Copterlinen turma sai miettimään näitä:
-kuviouimareiden käyttämät nenänpitimet narusta roikkumaan tuolin selkämykseen
-Mekanismi joka työntää oven auki automaattisesti kun vähintään 2 uppoamisanturia ja ehkä joku muu anturi antaa signaalia, tai ohjaaja painaa nappia(myös normaalisti joka lennon lopussa)
-kellukkeiden automaattinen täyttö joillain anturilukemien yhdistelmällä tai käsin
-lisää kellukkeita ja myös kattoon, jotta kopteri ei menisi ihan ylösalaisin
-ehkä 3-8 metriä sivulle ulottuvat 2cm paksut hiilikuitupuomit, joiden päässä voi täyttyä kelluke. Kuinka monta prosenttia ilmanvastus lisääntyisi?
-turvavyön automaattinen irrotus ohjaajan tai kopterin tietokoneen päätöksellä. Sähköjohtoa pitkin tuleva heikko virta liikuttaa sähkömagneettia joka puolestaan vapauttaa jousen.
-kopterin tietokone voisi lähettää omanlaisensa bittimuotoisen hätäviestin heti jos joku osa on mennyt rikki tai jos joku lukema on lennon vaiheeseen nähden täysin väärällä alueella.
Bittimuotoiselle viestille mieluiten oma taajuus muine stantardeineen, mutta jos taajuutta ei liikene, niin tietokone voi sekunnissa lähettää ainakin ilma-aluksen tunnuksen, muutaman rikkoutuneen osan koodin(jos on), muutaman tärkeimmän anturilukeman ja gps-koordinaatit(tai satelliittikohtaiset lukemat, jotta differentiaalikorjaukset voi tehdä tarkemmin)
Jos uutta omaa taajuutta ei viranomaisilta liikene, niin tietokone lähettäisi näitä tietoja yhä uudelleen ja uudelleen kunnes ihminen alkaa puhua äänellä. Bittivirran kuuluminen radiossa olisi heti melko varma merkki jonkun hädässä olosta.
Jos taajuus liikenee, niin tietoja lähetetään loppuun asti tai kunnes ohjaaja painaa kytkintä.
Bittivirran saaminen radioaalloilta tietokoneen näytölle onnistuu kuluttajahintaisilla hyllytavara-laitteilla.
-erillinen sähkömoottorilla ja kondensaattorilla toimiva peräpropelli, joka käynnistyy jos varsinainen rikkoutuu.
-lisää valoa upotessa, jotta näkee myös sinileväisessä vedessä
-vesiominaisuuksia on säännöllisesti testattava kastamalla kopteria nosturilla vedessä.
uppoamissensori voi toimia ainakin näillä perusteilla:
-yli 1,2 barin paine
-sähkövirta kulkee kahden erillisen johdon välillä.
-joku koho tai kelluke kytkee anturin päälle
-GPS:ssä tms. alle 70 metrin korkeus yli kilometrin päässä laskeutumispaikasta. Kellukkeiden laukaisu jos nopeus alle sopivan rajan.
Tietokone voi lähettää hätäviestiä jos korkeus alle 200 metriä väärässä paikassa.
-Tallinnan ja Helsingin odotustiloihin istuin ja ovi, joiden kanssa voi harjoitella nenänpitimen laittoa, turvavyön poisottoa ja kaltevasta ovesta menoa.
-kuviouimareiden käyttämät nenänpitimet narusta roikkumaan tuolin selkämykseen
-Mekanismi joka työntää oven auki automaattisesti kun vähintään 2 uppoamisanturia ja ehkä joku muu anturi antaa signaalia, tai ohjaaja painaa nappia(myös normaalisti joka lennon lopussa)
-kellukkeiden automaattinen täyttö joillain anturilukemien yhdistelmällä tai käsin
-lisää kellukkeita ja myös kattoon, jotta kopteri ei menisi ihan ylösalaisin
-ehkä 3-8 metriä sivulle ulottuvat 2cm paksut hiilikuitupuomit, joiden päässä voi täyttyä kelluke. Kuinka monta prosenttia ilmanvastus lisääntyisi?
