Sori vaan kaikki, mutta kokemuksesta voin kertoo, että jos kerran tulee syöpä, niin se kyllä uusii aina vaan uudelleen. Jos ei heti, niin myöhemmin. Siis te syöpään sairastuneet, käykää riittävän usein ja ajoissa uusintatutkimuksissa, aina uudelleen ja uudelleen. Syöpä on semmonen, mikä pikkusormen saatuaan vie kohta koko käden.
Syövästä ei parane
koskaan
22
6486
Vastaukset
- paranin
hei!
varmaan osalla meistä syövän läpikäyneistä se voi uusiakin.
On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka paranevat sen yhden kerran sairastettuaan.
Sen olen tässä oman hoitoni kuluessa oppinut ymmärtämään, että ei ole olemassa kahta samanlaista syöpää. Eikä kahta samanlaista ihmistä. Meidän itsekukasenkin fyysinen rakenne, vastustuskyky, luuytimen kyky tuottaa verisoluja ja immuunisuojauksemme ovat kuitenkin aivan yksilöllinen ikioma 'pakettimme'. Puhumattakaan siitä psyykkisestä puolesta.
Sen takia jos minulla meni näin, niin kaikilla muilla meneekin noin.
Syöpähän on kyllä sellainen 'koko kehon' sairaus, ("systeemisairaus"?) että niitä soluja vaeltelee muuallakin kuin vaan siinä kasvaimessa. Mutta sytostaatit jahtaavat niitä kyllä hyvin kaikkialla kehossa.
Älä sinä vaan anna periksi, jos sinulla tai läheiselläsi on syöpä, tai on ollut!!!
Ei meistä yhtään kukaan tiedä tulevaisuudesta mitään, eivät nekään jotka ovat nyt terveitä. Me vaan luullaan että tiedetään.
Jos syöpä uusiikin, niin hoidotkin koko ajan paranevat ja täsmäytyvät. Monissa tapauksissa voi ajatella, että tauti on kuin "pahempi flunssa" - järeät lääkkeet ja voi uusia silloin tällöin, mutta paranee.
Itse ainakin päättäväisesti ajattelen nyt olevani terve. Seuraava tarkastus on vasta 3 kk päästä. Tietenkin, nyt, ison prosessin läpikäytyäni, ymmärrän että emme tiedä tulevaisuudesta yhtään mitään. Siksi en halua tuhlata elämääni tässä ja nyt jossittelemalla synkkiä asioita tulevaisuuteen.
Yritän elää samoin kuin sairastaessanikin: tässä ja nyt-hetkessä, siitä nauttien.
tsemppiä ja rohkeutta sinullekin, hyvä ihminen!- lisäys
hei vielä
haluaisinpa minäkin käydä aiemmin tutkimuksessa kuin vasta 3 kk päästä!!
Mutta minulle vakuutettiin, että mitään ei niin lyhyessä ajassa tapahdu, jotenkin ei tarvitse.
Riippuu varmaan syövän tyypistä, mulla oli gradus II.
Ei kai muuta auta kuin yrittää ajatella positiivisia, syödä monipuolisesti - ja laukata lekurille jos mitään poikkeavaa ilmenee! Kuten sanoitkin, riittävän usein tarkastuksia. (Mutta siis, miten niitä saa?) - vaan
lisäys kirjoitti:
hei vielä
haluaisinpa minäkin käydä aiemmin tutkimuksessa kuin vasta 3 kk päästä!!
Mutta minulle vakuutettiin, että mitään ei niin lyhyessä ajassa tapahdu, jotenkin ei tarvitse.
Riippuu varmaan syövän tyypistä, mulla oli gradus II.
Ei kai muuta auta kuin yrittää ajatella positiivisia, syödä monipuolisesti - ja laukata lekurille jos mitään poikkeavaa ilmenee! Kuten sanoitkin, riittävän usein tarkastuksia. (Mutta siis, miten niitä saa?)tuntuu, että kun syöpä tulee niin sitä ei jatkossakaan pakoon pääse.
Läheiseni tarina oli sellainen, että ensimmäinen syöpä löytyi ja leikattiin, sädehoidot läpikäytiin ja kaiken piti olla hyvin. ParinKYMMENEN vuoden jälkeen löytyi syöpä uudelleen, ensimmäisen syövän etäispesäkkeitä. Missä hitossa se sillon parikytä vuotta sitten piilotteli!!!!???? Kaikenhan piti olla hyvin!!!!!!!!! Tämä etäispesäke vei sitten kuolemaan ja me jäimme suuren surun kanssa tänne. Ikävä on KAMALA! Rakas Isä on poissa ja minä VIHAAN sanaa syöpä. Jos se henkilöityisi ja kävelisi kadulla vastaan, en epäröisi tarttua kurkusta sitä kiinni ja tappaa se, siinä kaikkien ihmisten läsnäollessa.
