Yksinäinen olo. Ei ole tarpeeksi ihmisiä elämässä, jotka tuntuisivat välitttävän aidosti. Jos mä ny saisin sairaskohtauksen, kuka lähtisi mua kuskaamaan sairaalaan? Ei kukaan.
En enää muista millaista on olla rakastunut. En muista miltä kosketus tuntuu. Se kaikki tuntuu olevan jossain kaukaisuudessa.. mennyttä elämää.
En mä silti kaipaisi ihmishälinää. Kaipaisin vain niitä merkityksellisiä. Tunnetta että on elossa.
En enää muista millaista on olla rakastunut. En muista miltä kosketus tuntuu. Se kaikki tuntuu olevan jossain kaukaisuudessa.. mennyttä elämää.
En mä silti kaipaisi ihmishälinää. Kaipaisin vain niitä merkityksellisiä. Tunnetta että on elossa.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Meitä on monta samassa tilanteessa. Ei minuakaan kuskaisi kukaan.
Se olisikin soitettava itse hätänumperoon. Mutta jos on yksin ja saa kohtauksen, niin...
Minulla oli kerran talvella niin hirveä olo suihkusta tullessa, että en saanut edes vaatteita päälle kun rojahdin sänkyyn. Otin kännykän pöydältä käteen ihan sitä varten, että jos alkaa tuntua siltä että taju alkaa lähteä, ehdin ehkä soittaa hätänumeroon. :( Onneksi ei mennyt olo niin pitkälle...
Kuulostaa ikävälle. Mulla ollut joskus nuorempana kans vastaavaa. Kerran heräsin yöllä ja luulin kuolevani..
Luin jostain, että on ihmiselle todella pahaksi olla ilman kosketusta. Voin varmasti tosi pahasti, kun siitä on pitkästi toistakymmentä vuotta kun kukaan on silittänyt minua. Tyynnyttäisiköhän kosketus hermoston? Tulisikohan rauhallinen ja levollinen olo?
Entä hierojalla käynti tai kissojen ja koirien ja hevosten rapsutus?
Olen miettinytkin joskus eläinkodilla käymistä. Hierojalle ei ole valitettavasti varaa mennä.
Minä halaan omia lapsiani silloin tällöin, mutta en koe muuten tarvitsevani kenenkään kosketusta!
Omassa kaupungissa on edullinen hierontapaikka ja hyvä sellainen. Minullakin tiukkaa mutta suunnitteilla on käydä heti kun voi.
Sivusta
Minä joudun valita ruoan ja lääkkeiden ja hieronnan välillä. Ruoka ja lääkkeet vievät aina voiton…
Tuskin vastaa "aitoa" silitystä.
Myös ”hoitavalla kosketuksella” on hyvää tekevä voima. Varsinkin kosketuspuuttessa oleville vanhoille ihmisille.
Moninkertaisesti. Asialla on ammatti-ihminen, joka hieroo ja hierontoja on vaikka minkä nimisiä. Helliä silitystyylisiä ja oikeaa, voimakasta 'runttausta'.
Tämä oli hyvä kiitos
Laita ilmoitus johonkin, jossa kerrot että haluat löytää sellaisen henkilön, joka voisi auttaa sinua ja jolle voisit soittaa jos koet voivasi huonosti! On varmaan olemassa myös joitain järjestöjä, josta voisit löytää auttavan henkilön!
Olin viemässä tänään kadulla olevaa mummoakin sairaalaan, mutta ei halunnut. Joten hoitaisin kyllä miestäkin.
Sama juttu täällä.
Aivan yhtäkkiä koronan jälkeen kun baareilu jäi ja ei edes työpaikan kautta tapaa ketään niin sitä on aika yksin.
Monia on samassa tilanteessa
Elossa ollaan, eikä anneta periksi.
Niin.. ehkei sitä ole ainoa. Olisi vain kivaa löytää samanhenkistä seuraa. Sellaista, joka ymmärtäisi myös sitä melankolista oloa. Tuntuu että jos sanoo ääneen niin ihmiset sanovat juurikin että soittaa jollekin ammattilaiselle tms. En minä ammattilaisia tarvitse elämääni. Tarvitsen aitoja ihmisiä.
Oletkos itse aito ihminen?
Voisiko pitää edes yhden aloituksen palstalla vapaana tuollaisesta, kiitos.
Ai, luulet että kysyin härnätäkseni?
Enpä kysynyt, olin vaan utelias.
Tuosta kirjoituksesta käy varsin hyvin selväksi, että hän on.
Voi ollakin.
Se vaan on niin helppoa haluta kaikenlaista laittamatta itse rikkaa ristiin sen eteen, että muuttaisi asioita.
Juuri tuota asennetta palsta on jo täynnä. Ei tarvi enää, kiitos.
