Onton maapallon maton alapuolinen impedanssi

Anonyymi-ap

Olen tässä viime aikoina pohtinut yhtä melko vähän tutkittua ongelmaa.

Jos maapallo on ontto ja sen sisällä sijaitsee useita terrastraalitasoja, niin missä vaiheessa varsinainen tuonpuoleinen alkaa?

Ongelmahan ei voi olla pelkästään geometrinen, koska jokaisen terrastraalitason alapuolella näyttää olevan uusi terrastraalitaso. Lopulta tullaan tilanteeseen, jossa on pakko kysyä:

mitä on ontossa maapallossa olevan maton alla?

Oma hypoteesini on, että matto ei varsinaisesti ole lattialla, vaan se kelluu viimeisen terrastraalitason alapuolella olevassa metafyysisessä välitilassa. Tätä kutsun nimellä alaterrastraalinen lattiaimpedanssi.

Tässä kohtaa myös hopealanka alkaa aiheuttaa ongelmia.

Jos sielu on kytketty fyysiseen kehoon hopealangalla ja hopealanka kulkee maankuoren, ontelon, ensimmäisen terrastraalitason, toisen terrastraalitason ja lopulta maton läpi, niin jokaisella rajapinnalla syntyy ilmeisesti pieni impedanssimuutos.

Mutta mitä tapahtuu, kun lanka saavuttaa maton alapuolen?

Voiko hopealanka edes johtaa tuonpuoleista siinä vaiheessa, vai muuttuuko se pelkäksi metafyysiseksi jatkojohdoksi?

Erityisen kiinnostava on tilanne, jossa sielu yrittää jälleensyntyä takaisin fyysiseen kehoon, mutta palautussignaali osuu väärään terrastraalitasoon.

Silloin ihminen saattaa syntyä uudelleen esimerkiksi omaan kehoonsa, mutta hieman väärälle metafyysiselle taajuudelle.

Tämä voisi selittää monia arkielämän kokemuksia.

Esimerkiksi sen, että joskus herää aamulla ja tuntee olevansa täysin väärässä paikassa.

Kyse ei välttämättä ole huonosti nukutusta yöstä.

Sielu on vain lukkiutunut väärään terrastraalikerrokseen.

Ongelmaa pahentaa se, että hopealanka on ilmeisesti kaksisuuntainen. Fyysinen minä lähettää alaspäin havaintoja, muistoja ja kahvia koskevia pyyntöjä, kun taas tuonpuoleinen lähettää ylöspäin jälleensyntymisparametreja.

Jos molemmat signaalit kulkevat samaa hopealankaa, syntyy väistämättä vaihe-ero.

Pahimmassa tapauksessa sielu saapuu kehoon 180 astetta epävaiheessa.

Tätä kutsutaan käänteiseksi jälleensyntymäksi.

Tällöin henkilö kyllä muistaa eläneensä aikaisemmin, mutta ei pysty muistamaan missä.

Ongelma voidaan ratkaista lisäämällä järjestelmään yksi ylimääräinen terrastraalitaso, mutta silloin maton alapuolelle muodostuu uusi matto.

Ja sen alla tietenkin uusi tila.

Tästä seuraa ääretön metafyysinen mattopinon paradoksi.

Nykyinen tutkimukseni keskittyykin siihen, kuinka monta mattoa tarvitaan ennen kuin päästään todelliseen tuonpuoleiseen.

Alustavat mittaukset osoittavat, että vastaus on:

riippuu siitä, kummalta puolelta mattoa mitataan.

76

84

    Vastaukset 76

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001
      UUSI

      Patri. Rauhoitu!

      • Anonyymi00002
        UUSI

        "Jos sielu on"

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


      • Anonyymi00003
        UUSI
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        "Jos sielu on"

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.


      • Anonyymi00004
        UUSI
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!


      • Anonyymi00005
        UUSI
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.


      • Anonyymi00006
        UUSI
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.


      • Anonyymi00007
        UUSI
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        "Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
        Se on vapautumista:

        väärästä identiteetistä

        karmallisesta sidonnaisuudesta

        tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

        Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Ei ole ikuista kadotusta.

        Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

        Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

        Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

        "pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
        Ei syyllinen - armahdettu.
        Vaan tietämätön - herännyt.

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.


      • Anonyymi00008
        UUSI
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        "Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
        Se on vapautumista:

        väärästä identiteetistä

        karmallisesta sidonnaisuudesta

        tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

        Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Ei ole ikuista kadotusta.

        Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

        Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

        Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

        "pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
        Ei syyllinen - armahdettu.
        Vaan tietämätön - herännyt.

