Olen kärsinyt n. vuoden päivät sydänoireista, joihin kuuluu kohtauksia, joiden aikana pulssi nousee pilviin (korkeimmillaan mitattuna 160), lihasheikotusta ja -vapinaa, oksetusta, pyörrytystä ja yleistä huonoa oloa ja heikkoutta. Sydän hakkaa todella voimakkaasti. Monet kerrat olen näiden kohtausten takia maannut vain lattialla, en ole uskaltanut liikkua. Kohtauksen jälkeen olen äärimmäisen väsynyt jopa päiväkausia.
EKG:ssä olen käynyt monet kerrat, ja viimeksi otettu filmi (ma 20.11. -06) oli täsmälleen samanlainen, kuin vuosi sitten otettu, joten EKG:ssä ei ole huomattu poikkeavuuksia, paitsi korkea pulssi.
Nyt kävin sitten 22.11. lääkärissä, ja hän diagnosoi, että todennäköisesti kärsin supraventrikulaarisesta takykardiasta, joka on perinnöllinen sydänvika ja ollut ihan syntymästä asti. Sain lähetteen aluesairaalan kardiologille tarkempia tutkimuksia varten.
Kysyisinkin siis, että onko täällä ketään, jolla on SVT? Miten olette pärjänneet sen kanssa? Onko tehty mitään toimenpiteitä?
Ikää minulla on 19 vuotta.
Supraventrikulaarinen takykardia (SVT)
77
41600
Vastaukset
- Manteli35
Minulla oli, pulssi nousi 250:een portaita noustessa. Hoidettiin pois katetriablaatiolla. Hieno toimenpide, ei kannata pelätä jos siihen päädyt.
- loralei82
Mulla on toi SVT ja eipä tuo enää vaikuta minun elämään paljoa, koska olen siihen tottunut ja kohtauksen tullessa vaan pitää olla rauhassa ja hengitellä oikein. Ja siihen kohtauksen aiheuttamaan oloon olen tottunut jo aika hyvin, en aina edes kunnolla rekisteröi kohtausta.
Mulla kokeiltiin beetasalpaajia, mutta niiden haitat oli isompia kun hyöty. Mun kardiologi myös sanoi, että ei näin nuorelle (24 v) ei kannata alkaa syöttämään lääkkeitä, jos pärjää ilman. mulla vaikutti myös se, että mulla ei verenpaineen säätely aina ihan toimi kunnolla. Lääkäri sanoi myös, että monesti se alkaa oireilla juuri tässä 20 ikävuoden kynnyksellä ja sitä ei aina osata diagnosoida oikein, varsinkin jos on nainen.
Mulle tehtiin elektrofysiologinen tutkimus, mutta siinä ei tehty pitään erityisiä toimenpiteitä. Yleensä SVT on vaaraton, paitsi jos syke nousee korkeaksi ja siitä johtuu esim. tajuttomuuskohtauksia kuten mulla. Noita ei ole kyllä tullut enää pitkään aikaan.
Mulla noi kohtaukset on myös osin sen takia helpottunut, kun olen saanut itseni entistä parempaan kuntoon.
Kyllä sä pärjäät ton kanssa. =) - vogue
Olen kärsinyt itsekkin samasta ongelmasta neljä vuotta. Kohtaukset alkoivat siinä 14 vuoden iässä. Kohtaukset olivat sen verta rajuja että en halunnut elää häiriön kanssa. En ole koskaan ollut mikään lääkkeiden himosyöjä joten päädyimme hoitovaihtoehdoista leikkaukseen. Ensimmäinen katetriablaatio tehtiin kolme vuotta sitten. Helppo toimenpide (siis potilaan kannalta) meni hyvin ja kaiken luultiin olevan takana. Kohtaukset kuitenkin palasivat vuosi sitten ja päädyin uudestaan leikkausjonoon. Toinen katetriablaatio tehtiin 2 vko sitten (tosin eri tekniikalla kuin ensimmäinen) ja nyt vain odotellaan kontrollikäyntiä. Itse en usko vian korjaantuneen vieläkään. Sydän yrittää edelleen aloittaa kohtauksia ja saakin ne välillä päälle.
Mutta siis riippuu paljon kohtausten laadusta ja ihmisen omasta sietokyvystä että jaksaako elää sen kanssa. Itse en jaksa ja näin ollen olen valmis menemään vaikka kolmanteen leikkaukseen saadakseni pumppuni vihdoin kuntoon.- tuuta74
Oireiden perusteella kyseessä voisi olla myös paniikkihäiriö, kuten mulla. Täsmälleen samoja oireita ja sydän hakkaa siinä 150 kieppeillä...päivystykseen olen tämänkin vuoden aikana mennyt kaksi kertaa tuon takia.
Tosin jos kyseessä on "oikea" SVT näkyy se EKG:ssa erilaisin muutoksin kuin pelkkä sinustakykardia, joten voihan se olla, että sulla on SVT, jos kerta lekuri on sen siksi diagnosoinut.. - loralei82
tuuta74 kirjoitti:
Oireiden perusteella kyseessä voisi olla myös paniikkihäiriö, kuten mulla. Täsmälleen samoja oireita ja sydän hakkaa siinä 150 kieppeillä...päivystykseen olen tämänkin vuoden aikana mennyt kaksi kertaa tuon takia.
Tosin jos kyseessä on "oikea" SVT näkyy se EKG:ssa erilaisin muutoksin kuin pelkkä sinustakykardia, joten voihan se olla, että sulla on SVT, jos kerta lekuri on sen siksi diagnosoinut..Mulle kardiologi sanoi, että varsinkin naisilla oikea SVT diagnosoidaan monesti paniikkihäiriöksi, koska ei osata tutkia oikeita asioita ja mikäs sen helpompi diagnoosi, että korvien välissä vikaa.
- Bambou
tuuta74 kirjoitti:
Oireiden perusteella kyseessä voisi olla myös paniikkihäiriö, kuten mulla. Täsmälleen samoja oireita ja sydän hakkaa siinä 150 kieppeillä...päivystykseen olen tämänkin vuoden aikana mennyt kaksi kertaa tuon takia.
Tosin jos kyseessä on "oikea" SVT näkyy se EKG:ssa erilaisin muutoksin kuin pelkkä sinustakykardia, joten voihan se olla, että sulla on SVT, jos kerta lekuri on sen siksi diagnosoinut..On kyllä sekä epäsuorasti että suoraan vihjailtu paniikkihäiriöstä. Kyllä kärsin paniikkihäiriöstä, ja sen ohella myös parista muusta psyykkisestä ongelmasta.
Mutta kun kerroin tästä lääkärille, hän teilasi asian heti mm. sillä, että paniikkihäiriössä ei syke nouse noin korkeaksi.
Ja tiedän kyllä itsekin, milloin kyseessä on paniikkihäiriö ja milloin ihan jotain muuta. - tuuta74
Bambou kirjoitti:
On kyllä sekä epäsuorasti että suoraan vihjailtu paniikkihäiriöstä. Kyllä kärsin paniikkihäiriöstä, ja sen ohella myös parista muusta psyykkisestä ongelmasta.
Mutta kun kerroin tästä lääkärille, hän teilasi asian heti mm. sillä, että paniikkihäiriössä ei syke nouse noin korkeaksi.
Ja tiedän kyllä itsekin, milloin kyseessä on paniikkihäiriö ja milloin ihan jotain muuta.Kyllä mulla syke paniikkikohtauksissa nousee joskus 160 tienoille. Kyllä mä luulen, että sulla saattaisi olla paniikkia nuo kohtauksesi...varsinkin, jos olet paniikkihäiriöstä aikaisemminkin kärsinyt. Aikasemmin minulla tuli hengenahdistus paniikkikohtauksen voimakkaimpana oireena, mutta nykyisin häiritsevintä ja pelottavinta on nuo takykardiakohtaukset; pelkään, että sydän "sekoaa" rytmiin ja kuolen...:(
Mitä muita psyykkisiä ongelmia sulla sit on? Mulla on bulimia/anoreksia (vuorottelee..), jonkinlaista epävakaata persoonaa ja vaikeaa masennusta. Olin aika hyvässä kunnossa vuosia, mutta äkillinen ero lähes vuosi sitten laukaisi kaiken taas uudestaan ja tällä hetkellä aika huonot fiilikset...mutta yritetään jaksaa:)! - Bambou
tuuta74 kirjoitti:
Kyllä mulla syke paniikkikohtauksissa nousee joskus 160 tienoille. Kyllä mä luulen, että sulla saattaisi olla paniikkia nuo kohtauksesi...varsinkin, jos olet paniikkihäiriöstä aikaisemminkin kärsinyt. Aikasemmin minulla tuli hengenahdistus paniikkikohtauksen voimakkaimpana oireena, mutta nykyisin häiritsevintä ja pelottavinta on nuo takykardiakohtaukset; pelkään, että sydän "sekoaa" rytmiin ja kuolen...:(
Mitä muita psyykkisiä ongelmia sulla sit on? Mulla on bulimia/anoreksia (vuorottelee..), jonkinlaista epävakaata persoonaa ja vaikeaa masennusta. Olin aika hyvässä kunnossa vuosia, mutta äkillinen ero lähes vuosi sitten laukaisi kaiken taas uudestaan ja tällä hetkellä aika huonot fiilikset...mutta yritetään jaksaa:)!Mun paniikkikohtaukset ovat olleet hyperventilaatiokohtauksia ja niihin on liittynyt hieman kohonnut syke. Myös itkuun purskahtaminen kesken kauppareissun on tuttua, mutta ei ole tapahtunut puoleentoista vuoteen.
Sairastan anoreksiaa, vaihtelevasti myös bulimisia kausia ja masennusta.
Mutta todellakin pystyn sanomaan, että nuo takykardiakohtaukset eivät ole paniikkikohtauksia. Niihin ei liity sellaista kuolemanpelkoa ja tilanteen hallinnan menettämisen pelkoa kuin saamiini paniikkikohtauksiin.
