Mitä tapahtuisi jos keskushermostoni vaihdettaisiin tietokoneeseen, joka ottaisi kaikista aistimistani vastaan hermoimpulssit, käsittelisi niitä samalla tavalla kuin vanhat aivoni, ja lähettäisi niiden perusteella toimintakäskyt hermojani pitkin muuhun ruumiiseen? Tietokone toimisi siis ulospäin aivan kuten nykyiset biologiset aivoni.
Kutsun luotua konetta mielikuvituksettomasti eerobotiksi. Oletan ettei eerobottia voisi käytöksen perusteella erottaa mitenkään nykyisestä minusta (kerro ihmeessä jos niin ei mielestäsi kävisi).
Olisiko eerobotti tietoinen? Kuuluisiko sitä kohdella kuin perinteistä ihmistä?
Kutsun luotua konetta mielikuvituksettomasti eerobotiksi. Oletan ettei eerobottia voisi käytöksen perusteella erottaa mitenkään nykyisestä minusta (kerro ihmeessä jos niin ei mielestäsi kävisi).
Olisiko eerobotti tietoinen? Kuuluisiko sitä kohdella kuin perinteistä ihmistä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suosittelen patenttia. C-todistusta, mutta B-todistuskin kelpaa.
Olet luonut mielessäsi koneen, joka toiminnallisesti vastaa biologisia aivojasi ja sitä kautta tuottaa sinulle mielen, joka sinulla ennestään jo on.
Oletko huomannut mitään erityistä?
Onko juotokset kunnolla tehty? Toimintokäskyjen eteneminen hermoratoihin saattaa nimittäin herkästi häiriytyä ja sitä kautta aiheuttaa tahatonta nykimistä. Esim. niskassa, silmissä, suupielissä, tms.
Juotoksia on nautittu, mutta suola- ja kuolatasapainot ovat kohdallaan. Pienet nykimiset voidaan hoitaa juottamalla uudelleen.
Pitää paikkansa! Tajunnanlaajennuksen edellyttämä fuusioreaktio saattaa näet aiemmin mainituista hermoratahäviöistä johtuen taantua jo alkumetreille ellei peräti kääntyä supistumisen puolelle mikäli samanaikaisesti ei osata kiinnittää riittävää huomiota järjestelmää ylläpitävän energian sisäänsyöttöön mahdollisimman runsasaktiivissa muodossa.
Kysymyksesi kuuluu mielenfilosofiaan. Sen piiriin lukeutuva emergentti materialismi katsoo mentaalisten ilmiöiden olevan todellisia, itsenäisesti olemassaolevia ilmiöitä. Sen kannattajien mukaan esim. aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä, että niistä emergoituu eli ilmaantuu aivan uudenlaisia ilmiöitä. Tajunnanilmiöt ovat juuri tälläisiä uudenlaisia, emergoituvia ilmiöitä.
Eräs, nykyisin erityisesti kognitiotieteen piirissä suosittu teoria on ns. Kaksoisaspektiteoria.
Sen perusväite on, että mielenilmiöt ovat pohjimmiltaan kausaalisia rooleja, jotka voidaan määritellä suhteessa inputiin (aistinärsytykseen), muihin mielentiloihin (esim. muistiin) ja outputiin (ulkoiseen käyttätymiseen). Niinpä esim.
ajatus "Pian alkaa sataa" on mielentila, jonka saavat aikaan havainnot esim. lähestyvistä sadepilvistä ja huonoa säätä lupaavista säätiedotuksista; nämä havainnot taas ovat vuorovaikutuksessa sadetta koskevien muistikuvien kanssa ja aikaansaavat käyttäytymistä, joka ottaa huomioon odotettavissa olevan sateen (esim. sateenvarjon ottaminen mukaan ulos lähdettäessä).
Siis mikä tahansa järjestelmä, jossa toteutuu tämänkaltainen kausaalinen tila, ajattelee, että "pian alkaa sataa".
Tämän teorian kannattajista useimmat ovat materialisteja ja uskovat, että ihmisessä kaikki mielenilmiöt toteutuvat aivojen sähkökemiallisina tiloina ja tietokoneessa esim. virtapiirien sähköisinä tiloina.