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

        https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
        We are living in a virtual reality
        Mysteries of the Vedas


      • Anonyymi00009
        UUSI
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
        We are living in a virtual reality
        Mysteries of the Vedas

        Muutama lause täältä eri paikoista, käännösvirheet suomen kielellä.
        ----------

        https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
        We are living in a virtual reality
        Mysteries of the Vedas

        ---------------

        Todellisuudessa se, mitä kutsumme ”tosielämäksi”, on jo itsessään eräänlainen virtuaalitodellisuus. Ainakin näin Vedat sanovat. Jopa päivämäärä, jolloin tämä simulaatio alkoi, annetaan: 155,522 biljoonaa vuotta sitten, jolloin Brahma loi maailmankaikkeutemme ensimmäisen kerran. Ennen sitä oli ollut muita iteraatioita muiden luomisen syklien muodossa, ja siksi vankeutemme täällä on käytännössä aluton.
        Vedat menevät itse asiassa vielä pidemmälle sanoessaan, että olemme todellisuudessa ikuisia olentoja, mutta jotenkin jäimme tämän simulaation vangiksi, ja olemme olleet sen sisällä siitä lähtien. Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen. Aivan kuten joku voi pelata erilaisilla avatareilla erilaisissa virtuaalimaailmoissa, me synnymme eri planeetoille ja eri elämänlajeihin. Tämä prosessi on jatkunut niin pitkään, että olemme jo unohtaneet, että sen ulkopuolella on todellinen elämä.


      • Anonyymi00010
        UUSI
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Muutama lause täältä eri paikoista, käännösvirheet suomen kielellä.
        ----------

        https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
        We are living in a virtual reality
        Mysteries of the Vedas

        ---------------

        Todellisuudessa se, mitä kutsumme ”tosielämäksi”, on jo itsessään eräänlainen virtuaalitodellisuus. Ainakin näin Vedat sanovat. Jopa päivämäärä, jolloin tämä simulaatio alkoi, annetaan: 155,522 biljoonaa vuotta sitten, jolloin Brahma loi maailmankaikkeutemme ensimmäisen kerran. Ennen sitä oli ollut muita iteraatioita muiden luomisen syklien muodossa, ja siksi vankeutemme täällä on käytännössä aluton.
        Vedat menevät itse asiassa vielä pidemmälle sanoessaan, että olemme todellisuudessa ikuisia olentoja, mutta jotenkin jäimme tämän simulaation vangiksi, ja olemme olleet sen sisällä siitä lähtien. Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen. Aivan kuten joku voi pelata erilaisilla avatareilla erilaisissa virtuaalimaailmoissa, me synnymme eri planeetoille ja eri elämänlajeihin. Tämä prosessi on jatkunut niin pitkään, että olemme jo unohtaneet, että sen ulkopuolella on todellinen elämä.

        Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen. Aivan kuten joku voi pelata erilaisilla avatareilla erilaisissa virtuaalimaailmoissa, me synnymme eri planeetoille ja eri elämänlajeihin. Tämä prosessi on jatkunut niin pitkään, että olemme jo unohtaneet, että sen ulkopuolella on todellinen elämä.


      • Anonyymi00011
        UUSI
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen. Aivan kuten joku voi pelata erilaisilla avatareilla erilaisissa virtuaalimaailmoissa, me synnymme eri planeetoille ja eri elämänlajeihin. Tämä prosessi on jatkunut niin pitkään, että olemme jo unohtaneet, että sen ulkopuolella on todellinen elämä.

        Elämmekö simulaatiossa?
        https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

        Videolla puhuu SCS Mathin Guru

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Teksti videon alla:

        Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
        Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

        Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

        Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

        Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

        Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

        Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

        Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

        Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.


      • Anonyymi00012
        UUSI
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Elämmekö simulaatiossa?
        https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

        Videolla puhuu SCS Mathin Guru

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Teksti videon alla:

        Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
        Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

        Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

        Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

        Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

        Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

        Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

        Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

        Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.

        Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

        --------------------
        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        …
        ...
        Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
        Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.


      • Anonyymi00013
        UUSI
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

        --------------------
        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        …
        ...
        Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
        Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.

        Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
        Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
        Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. ...


      • Anonyymi00014
        UUSI
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
        Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
        Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. ...

        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.


      • Anonyymi00015
        UUSI
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....


      • Anonyymi00016
        UUSI
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....

        Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
        Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...


      • Anonyymi00017
        UUSI
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
        Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...

        ...
        ... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
        Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
        Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
        Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
        Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.


      • Anonyymi00018
        UUSI
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        ...
        ... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
        Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
        Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
        Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
        Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.

        Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
        Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
        ...
        ... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.


      • Anonyymi00019
        UUSI
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
        Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
        ...
        ... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.

        Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
        Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
        Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.


      • Anonyymi00020
        UUSI
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
        Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
        Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.

        Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
        Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
        Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
        Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
        Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.


      • Anonyymi00021
        UUSI
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
        Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
        Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
        Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
        Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.

        Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
        Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
        Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.


      • Anonyymi00022
        UUSI
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
        Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
        Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.

        Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
        On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
        Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
        Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
        ...
        ... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
        Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
        ...
        ...
        ...


      • Anonyymi00023
        UUSI
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
        On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
        Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
        Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
        ...
        ... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
        Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
        ...
        ...
        ...

        Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
        Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
        Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
        Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
        Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
        Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
        ...
        ...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
        ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
        Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
        Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
        ...

        -------------------
        Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

        --------------------
        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        jatkuu...


      • Anonyymi00024
        UUSI
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
        Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
        Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
        Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
        Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
        Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
        ...
        ...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
        ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
        Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
        Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
        ...

        -------------------
        Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

        --------------------
        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        jatkuu...

        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        jatkuu...


      • Anonyymi00025
        UUSI
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com/

        Nimānanda Dāsa Adhikārī
        Sielunvaellus
        (Osa 1)
        Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
        jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
        (XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

        jatkuu...