-turvavyön automaattinen irrotus ohjaajan tai kopterin tietokoneen päätöksellä. Sähköjohtoa pitkin tuleva heikko virta liikuttaa sähkömagneettia joka puolestaan vapauttaa jousen.
-kopterin tietokone voisi lähettää omanlaisensa bittimuotoisen hätäviestin heti jos joku osa on mennyt rikki tai jos joku lukema on lennon vaiheeseen nähden täysin väärällä alueella.
Bittimuotoiselle viestille mieluiten oma taajuus muine stantardeineen, mutta jos taajuutta ei liikene, niin tietokone voi sekunnissa lähettää ainakin ilma-aluksen tunnuksen, muutaman rikkoutuneen osan koodin(jos on), muutaman tärkeimmän anturilukeman ja gps-koordinaatit(tai satelliittikohtaiset lukemat, jotta differentiaalikorjaukset voi tehdä tarkemmin)
Jos uutta omaa taajuutta ei viranomaisilta liikene, niin tietokone lähettäisi näitä tietoja yhä uudelleen ja uudelleen kunnes ihminen alkaa puhua äänellä. Bittivirran kuuluminen radiossa olisi heti melko varma merkki jonkun hädässä olosta.
Jos taajuus liikenee, niin tietoja lähetetään loppuun asti tai kunnes ohjaaja painaa kytkintä.
Bittivirran saaminen radioaalloilta tietokoneen näytölle onnistuu kuluttajahintaisilla hyllytavara-laitteilla.
-erillinen sähkömoottorilla ja kondensaattorilla toimiva peräpropelli, joka käynnistyy jos varsinainen rikkoutuu.
-lisää valoa upotessa, jotta näkee myös sinileväisessä vedessä
-vesiominaisuuksia on säännöllisesti testattava kastamalla kopteria nosturilla vedessä.
uppoamissensori voi toimia ainakin näillä perusteilla:
-yli 1,2 barin paine
-sähkövirta kulkee kahden erillisen johdon välillä.
-joku koho tai kelluke kytkee anturin päälle
-GPS:ssä tms. alle 70 metrin korkeus yli kilometrin päässä laskeutumispaikasta. Kellukkeiden laukaisu jos nopeus alle sopivan rajan.
Tietokone voi lähettää hätäviestiä jos korkeus alle 200 metriä väärässä paikassa.
-Tallinnan ja Helsingin odotustiloihin istuin ja ovi, joiden kanssa voi harjoitella nenänpitimen laittoa, turvavyön poisottoa ja kaltevasta ovesta menoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hyvä vitsi :P
-kuviouimareiden käyttämät nenänpitimet narusta roikkumaan tuolin selkämykseen
Älä takerru ensivaikutelmaan. On totta myös minun kohdallani, että nenänpitimien ripustus kuulostaa naurettavalta turvallisuustoimenpiteeltä. Mutta turvallisuustoimenpide voi olla sekä naurettavan kuuloinen että tehokas. Naurettavalta _kuulostaminen_ ja tehokkuus eivät ole toisensa poissulkevia tekijöitä.
"ovet aukeis kesken lennon ja porukka tippuis mereen"
Tuskin tippuisi jos aukeaisi, eikä muuten aukea turhaan kun systeemi tehdään kunnolla ja testataan perusteellisesti antureittain ja kokonaisuutena.
Joissain kopterimalleissa ei ole sivuovia ollenkaan.
" jos se kopteri tippuu mereen ylösalaisin"
Niin _jos_. Mutta ei tarvitse kääntyä ylösalaisin oikeinpäin laskun jälkeen.
"...sairaalaan kopterin puomin mentyä mahasta..."
Ilma-aluksista tapaa törröttää ulos myös SIIPIÄ nuija!
"
Ilma-aluksista tapaa törröttää ulos myös SIIPIÄ nuija! -> muissa ilma-aluksissa kun ne siivet ovat välttämättömiä, mutta on melko turhaa asennella ylimääräisiä putkia mistä ei ole todellista hyötyä.