Tunnen itseni todella kyyniseksi syövän suhteen. Lehdessä lukee: "se ja se voitti syövän", nauran sille ja sanon, että kyllä se sieltä vielä päänsä nostaa. Kun kuulen, että joku on sairastunut syöpään ja pyytää minua rukoilemaan hänen puolestaan, en nosta sormeanikaan ylös asian suhteen. Miksi rukoilla turhaan? Ei ole mitään jumalaa mille rukoilla ja miksi rukoilla kun syöpä vaanii nurkan takana vaikka mitä teet. Syöpä on mörkö, jota vain ei saa tapetuksi.
En tiedä, josko jatkuvasta lääkärillä juoksemisesta sitten olisi hyötyä. Muutaman vuoden välein kun kyselee, josko NYT on terve, eikä hautaudu kotiin ja ajattele, että olen varmasti terve. Ottaa selville, ettei syöpä ole uusiutunut. Sillä minun silmissä syöpä on iso mörkö, joka tulee aina uudelleen takaisin.
Ikävä ja suru on välillä kestämätön ja syövästä tuli elämääni ikuinen, iso mörkö. Itkettää. - rintapuoli
vaan kirjoitti:
tuntuu, että kun syöpä tulee niin sitä ei jatkossakaan pakoon pääse.
Läheiseni tarina oli sellainen, että ensimmäinen syöpä löytyi ja leikattiin, sädehoidot läpikäytiin ja kaiken piti olla hyvin. ParinKYMMENEN vuoden jälkeen löytyi syöpä uudelleen, ensimmäisen syövän etäispesäkkeitä. Missä hitossa se sillon parikytä vuotta sitten piilotteli!!!!???? Kaikenhan piti olla hyvin!!!!!!!!! Tämä etäispesäke vei sitten kuolemaan ja me jäimme suuren surun kanssa tänne. Ikävä on KAMALA! Rakas Isä on poissa ja minä VIHAAN sanaa syöpä. Jos se henkilöityisi ja kävelisi kadulla vastaan, en epäröisi tarttua kurkusta sitä kiinni ja tappaa se, siinä kaikkien ihmisten läsnäollessa.
Tunnen itseni todella kyyniseksi syövän suhteen. Lehdessä lukee: "se ja se voitti syövän", nauran sille ja sanon, että kyllä se sieltä vielä päänsä nostaa. Kun kuulen, että joku on sairastunut syöpään ja pyytää minua rukoilemaan hänen puolestaan, en nosta sormeanikaan ylös asian suhteen. Miksi rukoilla turhaan? Ei ole mitään jumalaa mille rukoilla ja miksi rukoilla kun syöpä vaanii nurkan takana vaikka mitä teet. Syöpä on mörkö, jota vain ei saa tapetuksi.
En tiedä, josko jatkuvasta lääkärillä juoksemisesta sitten olisi hyötyä. Muutaman vuoden välein kun kyselee, josko NYT on terve, eikä hautaudu kotiin ja ajattele, että olen varmasti terve. Ottaa selville, ettei syöpä ole uusiutunut. Sillä minun silmissä syöpä on iso mörkö, joka tulee aina uudelleen takaisin.
Ikävä ja suru on välillä kestämätön ja syövästä tuli elämääni ikuinen, iso mörkö. Itkettää.tässä se oleellinen ero: et itse ole sairastunut syöpään ja silti heittelet tuollaisia mielipiteitäsi!
Entäs ne jotka ovat selviytyneet syövästä, eläneet sen jälkeen 45-vuotta ja kuolevat vallan johonkin muuhun kuin syöpään??
Älä latele "totuuksia" joita et voi totuudenmukaisesti faktoiksi todentaa.
Parikymmentä hyvää vuotta on syövän jälkeen mielestäni kiitettävän pitkä aika, siinä ehtii jo nuorin lapsikin aikuistua, joskus vain on luovuttava niin vaikeaa kuin se onkin.
Metastaasejakin voi hoitaa jos ne ajoissa todetaan, mikä tarkoittaa lääkärikäyntejä vähäisiinkin oireisiin, harva meistä syövän sairastaneista tuudittautuu siihen uskoon ettei se enään koskaan tule takaisin.