Lääkäri asian tutkikoon. - tuuta74
tuuta74 kirjoitti:
Kyllä mulla syke paniikkikohtauksissa nousee joskus 160 tienoille. Kyllä mä luulen, että sulla saattaisi olla paniikkia nuo kohtauksesi...varsinkin, jos olet paniikkihäiriöstä aikaisemminkin kärsinyt. Aikasemmin minulla tuli hengenahdistus paniikkikohtauksen voimakkaimpana oireena, mutta nykyisin häiritsevintä ja pelottavinta on nuo takykardiakohtaukset; pelkään, että sydän "sekoaa" rytmiin ja kuolen...:(
Mitä muita psyykkisiä ongelmia sulla sit on? Mulla on bulimia/anoreksia (vuorottelee..), jonkinlaista epävakaata persoonaa ja vaikeaa masennusta. Olin aika hyvässä kunnossa vuosia, mutta äkillinen ero lähes vuosi sitten laukaisi kaiken taas uudestaan ja tällä hetkellä aika huonot fiilikset...mutta yritetään jaksaa:)!Täällä minä "tuuta74" kirjoitan 10 vuotta myöhemmin. Itse asiassa aika huimaa vastata omaan viestiin vuosikymmen myöhemmin. Mutt niin se vain oli omalla kohdallani, että paniikkihäiriö ei ollut minulla kyseessä, vaan SVT, joka myöhemmin saatiin "kiinni". Ablaatiotakin yritetty, eikä saatu onnistumaan joten rytmihäiriöt edelleen vaivaavat. Siitä kuitenkin olen iloinen, että diagnoosi SVT:sta varmistui ja nyt tiedän mitä tykytyskohtaukseni ovat.
- juu2
Mulla on, ja aina vähän pelottaa kun se tulee. Pitää vaan rauhottua ja istuutua tai mennä makaamaan tai jotain ja esim. pidättää hengitystä vähän.
Ei oo tehty toimenpiteitä eikä varmaan tehdä. Muuten sydän on siis rakenteelliseti ihan terve ja kestää rytminmuutokset hyvin. Oon 21.- Jurtsi
Jos joku lukee tän tekstin niin toivon että saisin vastauksia. Mulla on kanssa tämä paniikkihäiriö. Välillä ei pysty menemään kauppaan ja vältän paljon tälläisiä julkisia tiloja. Kirjastoon en mene ollenkaan. Enää en niin paljon ajattele sitä että tuleeko kohtaus vai ei. Kuitenkin on joitakin paikkoja minne en mene. Joskus kun herään niin sydän tykyttää täysillä. Sitten kädet hikoo ilman mitään syytä. Eikös tämä liity paniikkihäiriöön?
- Jepjepjep
Eniten se haittaa esim. urheilusuoritusten yhteydessä. Sydän tykyttää n. kahtasataa ja alkaa heikottamaan. Isälläni on myös sydänoireita, joten tämä lienee siis peritty "ominaisuus". Työterveyslääkäri vain totesi, että Jani Sieviseltä SVT oli hoidettu kuntoon leikkauksella, mutta meiltä "tavallisilta pulliaisilta" ei kannata kun ei ole vaarallista. Vaarallista tai ei, mutta todella piinallista kun ei voi kuntoakaan kohentaa kun syke nousee niin tuhottoman korkealle heti kun jotain yrittää tehdä. :(
- MMM
Mulla oli myös SVT. Kärsin siitä yli kymmenen vuotta kunnes vihdoin päätin mennä toimenpiteeseen. Tuntu kauan, että kukaan lääkäri ei oikein uskonut, että kärsin häiriöistä, lyhyistä kylläkin, joka päivä. Sitten korjaus toimenpiteessä, katetrit sydämessä, lääkäri tuli vasta mulle sanoon, että joo nyt löydettiin johtorata ja sulla oli varmasti niitä rytmihäiriöitä tosi paljon. No ihanaa kun vihdoin uskoivat, eivät siis mitä sanoin vaan mitä näkivät itse sydämessäni. Toimenpide oli kuitenkin äärimmäisen kätevä ja tavallaan ihan mielenkiintoinenkin kokemus. Kannattaa korjauttaa siis ehdottomasti. Meillä taviksilla on ihan sama oikeus urheilla kun kaiken maailman Jani Sievisillä.
- larppalarppa
MMM kirjoitti:
Mulla oli myös SVT. Kärsin siitä yli kymmenen vuotta kunnes vihdoin päätin mennä toimenpiteeseen. Tuntu kauan, että kukaan lääkäri ei oikein uskonut, että kärsin häiriöistä, lyhyistä kylläkin, joka päivä. Sitten korjaus toimenpiteessä, katetrit sydämessä, lääkäri tuli vasta mulle sanoon, että joo nyt löydettiin johtorata ja sulla oli varmasti niitä rytmihäiriöitä tosi paljon. No ihanaa kun vihdoin uskoivat, eivät siis mitä sanoin vaan mitä näkivät itse sydämessäni. Toimenpide oli kuitenkin äärimmäisen kätevä ja tavallaan ihan mielenkiintoinenkin kokemus. Kannattaa korjauttaa siis ehdottomasti. Meillä taviksilla on ihan sama oikeus urheilla kun kaiken maailman Jani Sievisillä.
kärsin tästä ongelmasta n. 5 vuotta (oon 18v.), mutta nyt se on vihdoin ohi. Kohtausten aikana mulla nousi syke aina johonkin 240lyöntiä/min. paikkeille ja mulla on muutenkin urheillessa tosi korkea syke (210 useimmiten nopeatempoisissa palloilulajeissa). Tää sykkeen korkeus välillä masentaa kun joutuu periaatteessa tekemään enemmän kun muut samaan tulokseen, mutta silti en oo luovuttanut ja tälläkin hetkellä luen liikuntatieteellisen pääsykokeisiin! Älkää vaan antako sen häiritä teitä.:)
Mulla todettiin sydämessä ylimääräinen synnynnäinen johtorata, jota pitkin sähköimpulssit kohtausten aikana kulki. Niitä kohtauksia tuli urheillessa n.4 kertaa kuukaudessa. Ja just se että ne tuli urheillessa haittas mua, koska urheilu on mulle niin tärkeetä. Lääkäri sano ettei missään nimessä aleta tätä hoitamaan lääkkeillä koska oon niin nuori, vaan kannattaa mennä leikkaukseen.
Leikkauksessä kävin ensimmäisen kerran 1,5v. sitten, jolloin todettiin että johtoradan polttaminen oli liian suuri riski ku se oli vaikeassa paikassa. Jos polttaminen olis epäonnistunu olis pitäny laittaa tahdistin.
Vuoden verran siitä sitten elettiin eteenpäin kohtausten kanssa ja ajattelin ettei siitä tuu mitään, sitten soitin mun kardiologille turkuun että haluun ottaa sen riskin ja kokeilla. Leikkaus meni ihan hyvin ja luultiin että se onnistu, mutta kk päästä kohtaukset kuitenki palas ja sain seuraavan leikkausajan jo parin viikon päähän.
Nyt kolmannesta leikkauksesta on vähän alle puol vuotta ja asian pitäis olla nyt kunnossa:) Heti kun tää asia hoidettiin kuntoon alko mulle tulle erityyppisiä rytmihäiriöitä, jotka ei johdu siitä.. Sitä asiaa aletaan varmaan seuraavaksi selvittämään, mutta se on jo eri juttu..
Kuitenki teille jotka luette tän ni pitäkää huoli oikeuksistanne saada hoitoa, koska helpointa on korjata tää asia leikkauksella, eikä lääkkeillä.
Tiedän että ne tykytyskohtaukset on tosi inhottavia, koska mullaki on monta kertaa sen päivän urheilut loppunu siihen.. Mutta oon elävä esimerkki siitä että kolmas kerta toden sanoo ja pitää vaan jaksaa yrittää:) - minä vain
larppalarppa kirjoitti:
kärsin tästä ongelmasta n. 5 vuotta (oon 18v.), mutta nyt se on vihdoin ohi. Kohtausten aikana mulla nousi syke aina johonkin 240lyöntiä/min. paikkeille ja mulla on muutenkin urheillessa tosi korkea syke (210 useimmiten nopeatempoisissa palloilulajeissa). Tää sykkeen korkeus välillä masentaa kun joutuu periaatteessa tekemään enemmän kun muut samaan tulokseen, mutta silti en oo luovuttanut ja tälläkin hetkellä luen liikuntatieteellisen pääsykokeisiin! Älkää vaan antako sen häiritä teitä.:)
Mulla todettiin sydämessä ylimääräinen synnynnäinen johtorata, jota pitkin sähköimpulssit kohtausten aikana kulki. Niitä kohtauksia tuli urheillessa n.4 kertaa kuukaudessa. Ja just se että ne tuli urheillessa haittas mua, koska urheilu on mulle niin tärkeetä. Lääkäri sano ettei missään nimessä aleta tätä hoitamaan lääkkeillä koska oon niin nuori, vaan kannattaa mennä leikkaukseen.
Leikkauksessä kävin ensimmäisen kerran 1,5v. sitten, jolloin todettiin että johtoradan polttaminen oli liian suuri riski ku se oli vaikeassa paikassa. Jos polttaminen olis epäonnistunu olis pitäny laittaa tahdistin.
Vuoden verran siitä sitten elettiin eteenpäin kohtausten kanssa ja ajattelin ettei siitä tuu mitään, sitten soitin mun kardiologille turkuun että haluun ottaa sen riskin ja kokeilla. Leikkaus meni ihan hyvin ja luultiin että se onnistu, mutta kk päästä kohtaukset kuitenki palas ja sain seuraavan leikkausajan jo parin viikon päähän.
Nyt kolmannesta leikkauksesta on vähän alle puol vuotta ja asian pitäis olla nyt kunnossa:) Heti kun tää asia hoidettiin kuntoon alko mulle tulle erityyppisiä rytmihäiriöitä, jotka ei johdu siitä.. Sitä asiaa aletaan varmaan seuraavaksi selvittämään, mutta se on jo eri juttu..
Kuitenki teille jotka luette tän ni pitäkää huoli oikeuksistanne saada hoitoa, koska helpointa on korjata tää asia leikkauksella, eikä lääkkeillä.
