Tänään löysin todellisen saaliin

Kävelin tänään pitkin aamuista metsäpolkua oikaistakseni työpaikalleni, kun halusin vielä viimeistä kertaa nautiskella niistä vapauden rippeistä, joita ansaitusta lomasta oli jäljellä. Kuinka ollakaan, varmasti koko kesän ihanin aamu. Suljin silmäni ja vedin oikein syvään henkeä kun hetkeksi pysähdyin ja kuuntelin sitä luonnon omaa sinfoniaa. Kuinka raikas ja ihanan virkisyävä ilma, mutta ei auttanut, töihin oli suunnattava.

Siinä polkua astellessani huomasin kuinka punaisena merenä lainehtivat puolukapellot jo kutsuivat tarttumaan poimuriin. Ojentauduin maistamaan muutamaa marjaa, mutta vielä olivat osittain raakileita. Viikon kun vielä malttaa mielensä niin sitten, jos luoja suo niin saa laittaa saappaat jalkaansa ja suunnata suin päin poimimaan.

Hämähäkit olivat tehneet aamusäteiden loisteessa kimaltelevia helminauhamaisia seittimatojaan sinne tänne, jotka välkehtivät usvaisessa metsässä kuin kauniisti ripustellut timantit. Tuli ehkä joulukin jo mieleen. Niin koristeinen maisema oli ympärille luotu.

Hienoinen suopursun tuoksu leijaili ilmassa ja jostain kauempaa kuului pajulinnun lennokasta säestystä. Kenkien alla rapisivat jo ensimmäiset pudonneet syyslehdet. Voi että, ja sitten näin ne kanttarellit. Keltaista kultaa kaikkialla. Mättäät oikein pursusivat sieniä. Siinä vaiheessa en enää voinut muuta kuin ottaa lakin päästäni ja kauhoa sieniä täyteen. Taskuihin en tohtinut pistää!

Olisi siinä työpailalla ihmettelijöitä, kun ison läjän sieniä vein työpaikan pukuhuoneeseen. Onneksi jo tuntevat minut, joten osasivat suhtautua. Huomenna on pakko lähteä jo kukonlaulun aikaan ison kassin kanssa, jotta loput vielä metsään jääneet eivät happane, eikä vorot vie.

Kyllä ihminen voi pienistä asioista saada mielihyvää vaikka lomat ovatkin jo ohi!