Silti, ymmärrän katkeruutesi ja surusi, mutta tapa jolla sen ilmaisit sai minut naputtelemaan.
Voi hyvin ja helli muistojasi, anna surun olla läsnä, älä vihaa mitään tai ketään, ole myös itsellesi lempeä. - suruusi
vaan kirjoitti:
tuntuu, että kun syöpä tulee niin sitä ei jatkossakaan pakoon pääse.
Läheiseni tarina oli sellainen, että ensimmäinen syöpä löytyi ja leikattiin, sädehoidot läpikäytiin ja kaiken piti olla hyvin. ParinKYMMENEN vuoden jälkeen löytyi syöpä uudelleen, ensimmäisen syövän etäispesäkkeitä. Missä hitossa se sillon parikytä vuotta sitten piilotteli!!!!???? Kaikenhan piti olla hyvin!!!!!!!!! Tämä etäispesäke vei sitten kuolemaan ja me jäimme suuren surun kanssa tänne. Ikävä on KAMALA! Rakas Isä on poissa ja minä VIHAAN sanaa syöpä. Jos se henkilöityisi ja kävelisi kadulla vastaan, en epäröisi tarttua kurkusta sitä kiinni ja tappaa se, siinä kaikkien ihmisten läsnäollessa.
Tunnen itseni todella kyyniseksi syövän suhteen. Lehdessä lukee: "se ja se voitti syövän", nauran sille ja sanon, että kyllä se sieltä vielä päänsä nostaa. Kun kuulen, että joku on sairastunut syöpään ja pyytää minua rukoilemaan hänen puolestaan, en nosta sormeanikaan ylös asian suhteen. Miksi rukoilla turhaan? Ei ole mitään jumalaa mille rukoilla ja miksi rukoilla kun syöpä vaanii nurkan takana vaikka mitä teet. Syöpä on mörkö, jota vain ei saa tapetuksi.
En tiedä, josko jatkuvasta lääkärillä juoksemisesta sitten olisi hyötyä. Muutaman vuoden välein kun kyselee, josko NYT on terve, eikä hautaudu kotiin ja ajattele, että olen varmasti terve. Ottaa selville, ettei syöpä ole uusiutunut. Sillä minun silmissä syöpä on iso mörkö, joka tulee aina uudelleen takaisin.
Ikävä ja suru on välillä kestämätön ja syövästä tuli elämääni ikuinen, iso mörkö. Itkettää.hei
otan osaa suruusi. Ymmärrän sinun pettymyksesi; tauti jonka piti olla voitettu tulikin uudelleen.
Katkeruus ei kanna, se vain uuvuttaa. Aika parantaa tässä läheisten murheen. Kaipuu jää, mutta tapahtuneen hyväksyminen parantaa mielen.
Voitko ajatella, miten hienoa oli saada nuo 20 vuotta lisäaikaa isäsi kanssa?
Läheskään kaikille ei sitä ole, ei tule, vaikka syöpähoidot kehittyvätkin.
Elämän epävarmuus näyttäytyy tuskin milloinkaan niin kirkkaassa valossa kuin syövän kaltaisen vakavan sairauden kohdatessa.
Me ei todellakaan voida tietää edes huomisesta mitään! Sinä tai minä tai kukaan.
Se osa elämää täytyy vain voida hyväksyä. Sen jälkeen kiitollisuus Elämästä on todellisuutta, ei vain kulunut klisee.
Kuten joku toinen kirjoitti, 20 vuotta on hyvä aika - ehtii nähdä lastensa kasvavan jne.
Uskallan varovasti haaveilla, että itselleni suotaisiin vielä 20 vuotta tätä elämää... jota nyt osaan arvostaa ja ehkä elääkin eri tavalla.
voimahalaus sinulle - isoja eroja
Esim. omalla kohdallani on annettu jo niin paljon hoitoja, että jos syöpä vielä uusii, niin mitään "järeää" ei voi enää antaa. Syöpä oli ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten ja uusi 2 vuotta sitten, nyt taas terveen paperit.
Piti alun perinkin olla helppo tapaus. Rauhallinen syöpä, ei levinnyt... Silti uusi noin pitkän ajan päästä ja jos vielä uusii, niin se on menoa sitten. Metastaasejakaan ei, silloin kun se uusi, löytynyt kuin yhdestä kohdasta, eli kummallakin sairastumiskerralla on ollut vain yksi kasvain.
