Mikä kirja jäänyt mieleen?

Yksin (1890)
Papin rouva (1893)
Panu (1897)
Kevät ja takatalvi (1906)
Juha (1911)
Muistatko-? (1920)

Tuossa Yksin-romaanissa Aho kuvailee menetetyn rakkauden tuottamaa tuskaa (Aino Järnefelt oli antanut rukkaset).
Juha-romaani taas on kolmoisdraama...

MdK-MdK kirjoitti:

Yksin (1890)
Papin rouva (1893)
Panu (1897)
Kevät ja takatalvi (1906)
Juha (1911)
Muistatko-? (1920)

Tuossa Yksin-romaanissa Aho kuvailee menetetyn rakkauden tuottamaa tuskaa (Aino Järnefelt oli antanut rukkaset).
Juha-romaani taas on kolmoisdraama...

Lue lisää

siina kerrottiin retkista Iisalmen maalaiskunnassa ja eikos Aho ollut pappina Iisalmessa?Mulle nuo Iisalmen seudut olivat niin tuttuja olin viettanyt siella kesan 16 vuotiaana.
Kirja jota rakastin oli Art Of Loving,mutta joku on 'lainannut'sen.

uzma-m kirjoitti:

siina kerrottiin retkista Iisalmen maalaiskunnassa ja eikos Aho ollut pappina Iisalmessa?Mulle nuo Iisalmen seudut olivat niin tuttuja olin viettanyt siella kesan 16 vuotiaana.
Kirja jota rakastin oli Art Of Loving,mutta joku on 'lainannut'sen.

Lue lisää

Toinen on "Davidan harppu", joka kertoi elämästä hakaristin varjossa ja toinen "Okalinnut".
Molemmat mielenkiintoisia ja kovin erilaisia.

Suvi2 kirjoitti:

Toinen on "Davidan harppu", joka kertoi elämästä hakaristin varjossa ja toinen "Okalinnut".
Molemmat mielenkiintoisia ja kovin erilaisia.

Lukenut Okalinnut ja pidin siitä.
Olen lukenut NIIN kamalan paljon etten kaikkia
muista millään.Olen intohimoinen lukija.
Ramses sarjan luin viimeksi,nyt on menossa taas Kaarin Utrion kirjoja.

Tiedän tapauksen kotipuolesta. Siellä yksi nuorimies luki mutaa raamattua ja siinä kuulemma jossakin Mooseksenkirjassa, jota ei ole varsinaisessa raamatussa. Kehoitetaan tekemään kaikenlaista, mutta kuulemma molempia ei voi tehdä, täytyy valita tekeekö hyvää, vai pahaa. Tältä nuoreltamieheltä se jäi kesken, kun hän joutui miehen taposta linnaan.
Hänen kotonaan kummitteli, ullakolta kuului kolinaa ja sitä pojan isä tutki ja kuunteli nappurinmiesten kanssa, mutta ei selvinnyt mikä siellä kolistelee. Sitten poika kirjoitti isälleen linnasta, että vie ne luut hautausmaalle takaisin, hän ei saa täällä linnassa rauhaa kun ne luut on siellä ullakolla, hän neuvoi tarkasti paikan isälleen. Isä teki työtä käskettyä ja poika sai linnassa rauhan ja kummittelu loppui.

ylikypsa kirjoitti:

Tiedän tapauksen kotipuolesta. Siellä yksi nuorimies luki mutaa raamattua ja siinä kuulemma jossakin Mooseksenkirjassa, jota ei ole varsinaisessa raamatussa. Kehoitetaan tekemään kaikenlaista, mutta kuulemma molempia ei voi tehdä, täytyy valita tekeekö hyvää, vai pahaa. Tältä nuoreltamieheltä se jäi kesken, kun hän joutui miehen taposta linnaan.
Hänen kotonaan kummitteli, ullakolta kuului kolinaa ja sitä pojan isä tutki ja kuunteli nappurinmiesten kanssa, mutta ei selvinnyt mikä siellä kolistelee. Sitten poika kirjoitti isälleen linnasta, että vie ne luut hautausmaalle takaisin, hän ei saa täällä linnassa rauhaa kun ne luut on siellä ullakolla, hän neuvoi tarkasti paikan isälleen. Isä teki työtä käskettyä ja poika sai linnassa rauhan ja kummittelu loppui.

Lue lisää

kirja vaarallinen.Minulle tarjosi kerran kylässä lainaksi mustaa ramattua isäntä.Se kuoli kohta itse
Ensikerran näin se hätkähdytti,sanoin tuttavalleni papille siitä.
Se käski ottaa ja heittää roskikseen että se tietää huonoa sille perheelle. En saanut enää mahdollisuutta saada sitä vaikka se oli läheisen kotona.
Toivoin ettei se toisi pahaa.Se toi niin että se tutuu vieläkin.Toi pienelle lapselle pahaa ja meille toisille.

Sekä donin kasakat, mutta Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen ei jää koskaan pois mielestä, olen lukenutkin sen vuosien varrella monta kertaa.

ylikypsa kirjoitti:

Sekä donin kasakat, mutta Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen ei jää koskaan pois mielestä, olen lukenutkin sen vuosien varrella monta kertaa.

minkä valtavan pohjustustyön Waltari oli tehnyt, ennen kuin aloitti suurteoksensa työstämisen, niin arvonanto kirjaa kohtaan nousee entisestään. Waltarihan vietti aikaa Egyptissäkin ja perehtyi arkeologian ja kaiken mahdollisen saatavissa olevan materiaalin välityksellä muinaiseen faraoiden aikaisen Egyptin kulttuuriin ja vallitseviin tapoihin. Se mikä täsmällisestä faktatiedosta puuttuu, sen kirjailijan huimaavan monisäikeinen mielikuvitus loi, ja romaanihan kirja ilman muuta onkin. Kuitenkin paljolti myös fiktiivista faktaa. Itsekin olen lukeut Sinuhen kaksi kertaa, sekä nähnyt sen myöskin elokuvatoteutuksena, kuten myöskin" Hiljaa virtaa Don" teoksen(teokset)
On nautittavaa käpertyä laiskanlinnaan hyvä kirja seuranaan. Lukiessani en kuule, enkä näe mitään muuta.

merimona1 kirjoitti:

minkä valtavan pohjustustyön Waltari oli tehnyt, ennen kuin aloitti suurteoksensa työstämisen, niin arvonanto kirjaa kohtaan nousee entisestään. Waltarihan vietti aikaa Egyptissäkin ja perehtyi arkeologian ja kaiken mahdollisen saatavissa olevan materiaalin välityksellä muinaiseen faraoiden aikaisen Egyptin kulttuuriin ja vallitseviin tapoihin. Se mikä täsmällisestä faktatiedosta puuttuu, sen kirjailijan huimaavan monisäikeinen mielikuvitus loi, ja romaanihan kirja ilman muuta onkin. Kuitenkin paljolti myös fiktiivista faktaa. Itsekin olen lukeut Sinuhen kaksi kertaa, sekä nähnyt sen myöskin elokuvatoteutuksena, kuten myöskin" Hiljaa virtaa Don" teoksen(teokset)
On nautittavaa käpertyä laiskanlinnaan hyvä kirja seuranaan. Lukiessani en kuule, enkä näe mitään muuta.