Tiedätkö mistä se johtuu?
Koska olemme somepeukutuksin kantaa ottava pullanössökansa.
Mekin voitaisiin tähän loppuun ottaa selfiet.
Olen samaa mieltä. Ja olen sen todennut ihan livenäkin. Eräs iminen valitti ja valitti miten on yksinäinen. Ja kukaan ei tule käymään. Ihmettelin ääneen että tässähän mä olen...oli aika loukattu olo. Lisäksi ko. Ihminen dissas kaikki ehdotukset että käytäisiin jossakin yhdessä tai että menisi käymään sillä ja sillä tyypillä tms. Osallistuisi erinäisiin tapahtumín. Ei, hänen ei olisi tarvinnut liikkua mihinkään ja kaikkien olisi pitänyt tulla hänen luokseen kun käsky kävi...no en käy enää minäkään. Muutaman kerran perään yritti vielä käskyttää, vaan ymmärsin että kyseessä on manipulointia. Kyllä kaveruuden pitää olla tasapuolista ja molemminpuolista. Vastavuoroisuus hoi!
Kävikö sulla ikinä mielessä sellainen että jotkut ihmiset eivät ihan oikeasti vain pysty lähtemään tai menemään jonnekin. Etenkään yksin.
Eikä välttämättä edes toisen kanssa yhdessä pysty ihan tost noin vain joihinkin tapahtumiin lähteä. Ei vain pysty, vaikka kuinka haluaisikin.
Ehkä tuo ihminen ei lopulta menettänyt mitään kovinkaan hyvää elämästään kun hylkäsit hänet.
Ei ollut pystymisestä kiinni. Ymmärrän kyllä erilaiset fobiat ja ahdistuksen. Hän kävi kaupoilla ja asioilla normaalisti. Kyllä tässä päästiin sellaiseen win-win tilaan molemmat. Jaoin oman kokemukseni ja näkemykseni, älä tyrmää kokemaani. Että kannattaisiko ensin vilkasta sinne peiliin ennen kuin valittaa yksinäisyyttä?
Negatiivisen sävyn antaa tuollaiset töksäyttävät kysymykset.
Olisihan se mukavaa, jos muut ihmiset olisivat meitä varten.
Yritä olla sinä muita ihmisiä varten, auta vaikket kiitosta saakaan.
Olen auttanut ns ex kavereitani. Lainannut rahaa, antanut rahaa, kuskannut autottomia, lohdutellut avioeroissa, vienyt ruokaa oven taakse jne. Mutta he eivät antaneet takaisin mitään. Olin pelkkä auttaja jolle soitettiin vain kun oli hätä..
Ja itse auttaminen tuo kivan fiiliksen.. monesti tuntui että mun apu kelpasi. Jos sitten itse kerroin että mulla on itellä ny huono fiilis ku yksinäinen olo tms.. nii kaveri sanoi ”sun pitää kertoo jollekki ammattilaiselle”. Itse oli tuntikaupalla kirjoitellut erostaan ja kaikista ikävistä jutuista pidemmän aikaa. Sitten ku ite vähä kaipas tukea nii sanotaa et jutella ammattilaiselle.
Rakas hyvä ihminen, kiittämättömyys on maailman palkka, valitettavasti.
Ei kannata odottaa hyviin tekoihin vastavuoroisuutta, ei edes kiitosta, koska ethän sinä tee hyviä asioita siksi, että saisit jotain vastalahjaa.
Hyvä ihminen tekee hyviä tekoja hyvyyttään, se on hyvän ihmisen luonne. Jos muut eivät arvosta sinun hyvyyttäsi eivätkä osaa antaa mitään takaisin, se on heidän ongelmansa.
Hyvyys tekee ihmisen onnelliseksi, valitettavasti pahojen maailmassa usein myös yksinäiseksi.
Tämä on se harha, joka ihmisiä riivaa. Ennen puhuttiin ystäville murheet, luonnollisesti.
Stalkkeri on tehnyt minusta aremman, tuntuu vaikealta luottaa keneenkään!
Sepä on juurikin näin.
Stalkkerit on pahimpia! Itsellä myös kokemuksia ja luottamuksen menetystä.