Tietyille alueille annettuna esim. sädehoito uhkaa tärkeitä elimiä, eikä sitä voi antaa siksi välttämättä kuin kerran elämässä. Sytostaatit menettävät helposti tehonsa, jos ei ole vara vaihtaa uusiin. Ja vaikka syövän voisi luonteensa puolesta leikata, voi se olla esim. tärkeiden verisuonten ympärillä niin, että olisi liian vaarallista leikata.
Kyllä minäkin haluan uskoa, että olen parantunut, eikä sitä muuten voisi oikein normaalia elämää jatkaakaan. Silti ärsyttää, kun kaikki aina hokevat, että syövästä paranee. Minulle eikä varmaan monelle muullekaan se ei ole niin itsestään selvää. Minullakin on lähipiirissä useita syöpätapauksia, joista useimmissa on loppujen lopuksi käynyt huonosti. Tosin äitini täti, kohta 90-vuotias, on selvinnyt kahdesta eri syövästä, joista toinen on vielä uusinut kahdesti. Hänen syöpiään on voinut aina hoitaa, kun kasvaimet eivät ole olleet hankalassa paikassa jne. ja nyt ollut terveenä jo vähintään 20 vuotta, en tarkemmin muista.
Toivotaan hyvää syövänvastustuskykyä ja syövätöntä loppuelämää kaikille! Niin, ja nopeaa entistä tehokkaampien ja turvallisempien hoitomuotojen kehittymistä. Varmasti syövän hoito on joskus yhtä helppoa ja varmaa kuin flunssan hoito nykyään. Joihinkin syöpiinhän on jo nyt aika hyviä täsmähoitoja. - se riippuu
isoja eroja kirjoitti:
Esim. omalla kohdallani on annettu jo niin paljon hoitoja, että jos syöpä vielä uusii, niin mitään "järeää" ei voi enää antaa. Syöpä oli ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten ja uusi 2 vuotta sitten, nyt taas terveen paperit.
Piti alun perinkin olla helppo tapaus. Rauhallinen syöpä, ei levinnyt... Silti uusi noin pitkän ajan päästä ja jos vielä uusii, niin se on menoa sitten. Metastaasejakaan ei, silloin kun se uusi, löytynyt kuin yhdestä kohdasta, eli kummallakin sairastumiskerralla on ollut vain yksi kasvain.
Tietyille alueille annettuna esim. sädehoito uhkaa tärkeitä elimiä, eikä sitä voi antaa siksi välttämättä kuin kerran elämässä. Sytostaatit menettävät helposti tehonsa, jos ei ole vara vaihtaa uusiin. Ja vaikka syövän voisi luonteensa puolesta leikata, voi se olla esim. tärkeiden verisuonten ympärillä niin, että olisi liian vaarallista leikata.
Kyllä minäkin haluan uskoa, että olen parantunut, eikä sitä muuten voisi oikein normaalia elämää jatkaakaan. Silti ärsyttää, kun kaikki aina hokevat, että syövästä paranee. Minulle eikä varmaan monelle muullekaan se ei ole niin itsestään selvää. Minullakin on lähipiirissä useita syöpätapauksia, joista useimmissa on loppujen lopuksi käynyt huonosti. Tosin äitini täti, kohta 90-vuotias, on selvinnyt kahdesta eri syövästä, joista toinen on vielä uusinut kahdesti. Hänen syöpiään on voinut aina hoitaa, kun kasvaimet eivät ole olleet hankalassa paikassa jne. ja nyt ollut terveenä jo vähintään 20 vuotta, en tarkemmin muista.
Toivotaan hyvää syövänvastustuskykyä ja syövätöntä loppuelämää kaikille! Niin, ja nopeaa entistä tehokkaampien ja turvallisempien hoitomuotojen kehittymistä. Varmasti syövän hoito on joskus yhtä helppoa ja varmaa kuin flunssan hoito nykyään. Joihinkin syöpiinhän on jo nyt aika hyviä täsmähoitoja.Kyllä se paljolti riippuu mikä syöpä ja miten levinnyt.Jos ei ole etäispesäkkeitä niin ennuste on parempi. Jos levinneisyyttä niin ennuste ainna huononpi.
- sypis
isoja eroja kirjoitti:
Esim. omalla kohdallani on annettu jo niin paljon hoitoja, että jos syöpä vielä uusii, niin mitään "järeää" ei voi enää antaa. Syöpä oli ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten ja uusi 2 vuotta sitten, nyt taas terveen paperit.