        Et ole se, mitä näet



        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Sielu (atma)


      • Anonyymi00026
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Et ole se, mitä näet



        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Sielu (atma)

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.


      • Anonyymi00027
        UUSI
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.


      • Anonyymi00070
        UUSI
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen. Aivan kuten joku voi pelata erilaisilla avatareilla erilaisissa virtuaalimaailmoissa, me synnymme eri planeetoille ja eri elämänlajeihin. Tämä prosessi on jatkunut niin pitkään, että olemme jo unohtaneet, että sen ulkopuolella on todellinen elämä.

        Se, mitä kutsumme ”kuolemaksi”, on vain prosessi, jossa tietoisuutemme siirtyy simulaation uuteen vaiheeseen.


      • Anonyymi00071
        UUSI
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

        Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä.


    • Anonyymi00028
      UUSI

      Jo on jutut, ei voi muuta sanoo. Luin koko ketjun ja siinä kohtaa ku maton alapuoli alko muodostaa uutta mattoo ja sielu rupes oleen yhtä aikaa toisessa ulottuvuudessa, metafyysisessä sydämessä ja simulaation ulkopuolella, nii päätin et ny pitää mennä syömään.

      Aamulla heräsin ja join kahvia kaks mukia, sit söin neljä karjalanpiirakkaa ja semmosen eilisen makaronilaatikon jämät suoraan kattilasta. Sen jälkeen menin töihin. Oon nääs ammatiltani Tampereen seudun alatasopinnan esijännitysmittaaja. Meitin homma on mitata, onko lattia henkisesti vaakasuorassa ennen ku siihen saa asentaa työtuolin.

      Tänään tuli heti ongelmaa ku hallin lattia oli 0,7 astetta liian tietämätön omasta todellisesta luonnostaan. Jouduin säätään sitä jakoavaimella ja puhuun sille rauhallisesti, ettei se samaistu liikaa betoniin.

      Yheksän aikaan söin taas. Kinkkuvoileivän, kaks munkkia ja puolikkaan lihapiirakan. Lihapiirakassa oli vähä semmonen karmallinen jälkimaku, mut laitoin sinappia päälle nii lähti.

      Sitte pomo tuli ja sano et yks matto pitää nostaa, ku sen alla on kuulemma epäilyttävää impedanssia. Noh, nostettiin. Sen alla oli toinen matto. Sen alla kolmas. Neljännen kohdalla asentaja Kalevi rupes itkeen ja kysy et onko tää nyt sit sitä jälleensyntymistä vai pitääks tästä tehä työmääräin.

      Käskin Kalevin rauhottuu ja söin eväät.

      Eväinä oli kolme nakkia, kylmä peruna ja semmonen rahka, joka oli ollu repussa jo eilisestä asti. Rahka oli selvästi saavuttanu jonku korkeamman tietoisuuden, koska se tuijotti mua avatessa ihan eri tavalla ku aamulla.

      Päivällä käytiin vielä tutkimassa yks hissikuilu, jonka piti johtaa kellariin mut se johtikin kuulemma väärään terrastraalikerrokseen. Hissi pysähty kerrokseen -2, ovet aukes ja siellä oli vaan pöytä, kahvinkeitin ja joku vanha mies syömässä hernekeittoo. Kysyttiin et onks tää tuonpuoleinen. Ukko sano ettei oo, tää on ruokatauko.

      Siinä vaihees alko itelläkin aueta tää koko homma.

      Jos ihminen on sielu, keho on väliaikanen ja maailma simulaatio, nii kyllä mää ainakin käytän tän simulaation siihen et syön mahdollisimman paljon ennen seuraavaa työvuoroo.

      Iltapäivällä söin vielä kaks nakkisämpylää.

      Nyt kotona. Jalassa villasukat, kädessä kahvi ja päässä enemmän kysymyksiä ku aamulla. En vieläkään tiedä mitä maton alla on, mutta sen tiedän että jos siellä on vielä ykskin uusi matto, niin mää en nosta sitä. Mää syön sen päällä iltapalan ja annan metafyysisen lattiaimpedanssin olla rauhas.

      Ja jos sielu tosiaan on kuulemma kuolematon, nii hyvä homma. Sillä on sit ainaki aikaa sulattaa tää päivä.

      Ny mää meen syömään.

      • Anonyymi00029
        UUSI

        Matrix – Onko sillä yhteys idän saatanallisiin oppeihin?

        Hindulaisuudessa – mitä ikinä se sana sitten tarkoittaakaan, ja buddhalaisuudessa maailma nähdään usein illuusiona. Hindulaisuudessa tätä kutsutaan mayaksi: kaikki, mitä koemme arkielämässä – esineet, tunteet, suhteet – näyttää todelliselta, mutta on ohimenevää ja jatkuvassa muutoksessa. Buddhalaisuudessa vastaava ajatus ilmenee käsitteissä anattā ja śūnyatā, jotka muistuttavat, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikki ilmiöt ovat riippuvaisia toisistaan.