Lue lisää

luin nuorena,kiehtoi nuo sulttanin lempivaimot ja haaremi ym.Sinuhe on luettu myos,kirjahyllyssa se on englannin kielisena.
Sinuhe elokuva ei ollut kirjan vaartti,kas kun ei kukaan ole tehnyt siita uutta versiota,Mikael Karvajalka on myos hyva aihe filmiin.

merimona1 kirjoitti:

minkä valtavan pohjustustyön Waltari oli tehnyt, ennen kuin aloitti suurteoksensa työstämisen, niin arvonanto kirjaa kohtaan nousee entisestään. Waltarihan vietti aikaa Egyptissäkin ja perehtyi arkeologian ja kaiken mahdollisen saatavissa olevan materiaalin välityksellä muinaiseen faraoiden aikaisen Egyptin kulttuuriin ja vallitseviin tapoihin. Se mikä täsmällisestä faktatiedosta puuttuu, sen kirjailijan huimaavan monisäikeinen mielikuvitus loi, ja romaanihan kirja ilman muuta onkin. Kuitenkin paljolti myös fiktiivista faktaa. Itsekin olen lukeut Sinuhen kaksi kertaa, sekä nähnyt sen myöskin elokuvatoteutuksena, kuten myöskin" Hiljaa virtaa Don" teoksen(teokset)
On nautittavaa käpertyä laiskanlinnaan hyvä kirja seuranaan. Lukiessani en kuule, enkä näe mitään muuta.

Lue lisää

Valtari ei käynyt egyptissä lainkaan, van hän hankki tiedot muualta, sehä'n siinä onkin niin ihmeellistå

ylikypsa kirjoitti:

Valtari ei käynyt egyptissä lainkaan, van hän hankki tiedot muualta, sehä'n siinä onkin niin ihmeellistå

Se on sitten taas niitä huhupuheita, että Waltari olisi viettänyt pitkänkin ajan Egyptissä.
Sellaisen asian luin jostain, että egyptologitkin ihmettelivät Mika Waltarin mahtavaa tietomäärää.

ylikypsa kirjoitti:

Valtari ei käynyt egyptissä lainkaan, van hän hankki tiedot muualta, sehä'n siinä onkin niin ihmeellistå

...Egyptin historiaa ja kulttuuria ennen kuin kirjoitti Sinuhen. Hän halusi, että kuvaus on historiallisesti ja muutenkin oikein. Minulla on myös sellainen mielikuva, ettei hän käynyt Egyptissä, mutta ainakin hän oli äärimmäisen tarkka siitä, ettei kirjoita mitään himphamppua.

Kun se amerikkalainen elokuva tehtiin, niin siinähän sitten kaikki oli muutettu amerikkalaisen maun mukaiseksi. Waltarin nimikin oli aivan huomaamattomasti alkuteksteissä.

Silloin aikoinaan, kun Elisabeth Taylor esitti elokuvassa Kleopatraa, niin filmissä oli kaikki väärin: Puvut, lavasteet, historia, kulttuuri, kaikki. Oli tärkeämpää (kuten aina) tehdä yleisöön menevä elokuva kuin "oikea" kuvaus.

Jo silloin monet historioitsijat kritisoivat elokuvaa kaikkien virheitten takia. Show on showta, myyvän elokuvan ei tarvitsae välittää mistään aitoudesta. - Valitettavasti koko amerikkalainen media tekee mieluummin myyvää tiedonvälitysta kuin totuudellista tiedonvälitystä.

ylikypsa kirjoitti:

Sekä donin kasakat, mutta Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen ei jää koskaan pois mielestä, olen lukenutkin sen vuosien varrella monta kertaa.

Jonkun kirjan olen lukenut vuosien varrella moneen kertaan, - ja aina olen lukenut kuin uuden kirjan.

Sinuhe on yksi sellainen, samoinkuin Johannes Angelos, myös Waltaria.
Muita esimerkkejä tällaisista on
Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Tolstoin Anna Karenina.
Viimeksi olen lukenut uudelleen Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys - nimisen kirjan, jonka olen lukenut niin vähän aikaa sitten, että muutosta en juuri huomannut.
Kesken on vielä Rakel Liehun Helen, joka sai Runebergin palkinnon hiljattain.
Kesken on myöskin Coetzeen Nuoruus.

ostimme lapsille70-luvulla ja oli tyttaren lempikirja,kaunis kuvitus.
Unkarilaiset kansansadut oli ensimmainen kirja jonka luin,silloin ilmestyi myos lapsille pikku prinssi ja prinsessa satuja.
Olen lukenut paljon,nykyaan kiinnostaa elamankerrat,matkakertomukset ym.

uzma-m kirjoitti:

ostimme lapsille70-luvulla ja oli tyttaren lempikirja,kaunis kuvitus.
Unkarilaiset kansansadut oli ensimmainen kirja jonka luin,silloin ilmestyi myos lapsille pikku prinssi ja prinsessa satuja.
Olen lukenut paljon,nykyaan kiinnostaa elamankerrat,matkakertomukset ym.

Lue lisää

...5-vuotiaana siten, että minulle luettiin jotakin kuvitettua stukirjaa niin paljon, että osasin sen ulkoa. Yhtäkkiä huomasin, että minähän ymmärrän sen tekstin. Minua ei kukaan opettanut lukemaan. - Huomasin nimittäin, että eräässä kuvassa oli kissa, jolla oli sini-valkokirjava lankakerä. Tektissä taas sanottiin, että se on sini-puna-valkoinen. Huomasin, että TÄMÄHÄN ON VÄÄRIN! Silloin huomasin osaavani lukea.