Piti alun perinkin olla helppo tapaus. Rauhallinen syöpä, ei levinnyt... Silti uusi noin pitkän ajan päästä ja jos vielä uusii, niin se on menoa sitten. Metastaasejakaan ei, silloin kun se uusi, löytynyt kuin yhdestä kohdasta, eli kummallakin sairastumiskerralla on ollut vain yksi kasvain.
Tietyille alueille annettuna esim. sädehoito uhkaa tärkeitä elimiä, eikä sitä voi antaa siksi välttämättä kuin kerran elämässä. Sytostaatit menettävät helposti tehonsa, jos ei ole vara vaihtaa uusiin. Ja vaikka syövän voisi luonteensa puolesta leikata, voi se olla esim. tärkeiden verisuonten ympärillä niin, että olisi liian vaarallista leikata.
Kyllä minäkin haluan uskoa, että olen parantunut, eikä sitä muuten voisi oikein normaalia elämää jatkaakaan. Silti ärsyttää, kun kaikki aina hokevat, että syövästä paranee. Minulle eikä varmaan monelle muullekaan se ei ole niin itsestään selvää. Minullakin on lähipiirissä useita syöpätapauksia, joista useimmissa on loppujen lopuksi käynyt huonosti. Tosin äitini täti, kohta 90-vuotias, on selvinnyt kahdesta eri syövästä, joista toinen on vielä uusinut kahdesti. Hänen syöpiään on voinut aina hoitaa, kun kasvaimet eivät ole olleet hankalassa paikassa jne. ja nyt ollut terveenä jo vähintään 20 vuotta, en tarkemmin muista.
Toivotaan hyvää syövänvastustuskykyä ja syövätöntä loppuelämää kaikille! Niin, ja nopeaa entistä tehokkaampien ja turvallisempien hoitomuotojen kehittymistä. Varmasti syövän hoito on joskus yhtä helppoa ja varmaa kuin flunssan hoito nykyään. Joihinkin syöpiinhän on jo nyt aika hyviä täsmähoitoja.Onko kellään kokemusta em syövästä - paraneenko siitä koskaan ihan täysin - mikä on sen mahdollinen ennuste - kaikki tapaukset ovat erilaisia ok - mutta miten se lähettää metareita ja mihin - voiko ne mitenkään huomata ennenkuin on"Liian myöhäistä"????
- Sandra
sypis kirjoitti:
Onko kellään kokemusta em syövästä - paraneenko siitä koskaan ihan täysin - mikä on sen mahdollinen ennuste - kaikki tapaukset ovat erilaisia ok - mutta miten se lähettää metareita ja mihin - voiko ne mitenkään huomata ennenkuin on"Liian myöhäistä"????
En osaa vastata paraneeko syövästä koskaan täysin, sitäpä ei taida kukaan tietää. Ennuste on vain tilastoja, jokainen ihminen on yksilö.
Tarkempaa tietoa saat www.cancer.fi ja siellä muistaakseni tietoa syövästä, niin siellä kerrottu tarkemmin eri syövistä, munuaissyöpä oli mukana myös. Kannattaa katsoa.
Minut on leikattu n. 1,5 vuotta sitten oikean munuaisen osapoistolla. Nyt puolen vuoden välein ylävatsan ultra, keuhkokuva, verikokeita. Elän täysin normaalia elämää tällä hetkellä. Olen töissä, harrastan liikuntaa jne. - sypis
Sandra kirjoitti:
En osaa vastata paraneeko syövästä koskaan täysin, sitäpä ei taida kukaan tietää. Ennuste on vain tilastoja, jokainen ihminen on yksilö.
Tarkempaa tietoa saat www.cancer.fi ja siellä muistaakseni tietoa syövästä, niin siellä kerrottu tarkemmin eri syövistä, munuaissyöpä oli mukana myös. Kannattaa katsoa.
Minut on leikattu n. 1,5 vuotta sitten oikean munuaisen osapoistolla. Nyt puolen vuoden välein ylävatsan ultra, keuhkokuva, verikokeita. Elän täysin normaalia elämää tällä hetkellä. Olen töissä, harrastan liikuntaa jne.Nyt puolen vuoden välein ylävatsan ultra, keuhkokuva, verikokeita. - tuo, mitä kirjoitat seurannasta - karmii selkäpiitä koska:_ seuranta ollut pelkästään keuhkokuva röntgen koko ajan eli ei kertaakaan ultraa eikä muutakaan ja kipuja on ylt ympäriinsä - olkapäissä - selässä, lantiossa, polvissa ja lekurit sanoo jotta on vain normaalia ikään liittyvää kipua mutta toisaalta eivät myöskään vaivaudu tutkimaan isää- hänellä on myös erittäin suuria pissavaivoja eli "vaivoja" pissaa tulee kun tulee - aamuisin kun hän herää hänen kasvonsa ovat aivan juopon naaman näköiset eikä isä koskaan ole juonut piimää kamalampaa - hällä myös kovia särkyjä koko ajan - eritoten yöllä mutta on sitä suomalaista jukuripääsorttia..joka ei kerro niistä kun tarvitsisi..