Ihan samanlaista täälläkin. Aina kun luulee että vastoinkäymiset loppuu, jostain tulee jotain uutta. Miksi kaikesta joutuu aina vääntämään, miksei saa armoa, että voisi levätä joskus? On tullut mietittyä, kuinka yksinäinen olen. Kun joku joskus pitäisi kainalossa vähäsen, koskettaisi edes, niin ehkä tämä kaikki tuntuisi vähän helpommalta kestää. Mutta kenellekään ei ole minun ilot eikä surut merkityksellisiä. Sitä on ollut pakko selviytyä. Aina ja ihan kaikesta, yksin. Tuntuu että olen kokenut liikaa huonoja asioita, enkä ole löytänyt niitä korjaavia kokemuksia. Niin paljon kun janosinkaan elämää ja sitten tulin maahanlyödyksi. Kukaan toinen ei voi tietää, miltä minusta on tuntunut, esimerkiksi viimeiset 10 vuotta. Kaikesta ei vaan pysty toipumaan millään. En tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisin rauhan ja että kaikki olisi jotenkin edes hyvin.
Kun kaikki lähti ja ihmiset käänsivät tylysti selkänsä:
Lapset, ihmissuhteet, itsetunto, terveys, varallisuus ja toimeentulo, jossain kohtaa kotikin. Jos minusta tulee kerjäläismummo, niin kukaan ei auta minua. Olen nähnyt, että kaikki ihmissuhteet perustuu jonkinlaiseen kaupankäyntiin. Ihan kaikki. Siksi en viihdy tällaisessa maailmassa. Tämä ei tarjoa minulle muuta, kuin haasteita selviytyä joka ikinen päivä. Ja en ole tekemässä eutanasiaa itselleni, totesin vaan tosiasiat.
Noihin mahdollisiin tapahtumiin , oletan että en hakeudu apuun , jos kuolen niin se on yhteiskunnalle lotto voitto
1 asia: jos asut kaupungissa niin aina on ihmisiä höpöttelemässäm mitä tahansa asioita, tuntemattomatkin, jotain jos on ekstovertti.. ei ole ikinä' yksin kuin joku
Matti Kannonkosken mökiltä, introvertti.
Mikä olisi kaunis tytön nimi.. Lillian, tai Lilly...
Aina sanotaan, että pääkaupunkiseudulla ollaan niin kylmiä ja introverttejä. Mielestäni se ei pidä paikkansa. Jokapuolella missä liikun, niin ihmiset alkavat juttelemaan, niin bussipysäkillä kuin kauppakeskuksissa.
Kyllä, Suomessa se menee jotenkin toisin päin kuin muualla maailmalla. Jos täällä ollaan mahdollisimman samankaltaisia, uskalletaan jopa juttelemaan. Muualla maailmalla samankaltaisuus ei suuressa ihmismassassa mitenkään erotu, sensijaan selvästi erilainen erottuu.
Voi myös olla ihmisten ympäröimä, mutta tuntea olonsa todella yksinäiseksi. Ehkä se tunne syntyy siitä että ei osaa ilmaista itseään toisille riittävän hyvin. Tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä. Ja siitähän se johtuukin. Kuinka voi kuulla toisen ajatuksia jos niitä ei sano ääneen?
S.Teräsniska: Rikki mutta riittävä♥️
heips-ap
minä tiedän kans tuon tunteen mikä sinulla on , olen lanneranka nikaman siirtymän takia paljon kotona yksinään . Pieni koira on toki, vaimoni on päivät töissä toisella paikkakunnlla tunnen monesti olevani yksin koska ei ole kavereita ja en välttämättä halua tutustua uusiin ihmisiin kun olen niin monesti pettynyt niin sanottuihin * kavereihin * mutta on vain pakko yrittää mennä eteen päin 2 veljeäni asuu ihan toisella puolella Suomea yli 550km päässä . En pysty matkustaa pitkiä matkoja lanneranka nikaman siirtymän takia , tämä meille suotu elämä on ainutkertainen niin käyttäkäämme se oikein . kaikkea hyvää toivon sinulle koko kesäksi ja aurinkoisia päiviä myös .
Lyöt vasaralla sormeen kipu on ainoa tunne josta voit olla varma että olet elossa
Näitä tarinoita on aivan liikaa.Minkäs teet.
Sä oot elossa❤️mene ulos pihalle, puhu ja hymyile ihmisille. Yksinkin on ihan hyvä olla kun saa olla niin kuin tahtoo.
syö amerikan pastellejsa, hyviä.. loppui söin kaikki, uusi pussi kohta...
H♥️
Itse annettuko? Noin typerälle kommentille ei kukaan sydämiä jakele.
Mun 25v kestänyt avioliitto päättyi pettämiseen. Nyt on sama tyhjä ja yksinäinen olo. Tapailen yhtä naista, mutta mikään ei tunnu miltään 😢
Koen olevani samanlainen, ja hätänro tarvinnut 3 min ennen kuolema josta elvytettiin korona iski lujaa 7 tehopäivää.voimia kaikille kesää jäljellä...
Elähän nyt noin raskaasti.. On hyviä ja huonoja päiviä. Ulos ja tapaamaan uusia tuttavuuksia.
