, mutta ei suoraan, koska sielu on heijastus tähän, eikä tämä heijastus ole fyysinen keho.

Lue lisää

Sielu (jīva/ātman) ja keho eivät ole sama asia, mutta niiden välillä on välittävä järjestelmä, jonka kautta kokemus syntyy.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Sielu (jīva/ātman) ja keho eivät ole sama asia, mutta niiden välillä on välittävä järjestelmä, jonka kautta kokemus syntyy.

Sielu (jīva/ātman) ja keho eivät ole sama asia, mutta niiden välillä on välittävä järjestelmä, jonka kautta kokemus syntyy.

Sielu ymmärretään ikuiseksi tietoisuuden kipinäksi, joka ei synny eikä kuole. Se ei ole fyysinen eikä sidottu aineeseen. Keho taas on aineellinen rakenne, joka muuttuu jatkuvasti ja lopulta hajoaa. Näiden kahden välinen suhde ei kuitenkaan ole suora kosketus, vaan sielu kokee aineellisen maailman niin sanotun hienovaraisen kehon kautta.

Hienovarainen (hienojakoinen) keho (mieli, äly ja väärä ego) toimii välittäjänä. Mieli rakentaa kokemuksia ja muistoja, äly tekee päätelmiä ja arvioi, ja ego luo tunteen “minä olen tämä keho”. Vasta tämän kerroksen kautta sielu samaistuu fyysiseen kehoon ja sen rooleihin. Siksi kokemus “minä olen ihminen, jolla on keho” syntyy, vaikka filosofian mukaan syvemmällä tasolla kyse on siitä, että sielu toimii kehossa väliaikaisesti.

Ajatus “keho on sielun sisällä” ei ole niin. Pikemminkin sanotaan, että sielu “asuu” kehossa tai “on kehossa”, mutta tämäkin on vain kielen tapa kuvata tilannetta. Todellisuudessa sielu nähdään ei-materiaalina, joten sen sijainti ei ole avaruudellinen samalla tavalla kuin fyysisillä kappaleilla.

Sydämeen sijoittumisen ajatus (ātman sydämen alueella) on myös symbolinen: se viittaa tietoisuuden keskukseen, ei kirurgisesti paikannettavaan elimeen. Tämän ajatuksen tarkoitus on kuvata kokemuksellista “sisintä ydintä”, ei anatomista paikkaa.

sielu on ikuinen ja aineeton tietoisuus
keho on väliaikainen aineellinen “kuori”
niiden välinen yhteys tapahtuu mielen ja egon kautta
“sijainti” on enemmän kokemuksellinen kuin fyysinen

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sielu (jīva/ātman) ja keho eivät ole sama asia, mutta niiden välillä on välittävä järjestelmä, jonka kautta kokemus syntyy.

Sielu ymmärretään ikuiseksi tietoisuuden kipinäksi, joka ei synny eikä kuole. Se ei ole fyysinen eikä sidottu aineeseen. Keho taas on aineellinen rakenne, joka muuttuu jatkuvasti ja lopulta hajoaa. Näiden kahden välinen suhde ei kuitenkaan ole suora kosketus, vaan sielu kokee aineellisen maailman niin sanotun hienovaraisen kehon kautta.

Hienovarainen (hienojakoinen) keho (mieli, äly ja väärä ego) toimii välittäjänä. Mieli rakentaa kokemuksia ja muistoja, äly tekee päätelmiä ja arvioi, ja ego luo tunteen “minä olen tämä keho”. Vasta tämän kerroksen kautta sielu samaistuu fyysiseen kehoon ja sen rooleihin. Siksi kokemus “minä olen ihminen, jolla on keho” syntyy, vaikka filosofian mukaan syvemmällä tasolla kyse on siitä, että sielu toimii kehossa väliaikaisesti.

Ajatus “keho on sielun sisällä” ei ole niin. Pikemminkin sanotaan, että sielu “asuu” kehossa tai “on kehossa”, mutta tämäkin on vain kielen tapa kuvata tilannetta. Todellisuudessa sielu nähdään ei-materiaalina, joten sen sijainti ei ole avaruudellinen samalla tavalla kuin fyysisillä kappaleilla.

Sydämeen sijoittumisen ajatus (ātman sydämen alueella) on myös symbolinen: se viittaa tietoisuuden keskukseen, ei kirurgisesti paikannettavaan elimeen. Tämän ajatuksen tarkoitus on kuvata kokemuksellista “sisintä ydintä”, ei anatomista paikkaa.

sielu on ikuinen ja aineeton tietoisuus
keho on väliaikainen aineellinen “kuori”
niiden välinen yhteys tapahtuu mielen ja egon kautta
“sijainti” on enemmän kokemuksellinen kuin fyysinen

Lue lisää

"Miten valikoit nuoret ja vanhat sielut nimeltä?"

Sinulla on pinttynyt ajatussellaisesta, ja vaikka kuinka paljon yritän selittää, se ei auta: sanot taas samaa asiaa, vaikka olen selittänyt pitkään.

Sen takia en jaksa selittää samaa uudelleen jatkuvasti, ja toivon että löydät samanhenkisiä ihmisiä, jotka selittävät sen sinulle haluamallasi tavalla.

En jaksa enää koko ajan toistaa samaa.

Hyvää jatkoa.

Kaikkea hyvää!

Kaikissa kiveissä ei ole sielua, mutta joissakin on,

Anonyymi00066 kirjoitti:

Kaikissa kiveissä ei ole sielua, mutta joissakin on,

Eräässä dokumentissa, siis elokuvassa, kuvattiin, kuinka he onnistuivat laitteilla tutkimaan kiven, joka ”eli”; noin kahden viikon (vai oliko se kahden kuukauden?) aikana oli sillä kivellä yksi sisään hengitys.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Eräässä dokumentissa, siis elokuvassa, kuvattiin, kuinka he onnistuivat laitteilla tutkimaan kiven, joka ”eli”; noin kahden viikon (vai oliko se kahden kuukauden?) aikana oli sillä kivellä yksi sisään hengitys.

Lue lisää

Kaikki kivet ei elä, mutta jotkut kyllä.