Luin wikipedia-nettisivulta,että pakko-oireista kärsivät henkilöt ovat poikkeuksetta keskivertoa älykkäämpiä koska pakko-ajatukset vaativat niin monimutkaisia ajatuskuvioita.Voisiko pitää paikkaansa?
Heh...jos näin on niin ei se mun älykkyys ainakaan näy matematiikan osaamisessa.
Heh...jos näin on niin ei se mun älykkyys ainakaan näy matematiikan osaamisessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa ottaa kantaa, ovatko pakko-oireista kärsivät usein keskimääräistä älykkäämpiä, mutta yleensä ottaen älykkäiden mielenterveys on helpommin vaarassa, kuin keskiverto kadun dallailijalla, monestakin syystä. Eikä ehkä ihan suoraan voi tehdä johtopäätelmää, että koska kärsin pakko-oireista, olen älykäs. Toki voi näinkin olla! Mutta varsinaisia "todisteita" älykkyydestään kannattaa etsiä muualta.
Sinänsä pakko-oire ei ole mitenkään monimutkainen kuvio eikä vaadi monimutkaisia ajatuskuvioita. Yksinkertaisuudessaan, psykiatrian kannalta, sehän on defenssi, kuten mm masennuskin. Ihminen ei tietoisesti kehitä monimutkaisia pakko-oireita, vaan ne tulevat "vaistonvaraisesti" suojellakseen psyykettä ikäviltä, kestämättömiltä asioilta, esim. muistoilta. Sen sijaan ajatuskuvioiden purkaminen ja niiden syiden tunnistaminen voi olla hyvinkin monimutkaista.
joo, pakko-oireesta ei voi päätellä, että olen älykäs, eikä älykkäästä voi päätellä että sillä varmaan pakko-oireita. Oikea tapa puhua asiasta voisi olla älykkyyden ja pakko-oireiden yhteisvaihtelu.
Ja mielestäni pakko-oireilu saattaa vaatia hyvinkin monimutkaista ajatustoimintaa, riippuen tietysti pakko-oireesta. Erityisesti silloin jos pakko-oireita on useita yhtäaikaa, silloin kaiken "pakkoilun" kasassa pitäminen vaatii valtavasti keskittymiskykyä ja kyvykkyyttä keskittyä useisiin asioihin yhtäaikaa.
Yleensähän ihmiset keskittyvät yhteen tai korkeintaan pariin asiaan yhtäaikaa, mutta pakko-oireinen "joutuu" näiden asioiden lisäksi "hoitamaan" pakkonsa. Ajatelkaa kuinka energiaa syövää olisi olla toimistossa töissä, jossa kirjoittaa työkseen koneella ja tekee yhtäaikaa kaikenkaista oheistoimintaa, kuten laskea syömiään karkkeja, että ne tulevat varmasti kolmen ryhmissä, käydä pesemässä kätensä joka 30 minuutti ja tarkistaa sähköpostit 15 minuutin välein. Sen päälle miettiä että onkohan puoliso varmasti tiskatessaan laittanut lautaset riviin kokonsa mukaan ja järjestänyt mukit väreittäin. Ja tärkeintä, että tiskirätti on viikattu nätisti. Puhumattakaan niistä miljoonista asioista joista pakko-oireinen stressaa, mutta normaali ei tulisi edes ajatelleeksi.
Kyllä siinä tarvitaan jotain "päätä", että ne tavallisetkin asiat tulevat hoidetuiksi.
Mulla on melko paljon irrationaalisia pakko-oireita. En pysty lukemaan kunnolla, jos paidassa on kuvia. Jos luen kirjoja ja jokin lähellä oleva objekti on väärässä asennossa, en pysty keskittymään lukemiseen.
En pysty tekemään koetta koulussa, jos kumi tai laskin on näköetäisyydellä. Joudun piilottamaan ne. Pienempänä laskin askelia ja kehitin järjestelmän miten eri materiaaleille pitää astua. Oli muuten aika hauskannäköistä välillä kävely, mutta en voinut sille mitään.
Noita pakko-oireita on lähes loputtomasti. Niille en keksi mitään järkiperäistä syytä. Olen kyllä älykkyystestien mukaan poikkeuksellisen älykäs. Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa.
Olen kiinnostunut yleisesti erittäin paljon matematiikasta ja luonnontieteistä...käytän yleensä noin 80-90% ajastani päivässä niiden opiskeluun.