- Sandra
sypis kirjoitti:
Nyt puolen vuoden välein ylävatsan ultra, keuhkokuva, verikokeita. - tuo, mitä kirjoitat seurannasta - karmii selkäpiitä koska:_ seuranta ollut pelkästään keuhkokuva röntgen koko ajan eli ei kertaakaan ultraa eikä muutakaan ja kipuja on ylt ympäriinsä - olkapäissä - selässä, lantiossa, polvissa ja lekurit sanoo jotta on vain normaalia ikään liittyvää kipua mutta toisaalta eivät myöskään vaivaudu tutkimaan isää- hänellä on myös erittäin suuria pissavaivoja eli "vaivoja" pissaa tulee kun tulee - aamuisin kun hän herää hänen kasvonsa ovat aivan juopon naaman näköiset eikä isä koskaan ole juonut piimää kamalampaa - hällä myös kovia särkyjä koko ajan - eritoten yöllä mutta on sitä suomalaista jukuripääsorttia..joka ei kerro niistä kun tarvitsisi..
Minulle on ainakin sanottu, että heti yhteyttä lääkäriin, jos tulee näiden puolen vuoden tarkastusten väliaikoina jotain oireita.
- oona78
vaan kirjoitti:
tuntuu, että kun syöpä tulee niin sitä ei jatkossakaan pakoon pääse.
Läheiseni tarina oli sellainen, että ensimmäinen syöpä löytyi ja leikattiin, sädehoidot läpikäytiin ja kaiken piti olla hyvin. ParinKYMMENEN vuoden jälkeen löytyi syöpä uudelleen, ensimmäisen syövän etäispesäkkeitä. Missä hitossa se sillon parikytä vuotta sitten piilotteli!!!!???? Kaikenhan piti olla hyvin!!!!!!!!! Tämä etäispesäke vei sitten kuolemaan ja me jäimme suuren surun kanssa tänne. Ikävä on KAMALA! Rakas Isä on poissa ja minä VIHAAN sanaa syöpä. Jos se henkilöityisi ja kävelisi kadulla vastaan, en epäröisi tarttua kurkusta sitä kiinni ja tappaa se, siinä kaikkien ihmisten läsnäollessa.
Tunnen itseni todella kyyniseksi syövän suhteen. Lehdessä lukee: "se ja se voitti syövän", nauran sille ja sanon, että kyllä se sieltä vielä päänsä nostaa. Kun kuulen, että joku on sairastunut syöpään ja pyytää minua rukoilemaan hänen puolestaan, en nosta sormeanikaan ylös asian suhteen. Miksi rukoilla turhaan? Ei ole mitään jumalaa mille rukoilla ja miksi rukoilla kun syöpä vaanii nurkan takana vaikka mitä teet. Syöpä on mörkö, jota vain ei saa tapetuksi.
En tiedä, josko jatkuvasta lääkärillä juoksemisesta sitten olisi hyötyä. Muutaman vuoden välein kun kyselee, josko NYT on terve, eikä hautaudu kotiin ja ajattele, että olen varmasti terve. Ottaa selville, ettei syöpä ole uusiutunut. Sillä minun silmissä syöpä on iso mörkö, joka tulee aina uudelleen takaisin.
Ikävä ja suru on välillä kestämätön ja syövästä tuli elämääni ikuinen, iso mörkö. Itkettää.otan osaa suruusi..Mutta on vähän kohtuutonta sanoa ettei syövästä parane koskaan että se tulee kumminkin aina takaisin..Ei pidä mitenkään paikkaansa.Kyllä syövän voi saada kokonaan parannettua, joillakin vain sattuu niin ikävästi että se tulee takaisin.
- Anonyymi
vaan kirjoitti:
tuntuu, että kun syöpä tulee niin sitä ei jatkossakaan pakoon pääse.
