Kuten viini, kuusi, kurkku, kieli, patteri, pitää jne. Keksiikö joku lisää? Onko näistä tehty johonkin jonkinlaista listaa?
Monimerkityksisiä sanoja
pertti_
101447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuollaisia sanoja, jotka ääntyvät toisen sanan kanssa samoin, mutta joilla on eri merkitys, sanotaan homonyymeiksi. Ei niistä tietääkseni mitään erityisiä listoja ole tehty, mutta sanakirjoistahan noita löytää pilvin pimein: katso vaikka Nykysuomen sanakirjasta.
Usein vielä noilla homonyymeillä on erilaiset taivutusmuodot, kuten esimerkiksi näillä:
viini, viinen, viintä, viiniä
viini, viinin, viiniä, viinejä
kuusi, kuusen, kuusta, kuusia
kuusi, kuuden,kuutta, kuusia
vuori, vuoren, vuorta, vuoria
vuori, vuorin, vuoria, vuoreja
Muitakin toki löytyy.
--
Kiinassa homonyymejä on enemmän kuin missään muussa kielessä. Useimmat kiinalaiset vitsit perustuvat juuri tähän sanojen monimielisyyteen. Niitä ei voi korvakuulolta ymmärtää osaamatta kiinaa eikä kääntää millekään muulle kielelle ilman pitkiä selityksiä.
Löytyyhän näitä kyllä meiltäkin, kuten tämä Aaro Hellaakosken lyhin runo:
Aaro hellaa koski.
Paloi sormi.
Käytännöllisesti katsoen kaikki sanat ovat monimerkityksisiä, kenties joitakin erikoisalojen termejä lukuun ottamatta.
Jotkut ovat tietysti monimerkityksisempiä kuin toiset. Joissakin tapauksissa kaksi eri alkuperää olevaa sanaa on ikään kuin sulautunut yhteen, joissakin taas vain sana on saanut monia merkityksiä. Joskus merkitysten välillä ei ole selviä rajoja, ja silloin voi pinnallisesti katsoen näyttää siltä, että sanalla on vain yksi merkitys.
Sana Perso tarkoittaa, että tykkää kovasti ja myös sitä, että ei tykkää.
Joukkoviestinten kieltä yhtenäistävä vaikutus oli aiemmin luullakseni vähäisempi kuin nykyisin. Kun eri murrealueilta sitten koottiin väkeä esim. sellaiseen sulatusuuniin kuin maanpuolustuslaitos, saattoivat sanojen totuttujen merkitysten erot korostua melkein riidan asteelle.
Isäni suoritti varusmiespalveluksensa 1930-luvulla. Hän muisteli, kuinta tuima-sanasta saattoi tulla tuima taisto ruokailun yhteydessä: toisille se merkitsi suolatonta, toisille suolaista.
Noin sanottiin, kun henkilölle ei mikään maistunut ja kelvannut. Ja tosiaan "perso karamelleille", kun piti niistä kovasti.
Minä en ole koskaan kuullut, että jotakuta olisi sanottu persoksi, jos mikään ei kelpaa. Sellainen ihminen on nirso.
Olen kanssasi liikuttavan yksimielinen. Se ei silti tarkoita, etteikö nirso voisi olla jonkun muun kielenkäytössä perso.
Tunnen henkilön, joka käyttää vierasperäisiä sanoja säännöllisesti väärin, ja se välillä suorastaan raivostuttaa. Hänelle intressi on "indeksi", konflikti on "kompleksi" jne.