Ristiriitainen Traumojen Teorioiden Malli.

Traumojen syntyä on syytä tutkia monella tavalla. Vähän kuten muinainen filosofi, Aristoteles tutki asioita, ei ole yhtä syytä , syitä on monia, mitä tulee Traumatisoitumiseen. Traumatisoituminen vaurioittaa ja on olemassa pysyviä traumoja. Niiden synnylle altistavat erityiset vaikeat ja vaikeasti käsiteltävät asiakokonsisuudet. Pysyvä trauma vaikuttaa myös aivotasolla. Vuorovaikutusprosessi ei ole tällöin pelannut, henkilön tilannetta ei ole ymmärretty , joten hän on saanut jstn pysyvän trauman.

Kaikki kokemukset eivät aivotasolla traumatisoi, vaikka ne olisivat kuinka ikäviä tahansa. Tässä suhteessa on yksilöeroja, geenit lähinnä. Mytta kuitenkin ikävät kokemukset jäävät mieleen, esim. Hylkäämisen kokemukset, kokemukset riittämättömyydestä jne . Niistä pitäisi puhua jälkikäteen, mikäli se on mahdollista .

Kun puhutaan negatiivisesti tunnetilasta, olisi sille hyvä löytää juurisyy. Mikä sen saa aikaan , mikä sen Aikaasaa Juuri nyt?. Näin ollen positiivisuus valtaa enemmän mieltä, mikäli negatiivinen aines voidaan käsitellä ja pyrkiä torjumaan (alitajunnankin tasolla).

Empiironen lapsuuden kokemusmaailma etenkin vaikuttaa koko persoonan eheyteen ja epäeheyteen. Se on rakentunut kokemuksista. Ihminen kuitenkin voi Eheytyä, se on usein haastavaa, mutta se on Mahdollista. Mikäli vauriota epäillään vahvaksi(aivotaso), vaurion luonteen voi nähdä hippokampusten koon muutoksina.

Traumahistorioiden ja traumojen käsittely on yleisesti kollektiivisesti arvopohjasta. Jotkut kulttuurilliset arvot jopa sotivat terapioita ja traumojen purkaa vstn, jotkut pitävät sitä jopa järjenvastaisena ja Trauma sananakin on varsin mitätön. Traumoja ja niiden syntyä voidaan vähätellä, ne voidaan kieltää ja kumotakin.

Traumoilla, niiden synnylle on yhtätavoin monta eri luokittelutapaa. Yksi katsoo yhdestä, toinen toisesta näkökulmasta, joku ehkä pystyy katsomaan kokonaisuudesta kävin, mikäli tietoa on riittävästi. Jsks tiedonsaanti on varsin vaikeaa, jopa täysin mahdotonta. Traumatisaatiota voi olettaa olevan olemassa, mikäli henkilö kärsii ylivireysoireista, seksuaalihäiriöistä, omaa aggressiivisuutta, syömisongelmia, univaikeuksia, vaikeuksia työelämässä ja ihmissuhteissa. Mutta tämäkään asua ei ole niin yksiselitteinen, yleistää ei voi.

Traumojen vaikutukset ihmisissä ilmenevät yksilöllisesti eri tavoin. Mikäli ajatellaan vaikka identtisiä kaksosia, sana koettu asia. Täysin mahdollista , että toinen ilmentää Traumaa aivan toisin. Haasteena mahdollisessa Traumojen käsittelyssä ja purussa on näin ollen myös
synnynnäinen temperamentti, geenit .Traumadiagnostiikassa onkin varsi monta ongelmakohtaa ja sekoittavaa tekijää mitä tulee yleiseen traumatutkimukseen, jota on tehty eri henkilöiden välillä.

Mikäli lähdetään käsittelemään jotakin asiakokonaisuutta epäyhtenäisestä perspektiivistä, ei selkeää lopputulosta aina saada. Eri lähestymistavat antavat lähtökohtaisesti selvän eron asioiden kokonaistarjastelulle ja mikäli totaalinen selko puuttuu, jää teoriat jsks olettamusten tasolle. Tiede on haurasta, tiedemieheltä varmaankin vaaditaan totaalista ymmärrystä, muuten hypoteesit karisevat ja putoilevat pois.