Läheiseni tarina oli sellainen, että ensimmäinen syöpä löytyi ja leikattiin, sädehoidot läpikäytiin ja kaiken piti olla hyvin. ParinKYMMENEN vuoden jälkeen löytyi syöpä uudelleen, ensimmäisen syövän etäispesäkkeitä. Missä hitossa se sillon parikytä vuotta sitten piilotteli!!!!???? Kaikenhan piti olla hyvin!!!!!!!!! Tämä etäispesäke vei sitten kuolemaan ja me jäimme suuren surun kanssa tänne. Ikävä on KAMALA! Rakas Isä on poissa ja minä VIHAAN sanaa syöpä. Jos se henkilöityisi ja kävelisi kadulla vastaan, en epäröisi tarttua kurkusta sitä kiinni ja tappaa se, siinä kaikkien ihmisten läsnäollessa.
Tunnen itseni todella kyyniseksi syövän suhteen. Lehdessä lukee: "se ja se voitti syövän", nauran sille ja sanon, että kyllä se sieltä vielä päänsä nostaa. Kun kuulen, että joku on sairastunut syöpään ja pyytää minua rukoilemaan hänen puolestaan, en nosta sormeanikaan ylös asian suhteen. Miksi rukoilla turhaan? Ei ole mitään jumalaa mille rukoilla ja miksi rukoilla kun syöpä vaanii nurkan takana vaikka mitä teet. Syöpä on mörkö, jota vain ei saa tapetuksi.
En tiedä, josko jatkuvasta lääkärillä juoksemisesta sitten olisi hyötyä. Muutaman vuoden välein kun kyselee, josko NYT on terve, eikä hautaudu kotiin ja ajattele, että olen varmasti terve. Ottaa selville, ettei syöpä ole uusiutunut. Sillä minun silmissä syöpä on iso mörkö, joka tulee aina uudelleen takaisin.
Ikävä ja suru on välillä kestämätön ja syövästä tuli elämääni ikuinen, iso mörkö. Itkettää.Primaarinen syöpä ei tapa, vaan se levinnyt syöpä.
Tutkimusta ei kuitenkaan ole paljoakaan syövän uusiutumisesta, sen ehkäisystä.
Hoidetaan primaarinen syöpä syto-, säde- ja adjuvanttihoidoilla ja sitten jäädään odottamaan.
- kaapo
en tiedä mitä tohon sanoisi, itseltäni leikattiin ja sädehoidolla vielä varmisteltiin paraneminen hodginin taudista noin 16 vuotta sitten. Sain terveen paperit 6 vuotta sitten. Mutta nyt löytyi aivan uusi ja erityyppinen syöpä, että onko tää vain huonoa tuuria vaan mistä on kyse? Ja taas odottelemaan uusia hoitoja "toisaalta helpottaa kun tietää jo etukäteen hoidoista ja niiden sivuvaikutuksista jotain".
Ja eikun uusia seikkailuja kohti. - lapsenlapsi
Mummoni sairasti ihosyövän 40-vuotiaana. Sen jälkeen hänellä ei ollut syövän syöpää. Kuoli 98-vuotiaana sydäriin.
- Kalevipoeg
TYKS:n onkologi sanoi aikoinaan kertovansa potilailleen myös että kun nämä kuolevat on kuolintodistuksessa merkintä syövästä. Milloin se tapahtuu ja mikä onkaan kuolinsyy, onkin jo aivan toinen asia ja samoin mikä on ollut elämä ennen tätä. 3 kk:n kontrollivälikin voi olla ihan oikeaa elämää. Erona vaikkapa sokeritautiin ei meidän tarvitse kummemmin hoidella itseämme syövän osalta. Lääkärit hoitivat operaation ilman apuani yllättäen julkisena terveydenhoitona mikä olikin ensimmäinen kerta eläissäni. Kävin tk:ssakin ensimmäisen kerran, kun syöpä todettiin. Kyllä se siitä menee.
- Anonyymi
Syöpähoidot ovat niin rajuja, että ne väistämättä lyhentävät eliniänodotetta.
Syöpähoidot nostavat esiin muita sairauksia, mitkä voivat viedä hengen. Erityisesti sydän ja verisuonitaudit.
- munasarjasyöpäläinen
Toiset paranee täysin, toisilla uusii vuosien päästä, toiset kuolee syöpään heti ensimmäisellä kerralla..
En voi muuta kuin sanoa, että jos oma taistelutahto ja mieli on jo noin matalalla, niin miten hemmetissä elämästä voi enää nauttia syövän toteamisen jälkeen ?
Minulla on ikää vasta 18 vuotta ja minulla todettiin munasarjasyöpä (gradus 3) tuossa kesällä. Tilanteeni oli erittäin paha, hyvin onnistuneen leikkauksen jälkeen tilani parani huomattavasti, kaikki näkyvä saatiin pois.