Tiedän että ne tykytyskohtaukset on tosi inhottavia, koska mullaki on monta kertaa sen päivän urheilut loppunu siihen.. Mutta oon elävä esimerkki siitä että kolmas kerta toden sanoo ja pitää vaan jaksaa yrittää:)Heips! Mulla todettiin 14-vuotiaana tämä Svt. Kohtauksia tulee noin kerran viikossa. Joskus vaan 5 sekuntia, joskus 2 tuntia kestäviä. Miten teiltä, joilla tämä sama vaiva, on tutkittu sitä? onko jotenkin kuvattu? Mulla todettiin synnynnäinen ylimääräinen johtorata sydämessä ilman mitää "ultraa" pelkkien perustutkimusten avulla. Kohtausta ei ole saatu EKG:lle eikä holterille,ei tietenkään silloin tule, kun pitäisi. En ole uskaltanut lähteä ablaatiohoitoon.. on kuitenkin riskejä.. aattelin että jos eläis vaan tän vaivan kanssa.. oon nyt 21.
- Anban
minä vain kirjoitti:
Heips! Mulla todettiin 14-vuotiaana tämä Svt. Kohtauksia tulee noin kerran viikossa. Joskus vaan 5 sekuntia, joskus 2 tuntia kestäviä. Miten teiltä, joilla tämä sama vaiva, on tutkittu sitä? onko jotenkin kuvattu? Mulla todettiin synnynnäinen ylimääräinen johtorata sydämessä ilman mitää "ultraa" pelkkien perustutkimusten avulla. Kohtausta ei ole saatu EKG:lle eikä holterille,ei tietenkään silloin tule, kun pitäisi. En ole uskaltanut lähteä ablaatiohoitoon.. on kuitenkin riskejä.. aattelin että jos eläis vaan tän vaivan kanssa.. oon nyt 21.
Suosittelen kuitenkin hoitoon hakeutumista. Vaikka toimenpide pelottaisikin, niin onnistuessaan se helpottaa elämää huomattavasti.
Itse olen nyt 27 ja minulle on tehty toimenpide vuosina 2002 ja 2006. Haluaisin tarkentaa, että katetriablaatiohan ei ole leikkaus, sillä siinä ei nukuteta eikä varsinaisesti leikata mitään. Nivusista laitetaan katetrien avulla "vaijerit", jotka ohjataan isoja verisuonia pitkin sydämeen. Toimenpiteessä poltetaan sydämen johtoratoja.
Johtoradat, joista rytmin lähteminen väärälle radalle johtuu, voivat kuitenkin kasvaa takaisin. Itsellänihän kävi näin ja siksi toimenpide uusittiin.
Minulla kesti useampia vuosia, ennen kuin pääsin kardiologille asti. Ensimmäiset oireet tulivat n. 16-vuotiaana, mutta kestivät vain muutamia minuutteja. Kukaan lääkäri ei ottanut tosissaan, kun kerroin omituisista tuntemuksista. Parin vuoden päästä eräs pätevä lääkäri neuvoi, että seuraavan kerran kohtauksen tullessa soita ambulanssi, niin saadaan kohtauksesta sydänfilmi. Sen jälkeen homma lähti rullaamaan ja pääsin tutkimuksiin.
Olen ollut ambulanssissa varmaa toistakymmentä kertaa, sillä kohtaukset ovat olleet rajuja (syke 250) ja lääkärin ohjeen mukaan aina kuuluisi soittaa ambulanssi, jos tuntuu että taju meinaa mennä.
Ei kannata ottaa riskejä sydänjuttuihin liittyen :) - no joo.. :)
minä vain kirjoitti:
Heips! Mulla todettiin 14-vuotiaana tämä Svt. Kohtauksia tulee noin kerran viikossa. Joskus vaan 5 sekuntia, joskus 2 tuntia kestäviä. Miten teiltä, joilla tämä sama vaiva, on tutkittu sitä? onko jotenkin kuvattu? Mulla todettiin synnynnäinen ylimääräinen johtorata sydämessä ilman mitää "ultraa" pelkkien perustutkimusten avulla. Kohtausta ei ole saatu EKG:lle eikä holterille,ei tietenkään silloin tule, kun pitäisi. En ole uskaltanut lähteä ablaatiohoitoon.. on kuitenkin riskejä.. aattelin että jos eläis vaan tän vaivan kanssa.. oon nyt 21.
mullakaan ei saatu sitä filmille, mutta menin siihen ablaatiohoitoon ja kolmannen leikkauksen jälkeen kaikki oli kunnossa:) nyt oon ollu vuoden verran ilman kohtauksia ja suosittelen kyllä leikkaukseen menemistä! :) lääkärit siellä tietää mitä tekee ja se on niille niin rutiinia..
- 17-vuotias tyttö
larppalarppa kirjoitti:
kärsin tästä ongelmasta n. 5 vuotta (oon 18v.), mutta nyt se on vihdoin ohi. Kohtausten aikana mulla nousi syke aina johonkin 240lyöntiä/min. paikkeille ja mulla on muutenkin urheillessa tosi korkea syke (210 useimmiten nopeatempoisissa palloilulajeissa). Tää sykkeen korkeus välillä masentaa kun joutuu periaatteessa tekemään enemmän kun muut samaan tulokseen, mutta silti en oo luovuttanut ja tälläkin hetkellä luen liikuntatieteellisen pääsykokeisiin! Älkää vaan antako sen häiritä teitä.:)
Mulla todettiin sydämessä ylimääräinen synnynnäinen johtorata, jota pitkin sähköimpulssit kohtausten aikana kulki. Niitä kohtauksia tuli urheillessa n.4 kertaa kuukaudessa. Ja just se että ne tuli urheillessa haittas mua, koska urheilu on mulle niin tärkeetä. Lääkäri sano ettei missään nimessä aleta tätä hoitamaan lääkkeillä koska oon niin nuori, vaan kannattaa mennä leikkaukseen.
Leikkauksessä kävin ensimmäisen kerran 1,5v. sitten, jolloin todettiin että johtoradan polttaminen oli liian suuri riski ku se oli vaikeassa paikassa. Jos polttaminen olis epäonnistunu olis pitäny laittaa tahdistin.
Vuoden verran siitä sitten elettiin eteenpäin kohtausten kanssa ja ajattelin ettei siitä tuu mitään, sitten soitin mun kardiologille turkuun että haluun ottaa sen riskin ja kokeilla. Leikkaus meni ihan hyvin ja luultiin että se onnistu, mutta kk päästä kohtaukset kuitenki palas ja sain seuraavan leikkausajan jo parin viikon päähän.
Nyt kolmannesta leikkauksesta on vähän alle puol vuotta ja asian pitäis olla nyt kunnossa:) Heti kun tää asia hoidettiin kuntoon alko mulle tulle erityyppisiä rytmihäiriöitä, jotka ei johdu siitä.. Sitä asiaa aletaan varmaan seuraavaksi selvittämään, mutta se on jo eri juttu..
Kuitenki teille jotka luette tän ni pitäkää huoli oikeuksistanne saada hoitoa, koska helpointa on korjata tää asia leikkauksella, eikä lääkkeillä.
Tiedän että ne tykytyskohtaukset on tosi inhottavia, koska mullaki on monta kertaa sen päivän urheilut loppunu siihen.. Mutta oon elävä esimerkki siitä että kolmas kerta toden sanoo ja pitää vaan jaksaa yrittää:)Itselläni löytyi samanlainen ongelma kuin sinulla, ensin elektrofysiologinen tutkimus ja sen jälkeen carto, jossa selvisi että rytmihäiriöni (SVT) aiheuttava johtorata on liian lähellä omaa johtorataani, sekä rytmi kulkee minulla jotenkin väärinpäin. Lääkärin lopputulos olikin se että johtorataa ei poltettu epäonnistumisen pelossa, jonka myötä minulle olisi pitänyt laittaa tahdistin. Sanoi kuitenkin että jos vanhempana rytmihäiriöt muuttuvat vaarallisiksi tai erittäin häiritseviksi niin riski voitaisiin ottaa.
Olen kärsinyt rytmihäiriöstä koko elämäni n. 4-vuotiaasta asti (nyt 17-vuotias) ja nykyään lääkityksellä yritetään ne pitää kurissa. Siitä huolimatta rytmihäiriöitä tulee pienestäkin rasituksesta. Syke nousee pienestäkin liikkeestä ja parhaimmillaan on saatu takykardiassa 229/min, tällöin pyöräilin normaalia matkaa kouluun ja en itse edes melkein huomannut koko rytmihäiriötä.
Olisi ihanaa päästä vihdoinkin rytmihäiriöistä eroon kokonaan, sillä ne vaivaavat jokapäiväistä elämääni ja uusien urheilulajien aloittaminen pelottaa. Lenkkeileminenkään ei tunnu onnistuvan näillä pulsseilla, kun veto loppuu heti 100 metrin jälkeen. En kuitenkaan vielä haluaisi riskeerata ja kokeilla onneani ablaatiossa, jos se sitten menisikin pieleen. Ehkä vielä jonain päivänä voisin päästä näistä sitten kokonaan eroon, viimeistään uskallukseni ja lääkärin suostumuksen myötä. On todella hienoa kuulla että sinä olet uskaltanut ottaa sen riskin ja että kaikki sujui sinulla hyvin :)
- Cetra
Minulla on olut vuoden alusta rytmihäiriöitä, jotka tekevät kuristavan tunteen kaulalle.Minulla on myös migreeniä, pulssi on välillä on ollut yli 200 levossa. Minulle aloitettiin pari kuukautta sitten beetasalpaajalääkitys, jota otan joka päivä. Lääke on hyvin siedetty ja turvallinen. Lääkitys on pitänyt hyvin rytmihäiriöt kurissa sekä migreenikohtaukset. Lääkityksestä huolimatta sain taas tykytyskohtauksen, joka saatiin kuin saatiinkin sydänfilmille. Siinä näkyi supraventikulaarinen takykardia. Nämä ovat sinällään vaarattomia, joskin inhottavan tuntuisia. Jos näitä tulee toistuvasti, luultavasti pitää käydä kardiologin puheilla. cetra 33v.
- Neiticroo
Sama täälä.. 18 vuotias ja todettu nyt tälläinen.
Tiedättekö voiko tämän sairauden kanssa lähteä ulkomaille? lentää lentokoneella? - ......
Neiticroo kirjoitti:
Sama täälä.. 18 vuotias ja todettu nyt tälläinen.
