Sanan "koti" elatiivimuoto lienee "kodista".
Mikä keissi oikein on "kotoa"?
Sellaistakin muotoa kuulee kuin "kotoonta". Sen sijamuoden määrittely se vasta ongelma onkin!
Mikä keissi oikein on "kotoa"?
Sellaistakin muotoa kuulee kuin "kotoonta". Sen sijamuoden määrittely se vasta ongelma onkin!
Vastaukset 10
Vanhimmat
sijamuoden => sijamuodon
ihan yks kaks en keksi selitystä tolle kotoa-muodolle. ekaks tulee mieleen, että sen täytyy olla niin vanha, että sen "koostumus" ei nykypuhujalle enää hahmotu... voisiko olla koto-sanan partitiivi? partitiivin mahdolliset sijapäätteethän on siis -a, -ä, -ta, -tä. (partitiivillahan on jotain vanhoja merkityksiä, jotka siis ei vastaa kysymyksiin "ke(i)tä/mitä" kuten nykyään, mutta onko partitiivilla ollu ns. erosijaista eli elatiivin tapaista merkitystä, en nyt muista. ainakin "luota" voisi olla tällainen, siinähän on partitiivin pääte ja erosijan merkitys!)
kotonta tai kotoonta on ns. eksessiivi, sitä ei vaan lasketa sijamuotojen "luetteloon", koska on niin harvinainen ja esiintyy vain tietyissä sanoissa (erit. kaakkoismurteissa, mieleen tulee myös taka(a)nta 'takaa', siintä 'siitä').
siittä = abessiivi?
;o)
Tuo koti-sana on siitä jännä, että siitä tosiaan käytetään erilaisia paikallissijoja eri merkityksissä.
"Vaikka poika oli hyvästä kodista, hän karkasi kotoa."
"Minulla ei taida olla kaikki kotona: en viihdy viihtyisässäkään kodissa."
Nykykielessä sanat "kotoa" ja "kotona" ovat adverbeja, jotka eivät kuulu minkään sanan paradigmaan, vaikka niitä käytetäänkin koti-sanan sijamuotojen tilalla tietyissä yhteyksissä. Koti-sanan partitiivi ja essiivi ovat "kotia" ja "kotina", joita toki käytetään, mutta ei paikallissijojen tavoin.
Kielihistoriallisesti "kotoa" ja "kotona" ovat sanan "koto" muotoja, ja "koto" ja "koti" puolestaan ovat sanan "kota" johdoksia.
juu, ovathan ne adverbeja, mutta jotainhan niiden takanakin on (kuten itsekin toteat, että koto-sanan muotoja). adverbit on usein nomineista kiteytyneitä eli leksikaalistuneita eivätkä hahmotu nykypuhujalle enää sijamuotoja sisältäviksi. halusin silti nimenomaan hakea niistä aineksia vanhoista sijamuodoista. en usko, että adverbit olisivat syntyneet tyhjästä (ks. iso suomen kielioppi s. 378: taivutusmuotoisia adverbeja). ajattelin vaan, että koto-a olis ollu koto-sanan partitiivi, jolla ikivanha erosijamerkitys... voihan mennä pieleenkin. mutta luo-ta on myös erosijamerkityksinen ja pohjimmiltaan partitiivi, sillä ajattelin tukea tätä partitiiviarvelua ;)
Yucca, luulin, että kommentoit minun aiempia arvioitani, mutta taisitkin kommentoida alkuperäisen kysyjän viimeisintä vuoroa, jossa hän oli niputtanut koti- ja koto-sanat yhteen. Tähän aikaan ei pitäisi kirjoittaa enää mitään. Huomasin samalla, että toistin vain päivällä sanomaani ;)
Minä taas huomasin jälleen taas uudemman kerran vaihteeksi, ettei minun pitäisi kirjoittaa tänne yhtään mitään eikä mihinkään kuunkierron aikaan!
Kaasus': Ei kun kiva, jos tulee pohdittavaa :) Antaa tulla lisää ajatuksia, kun niitä kerran on!
Kyseessä on vanha erosija, olikohan separatiivi? Nykyiset paikallissijapäätteet koostuvat kukin (minulle tuntemattomasta syystä) kasasta vanhoja sijoja.