Oli jännittävää lukea illalla sängyssä aina sivu tai pari. Se oli sellainen ponnistus, että oli sen jälkeen jo valmis nukkumaan.

ii-li kirjoitti:

...5-vuotiaana siten, että minulle luettiin jotakin kuvitettua stukirjaa niin paljon, että osasin sen ulkoa. Yhtäkkiä huomasin, että minähän ymmärrän sen tekstin. Minua ei kukaan opettanut lukemaan. - Huomasin nimittäin, että eräässä kuvassa oli kissa, jolla oli sini-valkokirjava lankakerä. Tektissä taas sanottiin, että se on sini-puna-valkoinen. Huomasin, että TÄMÄHÄN ON VÄÄRIN! Silloin huomasin osaavani lukea.

Oli jännittävää lukea illalla sängyssä aina sivu tai pari. Se oli sellainen ponnistus, että oli sen jälkeen jo valmis nukkumaan.

Lue lisää

aaneen ja opin niinkuin sinakin niita ensin kuuntelemalla lukemaan.
Kun menin ekaluokalle olin hyvin pitkistynyt,en pysynyt paikoillani,nimi oli melkein paivittain taululla se tiesi arestia, mutta jos pyysin opettajalta anteeksi niin paasin kotiin,herra ties montako kertaa pyysin anteeksi,ei kenenkaan paahan palkahtanyt laittaa minua tokaluokalle.
Pojan tytar 6v. lukee sujuvasti englanniksi ja myos urduksi,han oppi netin kaytosta,satufilmeista ja noista tasku peleista.

uzma-m kirjoitti:

aaneen ja opin niinkuin sinakin niita ensin kuuntelemalla lukemaan.
Kun menin ekaluokalle olin hyvin pitkistynyt,en pysynyt paikoillani,nimi oli melkein paivittain taululla se tiesi arestia, mutta jos pyysin opettajalta anteeksi niin paasin kotiin,herra ties montako kertaa pyysin anteeksi,ei kenenkaan paahan palkahtanyt laittaa minua tokaluokalle.
Pojan tytar 6v. lukee sujuvasti englanniksi ja myos urduksi,han oppi netin kaytosta,satufilmeista ja noista tasku peleista.

Lue lisää

Jäänyt Sinuhe erityisesti,näin 54 talvella
Hesingissä käydessäni elämäni ensimäisen laajakangas
elokuvan,se oli Sinuhe Egyptiläinen,sen jälkeen
oli pakko lukea kirjakin ja entiedä montako kertaa olen senjälkeen lukenutkin.

uzma-m kirjoitti:

aaneen ja opin niinkuin sinakin niita ensin kuuntelemalla lukemaan.
Kun menin ekaluokalle olin hyvin pitkistynyt,en pysynyt paikoillani,nimi oli melkein paivittain taululla se tiesi arestia, mutta jos pyysin opettajalta anteeksi niin paasin kotiin,herra ties montako kertaa pyysin anteeksi,ei kenenkaan paahan palkahtanyt laittaa minua tokaluokalle.
Pojan tytar 6v. lukee sujuvasti englanniksi ja myos urduksi,han oppi netin kaytosta,satufilmeista ja noista tasku peleista.

Lue lisää

Äitini luokalle. Osasin lukea, mutta en osannut laskea, joten riitti kyllä oppimista. - Olin jo silloin hyvin "taloudellinen". Kun laskuvihkoon jäi sopiva tila vaakasuoraan, niin tein laskutehtäväni siihen poikittain. Siitäkös äitini kimmastui. - Sen ainakin opin, ettei kouluun saa panna lapsia, jotka ovat vuotta nuorempia kuin muut. Ei ole hauska olla luokkansa pienin ja kaikkein huonoin voimistelussa, vaikka lukuaineet olivatkin helppoja.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla oli 75-vuotias matematiikanopettaja. Eräänä päivänä hän keräsi kaikki matikanvihot tarkastukseen. Olin piirrellyt vihkoon, kuten aina ja repinyt siitä sivuja muuhun käyttöön. Sain kovat haukkumiset. - En vieläkään ymmärrä, mistä oli kysymys. Vihkohan oli minun itseni ostama, minun omaisuuttani. Miksi en olisi saanut piirrellä omaan vihkooni tai repiä sivuja irti, jos kerran tarvitsin paperia johonkin muuhun?

***

Aiheeseen palatakseni. Nuorena ahmin kaikenlaista kirjallisuutta. Erityisesti pidin romaanista "Kärpästen herra" ja Steinbeckin romaaneista. - Nykyisin minun on suorastaan vaikea uskoa, että tosiaan olen lukenut läpi Shakespearen kootut teokset. Eipä tulisi enää mieleenkään.

ii-li kirjoitti:

Äitini luokalle. Osasin lukea, mutta en osannut laskea, joten riitti kyllä oppimista. - Olin jo silloin hyvin "taloudellinen". Kun laskuvihkoon jäi sopiva tila vaakasuoraan, niin tein laskutehtäväni siihen poikittain. Siitäkös äitini kimmastui. - Sen ainakin opin, ettei kouluun saa panna lapsia, jotka ovat vuotta nuorempia kuin muut. Ei ole hauska olla luokkansa pienin ja kaikkein huonoin voimistelussa, vaikka lukuaineet olivatkin helppoja.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla oli 75-vuotias matematiikanopettaja. Eräänä päivänä hän keräsi kaikki matikanvihot tarkastukseen. Olin piirrellyt vihkoon, kuten aina ja repinyt siitä sivuja muuhun käyttöön. Sain kovat haukkumiset. - En vieläkään ymmärrä, mistä oli kysymys. Vihkohan oli minun itseni ostama, minun omaisuuttani. Miksi en olisi saanut piirrellä omaan vihkooni tai repiä sivuja irti, jos kerran tarvitsin paperia johonkin muuhun?

***

Aiheeseen palatakseni. Nuorena ahmin kaikenlaista kirjallisuutta. Erityisesti pidin romaanista "Kärpästen herra" ja Steinbeckin romaaneista. - Nykyisin minun on suorastaan vaikea uskoa, että tosiaan olen lukenut läpi Shakespearen kootut teokset. Eipä tulisi enää mieleenkään.