        Maailma ja elämä kulkevat kiertokulussa, jota kutsutaan samsāraksi. Elämä, kuolema ja jälleensyntymät toistuvat, kunnes tietoisuus vapautuu harhoista. Tämä vapautuminen, olipa se hindulaisuudessa moksha tai buddhalaisuudessa nirvana, on kuin herääminen unesta: sen ymmärtäminen, että arkinen todellisuus ei ole viime kädessä absoluuttista, vaan vain ohimenevä ilmiö.

        Kuin elokuvassa Matrix, jossa ihmiset elävät ohjelmoidussa illuusiomaailmassa, myös mayassa ja śūnyatāssa korostuu, että maailma ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Herääminen todellisuuteen on ymmärtämistä, että illuusio ympärillämme on vain osa suurempaa, pysyvää totuutta.


      • Anonyymi00030
        UUSI
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Matrix – Onko sillä yhteys idän saatanallisiin oppeihin?

        Hindulaisuudessa – mitä ikinä se sana sitten tarkoittaakaan, ja buddhalaisuudessa maailma nähdään usein illuusiona. Hindulaisuudessa tätä kutsutaan mayaksi: kaikki, mitä koemme arkielämässä – esineet, tunteet, suhteet – näyttää todelliselta, mutta on ohimenevää ja jatkuvassa muutoksessa. Buddhalaisuudessa vastaava ajatus ilmenee käsitteissä anattā ja śūnyatā, jotka muistuttavat, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikki ilmiöt ovat riippuvaisia toisistaan.

        Maailma ja elämä kulkevat kiertokulussa, jota kutsutaan samsāraksi. Elämä, kuolema ja jälleensyntymät toistuvat, kunnes tietoisuus vapautuu harhoista. Tämä vapautuminen, olipa se hindulaisuudessa moksha tai buddhalaisuudessa nirvana, on kuin herääminen unesta: sen ymmärtäminen, että arkinen todellisuus ei ole viime kädessä absoluuttista, vaan vain ohimenevä ilmiö.

        Kuin elokuvassa Matrix, jossa ihmiset elävät ohjelmoidussa illuusiomaailmassa, myös mayassa ja śūnyatāssa korostuu, että maailma ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Herääminen todellisuuteen on ymmärtämistä, että illuusio ympärillämme on vain osa suurempaa, pysyvää totuutta.

        Maya ymmärrettynä välineenä, ei vihollisena.

        Osallistuminen leikkiin. Maailman tapahtumat ja toistuvat kaavat nähdään Jumalan leikkinä (līlā), ja sielun tehtävä on elää maailmassa mutta silti tunnistaa jumalallinen läsnäolo kaiken takana.


      • Anonyymi00031
        UUSI
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Maya ymmärrettynä välineenä, ei vihollisena.

        Osallistuminen leikkiin. Maailman tapahtumat ja toistuvat kaavat nähdään Jumalan leikkinä (līlā), ja sielun tehtävä on elää maailmassa mutta silti tunnistaa jumalallinen läsnäolo kaiken takana.

        https://trustmyscience.com/vivons-nous-dans-une-simulation-ancien-scientifique-nasa-realise-experience/
        Vivons-nous dans une simulation ? Un ancien chercheur de la NASA réalise des expériences pour enfin répondre à la question

        Elämmekö simulaatiossa? Entinen NASA:n tutkija tekee kokeita vastatakseen vihdoin tähän kysymykseen.

        https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

        Courrier des idées. Dans quel monde vivons-nous ?

        Voiko sitä kutsua ”todelliseksi”? Ja miten voimme olla varmoja siitä, ettemme jo elä simulaatiossa, josta emme ole edes tietoisia?

        https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

        https://www.focus.de/panorama/welt/figuren-in-einer-fortgeschrittenen-virtuellen-welt-physik-professor-behauptet-dass-wir-alle-in-einer-simulierten-realitaet-leben_id_259535433.html

        Physik-Professor behauptet, dass wir alle in einer simulierten Realität leben

        ON HIENOA HUOMATA, ETTÄ NYKYAIKAISET TIEDEMIEHET OVAT TULLEET SAMAAN JOHTOPÄÄTÖKSEEN, JOKA ON JO MUINAISISSA VEDALAISISSA TEKSTEISSÄ.
        https://www.forschung-und-wissen.de/nachrichten/physik/leben-wir-in-einer-computersimulation-neue-physik-koennten-es-beweisen-13378177
        Gesetz der Informationsdynamik
        Leben wir in einer Computersimulation? Neue Physik könnten es beweisen!
        https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/

        Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”

        https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945

        The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics

        Syvän todellisuuden etsintä: Hindutekstit ja kvanttifysiikka: muinaiset hindutekstit ja kvanttifysiikka


      • Anonyymi00033
        UUSI

      • Anonyymi00035
        UUSI

      • Anonyymi00037
        UUSI

      • Anonyymi00038
        UUSI
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tajunnanrajayttava-uusi-fysiikan-laki-voisi-tarkoittaa-etta-elamme-simulaatiossa/eec62f4e-8518-44e9-8699-7e5b6d39fd7f

        Tajunnanräjäyttävä uusi fysiikan laki voisi tarkoittaa, että elämme simulaatiossa

        Uusi tutkimus tarjoaa tieteellistä näyttöä hypoteesille simuloidusta universumista.

        Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
        https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

        Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi


      • Anonyymi00039
        UUSI
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
        https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

        Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi

        https://www.derstandard.de/consent/tcf/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

        https://www.derstandard.de/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

        David Chalmers: "Wir können auch in der virtuellen Welt ein sinnvolles Leben führen"

        Wie werden wir in einer virtuellen Welt leben? Das hängt vor allem davon ab, wer diese Welt kontrolliert, sagt der australische Philosoph


      • Anonyymi00040
        UUSI
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        https://www.derstandard.de/consent/tcf/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

        https://www.derstandard.de/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

        David Chalmers: "Wir können auch in der virtuellen Welt ein sinnvolles Leben führen"

        Wie werden wir in einer virtuellen Welt leben? Das hängt vor allem davon ab, wer diese Welt kontrolliert, sagt der australische Philosoph

        Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen.

        Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia.


      • Anonyymi00041
        UUSI
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen.

        Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia.

        Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

        Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

        Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

        Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

        Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.


      • Anonyymi00042
        UUSI
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

        Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

        Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

        Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

        Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".


      • Anonyymi00043
        UUSI
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

        Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.


      • Anonyymi00044
        UUSI
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

        Äärettömyyden kutsu

        Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

        Se on kutsu heräämiseen.

        Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

        Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

        Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

        Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

        "Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

        Upaniṣadit vastaavat...


      • Anonyymi00045
        UUSI
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Äärettömyyden kutsu

        Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

        Se on kutsu heräämiseen.

        Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

        Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

        Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

        Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

        "Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

        Upaniṣadit vastaavat...

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.


      • Anonyymi00046
        UUSI
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

        Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

        Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

        Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

        Painaudut tuoliisi.

        Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

        Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

        Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

        Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

        Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

        Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

        Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.


      • Anonyymi00047
        UUSI
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

        Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

        Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

        Painaudut tuoliisi.

        Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

        Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

        Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

        Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

        Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

        Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

        Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

        Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

        Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

        Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

        Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

        Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.


      • Anonyymi00048
        UUSI
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

        Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

        Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

        Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

        Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

        …ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

        Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

        Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

        Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.


      • Anonyymi00049
        UUSI
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        …ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

        Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

        Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

        Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

        Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


      • Anonyymi00050
        UUSI
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

        Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


        On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
        Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
        Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.


      • Anonyymi00051
        UUSI
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

        Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


        On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
        Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
        Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

        Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


        Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.


      • Anonyymi00053
        UUSI
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


        Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

        Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

        Totuus kestää tutkimisen.

        Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


      • Anonyymi00054
        UUSI
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

        Totuus kestää tutkimisen.

        Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.

        Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.


      • Anonyymi00055
        UUSI
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.

        Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.

        Toisin kuin ikuisen kidutuksen uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.


      • Anonyymi00056
        UUSI
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.

        Toisin kuin ikuisen kidutuksen uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.

        Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

        Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.


      • Anonyymi00057
        UUSI
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

        Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.

        Toinen totuus.

        Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

        Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

        Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.


      • Anonyymi00058
        UUSI
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Toinen totuus.

        Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

        Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

        Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

        Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

        Samoin sinä olet aina muuttumaton.


      • Anonyymi00059
        UUSI
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

        Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

        Samoin sinä olet aina muuttumaton.

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan.


      • Anonyymi00060
        UUSI
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan.

        Se, mitä etsit, on jo olemassa.

        Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

        Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

        Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

        Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

        Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

        Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.


      • Anonyymi00061
        UUSI
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Se, mitä etsit, on jo olemassa.

        Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

        Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

        Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

        Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

        Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

        Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.


      • Anonyymi00062
        UUSI
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

        Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

        Lakkaa siis etsimästä.

        Ole vain.

        Älä pyri tulemaan joksikin.

        Ole.


      • Anonyymi00063
        UUSI
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

        Lakkaa siis etsimästä.

        Ole vain.

        Älä pyri tulemaan joksikin.

        Ole.

        Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

        Voit kysyä:

        'Miten minun pitäisi olla?'

        Minä vastaan:

        'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

        Juuri tuo kysyjä on vastaus.

        Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.


      • Anonyymi00064
        UUSI
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

        Voit kysyä:

        'Miten minun pitäisi olla?'

        Minä vastaan:

        'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

        Juuri tuo kysyjä on vastaus.

        Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.

        Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Olet aina oleva.


      • Anonyymi00066
        UUSI
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Olet aina oleva.

        Tuhansien vuosien ajan Upaniṣadien viisaat ovat päättäneet opetuksensa yhteen mantraan.

        Sitä kutsutaan śānti-mantraksi, rauhan mantraksi.

        Siinä ei pyydetä rikkautta, terveyttä eikä menestystä.

        Siinä on vain yksi rukous: rauhaa, hiljaisuutta ja kotiin palaamista.

        Se kuuluu näin:

        asato mā sad gamaya
        tamaso mā jyotir gamaya
        mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya


    • Anonyymi00052
      UUSI

      Mää luin ny noi vastauksetkin, mut en mää niistä oikeen välitä, ku rupesin tässä miettiin mustaa makkaraa.

      On se vaan kumma miten ihminen voi lähtee pohtiin että onko maton alla toinen matto, ja ennen pitkää sitä huomaa olevansa keittiössä kattomas jääkaappiin että löytyiskö sieltä vielä puolukkahilloo.

