Eli siis kumpi on oikein? Olen lukenut kirjan, jossa käytetään sanaa haltija, mutta melkeinpä kaikissa muissa puhutaankin sitten haltioista. Onko nämä kaksi aivan eri asioita vai mistä on kyse?
haltija vai haltia?
fantastikko
141317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minun mielestä haltia on oikea kirjoitusmuoto. Fantasiassa haltia on se rotu tai laji, niin kuin esim. puolituinen ja ihminen. Haltijalla taas tarkoitetaan mielestäni sellaista henkilöä tai otusta, jolla on jotain hallussaan, esim. asiakirjan haltija. Silloin ei yleensä puhuta tyypin rodusta vaan jonkun asian omistajasta tms.
Minusta on selkeämpää erottaa haltijat ja haltiat jo kirjoitusasultaan toisistaan. Eihän niitä muissakaan kielissä kirjoiteta samalla tavalla. Fantasiakirjoissa tarkoitetaan yleensä samaa haltijalla ja haltialla, en ole kyllä "haltija"-kirjoihin vielä törmännyt.
Joku varsinainen Suomen kielen asiantuntija tietää varmastikin paremmin.
Minunkin mielestä haltija on just jonkin asian "omistaja".. Mutta epäilykseni heräsivät kun luin kyseisen kirjan. Yhtään en muista mikä se kirja oli, mutta jokin vanhemman puoleinen, joten ehkä suomentaja ei ollut ihan ajantasalla.
Suomessa ei ole sanaa haltia.
Kuitenkin se on niin yleinen että sekaannuksen välttämiseksi haltijan eli jonkun asian omistajan tai hallussapitäjän sekä haltian eli taruolennon (missä se sitten on mikin)
ei olisi.
Toisaalta haltia sanaa ei ole,mutta mutta...
Me ymmärrämme heti haltian (elf tai joku vastaava)
mutta haltijaa pidämme yleisestikkin aina jonkun haltijana eli omistajana yms. joten on yksinkertaisempaa selvyyden ja yleisen käsityskyvyn kannalta käyttää termiä haltiasta.
En ole asiantuntija mutta en kai kauheasti ole väärässäkään.
Jotain tuollaista oli mielessä, mutta kiitos kun selvensit asiaa :)
Mitä tarkoitat sillä ettei haltia sanaa ole? Kyllähän sitä käytetään (paljonkin), eli eikö se siis tarkoita että se on olemassa?
Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että haltija omistaa jotain ("Pysäköinti vain talon haltijan luvalla.") ja haltia on se suippokorvainen fantasiahyypiö. En voi sietää, jos kirjassa lukee 'haltija' haltian sijasta.
En tiedä mutta uskon että haltia on oikea kirjoitusasu Tolkienin ja D&D -kirjallisuuden yhteydessä. Toisaalta haltija viittaa jonkun omistamiseen, joten se voi hyvinkin sopia kirjallisuudessa käytettäväksi. Esimerkiksi tulen haltija on olento joka pitää tulta jollakin tavoin hallussaan.
...ja myöntynyt ennen pitkää siihen ajatukseen, että fantasiakirjallisuudessa oikea muoto on haltia. Haltijalla on jotakin hallussaan, haltia taas on taruolento. Pitää kuitenkin myöntää, että kirjoitan sanan usein "väärin", eli jos tarkoitan haltiaa, kirjoitan vahingossa haltija, koska se tuntuu luonnollisemmalta ja oikeammalta joka suhteessa.
Minusta molemmat muodot ovat hyväksyttäviä.
Jos teillä on isin omistama auto käytössä ja rekisteriotteeseen on nimetty teidät auton käyttäjäksi niin silloin olette haltija.
Jos teillä on pienet siivet selässä ja jälkeenne jää kimaltava vana usvaa niin olette haltia.
eikös Artemis Fowl kirjoissa tuota selvennetä jotenkin? Siis haltija virkamies? Ööh, muisti pettää..auttakaa nyt te parempi muistiset :) :)
...mutta viranhaltija on viranhaltija, viranhaltia on väärin.
Näinhän se on mutta puhe oli siitä, miksi eräässä kirjassa haltia on suomennettu haltijaksi.
"Jos teillä on pienet siivet selässä ja jälkeenne jää kimaltava vana usvaa niin olette haltia"? Eikös tuo kuvaus vastaisi enemmän keijua kuin haltiaa? Haltioilla kun ei ole siipiä...
Olipa hyvä kysymys... enpä ole koskaan tullut itse ajatelleeksi sitä. En tiedä, onko niillä loppujen lopuksi mitään merkitystä, kumpi on oikein, mutta jos eron haluaa tehdä, niin luulen, että haltia olisi tässä tapauksessa parempi vaihtoehto... Haltijan voisi syväsuomentaa jonkin asian haltijana... no joo, en tiedä aikuisten oikeasti tuosta...
Haltija on jonkun asian "omistaja" eli tosiaan esim. ajoneuvon haltija tms. Tai tuo mainittu viranhaltija.
Haltia on sitten sellainen fantasiamaailman olento.