Pakkolasku on rankka ja traumaattinen kokemus, eikä tiedä minkä asteinen ja laatuinen paniikki kenellekkin tulee. -> edelleenkin tässä paniikissa olisi mahdotonta uida ulos, vaan luultavimmin hukkuisi. tuosta vyön irrotus systeemistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ehkä kallis/raskas ja voi rikkoutua samasta syystä. Toinen samanlainen propelli on kyllä mahdollinen ja kenties kannattavampi, mutta se pitää arvioida tapauskohtaisesti. -> vielä kalliimpaa on asentaa koneeseen kahden sijasta kolme moottoria kuten ehdotit. myös paino kasvaisi tuossa.
tuo valaistus asia on sen verran turha että kukaan ei sitä ikinä laita kopteriinsa. se tuo lisää painoa, lisää kuluja, yms.
upottamisesta vielä: kokeileppa upottaa autosi veteen..... kopterien vesitestien tv:ssä näyttäminen kuulostaa jo melko hullulta, koska monissa maissa televisiosta tulisi vesitestejä 20% ajasta koska koptereita on maassa tuhansia. suomessakin niitä tulisi melko usein. lisäksi tv kanavat eivät suostuisi lähettämään semmoisia.
Tulevaisuudessa tuollaisia systeemejä varmaankin tulee olemaan. Enkä kyllän ole varma, onko se menetetty rahamäärä ihan muutaman ihmisen hengen säilymisen arvoista. Isommat matkustajalentokoneet ovat sitten asia erikseen.
Tuollaisessa varustelussa on kyllä talouden lisäksi toinenkin huono puoli: lisää rikkoutuvia osia. Olisi aika hupaisaa, jos onnettomuuden aiheuttaisi "airbagin" meneminen kesken lennon epäkuntoon.
Onnettomuuksien ehkäiseminen ennalta on kuitenkin se number uno. Jokaisesta, tai ainakin lähes jokaisesta, onnettomuudesta opitaan jotain uutta, ja tätä tietoa voidaan myöhemmin hyödyntää lentohärveleiden tuotekehittelyssä. Ideana tietenkin kehittää alus sellaiseksi, että se ei enään samanlaiseen onnettomuuteen joutuisi.
"
Monet ovat kehittämisenarvoisia ideoita. Sitä minäkin ihmettelin, että kopterin kellukkeet eivät avaudu automaattisesti joutuessaan veden alle. Käsittämätön puute.
kuljettiko kopteri kompressoitua ilmaa mukanaan kellukkeita varten, vai mistä se ilma olisi tullut niihin kellukkeisiin?
Monet veneilyliivit ovat pitkään käyttäneet hiilihappopatruunuita, jotka (en tiedä varmasti) ilmeisesti laukeavat itsekseen vedenvaraan jouduttaessa.
Minä en tällaisia käytä (ehkä kesähelteellä olisivat mukavat), koska arvostan liivien lämmittävää vaikutusta.
Sama periaate varmaan sopii kopterin kellukkeisiin.
kellukkeisiin saisi vaikkapa pienellä räjähdyspatruunalla, millainen autojen turvatyynyissäkin on.
Jos kopteri menee hallitsemattomaan syöksyyn, niin siinä tarvittaisiin jotain pieniä siivekkeitä jotka riittäisivät edes asennon säätämiseen sillä tavalla, että veteen iskeydytään sopivassa kulmassa. Se on liian vaikeaa ihmiselle, joten kopterin tietokoneen pitäisi hoitaa niiden siivekkeiden käyttö. GPS:stä tms. tietää missä veden pinta on.
Tyyppihyväksyntää varten kopteriin on laitettava törmäystestinukkeja, kamerat joka kulmaan ja sitten kopteri on lennätettävä kauko-ohjatusti "onnettomuuteen". Suurin osa kopterista säilynee ehjänä, joten sitä voidaan käyttää moniin törmäystesteihin.