      Mää kävin tänään Tammelantorilla. Tai en mää oikeestaan ollu menossa sinne alunperin, mutta jalat vei. Kyllä ihminen tietää minne kuuluu mennä. Toiset hakeutuu metafyysiseen sydämeen ja toiset mustan makkaran jonoon. Mää kuulun jälkimmäisiin.

      Otin semmosen kunnon pätkän, ei mitään semmosta postimerkin kokosta näytettä, vaan oikeen kunnollisen. Pyysin puolukkahilloo kans niin että sitä tuli siihen viereen ihan ihmisen tarpeisiin nähden sopiva määrä. Siinä ku seisoin ja söin, nii mietin että jos sielu kerran heijastetaan jostain toisesta ulottuvuudesta sydämen alueelle, niin kyllä sen täytyy joskus käydä myös Tammelantorilla. Ei tommosta makkaraa voi ihminen yksin keksiä.

      Ja sit tuli mieleen Tappara.

      Kyllä oli keväällä hyviä pelejä. Erityisesti se Ilves-peli huhtikuun lopulla. Mää muistan sen fiiliksen jo pelkästä numerosta, viis yks. Ei siinä ollu mitään turhaa hienostelua. Tappara paino menemään ja Ilves sai kattella. Ensimmäinen erä oli jo semmosta tekemistä että kahvi meinas jäähtyä ku ei malttanu kattoo pois. Blichfeld teki sen ekan aika nopeesti, ja sen jälkeen alko semmonen olo että ny ollaan oikeesti pelissä mukana. Lopulta taululla 1–5. Siinä oli semmonen vanhan ajan Tappara-ilta, että peli oli peliä eikä mitään metafyysistä maton alapuolista impedanssia.

      Ja myöhemmin finaaleissa KooKooa vastaan oli kans semmosta meininkiä. Kuudes toukokuuta mää olin kattomas sitä 2–0-peliä ja söin samalla makkaraa. En mustaa makkaraa tällä kertaa, vaan ihan tavallista lenkkiä, koska puolukkahillo oli loppu ja tilanteeseen piti suhtautua vakavasti. Tappara teki 1–0 ensimmäisessä erässä ja toisen sitten lopussa. Siinä vaiheessa mää olin jo sitä mieltä, että kyllä urheilu on paljon helpompi ymmärtää ku ontto maapallo.

      Kiekko menee maaliin.

      Ihminen huutaa.

      Makkara jäähtyy.

      Siinä on jo aika paljon maailmankaikkeutta yhdelle illalle.

      Ja se musta makkara muuten. Siinä on semmonen hieno ominaisuus, että ku oot syöny sitä tarpeeks, niin kaikki elämän suuret kysymykset tuntuu hetken aikaa täysin turhilta. Ei tee mieli tietää, mitä maton alla on. Ei kiinnosta onko hopealanka kaksisuuntainen. Ei kiinnosta onko sielu fyysisessä vai metafyysisessä sydämessä.

      Kiinnostaa vaan se, että otetaanko vielä toinen pätkä.

      Kyllä otetaan.

      Mää oon muuten huomannu työmaalla saman ilmiön. Meillä on yks kaveri, Kalevi, joka on semmonen että se puhuu aina jostain ihmeellisestä. Viime viikolla se väitti että työpaikan kahvihuoneen jääkaappi on väärässä värähtelyssä, koska maitopurkit pilaantuu aina keskiviikkoisin.

      Mää sanoin Kaleville että jos maito pilaantuu keskiviikkona niin kannattaa ehkä avata purkki ennen keskiviikkoa.

      Kalevi ei vastannu mitään. Se katto mua pitkään ja sano:

      "Et sää ymmärrä, tässä on kyse ylemmästä kerroksesta."

      Mää sanoin että joo, ylempi kerros on kakkosessa ja me ollaan alakerrassa.

      Siihen se keskustelu loppu.

      Lounastauolla söin sitten kaks mustaa makkaraa lisää.

      Sen jälkeen olin niin täynnä että rupesin ajatteleen, että ehkä ontto maapallo ei ookkaan ontto. Ehkä se on vaan täynnä mustaa makkaraa ja me ollaan kaikki sen sisällä.

      Ja jos joku nyt kysyy että missä se tuonpuoleinen sitten on, nii mää vastaan että en mää tiä.

      Mut jos se on yhtä hyvä paikka ku Tammelantori aurinkoisena päivänä, nii kyllä mää sinne voin mennä.

      Kunhan siellä saa puolukkahilloo.

      Ja Tappara pelaa.

      Mieluummin kotona.

      Nokia Arenalla.

      Ja mustaa makkaraa evääks.

      Siinä on mun metafysiikka.

    • Anonyymi00065
      UUSI

      No mutta ne pelijatkot oli sit kans semmosta touhua ettei niistä kehtaa ihan kaikkee kertoo, vaikka mää tässä yleensä oonki ollu aika avomielinen.

      Pelin jälkeen lähettiin porukalla keskustaan. Ovet auki, porukka valu sisään, ja kaikilla oli semmonen ilme naamalla että nyt ei olla vielä kotio menossa. Mää olin syöny ennen lähtöö kaks mustaa makkaraa, mut matkalla tuli jo nälkä uudestaan. Se on jännä ominaisuus tässä mun elimistössä, että vaikka kuinka söis, niin jääkiekon jälkeen maha löytää aina jonku ylimääräsen kolon.