Et ole yksin meitä on paljon
Hei meitä on paljon. Täällä yksinäinen naikkonen samassa tilanteessa. Jos haluat jutella, niin löydät mut tästä profiilista 😊
Ihan kuin kirjoittaisin minun elämästäni. Rakkauden kaipuu on suuri. Aito välittäminen ja kosketus ovat vain haaleana muistona. Se tunne kun olet toiselle tärkeä 🥰
Et ole yksin 🩷
Surullista. Mutta oletko sinä tukena samoin tunteville vai käperrytkö omaan tuskaasi ja kävelet samoin tuntevien ohi?🤷♀️
Tämä palsta on täynnä sitä että tuntuu ettei just minusta välitetä. Mutta milloin sinä välitit epäitsekkäästi/pyyteetömästi jostakin toisesta?🤷♀️
Näitkö sen vesisaavissa pyristelevän ötökän, ja jätit sen huomioimatta vai ojensitko pelastavan kätesi, näit viattoman luontokappaleen hädän ja teit niinkuin sinun tehdä kuuluu, ansaitaksesi samaa hyvyyttä /armoa itsellesi?
Itsekkyys on maailman palkka.🤷♀️
Sitten kun on varaa antaa, on edes varaa mitään vaatia. Ja antaja ei edes vaadi.🤷♀️
Noita vesisaavissa pyrusteleviä ötököitä oon autannu ihan pikkupojasta lähtien. Kai pitäs taas käydä tarkastaan. Muustakaa tekin.
Maalarikin hermoili, kun pelastin hämähäkkejä ettei jää maaliin kiinni. Oli kuulemna urakka, mutta mikä se murhaajamaalari se semmonen.
Sinulla on hyvä sydän. Arvostan.🤷♀️
Onko? Jos syöt lihaa, sinun takia murhataan teurastamoissa elämäsi aikana 2500 - 5000 eläintä. Siihen verrattuna ötökän pelastaminen vesisaavista auttaa vain vähän.
Ei kai kukaan tarvitse vesisaavin ötököitä ja hämiksiä nälän pitimiksi?🕷️🍽️🐜🥣🪲
Pikkasen nyt asioita hei perspektiiviin.🥩🍳🍲
Minä otan aina ötökät huomioon. Kun istuin "väärällä" paikalla kalliolla, tulivat muurahaiset puremaan jalkojani. Siirryin. Ampparit, leppäkertut sun muut autan lempeästi ulos, jos tulevat parvekelasieni sisäpuolelle. Edellispäivänä ihmettelin kännykän valossa sängyllä maatessani, että mikä tuossa ryömii. No se oli hämähäkki. Tykkään erityisesti hämähäkeistä. En kuitenkaan ottanut sitä käteen, koska se voi purra, vaan paperin sisällä kannoin ulos. Olin tarkka siitä, ettei vahingoitu. Kyllä minä ihmisiäkin autan välillä.
Olen itse ihan loppu, mutta pidän sen sisälläni. En kaipaa mitään sääliä, kun oikeaa apua ei varmaan kukaan voi antaa. Ehkä olen jo kaiken avun ulottumattomissa. Yritän vaan selviytyä jotenkin päivän kerrallaan. Tänään on huilipäivä "kovan" viikon jälkeen. Olen uupunut, enkä saanut kuin korkeintaan neljä tuntia nukuttua viime yönä. Hermosto niin sekaisin ja tänään rytmihäiriöitä. Mutta se on varmaankin luonnollista seurausta siitä, mitä elämäni on ollut. Tässä kohtaa alkaa jo väsyttämään. En valita, toivon että sitten kun kuolo korjaa, tapahtuisi se "saappaat jalassa".
-en ap
Niimpä niin. Sanotaanko niin, jos lähettyvillä antamani lupauksen mukaan autan jos kutsu käy
Tuo on ehdollista, ei pyyteetöntä. 🤷♀️
N i i n p ä ...
Lähdet vaan etsimään.
Sairaskohtauksia varten on 112 josta tilata ambulanssi jos ei itse muulla keinoin pääse sairaalaan ja akuuttiin hätään parasvaihtoehto muutoinkin ja ainoa kai
Entä, jos ei enää kykene soittamaan?
On Jumala!Psalmi 50:15...ja avuksesi huuda Minua hädän päivänä niin Minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaa Minua..
Hanki sellainen turvaranneke jolla voit soittaa apua!
Yksinäiset voisivat kokoontua yksinäisyyden-teemasta yhdessä-teeman mukaisesti esim. Hesoissa. Tarvittaisiin ohjelmaa. Hesasta voisi löytyä paikka, jonka voisi vuokrata. Yksinäisiä on paljon.
Älä pelkää sä saat vielä joskus jonkun jos uskot Jeesukseen.