Lue lisää

paljon aikaa lukemiseen ja ollessani elokuvateatterin kassana, katsoin mnen lukemani kirjan elokuvaversiot ja näin piirtyi aihe sekä kuvana, että lukien.
Kirjana olivat useimminkin parempia.
Silloin tuli katsottu raamatunhistorialliset kuvat, kuten myös Shakespesren useat elokuva versiot.
Mieleeni on jäänyt elokuva Tuulen viemää, sen luin myös kirjana.
Täällä pohjan tähden alla, on ollut minulle myös mieleinen paluu sen aikaiseen elämään, mistä myös elokuvaversiona tykkäsin.
Kirjailijoiden nimet, niinkuin muutkin ulkolaiset tärkeydet unohdan,koska en hallitse kieliä.

ii-li kirjoitti:

Äitini luokalle. Osasin lukea, mutta en osannut laskea, joten riitti kyllä oppimista. - Olin jo silloin hyvin "taloudellinen". Kun laskuvihkoon jäi sopiva tila vaakasuoraan, niin tein laskutehtäväni siihen poikittain. Siitäkös äitini kimmastui. - Sen ainakin opin, ettei kouluun saa panna lapsia, jotka ovat vuotta nuorempia kuin muut. Ei ole hauska olla luokkansa pienin ja kaikkein huonoin voimistelussa, vaikka lukuaineet olivatkin helppoja.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla oli 75-vuotias matematiikanopettaja. Eräänä päivänä hän keräsi kaikki matikanvihot tarkastukseen. Olin piirrellyt vihkoon, kuten aina ja repinyt siitä sivuja muuhun käyttöön. Sain kovat haukkumiset. - En vieläkään ymmärrä, mistä oli kysymys. Vihkohan oli minun itseni ostama, minun omaisuuttani. Miksi en olisi saanut piirrellä omaan vihkooni tai repiä sivuja irti, jos kerran tarvitsin paperia johonkin muuhun?

***

Aiheeseen palatakseni. Nuorena ahmin kaikenlaista kirjallisuutta. Erityisesti pidin romaanista "Kärpästen herra" ja Steinbeckin romaaneista. - Nykyisin minun on suorastaan vaikea uskoa, että tosiaan olen lukenut läpi Shakespearen kootut teokset. Eipä tulisi enää mieleenkään.

Lue lisää

Voi tota sun juttuas, open lemppari kultu poju.Sull oli tietysti jakaus suorassa, polvihousuissa prässit, kauluspaita ja slipoveri kuten open lapselle kuuluikin.
Kyllä mä muistan kun minut erotettiin koulusta viikoksi kun löin open lempparipojua kengällä päähän, tosi vääryys ei kysytty syytä miksi? Poju yritti pusutella työntää omia bakteereitaan mun puhtaaseen suuhun.Toivottavasti se et ollut sinä.
Tuli trauma lopuks ikää.

SkillaN kirjoitti:

paljon aikaa lukemiseen ja ollessani elokuvateatterin kassana, katsoin mnen lukemani kirjan elokuvaversiot ja näin piirtyi aihe sekä kuvana, että lukien.
Kirjana olivat useimminkin parempia.
Silloin tuli katsottu raamatunhistorialliset kuvat, kuten myös Shakespesren useat elokuva versiot.
Mieleeni on jäänyt elokuva Tuulen viemää, sen luin myös kirjana.
Täällä pohjan tähden alla, on ollut minulle myös mieleinen paluu sen aikaiseen elämään, mistä myös elokuvaversiona tykkäsin.
Kirjailijoiden nimet, niinkuin muutkin ulkolaiset tärkeydet unohdan,koska en hallitse kieliä.

Lue lisää

Siinä totisesti jää aikaa lukemiseen, ja halutessaan näkee paljon elokuviakin.

Kouluaikana asuin pikkukaupungissa, jossa oli yksi ainoa elokuvateatteri. Elokuvat vaihtuivat 3-4 kertaa viikossa. Omistaja oli hyvin selvillä asioista, ja tetterissa näytettiin etupäässä hyviä elokuvia ja kaiken lisäksi nopeasti niiden ilmestymisen jälkeen. En tiedä, miten hän onnistui säilyttämään niin korkean tason. Kun myöhemmin opiskelin Tampereella, niin huomasin, että pienen kotikaupunkini elokuvatarjonta oli parempi kuin Tampereella, jossa sentään oli monta elokuvateatteria.

Teatteri on yhä olemassa. Juuri viime viikolla keskustelin henkilön kanssa, joka viettää koko kesän entisessä kotikaupungissamme. Hän sanoi, että teatterin ohjelma on yhä hyvää ja korkeatasoista, vaikka itse teatteri on samanlainen lato kuin kouluaikanammekin. Penkit kuulemma on uusittu, ja latoon on tehty vessat.

Lapsena kävin usein Helsingissä Luxor-nimisessä pätkisteatterissa. Se oli paras. Piirrettyjä oli paljon. Muistan erityisisti kassarouvan (omistajan?) kynnet, jotka oli maalattu tummanpunaisiksi, mutta lakka oli (joka kerta) lohkeillut kauttaaltaan. Hän luki aina ja aina kirjoja. Koko hänen koppinsa oli täynnä kirjoja.

(Luxor oli entinen kirkko. Sen vuoksi siinä oli tilava katsomo ja parveke. Nykyisin paikalla on Lähetysseurakunnan rukoushuone.)

pirtsakka kirjoitti:

Voi tota sun juttuas, open lemppari kultu poju.Sull oli tietysti jakaus suorassa, polvihousuissa prässit, kauluspaita ja slipoveri kuten open lapselle kuuluikin.
Kyllä mä muistan kun minut erotettiin koulusta viikoksi kun löin open lempparipojua kengällä päähän, tosi vääryys ei kysytty syytä miksi? Poju yritti pusutella työntää omia bakteereitaan mun puhtaaseen suuhun.Toivottavasti se et ollut sinä.
Tuli trauma lopuks ikää.

Lue lisää

jouduin tekemään käsityötunnilla karttakeppejä, koska hakkasi minuun tai sormilleni sillä, että se ainakatkesi. Käsityöopettaja kysyi, että miksi sinä aina teet karttakeppejä, johon minä, että opettaja katkoo niitä kurittaessaan minua. anteeksi Toini, olit hyvä opettaja, kunnia hänen muistolleen.

SkillaN kirjoitti:

paljon aikaa lukemiseen ja ollessani elokuvateatterin kassana, katsoin mnen lukemani kirjan elokuvaversiot ja näin piirtyi aihe sekä kuvana, että lukien.
Kirjana olivat useimminkin parempia.
Silloin tuli katsottu raamatunhistorialliset kuvat, kuten myös Shakespesren useat elokuva versiot.
Mieleeni on jäänyt elokuva Tuulen viemää, sen luin myös kirjana.
Täällä pohjan tähden alla, on ollut minulle myös mieleinen paluu sen aikaiseen elämään, mistä myös elokuvaversiona tykkäsin.
Kirjailijoiden nimet, niinkuin muutkin ulkolaiset tärkeydet unohdan,koska en hallitse kieliä.