      Baarissa ensimmäinen homma oli tietenki kattoo telkkarista pelin kooste.

      Siinä kohtaa yks meidän porukasta, Jaska, nousi seisomaan ja rupes selostaan ite päälle.

      "JA NYT TULEE LÄPI—"

      "Jaska, istu alas."

      "—JA TÄÄ ON MAALI!"

      "Jaska, se oli jo maalissa."

      "NO NIIN MUTTA TUNNELMA VAATII."

      Siinä oli jo vartin kohdalla semmonen meteli ettei kukaan kuullu mitä toinen sano.

      Sitten baarin nurkasta löyty joku vanha Tappara-lippu. Kukaan ei tienny kenen se oli, mutta se otettiin käyttöön. Jaska laitto sen harteilleen ja lähti kiertään pöytiä ku Stanley Cup olis ollu kainalossa.

      Mää menin tiskille ja tilasin syötävää.

      Tarjoilija kysy:
      "Juotavaa?"

      Mää sanoin:
      "Ensin ruokaa."

      Se katto mua hetken ja kysy:
      "Taasko mustaa makkaraa?"

      Kyllä.

      Jostain sitä löyty.

      Siinä mää sit söin mustaa makkaraa baarissa samalla ku toisessa päässä porukka lauloi Tapparan kannatuslaulua ja Jaska yritti järjestää baarijakkaroista viiden vastaan viiden ylivoimaharjoitusta.

      Yks jakkara lensi.

      Kukaan ei loukkaantunu.

      Jakkara sai vähän kolhuja.

      Kolmen maissa ilta rupes meneen jo semmoseks, että kukaan ei enää tienny oltiinko me juhlimassa voittoo vai oltasko vaan löydetty hyvä tekosyy olla menemättä nukkumaan.

      Ulkona sato ihan vaakasuoraan. Jaska tuli baarista ulos lippu hartioilla, katto taivaalle ja huusi:

      "NYT ON TAMPEREELLA KEVÄT!"

      Mää sanoin:
      "Jaska, vettä tulee ku Esterin perseestä."

      Jaska:
      "SE ON JUHLASÄÄ."

      Sitten joku päätti että pitää mennä nakkikioskille.

      Se oli tietenki oikee ratkaisu.

      Koko porukka lähti jonossa kohti nakkaria. Matkalla pysähdyttiin kolme kertaa puhumaan siitä yhdestä ylivoimasta, vaikka kaikki oli nähny sen jo vähintään kuus kertaa.

      Nakkarilla tilasin makkaraperunat.

      Jaska tilas saman.

      Kolmas kaveri tilas jotain niin monimutkasta, että myyjä sano lopulta:
      "Otatko makkaraperunat vai et?"

      "Joo."

      Siinä vaihees meitä nauratti ihan järjettömästi.

      Sitten tapahtui illan ehkä hienoin hetki.

      Yks täysin tuntematon äijä käveli meidän ohi Tapparan huivi kaulassa. Jaska nosti lippunsa ilmaan. Äijä nosti peukkua. Kukaan ei sanonu mitään.

      Siinä oli kaikki tarvittava.

      Ei siinä enää tarvittu mitään onttoa maapalloa, matonalaista impedanssia tai metafyysistä sydäntä.

      Oli märkä Tampereen yö, mustaa makkaraa mahassa, makkaraperunat tulossa ja Tappara voittanu.

      Kyllä siinä kelpas olla.

      Kotio pääsin joskus aamuyöllä. Riisuin kengät eteiseen, laitoin jääkaapin auki ja jäin tuijottamaan sinne.

      Siellä oli puolikas musta makkara.

      Mää sanoin sille ääneen:

      "Huomenta."

      Ja menin nukkumaan.

      Aamulla heräsin ja ensimmäinen ajatus oli:

      "Missä mun makkara on?"

      Toinen ajatus oli:

      "Tappara."

      Kolmatta ei tullu.

      Oli sen verran nälkä.

      • Anonyymi00067
        UUSI

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan.

        Se, mitä etsit, on jo olemassa.


      • Anonyymi00074
        UUSI

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan


      • Anonyymi00075
        UUSI
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan

        Patri! Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan.

        Sinä et pohjimmiltasi ole elokuvan tapahtumat, vaan se tietoisuus, jossa elokuva näkyy.
        Vertaus valkokankaasta toimii hyvin:
        Elokuva - kehon, mielen, tunteiden, ajatusten ja elämän tapahtumien jatkuva virta.
        Valkokangas - tietoisuus, jossa kaikki tämä tulee koetuksi.
        Elokuvassa voi olla iloa, surua, menetyksiä ja voittoja, mutta valkokangas ei itse muutu niiden mukana.
        Samoin ajatukset ja tunteet vaihtuvat, mutta se, joka on tietoinen niistä, tuntuu olevan läsnä niiden kaikkien läpi.


      • Anonyymi00076
        UUSI
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Patri! Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan.