Kun puhutaan ihmismielen psykopatologisesta luonteesta, löytyy sille juurisyyt. Lähtökohdat yksilötasolla. Kokemusmaailma. Kokemusmaailman epäkohdat, esim. Positiivisten kokemusten vaillinaisuus, Traumoille suuntaavien tekijöiden esiintyminen jo varhaislapsuudessa. Mieli kehittyy ympäristötekijöidenkin pohjalta hyvin pitkälti ja se omaksuu tiettyjä asetelmia, se omaksuu pelkotiloja,,se omaksuu vähän kaikkea. Alitajunnan voima, mieleen piirtyy kaikenlaista ja tämä piirtyminen alkaa jo varhaislapsuudessa.

Persoonalliset vaikutukset ovat vaihtelevia viitaten omaksuttuun empiiiriseen kokemusmaailmaan. Yksilöeroja on. Jos vaikka ajatellaan varhaislapsuuden kokemusperäistä maailmaa. Miten srn vaikutukset aikuisiällä ns.näkyvät. Monesti ihmisessä voi olla monta puolta, ihmismieli onkin moninainen, hyvinkin. Muistot , ne. Niillä on hyvin iso merkitys siis, mitä on koettu, tunnettu. Traumamuistoja voi pyrkiä kuitenkin hoitamaan. Itsensä voi vakauttaa tähän päivään, sanoa vaikka nyt, että se oli silloin se. Käsitellä asian. Jos siinä onnistuu, jää menneisyyden vaikutus pienemmäksi, arjen toimintakyky paranee ja integroituminen normaalielämään vahvistuu. Myös surulla on asemansa, oikeutensa. Asioita voi surra, mutta surkutteluun ei kannata jäädä, koska se on negatiivinen tunnetila.

Traumamuistot tulisi saada koottua ikäänkuin "elämän päiväkirjaan". Minun tarinani. Monet kirjoittavat ja se onkin oiva apukeino itsensä jäsentelyssä monille.

Traumateoriat ja niiden tarkastelumallit saavat osaotteenda myös historiallisesta aikakehyksestä. Se, minkä katsottiin jsks olevan Traumaa, on muuttunut ajan saatossa, historiasta nykyisyyteen. Myös se, mitä ennen pidettiin sairaustilana, on voinut muuttua nykypsykiatriassa. Asiat elävät ja Traumoja sekä niiden syntyä voidaan tutkia täten myös filosofisin petiaattein, viitaten vaikkapa maailmanhistoriaan, aatemaailmojen murrokseen.

Traumojen terminologia on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Historiallisesti sitäkin on mielekästä tutkiskella. Kuka on luonut minkäkin käsityksen, mikä on siihen ollut juurisyy, miksi? Nämä lienevät vähän ikuisuuskysymyksiä, mutta , aina mitä pidemmälle tutkimus suuntautuu, sieltä paljastuukin aukkoja ja ristiriitaisuuksia. Kaikki tutkimusotteet eivät suoranaisesti pohjaudu tieteelle, ne eivät omaa tieteellistä kantaa.

Freud pääsi pitkälle. Hänen tutkimustulokset loivat pohjan psykoanalyydille ja psykoanalyyttiselle koulukunnalle. Jung ikäänkuin jatkoi Freudia. Saattoi suosioon vaikuttaa sekin että Freud oli oivaltaviutensa lisäksi henkilö , joka toteutti yksilön valinnan mahdollisuutta analyyseissaan ja arvioi asioita seksuaalisuuden sekä valinnanmahdollisuuksien ja vapaan assosiatiivisen kertomisen kautta. Hän sai osakseen kollektiivisen hyväksynnän , korostaen ihmisen omaa vaikutusmahdollisuutta . Myös eheytymisen suhteen.

Tutkimusotteella analysoitaessa vaikuttaa myös piilotajuntaiset halut. Esimerkiksi analyytikko ei halua nähdä insestiä tms. Muuta kovinkaan traumatisoivaa. Ehkä alalla toimivien ok hyvä myös tiedostaa tuo torjuminen, oma mielenliikku sen suhteen. Se voi olla haasteellista.