Tiedättekö voiko tämän sairauden kanssa lähteä ulkomaille? lentää lentokoneella?Ensin hoidettiin lähes puolivuotta paniikkihäiriönä, mutta nyt alkuvuodesta todettiin tämä SVT. Tuntuu, että asiallista hoitoa ja tietoa sairaudesta oli ainakin minun hyvin vaikea saada. Lääkäri vain kertoi minulle sairauden nimen ja sanoi, että hoidetaan yleensä samoilla beetasalpaajilla, joita minulla jo oli. Kotona sai sitten googlettaa ja kysellä foorumeilla minkälaisesta sairaudesta oli tarkemmin kyse, onko vaarallinen, mistä johtuu jne. Minäkin 18v.
Olisikin kiva, jos joku samaa sairastava voisi kertoa kokemuksista sairauden kanssa elämisestä. Uskaltaako juuri lentää lentokoneella tai mennä muutenkin paikkoihin, joista ei pääse nopeasti sairaalaan yms. Entä pystyttekö harrastamaan liikuntaa normaalisti? - matkustamisesta
...... kirjoitti:
Ensin hoidettiin lähes puolivuotta paniikkihäiriönä, mutta nyt alkuvuodesta todettiin tämä SVT. Tuntuu, että asiallista hoitoa ja tietoa sairaudesta oli ainakin minun hyvin vaikea saada. Lääkäri vain kertoi minulle sairauden nimen ja sanoi, että hoidetaan yleensä samoilla beetasalpaajilla, joita minulla jo oli. Kotona sai sitten googlettaa ja kysellä foorumeilla minkälaisesta sairaudesta oli tarkemmin kyse, onko vaarallinen, mistä johtuu jne. Minäkin 18v.
Olisikin kiva, jos joku samaa sairastava voisi kertoa kokemuksista sairauden kanssa elämisestä. Uskaltaako juuri lentää lentokoneella tai mennä muutenkin paikkoihin, joista ei pääse nopeasti sairaalaan yms. Entä pystyttekö harrastamaan liikuntaa normaalisti?Minulla kohtauksen laukaisevat liikkuessa helpoiten tietyt lajit / liikkeet (esim. lyönti- tai ponnistusliikkeet pallopeleissä). Välttelen niitä, mutta muuten harrastan liikuntaa aktiivisesti. Pyöräilen, käyn salilla, kävelen ja lenkkeilen – näissä lajeissa ei useinkaan ole palloilulajeihin verrattavissa olevia äkillisiä liikkeitä, jotka ovat minulle ikävimpiä. Ei SVT sinänsä mitään estä. Omalla kohdallani lääkäri on esim. todennut, että voisin harrastaa palloilulajejakin (pidän niistä kovasti…), koska jos jotain sattuu, on apu lähellä. Jos huomaa, että jokin tietty asia laukaisee kohtauksen, voi miettiä, miten sen kanssa toimii. Kannattaa vain koettaa elää niin, ettei anna vaivan liikaa häiritä (tätä tolkuttelen itselleni aina silloin tällöin).
SVT:n kanssa voi matkustaa – SVT on ihan tunnettu vaiva eli sitä osataan maailmalla kyllä hoitaa, jos tarve tulee. Itse olen lentänyt lentokoneella ja matkustellut, vaikka SVT:n omaankin ja samaan on kannustanut lääkärikin. Saattaisin olla mentaalitasolla hiukan vapaampi tulemaan ja menemään ilman SVT:tä, mutta toisaalta… Yhdellä yhtä ja toisella toista. Toivon, ettei kohtausta tule ja jos tulee, luotan siihen, että apua löytyy. Matkavakuutus kannattaa olla kaiken varalta, mutta sehän kannattaa olla, vaikkei mitään SVT:tä olisikaan. - SVT
matkustamisesta kirjoitti:
Minulla kohtauksen laukaisevat liikkuessa helpoiten tietyt lajit / liikkeet (esim. lyönti- tai ponnistusliikkeet pallopeleissä). Välttelen niitä, mutta muuten harrastan liikuntaa aktiivisesti. Pyöräilen, käyn salilla, kävelen ja lenkkeilen – näissä lajeissa ei useinkaan ole palloilulajeihin verrattavissa olevia äkillisiä liikkeitä, jotka ovat minulle ikävimpiä. Ei SVT sinänsä mitään estä. Omalla kohdallani lääkäri on esim. todennut, että voisin harrastaa palloilulajejakin (pidän niistä kovasti…), koska jos jotain sattuu, on apu lähellä. Jos huomaa, että jokin tietty asia laukaisee kohtauksen, voi miettiä, miten sen kanssa toimii. Kannattaa vain koettaa elää niin, ettei anna vaivan liikaa häiritä (tätä tolkuttelen itselleni aina silloin tällöin).
SVT:n kanssa voi matkustaa – SVT on ihan tunnettu vaiva eli sitä osataan maailmalla kyllä hoitaa, jos tarve tulee. Itse olen lentänyt lentokoneella ja matkustellut, vaikka SVT:n omaankin ja samaan on kannustanut lääkärikin. Saattaisin olla mentaalitasolla hiukan vapaampi tulemaan ja menemään ilman SVT:tä, mutta toisaalta… Yhdellä yhtä ja toisella toista. Toivon, ettei kohtausta tule ja jos tulee, luotan siihen, että apua löytyy. Matkavakuutus kannattaa olla kaiken varalta, mutta sehän kannattaa olla, vaikkei mitään SVT:tä olisikaan.Minulla on ollut SVT-kohtauksia 8-vuotiaasta saakka, nyt olen 32-v. Niiden luonnetta on ollut vaikea ennustaa, muistan nuorempana kohtausten pysyneen poissa joskus muutaman vuodenkin! Toisinaan, kuten raskausaikana ja viime syksynä, oli vaiheita jolloin tykytyksiä tuli useita viikossa.
Kävin kardiologilla viimeksi viime joulukuussa, ja hän määräsi Orloc-nimisen beetasalpaajan hyvin pienellä annoksella (2,5 mg= puolikas tabletti) päivittäin estolääkitykseksi. Sen jälkeen meni puoli vuotta ilman minkäänlaisia rytmihäiriöitä! Pari päivää sitten sain SVT-kohtauksen (varmaankin juhannuksen valvomisen seurauksena), mutta Orlocin ansiosta se oli hyvin lievä ja meni parissa minuutissa ohi. Suosittelen siis lämpimästi tämän lääkkeen kokeilua! Minulle ei ole aiheutunut siitä mitään sivuvaikutuksia.
Olettehan myös tietoisia tekniikoista joilla kohtauksen saa useimmiten katkaistua? Itselläni toimii tuo hengityksen pidätys ja "puhallus" suljettuja hengitysteitä vasten aina. Saan siis itse lopetettua 100% kohtauksista.
Lisätietoja saa lääkäriltä ja netistä googlettamalla "valsalva maneuver".
Tsemppiä kaikille! - 69 v
...... kirjoitti:
Ensin hoidettiin lähes puolivuotta paniikkihäiriönä, mutta nyt alkuvuodesta todettiin tämä SVT. Tuntuu, että asiallista hoitoa ja tietoa sairaudesta oli ainakin minun hyvin vaikea saada. Lääkäri vain kertoi minulle sairauden nimen ja sanoi, että hoidetaan yleensä samoilla beetasalpaajilla, joita minulla jo oli. Kotona sai sitten googlettaa ja kysellä foorumeilla minkälaisesta sairaudesta oli tarkemmin kyse, onko vaarallinen, mistä johtuu jne. Minäkin 18v.
Olisikin kiva, jos joku samaa sairastava voisi kertoa kokemuksista sairauden kanssa elämisestä. Uskaltaako juuri lentää lentokoneella tai mennä muutenkin paikkoihin, joista ei pääse nopeasti sairaalaan yms. Entä pystyttekö harrastamaan liikuntaa normaalisti?Ennen "vaarallisia paikkoja" kuten esim. lentomatka, kalastus, katonkorjaus, vilkas liikenne, olen ottanut betasalpaajaa, joka estää aika hyvin kohtaukset. Lentokoneissa on hyvät lääkevarastot ja monesti lääkärikin matkustajien joukossa.
Tehtiin juuri toissapäivänä kadetriablaatio onnistuneesti. Tosin "polttotehoa" rajoitettiin koska eteiskammiorata oli lähellä.
Terveyskeskuslääkäri ei pitänyt k-ablaatiota tarpeellisena, joten menin yksityisen kardiologin vastaanotolle mukanani 2kk- mittainen seuranta verenpaineesta ja rytmihäiriöistä. Kardiologi lähetti lausunnon kotipaikkakunnan keskussairaalaan ja asia etenikin sitten vauhdilla.
Iäkkäillä voi olla sydämen vajaatoimintaa, silloin SVT:n esiintyminen on vaarallista. - ..........
...... kirjoitti:
Ensin hoidettiin lähes puolivuotta paniikkihäiriönä, mutta nyt alkuvuodesta todettiin tämä SVT. Tuntuu, että asiallista hoitoa ja tietoa sairaudesta oli ainakin minun hyvin vaikea saada. Lääkäri vain kertoi minulle sairauden nimen ja sanoi, että hoidetaan yleensä samoilla beetasalpaajilla, joita minulla jo oli. Kotona sai sitten googlettaa ja kysellä foorumeilla minkälaisesta sairaudesta oli tarkemmin kyse, onko vaarallinen, mistä johtuu jne. Minäkin 18v.
Olisikin kiva, jos joku samaa sairastava voisi kertoa kokemuksista sairauden kanssa elämisestä. Uskaltaako juuri lentää lentokoneella tai mennä muutenkin paikkoihin, joista ei pääse nopeasti sairaalaan yms. Entä pystyttekö harrastamaan liikuntaa normaalisti?Oon pystyny matkustaa ihan hyvin ekan kerran ku tuli tykytys lähdin jo seuraavana päivänä lentokoneel ulkomaille. Liikuntaakin voi harrastaa, tosin jos syöt beettasalpaajaa ja olet joku huippu urheilija esim. pikajuoksija voi suoritukset jäädä hieman huonommiks. Svt:hän ei ole sinäänsä vaarallinen joten matkustaminen ei haittaa siitä tuleva huono olo voi olla ikävä mutta ei siihen kuole. Mulla on kestänyt tykytys kohtaus koko päivänkin kun ei vielä tiedetty mikä mua vaivaa ja ei mulle mitään oo käyny. Jos matkustat hankkiudut vaa heti sairaalaa ku mahollist mut matkustamista kannata pelätä. (:
- :)
Olen 15 vuotia ja minulla on todettu svt.