        Sinä et pohjimmiltasi ole elokuvan tapahtumat, vaan se tietoisuus, jossa elokuva näkyy.
        Vertaus valkokankaasta toimii hyvin:
        Elokuva - kehon, mielen, tunteiden, ajatusten ja elämän tapahtumien jatkuva virta.
        Valkokangas - tietoisuus, jossa kaikki tämä tulee koetuksi.
        Elokuvassa voi olla iloa, surua, menetyksiä ja voittoja, mutta valkokangas ei itse muutu niiden mukana.
        Samoin ajatukset ja tunteet vaihtuvat, mutta se, joka on tietoinen niistä, tuntuu olevan läsnä niiden kaikkien läpi.

        Ja silti tavoite ei ole vain irrottautua elokuvasta ja levätä valkokankaana, vaan herätä muistamaan, kuka katsoja todella on!


    • UUSI

      Jos Maa on litteä, niin missä on Helvetti?🤔
      Helvetti edellyttää PalloMaata,
      koska Helvetti on Maan ytimessä,
      eli Pallon keskipisteessä.🔥☄️🔥

      • Anonyymi00068
        UUSI

        Hei!


      • Anonyymi00069
        UUSI
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Hei!

        Helvetti on tietoisuuden tila!


      • UUSI
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Hei!

        Hei hei!😇❤️🙏


      • Anonyymi00072
        UUSI
        Demokrates kirjoitti:

        Hei hei!😇❤️🙏

        ❤️❤️❤️


      • UUSI
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        ❤️❤️❤️

        ❤️❤️❤️❤️


      • Anonyymi00073
        UUSI
        Demokrates kirjoitti:

        ❤️❤️❤️❤️

        ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ampuminen kylpylässä

      Onko vornasen timbe käynyt hiukan kylpemässä vai mikä tämä ampumatapaus on kylpylässä? Tuntuu aika villi meno olevan naa
      Naantali
      99
      2164
    2. Kemijärvellä vesionnettomuus

      Pitkänsillan ja taiteilijanniemen välillä nähty henkilön painuvan veden alle. Mitä on tapahtunut? Onko vesihiisi taas as
      Kemijärvi
      41
      1408
    3. Hei, voitko kuunnella

      Voisitko auttaa minua selvittämään asioita? En halua ajaa sinua hulluuteen kanssani, en sitoa sinua, en esittää vaatimu
      Ikävä
      138
      1054
    4. Joku porukka lähtenyt täältä

      Ihmeen hiljainen on palsta nyt. Yleensä tänne tulvii aloituksia yms, mutta nyt on kyllä erikoisen hiljaista.
      Ikävä
      232
      1028
    5. 95
      873
    6. Miten yrität

      Vielä saada kaivattusi?
      Ikävä
      82
      856
    7. Tuletko tänään

      Jos soitan? Niin... tuletko?🖤
      Ikävä
      79
      751
    8. Se kun olit pitkästä aikaa silmieni edessä

      Oli kyllä sykähdyttävää. Tiedätkö, mikä laittaa minut ikävöimään sinua? Kun palautan mieleeni valtavan ihanan olemuksen,
      Ikävä
      53
      747
    9. Olipa yllätys

      Kuten hyvin moni tiesi/arvasi että valetta alusta loppuun toi *olemme ystäviä* satu. Instassaan käsi kädessä kuva kertoo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      215
      744
    10. Muutto auto hakee sut tänään!

      Tein sulle oman huoneen! mieheltä naiselle
      Ikävä
      92
      710
    11. 51
      669
    12. On todella ikävää

      Todella ikävää, että asiat ovat menneet tällaisiksi. Tämä ei ollut missään vaiheessa tarkoitukseni. Olen tehnyt virheit
      Ikävä
      79
      638
    13. Kiinni jäit

      Ei olisi uskonut sinusta
      Ikävä
      35
      621
    14. Ottanet yhteyttä

      Facebookissa,jos on jotain asiaa.Miehelle! T.M-nainen.
      Ikävä
      55
      517
    15. Oletteko koskaan torjuneet kaivattuanne?

      Minä olen, kun en silloin tajunnut vielä ihastuneeni. Yritin paikata tapahtunutta, mutta ei onnistunut enää.
      Ikävä
      28
      516
    16. Hämmentävä hetki: TTK:sta pudonnut Johanna Puhakka lataa pettyneenä: "Sitä ei voi kieltää"

      Johanna Puhakka ja Jurijs Jurza Trosenko tippuivat Tanssii Tähtien Kanssa -kisasta. Suositussa viihdeohjelmassa nähtiin
      Tanssii tähtien kanssa
      14
      480
    17. Kai sä mies ymmärrät..

      ..ettet jättänyt vaihtoahtoa. Tottakai toivon vielä, että pystyisit toimimaan niin että asiat korjaantuisivat. Vahvast
      Ikävä
      28
      472
    18. Nyt ei enää ole

      Mitään mikä pitäisi mut hiljaa, kaikesta. Tämä on muutamalle henkilölle täällä.
      Ikävä
      35
      464
    19. En tiedä mitä sanoa

      Siksi en vastannut😔
      Ikävä
      33
      443
    20. Jos kaivattusi olisi

      Vieressäsi niin mitä tekisit?
      Ikävä
      40
      437
    Aihe