Lue lisää

Päätalosta, vaikka kusellakäyntikin kesti kolme sivua. Kaikesta huolimatta olen kunnioittanut hänen tyyliään kirjoittaa. Minulla varman on kaikki hänen teoksensa, ainakin melkein. Linna oli myös minun mielikirjailijani, Musta rakkaus, oli hänen ensimmäisi teoksiaan, Tuntematon Sotilas, Täällä pohjantähden alla, varsinkin.

pirtsakka kirjoitti:

Voi tota sun juttuas, open lemppari kultu poju.Sull oli tietysti jakaus suorassa, polvihousuissa prässit, kauluspaita ja slipoveri kuten open lapselle kuuluikin.
Kyllä mä muistan kun minut erotettiin koulusta viikoksi kun löin open lempparipojua kengällä päähän, tosi vääryys ei kysytty syytä miksi? Poju yritti pusutella työntää omia bakteereitaan mun puhtaaseen suuhun.Toivottavasti se et ollut sinä.
Tuli trauma lopuks ikää.

Lue lisää

Jos niin olisi minulle käynyt, niin minä se olisin ollut jälki-istunnossa. "Mitä pahaa sinä nyt taas olet tehnyt?" Syy oli aina minun, tapahtui mitä tahansa.

Sellainen ajattelu, että opttajan lapsi olisi ollut jotenkin paremmassa asemassa kuin muut, on kyllä minun kokemukseni mukaan harhaa. Asia oli just päinvastoin.

Yhden ainoan kerran näin, miten rehtorin poikaa suosittiin. Oppikoulussa oli aivan erinomainen voimistelunopettaja. Hän oli lupsakka iso mies, joka oli ollut sodassa kurikomppanian päällikkönä, joten hän ei helposti hätkähtänyt. Kerran rehtorin poika hyökkäsi hänen kimppuunsa ja iski hänen naamansa verille.

Poikaa ei erotettu koulusta, mikä olisi ollut normaali käytäntö. Sen sijaan voimistelunopettaja lähti, mikä oli iso menetys koko koululle. Hän oli ainoa kunnon voimistelunopettaja, joka minulla on ollut.

No, se rehtorin poika erotettiin sitten myöhemmin. Ei reksikään voinut puolustaa poikaansa loputtomiin. Harmi vain, että sen tyypin takia uhrattiin todella hyvä opttaja.

ii-li kirjoitti:

Äitini luokalle. Osasin lukea, mutta en osannut laskea, joten riitti kyllä oppimista. - Olin jo silloin hyvin "taloudellinen". Kun laskuvihkoon jäi sopiva tila vaakasuoraan, niin tein laskutehtäväni siihen poikittain. Siitäkös äitini kimmastui. - Sen ainakin opin, ettei kouluun saa panna lapsia, jotka ovat vuotta nuorempia kuin muut. Ei ole hauska olla luokkansa pienin ja kaikkein huonoin voimistelussa, vaikka lukuaineet olivatkin helppoja.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla oli 75-vuotias matematiikanopettaja. Eräänä päivänä hän keräsi kaikki matikanvihot tarkastukseen. Olin piirrellyt vihkoon, kuten aina ja repinyt siitä sivuja muuhun käyttöön. Sain kovat haukkumiset. - En vieläkään ymmärrä, mistä oli kysymys. Vihkohan oli minun itseni ostama, minun omaisuuttani. Miksi en olisi saanut piirrellä omaan vihkooni tai repiä sivuja irti, jos kerran tarvitsin paperia johonkin muuhun?

***

Aiheeseen palatakseni. Nuorena ahmin kaikenlaista kirjallisuutta. Erityisesti pidin romaanista "Kärpästen herra" ja Steinbeckin romaaneista. - Nykyisin minun on suorastaan vaikea uskoa, että tosiaan olen lukenut läpi Shakespearen kootut teokset. Eipä tulisi enää mieleenkään.

Lue lisää

ohi ikäisteni.Se ei ollut hyvä koska jouduin olemaan itseäni kahtakin vuotta vanhempien kanssa.
Olin pieninkin melkein ja ylemmillä luokilla tyttöjä oli jo paksuna samalla luokalla.

Aina olin mukana kaikessa ja sain olla nurkassa.
Opin lukemaan isommilta sisaruksilta ja meillä kortteeraavilta koululaisilta ennen kouluun menoa.

ylikypsa kirjoitti:

jouduin tekemään käsityötunnilla karttakeppejä, koska hakkasi minuun tai sormilleni sillä, että se ainakatkesi. Käsityöopettaja kysyi, että miksi sinä aina teet karttakeppejä, johon minä, että opettaja katkoo niitä kurittaessaan minua. anteeksi Toini, olit hyvä opettaja, kunnia hänen muistolleen.

Lue lisää

ketään.Kyllä sinulla kävi kipeää kun löi sormille.Kuitenkin olet nyt kiltti että ei ole open ansiota.
Saatiin pelätä joitakin poikia että saavat kiinni.
Piti oppia juoksemaan lujaa.pitää simällä ettei joudu semmoseen paikkaan etti pääse karkuun.

Ii-li ek kirjoitti:

Jos niin olisi minulle käynyt, niin minä se olisin ollut jälki-istunnossa. "Mitä pahaa sinä nyt taas olet tehnyt?" Syy oli aina minun, tapahtui mitä tahansa.

Sellainen ajattelu, että opttajan lapsi olisi ollut jotenkin paremmassa asemassa kuin muut, on kyllä minun kokemukseni mukaan harhaa. Asia oli just päinvastoin.

Yhden ainoan kerran näin, miten rehtorin poikaa suosittiin. Oppikoulussa oli aivan erinomainen voimistelunopettaja. Hän oli lupsakka iso mies, joka oli ollut sodassa kurikomppanian päällikkönä, joten hän ei helposti hätkähtänyt. Kerran rehtorin poika hyökkäsi hänen kimppuunsa ja iski hänen naamansa verille.

Poikaa ei erotettu koulusta, mikä olisi ollut normaali käytäntö. Sen sijaan voimistelunopettaja lähti, mikä oli iso menetys koko koululle. Hän oli ainoa kunnon voimistelunopettaja, joka minulla on ollut.

No, se rehtorin poika erotettiin sitten myöhemmin. Ei reksikään voinut puolustaa poikaansa loputtomiin. Harmi vain, että sen tyypin takia uhrattiin todella hyvä opttaja.