Alussa se ei vaikuttanut elämääni paljoakaan. Pulssi nousi vain harvoin (yli 200).
Nyt se on alkanut vaivata useammin ja välilllä joudun joka viikko viettämään ainaki yhden yön sairaalassa. Odotan leikkaukseen joka ei kuulemma ole paha toimenpide eikä mua oikeastaan pelota yhtään.
Olen kerran pyörtynyt kohtauksen aikana.
Ei svt ole paha asia ja se on aika yleinen, mutta jos se tosiaan vaivaa usein niin kannattaa mennä leikkaukseen.
Svt minulla todettiin muutama vuosi takaperin.- Anon2342
Öh...Itsetyydyttäessäni, tunnen loppuvaiheilla usein ikäviä sydämen muljahduksia. Lyöntejä saattaa tulla kaksi ihan peräjälkeen, jonka jälkeen on taas pidempi tauko. Syke nousee sitten melko korkeaksi ja hakkaa aikas voimakkaasti. Täytyy aina hommat lopettaa siihen, kun pelkää jotain kohtausta. Kellään samanlaista oiretta?
- täällä myös
Anon2342 kirjoitti:
Öh...Itsetyydyttäessäni, tunnen loppuvaiheilla usein ikäviä sydämen muljahduksia. Lyöntejä saattaa tulla kaksi ihan peräjälkeen, jonka jälkeen on taas pidempi tauko. Syke nousee sitten melko korkeaksi ja hakkaa aikas voimakkaasti. Täytyy aina hommat lopettaa siihen, kun pelkää jotain kohtausta. Kellään samanlaista oiretta?
itsellä todettu stv noin1,5 vuotta sitten.sydän tutkittu,ultra ja kaikukuvaus tehty,rasitustesti tehty,olivat minun ymmärryksen mukaan normaaleja,ei löytynyt mitään erikoista.eka flimmeri tuli toukokuussa,rytmi saatiin lääkkeellä kohdalleen.jos uusiutuu eteisvärinä niin aloitetaan Tampocor-estolääkitys.tykytys tulee työpäivän jälkeen yleensä yöllä nukkumaaan alkaessa.krapulaa pyrin välttämään.sinänsä pelottavaa,propral auttaa tykytykseen puolessa tunnissa.muuten syön emcorcon 5mg päivittäin rytmihäiriön ehkäisyyn-muuuta lääkitystä ei ole.sydänfilmi otettu usein.normaali on ollut-eli eläppä tässä sitten normaalia elämää ja käy töissä...olen 47.vuotias nainen...jaksamista muillekkin...
- hemppax
Terve! oon ite sm-tason urheilija lentopallossa ja mulla on näitä kohtauksia ollu jo 10 vuotta vain pelatessa.. Usein alkaa lyönti tai torjunta ponnistuksessa.. EI oo koskaan todettu diagnoosissa mutta oireet on kyllä ihan selvät.. Pulssin äkillinen nousu, ja sitten saan sen laskemaan hengittelemällä rauhallisesti käsiin.. Oikeastaan tajusin vasta nyt palstaa lukiessa mikä vaivaa.. Se on vaikuttanut välillä ratkaisevasti suoritustasoon tärkeissäkin peleissä.. Pitänee huomenna ottaa lääkäriin yhteyttä jos tälle vois vaikka jotain tehdä!! Sen verran vielä että mulla kohtaus kestää just sen verran ku jatkan liikkumista.. Heti ku pääsen istumaan ja hengittelemään se loppuu.. Kiitos kaikille palstalaisille, ehkä tälläkin kaverilla on toivoa mukavammista harjoitus/peli hetkistä:)
- sydänsuruja
mukavaa että jotain hyötyä jollekkin OIKEISTA tiedoista,on välillä tämän foorumin jutut niin syvältä...
minä oon kans ollu ihan perusterve siihen asti kun näitä rupes ilmenee pari vuotta sitten.en ole urheilija mutta harrastan liikuntaa,lenkkiä,salia ym.säännöllisesti ja työni on pelkkää kävelyä koska olen tarjoilija ollut koko elämäni!rasituksessa tykytyksiä ei tule,testikin tehty,ei sepelvaltimotautia!painoindeksi normaalin rajoissa,sukurasitusta on kyllä riittävästi joka lienee syy (tai siis positiivinen seuraus)että tutkimuksiin pääsin vauhdilla kiitos TAYS!!
kyllä tän kans menee JOS ei pahene....
- lallatilaa
Heippa! Mulla ensimmäiset rytmihäiriöt alkoi jo joskus 10-vuotiaana. Ylä-aste ikäsenä todettiin sitten tämä SVT. Olen nyt 18v. Tykytyskohtaukset tulee yleensä silloin, jos joku päivän perustarpeista on vinksallaan, eli jos on nukkunut huonosti, syönyt huonosti, on stressiä jne...
Mun kohtaukset on kestäny tähän mennessä maksimissaan sen 10min. Kuulostaa hurjalta, että joillakin jopa tunteja! Mitään lääkkeitä en siihen syö eikä leikkaukset oo käyny mielessäkään, sillä tosi hyvin oon pärjännyt tämän kanssa =) Rytmihäiriötä ilmenee kuitenkin suht harvoin, riippuen aivan kaikesta.. joskus on voinut olla jopa vuosikin väliä, mutta joskus taas viikon päästä tulee uusi.
Kylmää vettä kannattaa juoda, sillä se vähän ´säikäyttää´sydäntä. Koitan myös aina yskiä ja hengitellä rauhallisesti, niin kyllä se siitä sitten. Joskus voi auttaa, jos ensin pidättää hetken hengitystä ja sen jälkeen yskäisee kovasti!
SVT:n takia en oo ikinä joutunu jättämään reissuja tai menemisiä väliin! Lentokoneella en oo ikinä lentänyt, mutta kyllä tuttuni, joilla on samantyylistä vaivaa! Kannattaa kysyä varmistus lääkäriltä, mutta omia mahdollisia lentelyjä en anna sen haitata =)
Inhottava vaiva, mutta kyllä sen kanssa oppii elämään! Tsemppiä =)
ps. Näyttää, että viimeksi tähän on kirjoiteltu joskus 2009 -vuonna. Mutta ehkä joku vielä kaipaa jotakin tietoa =)- __onneton
Oliskohan mullakin tätä? Mulla ei kyllä koskaan oo kesätny kun korkeintaan kymmeniä sekunteja, mutta sen jälkeen on vähän pyörryttävä ja raskas olo.. oon pelänny, että tulee sydänkohtaus. Toisaalta mun mummo, joka on 75v, sanoo, että sillä on ollut samanlaista ja äidilläni myös. Siis sukuvika kun suksi ei luista?
Pelottavia kyllä ja nämä rytmihäiriöit saattaa mulal sitten laukaista paniikin ja ahdistuneisuuden. :/
Kävin lääkärilläkin, mutta meidän oma lääkäri ei edes kunnolla kuunnellut mikä on vaivana.. en mee sille enää toista kertaa, mutta en kyllä kuulemma pääse muullekaan lääkärille. :/ - 3:tta abl. odottaen
__onneton kirjoitti:
Oliskohan mullakin tätä? Mulla ei kyllä koskaan oo kesätny kun korkeintaan kymmeniä sekunteja, mutta sen jälkeen on vähän pyörryttävä ja raskas olo.. oon pelänny, että tulee sydänkohtaus. Toisaalta mun mummo, joka on 75v, sanoo, että sillä on ollut samanlaista ja äidilläni myös. Siis sukuvika kun suksi ei luista?
Pelottavia kyllä ja nämä rytmihäiriöit saattaa mulal sitten laukaista paniikin ja ahdistuneisuuden. :/
Kävin lääkärilläkin, mutta meidän oma lääkäri ei edes kunnolla kuunnellut mikä on vaivana.. en mee sille enää toista kertaa, mutta en kyllä kuulemma pääse muullekaan lääkärille. :/lääkäriä ottamaan edes sydänfilmi. Siitä näkee, jos jotain akuuttia olisi. Mulla tulee noita SVT:tä ja se johtuu juuri mun wpw-syndroomasta. Wpw löytyi tavallisesta sydänfilmistä, vaikka tykytyskohtausta ei sillä kerralla nauhalle tullutkaan.
Usein tykytykset ovat vaarattomia, mutta joskus niissä saattaa piillä suurentunut äkkikuoleman vaara. Sentakia on hyvä tutkituttaa itsensä osaavan lääkärin toimesta.
Itse olen nyt tietoinen suurentuneesta riskistä, mutta ei se elämääni hidasta. Olen kuitenkin kardiologin "valvonnan alla". - __onneton
3:tta abl. odottaen kirjoitti:
lääkäriä ottamaan edes sydänfilmi. Siitä näkee, jos jotain akuuttia olisi. Mulla tulee noita SVT:tä ja se johtuu juuri mun wpw-syndroomasta. Wpw löytyi tavallisesta sydänfilmistä, vaikka tykytyskohtausta ei sillä kerralla nauhalle tullutkaan.
Usein tykytykset ovat vaarattomia, mutta joskus niissä saattaa piillä suurentunut äkkikuoleman vaara. Sentakia on hyvä tutkituttaa itsensä osaavan lääkärin toimesta.
Itse olen nyt tietoinen suurentuneesta riskistä, mutta ei se elämääni hidasta. Olen kuitenkin kardiologin "valvonnan alla".Pitäis kyllä käydä vaikka seuraavan kerran päivystyksessä, kun tulee rytmihäiriö.
Mä olin kyllä reilu vuosi sitten leikkauksessa.. aattelis, että siinä olis huomattu jos jotain häikkää sydämessä olis?! - __onneton
__onneton kirjoitti:
Pitäis kyllä käydä vaikka seuraavan kerran päivystyksessä, kun tulee rytmihäiriö.
Mä olin kyllä reilu vuosi sitten leikkauksessa.. aattelis, että siinä olis huomattu jos jotain häikkää sydämessä olis?!Niin, en siis ollut missään sydänelikkauksessa vaan sappileikkauskessa, mutta sydäntähän ne siinäkin tarkkaili, kun nukutuksessa tehtiin..
