Simpanssi sekvenoitu. Prof. Leisola munasi

Toisen käden tieto:
Esko Heimonen kertoo sfnetissä miten tunnettu kreationisti Pekka Reinikainen on väittänyt ihmisellä ja simpanssilla olevan massiiviset erot genomitasolla. (Myös muutenkin töpeksi käsitteissä jne eli homma ei ollenkaan hanskassa)

Onhan selvää, että kun hakemalla haetaan mahdollisimman samanlaisia geenejä, niiden analysointi tietysti osoittaa, että ne ovat aika samankaltaisia. Jo anatomian tasolla kuitenkin ihmisen aivot ovat tilavuudeltaan tuhat kuutiosenttimetriä suuremmat kuin simpanssilla. Polvinivel on ihmisellä ainutlaatuinen. Siinä on 16 erityistä rakenneosaa, mm. nivelensisäiset ristiligamentit, jotka mahdollistavat polven lujittumisen seisomista ja kahdella raajalla liikkumista varten. Emme tunne mekanismia, joka tuottaisi polven jostakin esi-nivelestä! Peilistä katsottuna ero ihmisen ja apinan välillä voi näyttää morfologisesti vähäpätöiseltä, mutta todellisuudessa se on valtava.

Kuvitellaan nyt, että ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen ero on 1%. Yksi prosentti 3500 miljoonan koodin emäksestä on 35 miljoonaa emästä. Tarkastelkaamme asiaa lähemmin seuraavan kuvitteellisen esimerkin avulla. Oletetuilla esi-isillämme arvellaan sukupolven olleen 20 vuoden mittainen. Kuvitellaan yhteistä esi-isäämme 10 miljoonan vuoden takaa eli noin 500 000 sukupolvea sitten. Jos esi-isien joukko oli tuolloin vaikka 100 000 yksilön suuruinen, ja jos vauhditetaan evoluutiota siten, että oletetaan joka sukupolvessa eläneen yhden uroksen ja naaraan, joille molemmille ilmaantui hyödyllinen mutaatio, että kaikki muut menehtyivät ja uusi pari muodostaa (teoriassa) aina uuden (yhtä suuren) populaation. Jos näin onnellisesti kävisi jatkossa jokaisessa sukupolvessa seuraavan kymmenen miljoonan vuoden ajan, kuinka monta hyödyllistä mutaatiota saataisiin aikaan tällä huimalla nopeudella? Yksi kunkin sukupolven aikana, yhteensä siis 500 000. Se on 0,014% perimästä eli todella vähän verrattuna 1%:iin. Riittäisikö 500 000 hyödyllistä mutaatiota selittämään ihmisen polveutumisen simpanssin kaltaisesta esi-isästä? Ongelma vain pahenee.

Esimerkkimme suosi tietenkin evoluutiota kohtuuttomasti, sillä pariskunta ei voi saada joka sukupolven aikana 100 000 jälkeläistä. Evoluutio edellyttää, että uusi ja harvinainen mutaatio ensin leviää pysyvästi populaatioon, jossa vanha ominaisuus on hallitsevana. Tätä leviämistä rajoittaa lajin kyky tuottaa jälkeläisiä. Jos oletettu evoluutio edellyttää kohtuuttoman suurta jälkeläisten määrää, se ei voi tapahtua.

Professori J.B.S Haldane totesi kyseisen ongelman ja arvio, että nisäkkäillä tarvittaisiin noin 300 sukupolvea kunkin edullisen mutaation leviämistä varten. Haldanen dilemma on ilmeinen. Sovellettuna ylhäällä olevaan esimerkkiin se tarkoittaa, että kymmenessä miljoonassa vuodessa vain 1,667 hyödyllistä mutaatiota vakiintuisi pysyvästi populaatioon eli ainoastaan viideskymmenesmiljoonasosa yhdestä prosentista. Tämäkin mahdollisuus pienenee, kun huomioimme, että Stephen Jay Gould on todennut populaatioiden pysyvän muuttumattomina (stasis) 90% prosenttia ajastaan, jolloin tapahtuu vain hyvin vähän evoluutiota. Myös eräät muut seikat vähentävät edelleen todennäköisyyttä. Aika ei mitenkään riitä aivojen koon (1000 kuutiosenttimetrin kokoeron) puhekyvyn, käsien anatomian, kymmenkertaisesti pidemmän lapsuus- ja nuoruusajan ym. kehittymiseen (Walter Remine, The Biotic Message). Ihmisen kasvoissa on 50 lihasta, joilla voidaan tuottaa tuhansia erilaisia ilmeitä; apinalla lihaksia puolet vähemmän ja ilmeitä alle 10. Ihmiskäsi voi suorittaa 58 erilaista liikerataa, apinan vain alle 10.

Mitokondriota tutkimalla ollaan saatu selville, että kaikilla ihmisillä on mahdollisesti ollut sama äiti "mitokondrio-Eeva". Eräiden tutkimusten mukaan nykyihmiset olisivat olleet olemassa vain n. 6500 vuotta! (vaikutusvaltaisen Nature-Genetics –lehden julkaisussa ilmestynyt tutkimustulos). Kun lisäksi yhteinen isä löytyi Y-kromosomia tutkimalla, saatiin vahvistus sille, että eri ihmisroduista ei enää voida puhua. Kaikki olemme kuin samaa perhettä ja geneettisesti huomattavan kaukana esimerkiksi simpansseista. Erittäin vähäinen geneettinen ero ihmisten välillä osoittaa, että ihmiskunta on joitakin tuhansia vuosia sitten läpäissyt pullonkaulan, eli jonkinlaisen suurkatastrofin (vrt. vedenpaisumus), jonka seurauksena olemme vain muutamien yksilöiden jälkeläisiä. Geenitutkimuksissa havaittiin myös, että eurooppalaisilla näyttäisi olleen kymmenen kanta isää (vrt. Nooan pojan Jaafetin pojat). Geenitutkimus on osoittanut, että tanskalaiset ovat erkaantuneet kolmesta Välimeren populaatiosta noin 4500 vuotta sitten, mikä sopii hyvin Baabelin tornin rakentamisen aikaan. Juutalaisilla ja arabeilla on osoitettu olevan sama isä, joka on elänyt runsaat 3000 vuotta sitten (vrt. Abraham). Tämä lähisukulaisuus yllätti tutkijat. Nämä tulokset saatiin geenejä tutkimalla, lisää sivulla http://www.pnas.org/cgi/content/abstract/95/26/15452.