Jos ihmisellä ei ole tahtoa ja toivoa yrittää nujertaa syöpää, niin mielestäni siinä ei sitten voi edes onnistua. Jos tosiaan ajattelee kuolevansa, kuolee.
Minä ainakin taistelen kovasti koko loppuelämäni syöpää vastaan. Milloinkaan en halua antaa periksi. Mutta mistä tietää milloin loppu on lähellä? Se voi tulla kuukauden päästä ,vuoden päästä tai monien vuosikymmenten päästä.
Minä elän täysillä ja ihan normaalia elämää niin kauan kuin se on mahdollista.
Kerron ihmisille sairastavani syöpää. Toiset luulevat minun kuolevan heti ja toiset tietävät heti että taistelen ja selviydyn taistostani elossa(ko?).
Meillä ei ole edes mahdollisuutta selviytyä jos emme ajattele, toivo ja usko selviävämme.
Siispä uskoa, toivoa ja rakkautta kaikille taistelijoille! Eläkää täysillä!
Toivokaamme että ME selviämme!!!!!!!!!!!- vahva tahto
hei
sulla tuntuu olevan kyllä hyvät eväät taisteluun! Hyvältä tuntui lukea viestisi.
Itselläni leikattiin kesällä gr II munasarjasyöpä. Viime kuun puolivälissä sain viim sytostaattihoidon. Oliko sulla sytostaatteja ollenkaan?
Jokainen tapaushan on erilainen.
Tärkeintä parantumiselle on juuri se elämänmyönteisyys, elämänilo, taistelutahto (vaikken itse oikein ymmärtänytkään, mitä se olisi. Ehkä sitä että niiden mörkö-ajatusten ei anna pesiä päässään, vaan keskittyy käsillä olevaan hetkeen ja sen tekemiseen mahdollisimman nautittavaksi.)
Meilläkin on tulevaisuus edessä. Osataan elää varmaan paremmin kuin ennen, läsnä nykyhetkessä. Kukaan, ei kukaan, tiedä tulevaisuudestaan enempää kuin mekään. Mitäpä siihen ajatuksiaan tuhlaamaan, jossitteluun.
Iloinen mieli kantaa.
tsemppiä ja Voimahalaus sulle! - munasarjasyöpäläinen
vahva tahto kirjoitti:
hei
sulla tuntuu olevan kyllä hyvät eväät taisteluun! Hyvältä tuntui lukea viestisi.
Itselläni leikattiin kesällä gr II munasarjasyöpä. Viime kuun puolivälissä sain viim sytostaattihoidon. Oliko sulla sytostaatteja ollenkaan?
Jokainen tapaushan on erilainen.
Tärkeintä parantumiselle on juuri se elämänmyönteisyys, elämänilo, taistelutahto (vaikken itse oikein ymmärtänytkään, mitä se olisi. Ehkä sitä että niiden mörkö-ajatusten ei anna pesiä päässään, vaan keskittyy käsillä olevaan hetkeen ja sen tekemiseen mahdollisimman nautittavaksi.)
Meilläkin on tulevaisuus edessä. Osataan elää varmaan paremmin kuin ennen, läsnä nykyhetkessä. Kukaan, ei kukaan, tiedä tulevaisuudestaan enempää kuin mekään. Mitäpä siihen ajatuksiaan tuhlaamaan, jossitteluun.
Iloinen mieli kantaa.
tsemppiä ja Voimahalaus sulle!Mulla on sytoja takana 6 ja vielä semmoset 3 edessä. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Ei voi tietää ja siksi ei kannata liikaa surkutella.
Hauskaa joulun odotusta kaikille!!
- Anonyymi
Olen tällä hetkellä syöpäpotilas ja olen ajatellut asian nìin että jos minut saadaan leikattua niin olisin ainakin vähän aikaa terve ja iloitsisin niistä päivistä. Mutta niinhän se on että silti olen loppuelämäni syöpäpotilas. Syöpä on niin pirullinen tauti että se voi koska tahansa uudelleen.
- Anonyymi
Mua on alkanut ottaa päähän, kun puhutaan
'cancer free'
'Cancer suvivor'
Vaikka selviäisit hengissä syövästä, et ole koskaan vapaa syövästä.
Syöpä ei ole mikään taistelu.
Se, että miten selviät syövästä, ei ole kiinni siitä, kuinka kovin olet taistellu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1396629
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1495709- 1234871
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.434470Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?523872- 623051
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.522946Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242362- 352228
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢152187