- 3:tta abl. odottaen
__onneton kirjoitti:
Niin, en siis ollut missään sydänelikkauksessa vaan sappileikkauskessa, mutta sydäntähän ne siinäkin tarkkaili, kun nukutuksessa tehtiin..
välttämättä sano, vaikka näkevät jotain filmillä, jos kerran kaikki sujuu leikkauksen aikana hyvin (päällä olevasta rytmäristä kyllä kertovat). Minulla on ollut wpw koko ikäni ja delta-aallon on pitänyt näkyä, mutta ei kukaan ole asiasta maininnut, vaikka nukutuksessa olen ollut erinäisten toimenpiteiden takia.
Jos rytmihäiriösi pysyy yllä, mene ihmeessä päivystykseen sen kanssa ja vaadi heti ottamaan häiriö nauhalle.
Itse en ole päivystykseen lähtenyt, koska usein käy niin, että auton tärinä saattaa saada rytmärin loppumaan tai se loppuu viimeistään silloin, kun menen selälleni makaamaan. - __onneton
3:tta abl. odottaen kirjoitti:
välttämättä sano, vaikka näkevät jotain filmillä, jos kerran kaikki sujuu leikkauksen aikana hyvin (päällä olevasta rytmäristä kyllä kertovat). Minulla on ollut wpw koko ikäni ja delta-aallon on pitänyt näkyä, mutta ei kukaan ole asiasta maininnut, vaikka nukutuksessa olen ollut erinäisten toimenpiteiden takia.
Jos rytmihäiriösi pysyy yllä, mene ihmeessä päivystykseen sen kanssa ja vaadi heti ottamaan häiriö nauhalle.
Itse en ole päivystykseen lähtenyt, koska usein käy niin, että auton tärinä saattaa saada rytmärin loppumaan tai se loppuu viimeistään silloin, kun menen selälleni makaamaan.Pitää kyllä mennä päivystykseen, jos noita nyt alkaa tulla. Näitä on nyt siis ollut parina iltana, yhtenä yönä ja parin vuoden ajan ainakin n. kerran kk:ssa päivisin. En oo tosin tajunnu noita päiväjuttuja ennen kun nyt, kun tästä aloin lukemaan. Selvästi se on tämmöstä. Oon joskus sanonutkin miehelle, että kylläpä sydän lyö lujaa ! Tulee vähän huono olo noista ja pakko mennä maata vähäksi aikaa, että helpottaa.
Ja kun oikein muistia kaivelin, niin heräsin kolmannen lapsen odotus aikana pari kertaa siihen, että sydän hakkas lujaa ja ihmettelin vaan, että kuuluuko tämä raskauteen..
Oliskohan ongelma näkytynyt jo neljä vuotta sitten, jos jotain EKG:ssä näkyis.. mulla nimittäin silloin tutkittiin rytmihäiriöitä, otettiin sydänfilmiä pariinkiin otteeseen ja oli holterseuranta vuorokauden..
Onkohan tämä perinnöölistä? Nimittäin mun äidillä on samaa ja mummulla on kulemma kans, ollut ainakin sillon nuorempana. Ja epäilen vähän, että meidän eskarilaisellakin olis. Se joskus tulee ihmettelemään, kun "sydän lyö kovaa."
Rasittavaa, kun mä pakkaan ahdistua hirveästi tämmösistä jutuista. :/ - __onneton
__onneton kirjoitti:
Pitää kyllä mennä päivystykseen, jos noita nyt alkaa tulla. Näitä on nyt siis ollut parina iltana, yhtenä yönä ja parin vuoden ajan ainakin n. kerran kk:ssa päivisin. En oo tosin tajunnu noita päiväjuttuja ennen kun nyt, kun tästä aloin lukemaan. Selvästi se on tämmöstä. Oon joskus sanonutkin miehelle, että kylläpä sydän lyö lujaa ! Tulee vähän huono olo noista ja pakko mennä maata vähäksi aikaa, että helpottaa.
Ja kun oikein muistia kaivelin, niin heräsin kolmannen lapsen odotus aikana pari kertaa siihen, että sydän hakkas lujaa ja ihmettelin vaan, että kuuluuko tämä raskauteen..
Oliskohan ongelma näkytynyt jo neljä vuotta sitten, jos jotain EKG:ssä näkyis.. mulla nimittäin silloin tutkittiin rytmihäiriöitä, otettiin sydänfilmiä pariinkiin otteeseen ja oli holterseuranta vuorokauden..
Onkohan tämä perinnöölistä? Nimittäin mun äidillä on samaa ja mummulla on kulemma kans, ollut ainakin sillon nuorempana. Ja epäilen vähän, että meidän eskarilaisellakin olis. Se joskus tulee ihmettelemään, kun "sydän lyö kovaa."
Rasittavaa, kun mä pakkaan ahdistua hirveästi tämmösistä jutuista. :/Niin ja sydän ultrattiinkin, mutta tämä ei taida näkyä ultrassa vai?
- __onneton
__onneton kirjoitti:
Niin ja sydän ultrattiinkin, mutta tämä ei taida näkyä ultrassa vai?
Sehän olikin kolme vuotta sitten, kun kävin kaiken maailman testeissä eikä neljä vuotta.. oliskohan sillon jo sairaalan kardiologi (luulisin olevan kardiologi, kun tulkitsi sen holterin ja siinä näky vaan niitä "normaaleja" rytmäreitä ja sano ettei mitään hätää) huomannut, jos jotain ongelmaa tällä puolella olis.. tai siis että jos jotain delta(?) aaltoja olis?!
- 3:tta abl. odottaen
__onneton kirjoitti:
Sehän olikin kolme vuotta sitten, kun kävin kaiken maailman testeissä eikä neljä vuotta.. oliskohan sillon jo sairaalan kardiologi (luulisin olevan kardiologi, kun tulkitsi sen holterin ja siinä näky vaan niitä "normaaleja" rytmäreitä ja sano ettei mitään hätää) huomannut, jos jotain ongelmaa tällä puolella olis.. tai siis että jos jotain delta(?) aaltoja olis?!
kyllä kardiologi olisi nähnyt, jos sulla delta olisi näkynyt (tai jotain muuta).
Nyt otat ihan rauhassa.
Kun rytmäri seuraavan kerran tulee ja jos se pysyy yllä, mene päivystykseen ja pyydä ottaa sydänfilmi.
Jos lääkärit ovat sitä mieltä, että rytmärisi ovat ns. vaarattomia, mutta itse koet ne kiusallisiksi, niin pyydä ihmeessä lääkitystä niihin.
Pienikin annos betasalpaajaa saattaa auttaa. - __onneton
3:tta abl. odottaen kirjoitti:
kyllä kardiologi olisi nähnyt, jos sulla delta olisi näkynyt (tai jotain muuta).
Nyt otat ihan rauhassa.
Kun rytmäri seuraavan kerran tulee ja jos se pysyy yllä, mene päivystykseen ja pyydä ottaa sydänfilmi.
Jos lääkärit ovat sitä mieltä, että rytmärisi ovat ns. vaarattomia, mutta itse koet ne kiusallisiksi, niin pyydä ihmeessä lääkitystä niihin.
Pienikin annos betasalpaajaa saattaa auttaa.Paniikkinappula kiittää! :P :D
Tänään vein ylilääkärille pyynnön omalääkäri vaihdosta! sitten vois ihan rauhassa mennä lääkärille juttelemaan ongelmasta ja tietäis, että se otetaan tosissaan. :/ - tyttö turust
__onneton kirjoitti:
Paniikkinappula kiittää! :P :D
Tänään vein ylilääkärille pyynnön omalääkäri vaihdosta! sitten vois ihan rauhassa mennä lääkärille juttelemaan ongelmasta ja tietäis, että se otetaan tosissaan. :/SVT:läiset oletteko huomanneet lisätyn liikunnan vähentävän rytmiksiä. Meinaan, ettei tarttis käyttää mitään beetasalpaajaa tai leikkuuseen menosta puhumattakaan ?
- sydännainen
Liikunta auttaa varmasti vahvistaen sydänlihasta kohtuudella nautittuna.
Onko ketään, jolla beetasalpaaja olisi huonontanut svt-johtumishäiriötä ? Sairas-sinus-oireyhtymähän on kontraindisoitu= ei saa käyttää beetasalpaajan käytössä ? - israelilainen
Moi.
Tässä 25 vuotias mies jolla epäillään SVT-häiriötä.
Ensimmäinen kohtaus tuli joskus 12 vuotiaana, sen jälkeen oli taukko joku 4 vuotta kunnes ne alkoi kunnolla.. Niiden takia olen käynyt päivystyksessä monia kertoja myös erikoissydänlääkärillä mutta ne väitää että kaikki on OK, ja että voin elää ihan normaalisti.. näiden lisäksi tuli unihalvauksia, migreeniä, jatkuva kusihätä.. Olen huomanut että ne tulee sen jälkeen kun olen nukkunut liikaa, syönyt paljon, juonut kahvia, itsetyydytänyt ja lukenut kirjaa.. aika outo mutta mun kohdalla on tämmönen.. - tykytyky
täällä 28v jolla svt ja leikattu 2kertaa ei niin upealla tuloksella ja kolmas leikkaus tulossa.
beettasalpaajilla pysyy kurissa - tötsä
Kuvailette kaikki kohtauksia! Niin minkälaisia ne kohtaukset sitten on ? :)
- zydyyy
Sydän hakkaa yli kahtasataa, pyrkii ulos rinnasta. Siltä se tuntuu ja siltä se näyttää. Jos makaat lattialla, saattaa pyrkiä ulos myös selän puolelta tai kurkusta :) Voimattomat kädet ja jalat, vanne puristaa päätä. Naama valkoinen ja huono olo. Sit ku loppuu, loppuu ku seinään. Rytmi on joko oikea tai sitten se on väärä. Välimallia ei ole. Sykemittari näyttää 230, mut tolla ei ole mitään tekemistä normisykkeen kanssa. Kohtauksen loputtua syke on hetkessä normaali.
- kivuliaskin__
tötsä on varmaan vain provo...
- inr
adalat oros ,ehkä aiheutti eteivärinän ja epäsäännölisen rytmin. tiedä häntä ,mutta epäilen vahvasti. onko muilla kokemusta vastaavasta.
- SVT-potilas
Olen 18-vuotias ja kysynkin, että mikä ihmisillä on niin hankala tajuta, että voi nuorillakin olla sydänongelmia?!