Lue lisää

Vähän antaa vihjettä että sinulle olisi jäänyt jonkinasteinen pikku trauman poikanen opettajan lapsena olemisesta.
Vanhempien kasvatusmetodit ovat meidän ikäisille olleet tähän päivään sopimattomia. Samoin opettajien huutamis-,tukistus-,karttakepin käyttö- ja jälkiistunto- kurinpitokeinot kyseenalaisia.

Ei ihme että muistamme saamaamme kohtelua jopa traumaattisena vielä nytkin. Olihan se kauheaa kun 12v kakara yrittää pusutella nurkan takana viatonta tyttölasta, sanoi vielä tykkäävänsä minusta!

Olimme tietämättömiä elämän eri kuvioista. Koulukypsyysteistä, opiskelulisistä, kuraattoreista, koulupsykologeista,nuorisotiloista ja lautakunnista.
Ihmetyttää että meistä on kasvanut ammateissamme onnistuneita kunnon kansalaisia. Kaikesta huolimatta koulu aika oli tosi hauskaa puutteista huolimatta.

Pääsky64 kirjoitti:

ketään.Kyllä sinulla kävi kipeää kun löi sormille.Kuitenkin olet nyt kiltti että ei ole open ansiota.
Saatiin pelätä joitakin poikia että saavat kiinni.
Piti oppia juoksemaan lujaa.pitää simällä ettei joudu semmoseen paikkaan etti pääse karkuun.

Lue lisää

open ansiota. Kyllä minä häntä silti hyvällä muistan. Pakkohan yltiöpäinen poika täytyi kuriin saada.

Pääsky64 kirjoitti:

ohi ikäisteni.Se ei ollut hyvä koska jouduin olemaan itseäni kahtakin vuotta vanhempien kanssa.
Olin pieninkin melkein ja ylemmillä luokilla tyttöjä oli jo paksuna samalla luokalla.

Aina olin mukana kaikessa ja sain olla nurkassa.
Opin lukemaan isommilta sisaruksilta ja meillä kortteeraavilta koululaisilta ennen kouluun menoa.

Lue lisää

että lapsi käy kaksi luokkaa samana vuonna. Minäkin kävin jouluun asti ensimmäistä luokkaa ja tammikuussa aloitin sitten toisella luokalla.

Oli ikävää istua tunneilla kun toiset vasta opettelivat kirjaimia ja tavaamista ja itse luin suoraan. Opettaja sanoi aina minulle, että ole sinä hiljaa ja lue itseksesi.

Monet toisluokkalaiset olivar suurikokoisia ja minä pieni kuin kirppu heidän joukossaan.

Kirjastosta kannoimme lukemista reput pullollaan. Aina iltaisin kasvatusisäni huusi, että pennut, valot tupuksiin. Me olimme varustautuneet taskulampuilla ja jatkoimme lukemisiamme peiton alla.

Pääsky64 kirjoitti:

ohi ikäisteni.Se ei ollut hyvä koska jouduin olemaan itseäni kahtakin vuotta vanhempien kanssa.
Olin pieninkin melkein ja ylemmillä luokilla tyttöjä oli jo paksuna samalla luokalla.

Aina olin mukana kaikessa ja sain olla nurkassa.
Opin lukemaan isommilta sisaruksilta ja meillä kortteeraavilta koululaisilta ennen kouluun menoa.

Lue lisää

...ikäisinä kouluun. Luokkien yli ei hypitä. Minusta se on hyvä periaate. Monia ongelmia häviää sen myötä.

En tiedä, miten nykyisin suhtaudutaan siihen, että lapsi osaa lukea mennessään kouluun. Parikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin selvä ohje: Lasta ei saa opettaa lukemaan ennen kouluikää. - Entäs sitten kuten me kaksi? Opimme lukemaan ilman opetusta. Kyllä varmaan tuhannet muutkin lapset oppivat samalla tavalla. -
Ei ole tarpeen olla niin erikoinen, että pitää hyppiä luokkien yli. Onhan se vanhemmille mannaa: "Meidän lapsi on niin etevä, että ohittaa kaikki muut."

Minulla oli luokkatoveri, jota äiti ahdisteli kouluasioissa niin paljon, että poika meni kolmannelta luokalta oppikouluun, kun normaalisti mentiin neljänneltä tai viidenneltä. - Poika oli erittäin etevä koulussa ja luokkansa priimus myös myöhemmin koko kouluaikansa. Hän oli äitinsä painostuksen kohteena aina. Äiti oli sataprosenttinen kontrollifriikki. - Poika päätyi mielisairaalaan. Kun hän pääsi pois sieltä ja meni naimisiin, niin äiti joutui mielisairaalaan. Hän ei kestänyt sitä, ettei hänen kontrollinsa ei enää pitänytkään, vaan pojalla oli oma elämä.

Suvi2 kirjoitti:

että lapsi käy kaksi luokkaa samana vuonna. Minäkin kävin jouluun asti ensimmäistä luokkaa ja tammikuussa aloitin sitten toisella luokalla.

Oli ikävää istua tunneilla kun toiset vasta opettelivat kirjaimia ja tavaamista ja itse luin suoraan. Opettaja sanoi aina minulle, että ole sinä hiljaa ja lue itseksesi.

Monet toisluokkalaiset olivar suurikokoisia ja minä pieni kuin kirppu heidän joukossaan.

Kirjastosta kannoimme lukemista reput pullollaan. Aina iltaisin kasvatusisäni huusi, että pennut, valot tupuksiin. Me olimme varustautuneet taskulampuilla ja jatkoimme lukemisiamme peiton alla.

Lue lisää

Minä myös kannoin kirjastosta paljon kirjoja. Lasten osasto oli pieni, ja kirjat tietysti "lapsellisia". Kirjaston täti oli tiukka siitä, etteivät lapset saa mennä aikuisten osastolle. Liukahdimme aikuisten osastolle hyllyjen takaa, jottei hän nähnyt. Lainasimme aikuisten kirjoja, koska lasten kirjat eivät miellyttäneet. - Sitä vain en ymmärrä, ettei kirjaston täti enää kirjoja leimatessaan välittänyt siitä, että ne olivat "aikuisten kirjoja". Ehkäpä hänen tiukka sääntönsä olikin sen vuoksi, etteivät lapset häiritsisi muita.

Enää en lue juuri mitään kirjoja, vaikka vielä kymmenisen vuotta sitten olin kova lukemaan. - Syy on varmaan siinä, että Instrun silmälääkäri määräsi minulle niin kelvottomat silmälasit, etten nähnyt lukea. En silloin ymmärtänyt, että ne ovat huonot, kun hän niin mainosti niiden olevan uusinta tekniikkaa. Minä vain luulin, että näköni on vain huonotunut dramaattisesti. - Nyt näkisin ihan hyvin nykyisillä, kunnollisilla silmälaseillani, mutta lukuharrastus laantui sinä näkemättömyyden aikana.

ii-li kirjoitti:

...ikäisinä kouluun. Luokkien yli ei hypitä. Minusta se on hyvä periaate. Monia ongelmia häviää sen myötä.

