Miten lausutaan italian "vaccai"??

Minäkin lausuisin – italiaa osaamatta – "VAKKAI".

Vieläpä kirjainyhdistelmä 'cch' ääntyy ihan vaan kahtena koona: vecchia => "VEKKIA" (suomalaisilla siitä tahtoo helposti tulla "vetsia").

Korskeiden kerskakuluttajakersojen Suomessakin tunnetuksi tekemä automerkki Lamborghini on suomisuuhun ongelma sekin: siitä tehdään "hienosti" "LAMBORDŽINI", vaikka oikea ääntämys olisi lähinnä "LAMBORGINI".

Niin mitäkö Pellet asiasta tietäisivät?

Tuskin mitään, mutta italialainen kielenopettaja Paolo Pellei vetää TV:ssä ohjelmasarjaa Talo Italiassa. Hänen olettaisi tietävän.

Paolo Pellei itse asuu talossa, joka on Suomen Helsingissä. Sattuu olemaan samassa taloyhtiössä, jossa itsekin asun.

Sana "vaccai" ei kai ole normaalia italiaa, vaan tässä tarkoitettaneen _nimeä_ "Vaccai". Jos se on italiankielinen, olettaisin ääntämyksen olevan [vak-kaa-i], paino toisella tavulla. Joka tapauksessa c-kirjain tässä varmasti ääntyy k-äänteenä.

Italian sanan ääntämyksen näkee kirjoitusasusta, ellei kysessä ole erikoissana (joku gnostisismi tai ihan vierasl lainasana). Erityisesti c- ja g-konsonanteilla on kaksi ääntötapaa, jotka riippuvat seuraavasta vokaalista.

Jos tunnet fonetiikkaa, tiedät miksi e ja i ovat etuvokaaleja, ja taas u o a takavokaaleja. Italian kielessä nämä riittävätkin. Jos *et* osaa fonetiikkaa, voit muistaa etuvokaalit sanan "etinen" avulla. U o ja a taas löytyvät "suun takaosasta". (Tämä ei ole nyt ihan tarkkaa, mutta sallikaa pieni sanaleikki.)

Jos c:tä tai g:tä seuraa etuvokaali, se on pehmeä, toisin sanoen ääntyy kuten tš ja vastaavasti dž. Jos taas halutaan kova ääntämys, kuten suomessa k ja g, kirjainta pitää seurata takavokaali.

Tuleekin ongelma, että entäpä sanoissa, joissa on väärän mallinen vokaali. Tilanteen voi korvata apukirjaimella. H:lla on italiassa kovettava voima. Ch ja gh äännetään aina kuten k ja g suomessa, siis kovin. Jos taas takavokaalin eteen halutaan pehmeä ääntämys, tulee sanaan ylimääräinen i, jota ei kuitenkaan lausuta.

gia on siis dža
cia on siis tša

Monesti englanninkieliset ääntävät Luciano Pavarottin nimen väärin: sen pitäisi olla [lutšáno], eikä mikään lusiaano, tai lutšiaano. Vaan sallittakoon heille erheensä, kun heillä on omankin kielen oikeinkirjoituksen kanssa niin kova työ :-)

Nämä periaatteet kun muistat, oikea italian ääntämys löytyy helposti. Niin tosiaan, sc-yhdistelä on puolestaa suhuässä, jos sitä seuraa etuvokaali, ja sen voi kovettaa samalla tavalla.

Prosciutto : [proš(š)útto]. Tuosta en ole ihan varma onko se pitkä vai lyhyt, minusta ainakin kuulosti kovasti pitkältä konsonantilta.

Tarkoitus oli kertoa, että italiassa on kyllä selvät säännöt, vaikka ihan yhden kirjaimen ja yhden äänteen vastaavuuteen ei päästä. Korjatkoon joku erheeni, koska kirjoitin kiireessä.

Grazie.

uppia