Opiskelen fysiikkaa helsingin yliopistossa ja varmaan pakko keskeyttää opiskelut ku mä en saa suoritettua sit matikan approo. Kun viimeks olin luennol ni piti hiipiä kesken pois röökille ku en tajunu mitää muuta kun sen proffan nimen. Hiukka tylsää.
Miksi matematiikka on niin vaikeeta =(
SaRaNa
8861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaikeaa ole. Sinä vain olet TYHMÄ. Todistaa sekin, että "röökille" menit.
Ja viikonloppuna kuitenkin sen sijaan että opiskelisi matematiikkaa ja hioisi taitojaan kyseinen ihminen päättää bilettää ja harrastaa "aktiivista" opiskelijaelämää...
No teidän vastauksenne kertoo kyl aika paljon teistä itsestänne...
Onnistuuko fysiikan opiskelu kuitenkin kivuitta?
Matematiikka on yliopistossa hyvin erilaista kuin lukiossa. Ehkä kärsit kulttuurishokista? Sinun kannattaisi selvittää mitä et ymmärrä - tuottaako ongelmia notaatio, uusi ajattelutapa, esitetyt asiat...
Kannattaa huomata, että yo-matikassa asiat pitää käsitellä pienemmissä paloissa kuin lukiossa. Lukiossa saatoit aina nähdä otsalla vastauksen ja kirjoitella vastauksen paperille. Nyt pitääkin laittaa jokainen välivaihe mukaan ja oikeasti opetella ne määritelmät.
Kun luet prujuja, niin anna itsellesi aikaa. Omalla kohdallani alussa meni n. tunti per sivu niin, että sain oikeasti asian sisäistettyä. Kun tyyliin pääsi kiinni, niin homma helpottui huomattavasti. Ehkä olet hätääntynyt ja yrität haukkoa liian isoja palasia?
Sinun paikallasi kirjoittaisin joltain luennolta hyvin tarkasti ylös jonkin asian ja jos en ymmärtäisi, niin marssisin luennoijan offiisiin pyytämään selvitystä. Pyydä häntä käymään jokin kohta läpi askel askeleelta kunnes ymmärrät sen. Luennoijat ovat siellä antamassa opetusta ja kaikilla on viralliset vastaanottoajat joita kannattaa hyödyntää ( melkein poikkeuksetta voit sopia muunkin ajan). Henkilökohtaisessa tilanteessa voi myös pyytää näkemystä omiin oppimisongelmiin - voit uskoa ettet todellakaan ole ainoa jolle appro tuottaa harmaita hiuksia, päinvastoin.
Mä en oikeen o koskaan ymmärätäny matematiikkaa, ala ja yläasteella olin seiskan tasonen ja sit lukioon kun menin ni ei tullu kuuloonkaan että olisin ottanu laajan matematiikan.
Lukiossa suoritin kahdessa vuodessa lyhyen matikan pakolliset ja puolet niistä itse opiskellen. Todennäkösyys laskenta oli kyllä vaikeista vaikein, kurssi meni kyllä pikkasen riman alta läpi.
Fysiikka on aina sujunut mulle ongelmitta, mä tykkään siitä että kun lasken jotain ongelmaa niin jos ei heti aukee ni sitte tietty piirtää kuvan tai mittailee muuten joitain asioita, kuten kuinka nopeesti jää sulaa huoneen lämmössä kalorimetrissä, käytin kylmälaukkua heh.
Olen kyl huomannu että mitä vanhemmaks täs tulee ni se matematiikkakin alkaa pikkuhiljaa aueta. Välillä kyl tuntuu että olisin jotenkin "hidas". Kun esim. opetin eräälle tutulle lääkelaskuja niin tajusin mittayksiköistä jotain mikä on ollut varmaan lukioikäisille itsestään selvyys. Eikä siten kuin mulle että aina pitää hokee päässä ne lorut läpi mm cm... joitain mainitakseni.
Ajattelin tehä sillä lailla että suoritan sen matikan joskus myöhemmin ja ilmottautuisin aikuislukion pitkän matematiikan kursseille. Ei kai se pahakskaa ole =)
Yliopistomatikka oli ja on vieläkin minun mielestäni syvältä! Sen sijaan että keskityttäisiin matematiikkaan välineenä, siitä on tehty jokin idioottien pelivälinen, jolla toinen toistaan isompi ääliö huitoo toistaan pollaan! Erilaiset todistelut ja notaatioiden vääntelyt ovat parasta huvia ja saadut lopputulokset ylittävät typeryydessään ja tarpeettomuudessaan äärettömyyden.
Lisäksi näitä itseään "neroina" pitäviä matemaatikkoja vaivaa lapsenusko matematiikkaan työvälineenä ja toisaalta lapsenomainen luottamus siihen, että opinvälineissä hyväksytyt todistelut olisivat jopa oikein taikka edes käyttökelpoisia.
Realisti tajuaa, että matematiikka on samanlainen työkalu kuin vaikkapa puhuttu kieli. Sen rajoitukset tekevät siitäkin erittäin rajallisen monessa suhteessa.
niin tulee helposti tuollaisia olotiloja.
Siis matemaatikot. Ne osaa matematiikkaa, mutta jostain syystä oleellisen separointi ei niiltä onnistu.
Eikä usein opetuskaan. Kun matemaattinen määrittely on eri asia kuin miten asia tulee selittää, niin ne jättävät selitykset pois "epämatemaattisina". On myös erittäin epämatemaatikkomaista kertoa miten luennoitava asia liittyy yhtään mihinkään. Tai piirtää selventävä kuva.
Luennoista voi tehdä myös kivoja paketteja, jotka aloitetaan upouudella asialla, joka pudottaa opiskelijat kärryiltä heti alkumetrien jälkeen. Matemaatikko ei itse sitä huomaa, kun ei enää muista, miten paljon minkäkin asian omaksumiseen meni aikaa.
Luennot on myös hyvä pohjata kirjaan, josta jättää 75% pois. 25% esitetään ranskalaisilla viivoilla luennolla. Harjoitustehtävät ja tentti perustuvat sitten koko kirjaan eikä matemaatikko itse oikein hahmota/muista, mitkä jutut olivat kirjassa ja mitkä luennolla.
Todennäköisesti et ole ainoa siellä, joka ei tajua vielä luennon aikana yhtään mitään. Aikoinani kävin yhden matematiikan kurssin kahteen kertaan. Toisella kerralla minä jo tajusinkin luennolla sen verran, että huomasin luennoijan kirjoittavan jonkun kommutatiivisen operaattorin määrittelyn epähuomiossa väärin. Virhe oli tasoa 1+1=3. Kukaan ensikertalaisista opiskelijoista ei hiiskahtanutkaan. Ne ei tajunneet siitä luennosta yhtään mitään.
Onneksi nykyään on internet niin tavanomaisimmista matemaattisista asioista löytyy monta selitysversiota. Yhdestä niistä saattaa jopa ymmärtää mistä on kyse. Wikipedian selitykset on aika hyviä.