Ihmispopulaatiossa on siis merkittävä ongelma, joka ei sovi neodarwinismiin. Ihmisten geneettinen eroavaisuus on paljon pienempi kuin olisi odotettavissa populaatiolta, joka lajiutui satoja tuhansia vuosia sitten. Hieman alle sadan sveitsiläisen ihmisen mitokondrioiden DNA:ta verrattiin britteihin ja suomalaisiin. Erot todettiin lähes yhtä pieniksi kuin sveitsiläisten kesken. Suurempi ero kolmeen afrikkalaiseen populaatioon viittaa eurooppalaisten äskettäiseen leviämiseen 6000-10 000 vuotta sitten. Vankka peruste Raamatun historiamallille on mikroevoluution ja perusryhmien sisällä tapahtuvan lajiutumisen ja muuntelun yhteensopivuus Raamatun selitykselle evoluutiotekijöistä, sekä siihen liittyvän geneettisen rappeutumisen alkamisen ajan jaksossa huomattava yhteensopivuus syntiinlankeemuskertomuksen kanssa.

(Lähde: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, Pekka Reinikainen, Kuva ja Sana).

-------------------------------------------------

Usein meille sanotaan, että ensimmäiset ihmiset olivat primitiivisiä, luolamiehiä jne. Raamatun mukaan kuitenkin jo Adam, joka oli ensimmäinen ihminen, osasi puhua ja jopa nimetä kaikki eläimet. Raamatun mukaan luolamiehet olivat ihmisiä, jotka asuivat luolissa. Raamatussa on luettavissa Adamin sukuluettelo. Kuka sen olisi kirjoittanut muistiin jälkipolville elleivät ensimmäiset ihmiset osanneet kirjoittaa?

Jos ihmisellä on vähäänkään järkeä, hän uskoo Raamatun ensimmäisiin sanoihin. Alussa Jumala - ei “alussa tähtisumu” eikä “alussa lämmintä alkuilmaa” eikä “alussa karvaisia hännästään riippuvia apinoita”. Ei - vaan alussa Jumala.

Profeetta Jeremian sanat ovat paikallaan tässä kohtaa: ” Näin sanoo Herra: kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on” (Jer. 17:5,7).

jumalattomien esi-isät heidän uskomuksensa mukaan vaihtunut, että heidän esi-isänsä onkin hiiri?

:D

Ihminen-simpanssi -eroavaisuudet ja mahdollinen yhteinen esi-isä ovat ainakin minulle merkittävämpiä kuin vaikkapa hiiri-rotta -eroavaisuudet. Koska ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, on tällä luomisella melko ymmärrettävästi isompi merkitys, eikö?

Leisolan veikkauksesta, että eroavuus olisi (jollakin) genomitasolla 30% luokkaa viitannee muutamiin eri seikkoihin:

1) Tuolloin oli juuri löydetty eliöitä, joissa oli juurikin n. 30% ennestään tuntemattomia geenejä.

2) Suuremmat geneettiset erot viittaisivat enemmän erikoiseen luomiseen Leisolan ajattelussa.


Ero% vaihtelevat sen mukaan, millä organisoitumistasolla mitataan. Atomitasolla (massa%) eroa on hyvin vähän, monomeerien lukumäärissä eroa on vähän, mutta polymeeritasolla eroa näyttäisi olevan ihmisen ja simpanssin välillä prosentin luokkaa. (*) Kromosomitasolla eroa on vähän enemmän ja eliötasolla eroa voisi sanoa olevan vielä enemmän. Jos eron mittariksi otetaan keskinäinen lisääntyminen, niin eroa on 100%. Tällä perusteella simpanssi ja ihminen olisivat jopa eri perusryhmää. Toisaalta esim. Linné luokitteli simpanssin yhdeksi homo-lajiksi rakenteen perusteella.

Jos emäspareja genomissa on 3 miljardia, niin yksi prosentti siitä on 30 miljoonaa. Jos tämä jaetaan tapahtuneiksi mutaatioksi tasan ihmiselle ja simpanssille ja oletetaan yhteinen esi-isä 15 miljoonan vuoden päähän, niin kyse on yhdestä _fiksaantuneesta_ mutaatioista jokaisena vuotena sekä ihmislajissa että apinalajissa. Tässä oletetaan mutaatiot pistemutaatioksi ja ettei yhtään takaisinmutatoitumista tapahdu. Minusta tämä fiksaantumistahti vaikuttaa korkealta, mutta en tiedä, millaisia ovat nykyaikana tehtävien mittausten tulokset ko. nopeudesta.

(*) Minulle on nyt vielä jäänyt epäselväksi, että onko tuo suurempi ero% (4) koko DNA:sta ja se pienempi (1) proteiinisynteeseissä aktiivisesta (geeni) osasta.