Rationaalisuuden uhrialttari

Ulrich Beckin kirjassa "Mitä globalisaatio on?" puhutaan siitä, että nykyajan globalisaation murrosaikaan kuuluu kaiken uhraaminen rationaalisuuden alttarille. Mietin sitä, että miten se liittyy suomalaiseen mentaliteettiin.

Suomalaiset elävät hierarkiayhteiskunnassa. Markkinajärjestelmä muodostaa jonkinlaisen herruusjärjestelmän, jossa tavallinen kansalainen tuntee olevansa pakottavien tosiasioiden armoilla. Asiapakot liittyvät myös taloudelliseen globalismiin sekä vanhaan Max Weberin malliin tehokkaimmasta mahdollisesta byrokratiasta, johon kapitalismi perustuu. Tähän liittyy myös globalisaation aiheuttama moraalinen epävarmuus ja uudelleenmäärittely.

Nämä kaikki piirteet yhdessä muodostavat mentaliteetin, jossa suomalaiset samaan aikaan pelkäävät ja tavoittelevat uskottavuutta kanssaihmistensä kanssa. He yrittävät saavuttaa moraalisia vakioita itselleen ja maailmalle, mutta samaan aikaan kyseenalaistavat toisten väitteet.

Esimerkki: Asiakas kertoo työvoimatoimistossa jättäneensä työtodistuksen talon postilaatikkoon alkuviikolla. Työvoimatoimiston virkailija sanoo, että hän ei voi tietää mihin postilaatikkoon asiakas on jättänyt työtodistuksen. Asiakas vastaa, ettei hän asioi työvoimatoimistossa, jotta hänen sanaansa kyseenalaistettaisiin. Virkailija vastaa, että jos asiakas ei halua niin tulla kyseenalaistetuksi, niin hänen ei tule myöskään kyseenalaistaa.

Näin ihmiset vetävät alas itseään moralisoivat ihmiset sen sijaan, että he ottaisivat kritiikin vastaan. He pelkäävät sitä, että he huomaisivat toisen ihmisen löytäneet moraalisen tosiasian ja käyttävät suurinta mahdollista voimaa toisen tuomiseksi alas.

Tähän perustuu suomalaisten tapakulttuuri pitää huolen siitä, että kukaan ihminen ei poikkea ruodusta ja ole epäkonfromistinen. Se näkyy lasten keskuudessa, jotka kiusaavat erilaisia lapsia, työpaikoilla, jossa aikuiset käyttävät väkivaltaisia äänensävyjä ja jopa epärealistisen maailmankuvan omaavien ihmisten keskuudessa, jotka systemaattisesti tyrannisoivat itsevarmoja ihmisiä. Tämä on toiselta nimeltään passiivis-aggressiivista tapakulttuuria, jossa käytetään peiteltyjä voimakeinoja toisen pakottamisessa haluttuun päämäärään ilman, että koettua ongelmaa kohdataan.

Ajattelin aluksi, että suomalainen tyyli painaa itsevarmoja ihmisiä alas on jonkinlaista valtataistelua, taistelua voimahegemonista, tai sitten että siinä kysymys on neuroottisesta epäsosiaalisuudesta. Ymmärrän nyt, että nykyinen tapakulttuuri onkin täysin rationaalista, ja että siinä on kysymys vakavasta ja voimakkaasta epätietoisuudesta, turvattomuudesta, säälimättömästä ja aggresiivisesta hengissäselviämistaistelusta.

Kuka tietää mistä löytyisi lisää kirjallisuutta Beckin rationaalisuuden uhrialttarista?