Tämä teoria lienee aika lähellä yllä olevaa ajatuskulkuasi.
Ratkaisuja on esitetty ja epäilemättä tullaan esittämään varsin lukuisia sielun ja ruumiin, tajunnan ja aivojen välisen suhteen ongelmaan.
"Ratkaisuja on esitetty ja epäilemättä tullaan esittämään varsin lukuisia sielun ja ruumiin, tajunnan ja aivojen välisen suhteen ongelmaan."
Miten näihin ratkaisuihin voisi tutustua? Onko aiheesta olemassa (mielellään) kansantajuisia kirjoja? Minusta tuntuu että jollen itse perehdy asiaan en osaa edes kysyä oikeita kysymyksiä.
Esimerkiksi tuo kaksoisaspektiteoria kyllä tuntuu jotenkin järkevältä mutta jotakin siinä en ymmärrä - enkä osaa selittää mikä se jokin on.
Oli miten oli niin jos pitää tuota kaksoisaspektiteoriaa oikeana niin ilmeisesti hyväksyy myös kuvailemani vekottimen täysipainoiseksi ihmiseksi?
Esimerkiksi emeritusprofessori Kullervo Rainiolta on olemassa varsin uusi aiheeseen liittyvä kirja nimeltään : "Älyn älyäminen ja muita psykologis-filosofisia kommentaareja".
Kannattaa mielestäni lukea myös: Revonsuo yms.(toim.), Mieli ja aivot. Kognitiivinen neurotiede.
Muutoin on otettava huomioon, että kaksoisaspektiteoria/funktionalismi on herättänyt myös kritiikkiä, koska se ei kykene selittämään elämyksellisesti koettuja tajunnanilmiöitä.
Niin... olisiko kuvailemasi vekotin "täysipainoinen ihminen...?"
Täytyy muistaa, että tajunnanilmiöt ja niiden olemus ovat hyvin subjektiivisia. Niitä ei voida julkisesti mitata, tarkkailla tai kokea, so. ne ovat suoraan vain kokijan havaittavissa... Ne ovat viimekädessä olemassa vain ensimmäisen persoonan subjektiivisesta "minä-perspektiivistä" käsin. Ajattele esim. kipuja, ajatuksia tai tunteita...
Solipsismi on eräs äärimmäinen ratkaisu tajunnan ongelmaan eli kaikki mikä on todella olemassa on vain minun oma tajuntani, muu on vain tajunnassani olevaa mielikuvaa...
Filosofi Bertrand Russellin mielestä tämä idealismin radikaalein muoto eli solipsismi on teoria, jota on vaikea pitävästi kumota, mutta vielä vaikeampaa olisi uskoa sitä todeksi.
Olisiko kuvailemallasi vekottimella "minätietoisuus"...
Täysin vastakkaista ajatussuuntaa edustaa eliminoiva materialismi, jonka mukaan mieli ja mentaaliset käsitteet (tajunta, tunteet, ajatukset) eivät viittaa mihinkään, mikä todella olisi olemassa...Ja että neurotieteiden edistyessä mentaaliset käsitteet ja ilmiöt tullaan osoittamaan samalla tavoin virheellisiksi teorioiksi kuin esim. usko maahisten, enkeleiden, keijukaisten yms. olemassaoloon on jo osoitettu.
Tai voisivatko mentaaliset ilmiöt sinänsä olla todellisia, mutta että ne voidaan tyhjentävästi redusoida neurotieteellisiin teorioihin.
Elikkä jotain tämäntyyppistä kuin: "Punainen näköaistimus" on yhtäkuin "40 Hz:n värähtelyä talamokortikaalisissa XYZ-neuroneissa". Siis psykologiset ilmiöt voidaan palauttaa suoraan neurofysiologisiin ilmiöihin...
Edellä mainittu viittaa siihen, että esim psykologia tieteenä tullaan ajan myötä havaitsemaan tarpeettomaksi, koska sen edustama tajunnanilmiöiden kuvaus- ja selitystaso ei ole ITSENÄINEN kuvaus- ja selitystaso...