Mulle tehtiin katetriablaatio 17.10.-12
Mun operaatiossa lääkäri ei kysynyt minulta kertaakaan, esim. "Tuntuuko tutulta?" vaan hän käänteli nappuloita jostakin laitteesta ja mumisi itsekseen. Oikealla puolellani, suunnilleen kyljen kohdalla oli muovinen sermi aivan kuin tarkoitukseni ei olisi nähdä toista lääkäriä (jota siellä varmana oli). Sairaanhoitaja kyseli ajoittain "Miltä tuntuu?" ja vastasin niihin.
Ahdistus tuli tutuksi, kun tuntui ei henki juuri kulkenut ja sainkin lääkkeen antamisen jälkeen hyvin henkeä. Lääke pistettiin kanyylin kautta suoraan suoneen. En tiedä mitä minulle hieman sen jälkeen tehtiin, mutta tuntui kuin oikea puoli olisi ikään kuin "tärähtänyt" irti alustalta, jossa makasin. Olo oli hyvin yksinäinen, kun lääkäri ei juuri puhunut minulle vaan laitteelle ja hoitajakin jutusteli muiden kanssa.
Voiko tätä kutsua vielä inhimilliseksi? Operaatiossani lääkäri ei kertaakaan kysynyt mitään, sairaanhoitajakin vain voinnista. Ei mitään sydämen tuntemuksista. Lääkäri mumisi laitteille, selkä minuun, potilaaseen päin.
VOIKO SVT:TÄ LÖYTYÄ PUOLESSA TUNNISSA ?
MIHIN KATOSI POTILAAN TUNTEMUKSIEN KYSYMINEN ?
Päijät-Hämeen Keskussairaala on ihan ala-arvoinen.- tykyttelijä
Hei sinä phks:ssä ablaatiossa käynyt! Olen itse myös menossa samaan toimenpiteeseen ja samaan paikkaan ja pelottaa kyllä melkoisesti koko juttu. Minulla on kyllä todettu ekg:n perusteella svt ja nyt kun vaiva on alkanut vaivaamaan useammin lääkäri oli sitä mieltä, että kannattaa kokeilla. Loppuivatko sinulta tykyttelyt nyt ablaation jälkeen ja miten muuten on sen jälkeen ollut olo? kiinnostaisi todellakin tietää kun itsellä se on edessä mahdollisesti jo vajaan kuukauden päästä!
- SVT-potilas
tykyttelijä kirjoitti:
Hei sinä phks:ssä ablaatiossa käynyt! Olen itse myös menossa samaan toimenpiteeseen ja samaan paikkaan ja pelottaa kyllä melkoisesti koko juttu. Minulla on kyllä todettu ekg:n perusteella svt ja nyt kun vaiva on alkanut vaivaamaan useammin lääkäri oli sitä mieltä, että kannattaa kokeilla. Loppuivatko sinulta tykyttelyt nyt ablaation jälkeen ja miten muuten on sen jälkeen ollut olo? kiinnostaisi todellakin tietää kun itsellä se on edessä mahdollisesti jo vajaan kuukauden päästä!
Minulla totesi erikoistunut lääkäri EKG:n perusteella, että mulla on SVT. Itse PHKS:n leikkaava lääkäri EI OLLUT nähnyt mun sydänkäyrää ennen leikkausta. Nyt kun ajattelen, niin tuntuu hakuammunnalta, että he eivät edes viitsineet kunnolla etsiä kun olen näin nuori. :( Että ne ei ota mua vakavasti. Seuranta-aika on vasta 3 kk:n päästä, minkä jälkeen ei mitään!!
Tykyttelyjä ei ole ollut 17.10 jälkeen, mutta kun toimenpiteessä ei löydetty sitä. Kuten edellisessä viestissä mainitsinkin, niin ne operoi vaan reilut puoli tuntia. Äidilläni sitä etsittiin puolitoista tuntia! :( Mä itse en henk.koht. luota PHKS:n hoitoon... Ei liene ihme, kun mulla on em. kokemuksia?
Olo on ollut muuten OK, mutta on ollut ajoittain huonoa oloa. Eniten kyrsivä asia on se, että joudun kärsii sekä haavakohdan kivuista että sydämen omituisista jutuista. Esim, tuntuu ettei se lyö iha pohjaan, tai vetää omia spurtteja. Nyt ei niitä ole ollut ablaation jälkeen, mutta meinaan ennen hoitoa olevia.
Eniten ihmetyttää se, että lääkäri operoi NÄKEMÄTTÄ sydänkäyrää ?
Toivottavasti sun leikkaus onnistuu! Tsemppiä sinulle. :) - tykyttelijä
SVT-potilas kirjoitti:
Minulla totesi erikoistunut lääkäri EKG:n perusteella, että mulla on SVT. Itse PHKS:n leikkaava lääkäri EI OLLUT nähnyt mun sydänkäyrää ennen leikkausta. Nyt kun ajattelen, niin tuntuu hakuammunnalta, että he eivät edes viitsineet kunnolla etsiä kun olen näin nuori. :( Että ne ei ota mua vakavasti. Seuranta-aika on vasta 3 kk:n päästä, minkä jälkeen ei mitään!!
Tykyttelyjä ei ole ollut 17.10 jälkeen, mutta kun toimenpiteessä ei löydetty sitä. Kuten edellisessä viestissä mainitsinkin, niin ne operoi vaan reilut puoli tuntia. Äidilläni sitä etsittiin puolitoista tuntia! :( Mä itse en henk.koht. luota PHKS:n hoitoon... Ei liene ihme, kun mulla on em. kokemuksia?
Olo on ollut muuten OK, mutta on ollut ajoittain huonoa oloa. Eniten kyrsivä asia on se, että joudun kärsii sekä haavakohdan kivuista että sydämen omituisista jutuista. Esim, tuntuu ettei se lyö iha pohjaan, tai vetää omia spurtteja. Nyt ei niitä ole ollut ablaation jälkeen, mutta meinaan ennen hoitoa olevia.
Eniten ihmetyttää se, että lääkäri operoi NÄKEMÄTTÄ sydänkäyrää ?
Toivottavasti sun leikkaus onnistuu! Tsemppiä sinulle. :)Kiitos kun vastasit! Täytyy todellakin toivoa, että kaikki menee hyvin ja löytävät jotain mitä korjata ja korjaavat sen sitten edes oikein...
No näistä lääkäreistä kun ei aina tiedä. Päksissähän pitäisi olla ihan huippulääkäri joka tekee näitä ablaatioita, että luulis osaavan...no toivottavasti sullakin selviää sitten jotain sillon 3kk:n päästä, että mitä seuraavaksi. Hyvä asiahan on ettei sulla ole niitä ongelmia enää ollut! Aika paljon olen näitä juttuja nyt lukenut ja niiden perusteellahan voi olla niin, että sulle ne tekee jossain vaiheessa uudestaan ablaation, jos se sitten löytyisi se ongelma. Kävikö se sun äitisi myös siellä päksissä ja miten sillä meni? - SVT-potilas
tykyttelijä kirjoitti:
Kiitos kun vastasit! Täytyy todellakin toivoa, että kaikki menee hyvin ja löytävät jotain mitä korjata ja korjaavat sen sitten edes oikein...
No näistä lääkäreistä kun ei aina tiedä. Päksissähän pitäisi olla ihan huippulääkäri joka tekee näitä ablaatioita, että luulis osaavan...no toivottavasti sullakin selviää sitten jotain sillon 3kk:n päästä, että mitä seuraavaksi. Hyvä asiahan on ettei sulla ole niitä ongelmia enää ollut! Aika paljon olen näitä juttuja nyt lukenut ja niiden perusteellahan voi olla niin, että sulle ne tekee jossain vaiheessa uudestaan ablaation, jos se sitten löytyisi se ongelma. Kävikö se sun äitisi myös siellä päksissä ja miten sillä meni?Näin myöhässä vastaan...
PHKS:ssä ei mun mielestä ole huippulääkäreitä, koska kun tapasin tässä viime viikolla toisen leikkaavista lääkäreistäni, puheet oli omituisia. Hän kehtasi vielä verrata mun ongelmia, että kun joillain on krooninen migreeni tai selkäkipu tai mahakipua, niin mun "sydämessä on vain sellainen tykyttelytaipumus" !! Onko SVT sama kuin krooninen migreeni ?! Mua ottaa pattiin tällainen!!
Ja äitini kävi Helsingin Meilahdessa. :)
Ei mua terkkulan lääkäri mihinkään leikkaukseen lähetä, hyvä kun juuri ja juuri suostui 2 pv holteriin! Ja sitten joudun tappelee lääkkeistä, jotka saan... Mutta en mä mitään lähetettä Meilahteen saa !! Ei kuulemma ole tarpeen! - ablaatiossa
Kauhun sekaisin tuntein luin kokemuksiasi toimenpiteestä kyseisessä sairaalassa sillä olin itse menossa sinne myös. Operaatio tehtiin eilen, kotiuduin tänään eikä mitään pahaa sanottavaa ole!
Hoito oli hyvää, sain lääkettä aina kun pyysin ja ilmankin niin mikään ei juuri sattunut. Lääkäri oli koko toimenpiteen ajan vieressäni ja selitti mitä tekee ja kyseli vointia. Samoin muutkin salissa olevat hoitajat. Itse toimenpide oli kyllä nopeasti ohi sillä rytmihäiriö saatiin käynnistymään helposti ja yksi polttokerta riitti, sen jälkeen häiriötä ei saatu enään käyntiin joten vaiva mitä todennäköisemmin jäi sinne.
Osastolla hoitajat kävivät huoneessa usein, mitattiin verenpainetta, tarjottiin lääkettä, ja seurattiin sydänkäyrää, mehua tuotiin vaikka syödä en vielä saanutkaan.
Ja kun kysyit voiko svt:tä löytää puolessa tunnissa, niin minulta se löytyi noin viidessä minuutissa, ja heti kun näytti siltä että vaiva oli korjattu niin toimenpide lopetettiin. Ei turhia pitkittele sitä. Minusta puolituntia olisi ollut pitkä aika tahdistaa ja etsiä sitä, mutta ei se tietysti kaikilla niin helposti tule esille, kuinka pitkään on hyvä jatkaa etsintää on varmasti tapauskohtaista ja lääkäri arvioi jokaisen kohdalla erikseen.
