Abel lammaspaimenena

että herra tiesi jo silloin (kaikkitietävänä), että lankeamuksen kautta lampaasta tulisi muutenkin merkittävä hyötyeläin ihmiselle. Vaatteitahan tuolla ei nyt sinänsä paljoa tarvinnut, paitsi ehkä öisin.

Kasviksien kelpaamattomuus on tuskin mitenkään selitettävissä. Ja jos sitä yritetään selittää eläinten korvaamattomuudella niin olisihan noita kasviksia voinut uhrata määrällisesti samanverran, että uhraus olisi todella tuntunut jossain. Kummallista todella.

>>>Olisi luullut herran antavan enemmäm arvoa Kainin kasvitarhalle kuin Aabelin lampolalle mutta ei vain antanut, taisi tahallan sekottaa arvostukset saadakseen sodan käyntiin veljesten kesken.

Tähän voisi kysyä... Mikä oikeus sinulla on lähteä neuvomaan Kaikkeuden mahtavinta persoonaa, joka aivan varmasti tiesi mitä tekee??

AliBaba kirjoitti:

>>>Olisi luullut herran antavan enemmäm arvoa Kainin kasvitarhalle kuin Aabelin lampolalle mutta ei vain antanut, taisi tahallan sekottaa arvostukset saadakseen sodan käyntiin veljesten kesken.

Tähän voisi kysyä... Mikä oikeus sinulla on lähteä neuvomaan Kaikkeuden mahtavinta persoonaa, joka aivan varmasti tiesi mitä tekee??

Lue lisää

tekemisiä ja tekemärrä jättämisiä.
Ei sitä tarvitse mitenkään pelätä.
Ota nyt huomioon että kyseessä oli jumala jolle Mooses antoi puheet ja teot.
Mooseksen jumalakuvaa minä kritisoin.
Mooseksen mielestä jumala vaan teki noin että ylenkatsoi kasvitarhan hoitajaa ja nosti korkeammalle lampolan pitäjän vaikka lampaista ei edes saatu ravintoakaan kun lihaa ei Mooseksen kertoman mukaan vielä syöty.
Mooses teki jumalasta milloin hyvän milloin täysin käsittämättömän kaikkine kivitystuomioineen ja muine tappoineen. Mooses pani jumalansa tekemään vähän mitä sattui omassa päässään ajattelemaan.
Mooses se jumala oli juutalaisille noin käytännössä.
Naapurikansat palvoivat omia jumaliaan ja vähät välittivät Mooseksen kehittämästä jumalasta.
Tässä vastausta kysymykseesi.

Tuleeko mieleen, että ilmeisesti tuossa tapauksessa ei ollut merkitystä sillä mitä uhrattiin. Tärkeää oli se, millä mielellä uhrattiin. Jumala kun näkee ihmisen todelliset tunteet ja vaikuttimet. Ilmeisesti Abel oli vilpitön ja Kain taas ei.

Lukekaa hiukan eteenpäin Raamatusta. Siinä Jumala neuvoo Kainia korjaamaan asennettaan...

Meidän ihmisten puutteellisine tietoinemme ja ymmärryksinemme ei pitäisi ryhtyä Jumalalle neuvonantajiksi. Nöyryyttä peliin!