Edellä mainitsemani muutama kirja antavat hyvää osviittaa aiheesta...
Kiitos kirjavinkeistä.
"Täysin vastakkaista ajatussuuntaa edustaa eliminoiva materialismi, jonka mukaan mieli ja mentaaliset käsitteet (tajunta, tunteet, ajatukset) eivät viittaa mihinkään, mikä todella olisi olemassa...Ja että neurotieteiden edistyessä mentaaliset käsitteet ja ilmiöt tullaan osoittamaan samalla tavoin virheellisiksi teorioiksi kuin esim. usko maahisten, enkeleiden, keijukaisten yms. olemassaoloon on jo osoitettu.
Tai voisivatko mentaaliset ilmiöt sinänsä olla todellisia, mutta että ne voidaan tyhjentävästi redusoida neurotieteellisiin teorioihin.
Elikkä jotain tämäntyyppistä kuin: "Punainen näköaistimus" on yhtäkuin "40 Hz:n värähtelyä talamokortikaalisissa XYZ-neuroneissa". Siis psykologiset ilmiöt voidaan palauttaa suoraan neurofysiologisiin ilmiöihin... "
Tästä tuli taas mieleen että onko sittenkään mitään perustavanlaatuista eroa sillä millaista on olla ihminen ja millaista on olla tuoli. Kuulostaahan se naurettavalta mutta täytyy ottaa huomioon että me ihmisetkin voimme keskustella ja välittää ajatuksia vain toistemme komentokeskuksien kanssa. Tuoli ei siihen pystyisi tuntuisipa siitä joltain tai ei.
Siis tarkoitan että minusta on jollakin tavalla karmivan puhuttelevaa että me ihmiset käytämme nimitystä "aivojen tietoinen osa" nimenomaan siitä osasta aivoja jotka säätelevät poikkijuovaisia lihaksia. Edes mikään muu aivojen alue ei pysty keskustelemaan "mielenliikkeistään". Olen haistavinani tässä jotain samantapaista mätää kuin solipsismissa.
Äh. Minun pitää tosiaan lukea nuo kirjat ennen kun alan sepittää omiani.
Filosofiathan oikeastaan ovat uskontoja nekin. Olemassaolon perustasta ei voi tietää mitään varmaa. Voihan olla niinkin, että mitään minuutta ei varsinaisesti ole edes olemassa. On vain elävän organismin tietoisuus ja sen kokemusvarasto, jota kutsutaan minäksi.
Sitten tulee tietysti ratkaistavaksi kysymys siitä kuka se on, joka tekee valintoja. Tietoisuus? Eri ihmisten tietoisuuksien vuorovaikutus on myös kiinnostavaa pohdittavaa. Subjektikeskeinen psykologia on alkanut näyttäytyä epäuskottavalta kaiken sen jälkeen mitä olen lukenut ja pohtinut. Tämä oli tajunnanvirtaa.......
Tästä tavallaan vasta alkaa buddhalainen oppi.
ei voisi mitenkään erottaa nykyisestä sinusta.
No varmaankin olisit aika pässi jos nykyteknologialla tehdyllä koneella korvattaisiin hermojärjestelmäsi. Edes muistiasi ei kyettäisi sinne siirtämään ja kukaanhan ei todellakaan voi väittää tietävänsä että sellainen todella aidosti toimiva eerobotti olisi mahdollistakaan milloinkaan rakentaa.
No,no eerobotti.
Koska puolet äärettömän maailmankaikkeuden
miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella
tavalla (sielunlaki),terveen ihmisen sisällä
ei ole sähkömagnetismia tai ns. impulsseja.
...sielunlaki sentään! Ei millään pahalla, mutta mää en ymmärrä tuosta mitään! Onks tää jotakin, mitä kaikki muut tajuaa? Tähän törmää täällä kaiken aikaa, mutta kun ei aukene! Mistä opista tuo laki on tullut? Joku viitekehys olis kiva tietää. Vai onko tuo kyseisen kirjoittajan oma oivallus?