En tiedä, miten nykyisin suhtaudutaan siihen, että lapsi osaa lukea mennessään kouluun. Parikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin selvä ohje: Lasta ei saa opettaa lukemaan ennen kouluikää. - Entäs sitten kuten me kaksi? Opimme lukemaan ilman opetusta. Kyllä varmaan tuhannet muutkin lapset oppivat samalla tavalla. -
Ei ole tarpeen olla niin erikoinen, että pitää hyppiä luokkien yli. Onhan se vanhemmille mannaa: "Meidän lapsi on niin etevä, että ohittaa kaikki muut."

Minulla oli luokkatoveri, jota äiti ahdisteli kouluasioissa niin paljon, että poika meni kolmannelta luokalta oppikouluun, kun normaalisti mentiin neljänneltä tai viidenneltä. - Poika oli erittäin etevä koulussa ja luokkansa priimus myös myöhemmin koko kouluaikansa. Hän oli äitinsä painostuksen kohteena aina. Äiti oli sataprosenttinen kontrollifriikki. - Poika päätyi mielisairaalaan. Kun hän pääsi pois sieltä ja meni naimisiin, niin äiti joutui mielisairaalaan. Hän ei kestänyt sitä, ettei hänen kontrollinsa ei enää pitänytkään, vaan pojalla oli oma elämä.

Lue lisää

esikoulu ja alaluokkien lapsista on,lapset kehittyvat eri ajalla,olisi kiva jos lapsi voisi aloitta koulun silloin kun han on siihen valmis iasta riippumatta,tytot usein kehittyvat aikaisemmin,erikois luokkia nuoremmille ja myos liikuntaa tai sitten lisavirikkeita samanikaisten kaveriensa luokassa.
Kokeilumielessa koulussa jossa opetin matikkaa pikkulapsille,yhdistettiin yks luokka jossa oli kaikki tavallista alykkaimmat lapset,kylla siina oli ope lujilla etta ehti nopeasti valmistamaan lapsille tekemista ja laskutehtavia,suurin osa oli myos hyvin vilkkaita,ja kekseliaita.

ii-li kirjoitti:

...ikäisinä kouluun. Luokkien yli ei hypitä. Minusta se on hyvä periaate. Monia ongelmia häviää sen myötä.

En tiedä, miten nykyisin suhtaudutaan siihen, että lapsi osaa lukea mennessään kouluun. Parikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin selvä ohje: Lasta ei saa opettaa lukemaan ennen kouluikää. - Entäs sitten kuten me kaksi? Opimme lukemaan ilman opetusta. Kyllä varmaan tuhannet muutkin lapset oppivat samalla tavalla. -
Ei ole tarpeen olla niin erikoinen, että pitää hyppiä luokkien yli. Onhan se vanhemmille mannaa: "Meidän lapsi on niin etevä, että ohittaa kaikki muut."

Minulla oli luokkatoveri, jota äiti ahdisteli kouluasioissa niin paljon, että poika meni kolmannelta luokalta oppikouluun, kun normaalisti mentiin neljänneltä tai viidenneltä. - Poika oli erittäin etevä koulussa ja luokkansa priimus myös myöhemmin koko kouluaikansa. Hän oli äitinsä painostuksen kohteena aina. Äiti oli sataprosenttinen kontrollifriikki. - Poika päätyi mielisairaalaan. Kun hän pääsi pois sieltä ja meni naimisiin, niin äiti joutui mielisairaalaan. Hän ei kestänyt sitä, ettei hänen kontrollinsa ei enää pitänytkään, vaan pojalla oli oma elämä.

Lue lisää

on huonoa että lapsi laitetaan ikäänsä ylemmälle luokalle.Koska joutuu olemaan vanhempien seurassa aina eikä oman ikäisten.
Minulla olisi mennyt pari ensimmäistä vuotta hukkan myöhemmin se olisi tasoittunut.
Ainakin pituudessa ja tappelussa pärjäämisessä.

Ei ne olleet mitään ruudin keksijöitä kun yksi oppilas.Vaikka olivat kaksi vuotta vanhempia.
Silloin ei vanhemmat sanoneet mitään koulussa,opettaja oli Jumalasta seuraava.

Tuo minkä sanot on monen oppilaan kohdalla vieläkin,vanhemmat eivät anna rauhassa kehittyä.

ii-li kirjoitti:

...ikäisinä kouluun. Luokkien yli ei hypitä. Minusta se on hyvä periaate. Monia ongelmia häviää sen myötä.

En tiedä, miten nykyisin suhtaudutaan siihen, että lapsi osaa lukea mennessään kouluun. Parikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin selvä ohje: Lasta ei saa opettaa lukemaan ennen kouluikää. - Entäs sitten kuten me kaksi? Opimme lukemaan ilman opetusta. Kyllä varmaan tuhannet muutkin lapset oppivat samalla tavalla. -
Ei ole tarpeen olla niin erikoinen, että pitää hyppiä luokkien yli. Onhan se vanhemmille mannaa: "Meidän lapsi on niin etevä, että ohittaa kaikki muut."

Minulla oli luokkatoveri, jota äiti ahdisteli kouluasioissa niin paljon, että poika meni kolmannelta luokalta oppikouluun, kun normaalisti mentiin neljänneltä tai viidenneltä. - Poika oli erittäin etevä koulussa ja luokkansa priimus myös myöhemmin koko kouluaikansa. Hän oli äitinsä painostuksen kohteena aina. Äiti oli sataprosenttinen kontrollifriikki. - Poika päätyi mielisairaalaan. Kun hän pääsi pois sieltä ja meni naimisiin, niin äiti joutui mielisairaalaan. Hän ei kestänyt sitä, ettei hänen kontrollinsa ei enää pitänytkään, vaan pojalla oli oma elämä.

