suomen verbitaivutuspäätteet

Etkö osaa suomea? Näin on oikein kysyä:
Ovatko suomen verbitaivutuspäätteet kotimaisia vai lainattuja? .......

"Kotimaisia" päätteet eivät oikein voi olla, koska kaikki suomen verbien taivutuspäätteet ovat ajalta ennen Suomen maan (saati valtion) muodostumista. Mutta omaperäisiä ne kyllä ovat.

Esimerkiksi persoonapäätteet johtuvat suureksi osaksi persoonapronomineista, vaikka tätä voi olla vaikea nähdä. Kuitenkin pääte -tte on aika helppo ymmärtää te-pronominista syntyneeksi; toinen t johtuu alkujaan preesensin tunnuksesta k, joka on assimiloitunut seuraavan t:n kaltaiseksi (siis -tte < *-kte) ja sitten yleistynyt myös menneen ajan muotoon.

Italian ja venäjän persoonamuodot palautuvat indoeurooppalaiseen alkumuotoon, jonka alkuperä lienee hiukan epäselvä. Sen samankaltaisuus suomen päätteen kanssa taitaa olla aivan sattumaa. On selvää, että kahdessa toisistaan täysin riippumattomassa kielimuodossa on väistämättä sattuman tuottamia yhtäläisyyksiä, jotka saattavat olla kovastikin vaikuttavia, ellei ajatella loogisesti.

Suomen yksikön 1. persoonan pääte -n johtuu sekin alkujaan persoonapronominista, oletettavasti alkujaan *mi (suomen "minä" sisältää tuntematonta alkuperää olevan lisätavun), joten -n < *-m < *-mi. Indoeurooppalaisella taholla tunnetaan myös yksikön 1. persoonan päätteen alkumuoto -m, joka tunnetaan mm. latinan verbien eräistä muodoista ja joka sekin johtuu alkujaan persoonapronominista, ehkä "me". Sen suhde suomensukuisten (tai yleensä uralilaisten kielten) vastaavaan pronominiin, yhdessä muutaman vastaavan ilmiön kanssa, on antanut aiheen moneen spekulaatioon. Jotkut jopa uskovat sen johtuvan yhteisestä alkuperästä, uralilais-indoeurooppalaisesta kantakielestä, mutta näyttöä on loppujen lopuksi kovin vähän. Luontevampia selityksiä ovat puhdas sattuma ja jonkinlainen yleisinhimillinen äännesymboliikka, joka perustuisi m-äänteen luonteeseen. Lainaushypoteesikin on esitetty (ymmärrettävästikin ajatellen lainautumista indoeurooppalaiselta taholta uralilaiselle), mutta 1. ja 2. persoonan pronominit kuuluvat kielen sisimpään ytimeen, jonka ainekset lainautuvat erittäin harvoin (liekö yhtään varmaa tapausta?).

Aika kaukaa olet vertailukohteesi hakenut. Karjalan murteessahan muoto on 'haastatta'. Joku hörhö siellä historian hämärissä ei arponut tuota taivutusta kirjakieleen.

Selvästikään erään suomen murteen puhujat eivät osanneet päättää kuuluvatko pronominit 'me' ja 'te' ennen vai jälkeen verbin, joten ne on jysäytetty varmuuden vuoksi verbin molemmille puolille.

Ja italian taivutuspääte on vain muutaman vuoden vanha - muuttunut sitten vanhojen kunnon lattariaikojen.

Suomen kielen perusteita opetetaan muuten todella huonosti lukiossa. Vain sitä yhtä korulauseista kirjoitustyyliä mutu-menetelmällä ja morfologian perusteisiin jätetään valtava aukko.