ei-oleva Jumala

Kaikista jännittävin teismin muoto on usko
ei-olevaan Jumalaan. Käytännössä usko toimii samalla tavalla kuin normaali teismi, mutta kaikki uskonnon harjoitus lähtee Jumalan
ei-olevaisuudesta.

Ei-olevaa Jumalaa rukoiltaessa ei tietenkään oleteta että tämä vastaisi, saatika kuuntelisi rukouksia. Ei-olevan Jumalan täydellistä hilaisuutta pidetään vankkana todisteena ei-olevan Jumalan puolesta.

Ei-oleva Jumala edustaa kaikkea mikä ei ole olemassa. Ajatuksena tämä ei ole loppujen lopuksi ole mitenkään täysin käsittämätön. Ei-oleva Jumala ei kuvaa edes mielikuvitusta tai sitä mikä ei ole vielä syntynyt, vaan sitä mikä ei koskaan synnykään ja jota kukaan ei edes tule ajatelleeksi koskaan.

Näin saadaan ei-olevalle Jumalle kaikki Jumalaan normaalisti liitettävät ominaisuudet.

Äärettömyys, koska on äärettömästi asioita joita ei ole tai joita emme ajattele.

Edellisen kohdan perusteella ei-oleva Jumala sisältää myös äärettömästi ominaisuuksia (koska ei-olevia ominaisuuksia voi olla äärettömästi) ja on siis omnipotentti.

Ei-oleva Jumala ratkoo myös kaikki loogiset ristiriidat. Loogiset ristiriidat eivät yleisen uskomuksen mukaan voi kuvata olemassa olevia asioita, tämähän vain helpottaa niiden käsittelyä ei-olemassaolevalle Jumalalle. Toisaalta loogisesti paikkansa pitävät väitteet voivat kuvailla myös ei-olevaa asiaa. Ei-olevaa Jumalaa eivät siis logiikan rajoitukset koske.

Tärkeimpänä uskonkappaleena vielä muistutan että kaikki puhe ja ajatukset eivät voi oikeasti kertoa mitään ei-olevasta Jumalasta koska ne ovat olemassa. (puhe ja ajatukset siis)