Lue lisää

lapsi on niin etevä, - mutta äiti toivoi lapsen pääsevän helpompaan ja parempaan elämään kuin hänellä itsellään oli ollut. Hänkin hento tyttö hääkuvasta päätellen joutui tekemään valtaisan työmäärän maatilalla työelämänsä aikana. Ulkotöihin ei tarvinnut osallistua, mutta koko kodin pyörittäminen oli hänen harteillaan. Apulaisia hänellä oli ollut alkuvuosina, Fiina ja Mustasaaren Maija ja ketä niitä nyt olikaan, jotka kävivät kylässä meillä aina jälkeenpäin silloin tällöin.
Minä opin lukemaan alle kouluikäisenä siksi, että mielikirjani "Jänis Vemmelsäären seikkailut" (Anni Swan) oli niin ihana, että vaikka jo osasin ulkoa, niin aina pyysin äitiä lukemaan. Äiti sitten sanoi, että sinähän jo osaat, lue vain itse...
Koulussa meidän opettaja sanoi äidille, että niitä, jotka osaavat jo tullessaan noin hyvin suoraan lukea, eivät toiset saa ikinä kiinni. Ja tottahan se onkin. Esim. veljeni, jolta ope oli kysynyt hänen kouluun tullessaan, osaatko tavata, niin veli vastasi: "En osaa tavata". "No, oletko mitään vielä lukenut?" "Olen, Seitsemän veljestä". Hän luki tosiaan tavaamatta, tavallaan sanan kerrallaan.

Koulussa on opittava jouluun mennessä ikäänkuin pakosta, yht'aikaa toisten kanssa. Parempihan se on, jos elämän myötä oppii kirjaimia vähitellen ja sitten oivaltaa, miten niitä yhdistämällä tulee sana. Kauppojen mainoksista ulkona, missä nyt kirjaimia sattuu näkymään.

*Satu kirjoitti:

lapsi on niin etevä, - mutta äiti toivoi lapsen pääsevän helpompaan ja parempaan elämään kuin hänellä itsellään oli ollut. Hänkin hento tyttö hääkuvasta päätellen joutui tekemään valtaisan työmäärän maatilalla työelämänsä aikana. Ulkotöihin ei tarvinnut osallistua, mutta koko kodin pyörittäminen oli hänen harteillaan. Apulaisia hänellä oli ollut alkuvuosina, Fiina ja Mustasaaren Maija ja ketä niitä nyt olikaan, jotka kävivät kylässä meillä aina jälkeenpäin silloin tällöin.
Minä opin lukemaan alle kouluikäisenä siksi, että mielikirjani "Jänis Vemmelsäären seikkailut" (Anni Swan) oli niin ihana, että vaikka jo osasin ulkoa, niin aina pyysin äitiä lukemaan. Äiti sitten sanoi, että sinähän jo osaat, lue vain itse...
Koulussa meidän opettaja sanoi äidille, että niitä, jotka osaavat jo tullessaan noin hyvin suoraan lukea, eivät toiset saa ikinä kiinni. Ja tottahan se onkin. Esim. veljeni, jolta ope oli kysynyt hänen kouluun tullessaan, osaatko tavata, niin veli vastasi: "En osaa tavata". "No, oletko mitään vielä lukenut?" "Olen, Seitsemän veljestä". Hän luki tosiaan tavaamatta, tavallaan sanan kerrallaan.

Koulussa on opittava jouluun mennessä ikäänkuin pakosta, yht'aikaa toisten kanssa. Parempihan se on, jos elämän myötä oppii kirjaimia vähitellen ja sitten oivaltaa, miten niitä yhdistämällä tulee sana. Kauppojen mainoksista ulkona, missä nyt kirjaimia sattuu näkymään.

Lue lisää

ystävät kun alemmalla luokalla jossa olivat ikäiseni serkut.Luokassa oli viisityttöä ja toiset aikuisia naisia kun kaksi odotti lasta. Kummallakin tytöllä pojan oli valittava kumman kahdesta työstä ottaa.
Toinen sai isän ja toinen jäi toiseksi.Siinä meillä suunnittelut kuka sen ottaa.Kouluasiat jäi aina toiselle sijalle.
Olimma kaikki mukana näissä rakkaus seikkailuissa.
Minä paljon lapsellisempi ja kaksi vuotta vanhempi serkku joka tuplasi yläluokat.Tappelussa oli voittamaton.Sitä arvostin yli kaiken.
Välitunnilla luokkalaiseni kuhertelivat ja istuivat sylitysten jokut.Minun ihastus oli opettaja.

luin tuota kirjaa,en tarkoin muista luinko loppuun asti.
Hyva kun mainitsit Kristityn vaelluksen,yritan ostaa sen joko Suomesta tai USA:sta.

uzma-m kirjoitti:

luin tuota kirjaa,en tarkoin muista luinko loppuun asti.
Hyva kun mainitsit Kristityn vaelluksen,yritan ostaa sen joko Suomesta tai USA:sta.

Vasta kirjoitettuani tuon puheenvuoroni vilkaisin hausta ja siellä oli useita mielenkiintoisia selkeitä linkkejä, joista laitan tähän erään.
Se antaa myös vinkkejä mahdollisiin antikvariaatteihin - englanninkielisenä löytynee hyvinkin. Videoina sitä on myös saatavissa hyvin monilla kielillä. Raamatun jälkeen kait luetuin kristillinen kirja kautta vuosisatain.
http://hammer.prohosting.com/~lampola/pilgrim/

Ajomies kirjoitti:

Vasta kirjoitettuani tuon puheenvuoroni vilkaisin hausta ja siellä oli useita mielenkiintoisia selkeitä linkkejä, joista laitan tähän erään.
Se antaa myös vinkkejä mahdollisiin antikvariaatteihin - englanninkielisenä löytynee hyvinkin. Videoina sitä on myös saatavissa hyvin monilla kielillä. Raamatun jälkeen kait luetuin kristillinen kirja kautta vuosisatain.
http://hammer.prohosting.com/~lampola/pilgrim/

Lue lisää

kiitti linkista.

katleija-T

Sieppasit minun elämänfilosofointini,kirjoitin,kuinka hyvin minulla menee ja ups painoimme kaiketi yhtäaikaa lähetä nappulaa ja minun sanomani meni taivaan tuuliin.
Voi hitsinhitsin Ama

rituliini_38 kirjoitti:

katleija-T

Sieppasit minun elämänfilosofointini,kirjoitin,kuinka hyvin minulla menee ja ups painoimme kaiketi yhtäaikaa lähetä nappulaa ja minun sanomani meni taivaan tuuliin.
Voi hitsinhitsin Ama

Lue lisää

Tässä nämä viestit menevät mihin menevät. Minäkin kijoitin aleksandrovitsin viestin perään ja kommentoin vanhaa omaa viestiäni. Rituliini oli ehtunyt ennen minua klikata oman viestinsä. No nyt voimme sanoa että "hyviä öitä", mennään nukkumaan, jo on aika.