Jos tulee turvavöitä, jotka myös automatiikka voi irrottaa, niin niiden toimintaa on testattava säännöllisesti vesisangon kanssa. Turvavyön solki upotetaan ämpäriin ja kopterin (tai auton tai lentokoneen) tietokone laitetaan suorittamaan testivapautus.
Kopterissa voisi olla hitaasti täyttyviä turvatyynyjä, jotka tietokone tai ohjaaja päättää täyttää jo ennen törmäystä. Niissä voi lukea "aseta pää tähän jo valmiiksi". Nenänipsuttimen eli nenänpitimen nenään laitto ja turvatyyny voivat olla jossain mielessä hankala yhdistelmä, mutta tuskin liian hankala. Varsinkin jos ei ole aikoihin sukeltanut, niin törmäyksen jälkeisessä paniikkisukelluksessa voi mennä vaarallisesti vettä nenään jos ei ole nenänpidintä, joten nenänpitimen tarjoaminen on tosiaan hyvin perusteltu turvallisuustoimenpide.
Jos pakkolaskun jälkeen kopteri kaatuu kyljelleen, niin voisi olla parempi jos tietokone ei avaisi veden puoleisia ovia. Ilma-aluksissa on joka tapauksessa gyroskooppi, joten siitä tietää miten päin ollaan.
Kaikkien kulkuvälineiden turvavöiden soljissa olisi hyvä olla sellainen automaattinen vapautin, joka irrottaa turvavyön jos solki on uponnut. Viivettä ehkä 1-2 sekuntia. Systeemin voisi tehdä yksinkertaisemmaksi kuin tietokoneen päätöksestä irroittavissa vöissä. Ei tarvitsisi johtoa, valokaapelia tai hydrauliikkaletkua, kun irrotukseen tarvittava tieto ja energia tulisi itse soljesta. (Simppelein systeemi toimisi sokeripalalla ja sen veteen liukenemisella, mutta se ei sentään olisi käytännöllistä pitemmän päälle.)
Mielellään pitää olla kaikki kolme systeemiä mekaanisesti toisistaan riippumattomasti. Eli perinteinen käsin vapautus, kulkuvälineen tietokone päättää irrottaa turvavyöt jossain järjestyksessä ja soljen uppo- tai märkyysirrotin.
Tyypillistä ylireakointia, ei vain kirjoittajalta vaan monilta suomalaisilta.
Konginkankaan turma. nyt körötellään 80, siellä missä oli ennen 100.
Siis siinä ja helikopterionnettomuudessa oli sellaisia tekijöita jotka sattuu ikään kuin koko linja läpi niin harvoin ettei niihin kannata varautua. Lieneekö monillakaan käsitystä mieten moninkertaisesti kopterissa on varmistettu turvallisuus, silti jos sitä ei tankkaa tarpeeksi mistään ei ole juuri hyötyä.
vaikkei siitä olekkaan kysymys tällä kertaa.
Nyt sattui ne kellukkeet "pettämään" eli se viimeinen jos kaikki muut on jo kokeiltu. siis mahdoton muuttui mahdollisekse.
Kopterit on hyviä jo nyt ja jos ei jonkun mielestä ole, menee jalan tai muilla kyydeillä
Kelluukkeen automatiikkaa olisin odottanut minäkin, vaan jos esim: pelstuskopterilla noukitaan väkeä jalakset vedessä niin voi voi. Ja entäs laskeutuu lätäkköön, voi voi.
Nämä ovat hyviä ideoita. Ainoa vaan, että ne pitäisi saada kopterivalmistajien tietoon. Niitä on lähinnä amerikassa ja keski-euroopassa. Suomessa ei ole muuta kuin paperikoneen värkkääjiä.
Käännät tämän vaikka englannin kielelle, ja lähetät oikeisiin osoitteisiin.
Seuraava ongelma on, että valmistajat eivät oikeesti ole kiinnostuneita, koska heitä kiinnostaa enemmän rahan tekeminen. Ja tällaiset uudistukset maksavat.
Mutta ei pidä silti antaa periksi.