Mutta minun kokemukseni perusteella PHKS oli erittäin hyvää hoitoa kaikinpuolin!
- wpw
Minulla epäiltiin ensin svt.tä,sydänlääkäri kumminkin sanoi että minulla onkin wpw-syndroma.Täysin samat oireet kun svt.ssä ja ylimääräinen oikorata.
Minulle tehtiin kesällä ablaatio,joka toisaalta onnistui.Mutta sen jälkeen melkein heti minulla todettiin sinustakykardia (nopea rytmisyys) joten nyt syön joka päivä beetasalbaajia jatkuvaan nopea rytmisyyteen. 5kk meni ja sain kohtauksen,nyt joulukuussa uusi ablaatio.Itseäni kyllä hirvittää koko operaatio sillä mielestäni jonkin verran kivulias ja todella epämiellyttävä,silti aijon mennä sillä ei niin paha ettei sitä kestäisi. Nyt kuitenkin elämäni on aikalailla pysähdyksissä,sillä en pysty käymään töissä,urheilemaan ym ruumiillista tekemistä.Sillä hengästyn heti ja syke nousee,välillä myös joitain ihme "pamahduksia" tuntuu ikään kuin sydän yrittäisi käynnistää kohtausta. Kärsin tästä todella paljon silti yritän joka päivä elää vaikka kylläkin aika rajoitetusti,olen 20 vuotias tyttö.
Onko muilla samallaisesti? - Helpotti1
Onko kenelläkään tallessa nettiosoite SVT leikkauksesta. Muistan pari vuotta sitten nähneeni jossain ohjelmassa, olikohan Kiminkinen.
Ohjelman katsominen ennen toimenpidettä helpottaisi kummasti etukäteen nähtynä. - Helpotti1
Areenasta ei löydy mutta Youtubesta ablaatio tai ablation.
Itse näin Kiminkisen ohjelmassa enkä siis pelännyt lainkaan toimenpidettä. - ablaatiossa ollut
SVT leikkaus ei ole leikkaus.......vaan nivusista katetreilla suoniin.
Toimenpiteessä ei ole juuri muuta tuntoa kuin puudutuksen laitto nivuseen. - abaaltiossa ollut
Pelkäsin ablaatiota vuosia enkä mennyt siihen, kunnes sitten viime vuonna sain tarpeeksi rytmihäiriöstä, ja ei se toimenpide ollut lainkaan niin kamala ku pelkäsin,
Ainut kipu oli puudutuspiikeistä nivusiin ja sekin vain hetken.
Ei kannata pelätä, ja hoitaja ja lääkäri ovat koko ajan vieressä.) - tytsy9
Mulla oli SVT 9 vuotiaasta asti 22 vuotiaaks. Johtu ylimääräisestä johtoradasta joka poltettiin pois. Oireet oli tosi rajut enkä niiden kanssa olis pystynyt oleen loppu elämääni. En uskaltanut oikein ikinä lähtee kävellen mihinkään koska jos kohtaus tuli niin lepopulssi pomppas 260 krt/min, kaulavaltimoihin ja päähän rupes sattuun älyttömästi ja silmissä sumeni täysin. Ainoo miten niitten aikana pysty oleen oli makuu asento. Verenpaine laski sen verran alas ettei mittari pystynyt sitä enää mittaan. Leikkaus onnistu hyvin ja sen jälkeen ei ole varsinaisia rytmihäiriöitä tullut, välillä sydän yrittää lähtee pompottaan mutta ei ole siinä vielä ainakaan onnistunut :) Kaikkien kenen oireet on pahat niin kannattaa ehdottomasti harkita leikkaus hoitoa.
- kaako1
Hei ihanaa lukea tällaisia viestejä joissa kohtalotovereita!! tai näin ainakin oletan, koska lääkärini sanoi nyt kk sitten, että minulla voidaan epäillä tätä SVT:tä.
Olen kärsinyt kohta 5 vuoden ajan harvinaisista kohtauksista, joissa sydän tosiaan alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa ja se kestää vain minuutin pari. niin kovaa että alan yskimään koska en saa henkeä ja hakkaaminen tuntuu pienenä paineena rinnassa, varsinaista kipua ei kuitenkaan ole ollut. olen elänyt ongelman kanssa, koska se esiintyi vain kuukausien välein ja en osannut huolestua. viime vuonna aloin hoidattaa ja selvittää mikä tämä vaiva on, koska se lisääntyi viikottaiseksi ja joskus peräkkäisinä päivinä, joskus parikin kertaa päivässä. ja sitten taas parin kk:n väli. eli ikinä ei osannut kohtausta ennakoida tai itse laukaista.
kohtaukset tuli lähinnä kumartaessa. ikinä ei urheillessa tai juostessa. oikeastaan poikkeuksetta aina kun kumarruin eteen esim. ottamaan lattialta jotain. ensin minulle tehtiin sydänfilmi, mikä oli ok. veriarvot olleet aina ok. rekisteröintitutkimus EKG tms. tehtiin kans ja siitä löytyi sit tämä rytmihäiriö ja lääkäri epäili että olisi SVT. ja jos alkaisi enemmän mua häiritsemään, sitä voitaisiin katsoa lisää ja hoitaa. mutta nyt pitäisi vain koittaa hieroa kaulaa jne. elää sen kanssa. olen 24v. Hyvänlaatuinen ilmeisesti siis. Tehtiin mulle kans toi kilpirauhaskoe, mikä oli ok.
mutta on se kiva ku näin nuorena luulee sydämmensä pettävän :D syntyessä mulla oli sivuäääni, mutta se ei selitä tätä eikä siitä pidä huolestua, koska se on tosi yleistä. Moni lääkäri vain ihmetteli, miten minulla, nuorella ja aina sporttisella tytöllä voi olla jotain tämmöistä, tosi hämärää ja vaikeasti tutkittavaa. nyt pitäisi ostaa sykemittari niin tiedän paljonko syke on pahimmillaan. - rj92
Itselläni tämä vaiva, oireina sykkeen kohoaminen kuin sormia napsauttaisi ja loppuu samalla lailla. Hermostimulointi auttaa, esim. tooooodella syvästi keuhkot täyteen ilmaa ja antaa vielä käsillä painetta ja vagus-hermo stimuloituu ja kohtaus loppuu usein kuin seinään. Tässä hieman faktaa tuosta katetrihoidosta (opiskelijan tekemä työ):
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95006/SYVENTAVA-1393314806.pdf?sequence=1 - Aishu
Mulla on sydänsarkoidoosi,ja kerran käydessäni sydänfilmissä,laite oli kirjoittanut että sinusrytmin sekä satunnainen ennenaikaiset kammioyhdistelmät määrittelemätön kammiosisäisen johtumisen viive rajatapaus.Minulla rytmihäiriöt on niin nopeita,etten itse ehdi edes huomata niiden alkamista,kun tahdistin jo hoitaa...pelottavaa...aina saa pelätä ja aina on erillainen episodi!Nykytilanne on ihan hyvä,beetaslpaajaa ja liikuntaa päivittäin.
- äsvt
Kävin lääkärissä ja epäillään tätä svt:tä. Holteriin kuukausien jonotus, kun ei pidetä kiireellisenä eikä kuulemma välttämättä edes tarpeellisena mutta halusin sen silti.
Miten teillä muilla tiheälyöntisyys kääntyy normaaliksi rytmiksi? Mietin tuossa että kun itsellä usein tuo kohtaus loppuu sellaiseen kovempaan lyöntiin ja joskus niitä tulee kaksi-kolme ennen kuin syke normalisoituu. Että onkohan niin että sydän "kääntää" sykkeen normaaliksi noilla kovemmilla lyönneillä vai mitä ne on?
Jäi hiukan vaivaamaan vaikka yritin lääkärille selittää mutten oikein osannut ja kuitenkin piti vaarattomana kun ei ole tajunnanmenetystä ym...
Jos joku osaa kertoa niin olen kiitollinen :)- yks 6kyppinen
Olen "sairastanut" SVT:ä koko aikuisiän ja se nuorempana ohi syvään hengittäessä, mutta nykyään (kuuskyppisenä) se yleensä kestää kauemmin tunnin pari, pahimmillaan 6 tuntia sairaalan ensiavussa, vaikka siellä yrittivätkin lääkkeillä normalisoida sykkeen.
Kohtaukset ovat harventuneet iän myötä noin kertaalleen vuodessa.
Syke nousee yleensä (kumarassa asennossa) yhtäkkiä yli kahdensadan ja yläpaine putoaa satasen tuntumaan.
Itse kysymyksen, kohtaus alkaa, kuten joku aikaisempi kertoi, kuin sormia napsauttaen sekä menee ohi samalla lailla ja olo on ihan normaali.
- SVT
Itsellä ollut SVT ihan nuoresta, nyt olen 58 v. Käyn monta kertaa vuodessa polilla rytmin käännössä.
Koska mahd ylin johtorata on eteisessä, niin äkkikumarrus, täydellä vatsalla kumarassa istuminen yms tekee sen että pallea painaa suoraan eteiseen ja pulssi hyppää sinne 160-180. Itse osaan jo varoa tilanteita eli en istu etukumarassa täyden vatsan kanssa enkä nuku juurikaan vasemmalla kyljellä.
Rytmärin tullessa päälle taivun etukumaraan ja puhallan niin pitkään ulospäin kun vain voin ja yleensä saan tilanteen laukeamaan sillä. Tällöin pallea taas painaa sydämeen. Sitten jos tilanne ei hoidu niin juon kylmää vettä, yritän hengittämällä muuttaa rytmiä ja hieron kaulavaltimoa..........eli keinoja on useita.
Viime kesänä aloitettiin kokeilukis kalsiumsalpaaja, ja ainakin tähän asti on mennyt hyvin.- SVT
äsvt, silloin kun itsellä rytmi kääntyy normaaliksi kotonani niin tunnen tosiaan kuin iskun sydämessö ja rytmi kääntyy.
- äsvt
SVT kirjoitti:
äsvt, silloin kun itsellä rytmi kääntyy normaaliksi kotonani niin tunnen tosiaan kuin iskun sydämessö ja rytmi kääntyy.
Kiitos teille SVT ja yks 6kyppinen vastauksista!
Eli tosiaankin tuo kovempi lyönti sitten kuuluu tuohon rytmin kääntymiseen.
- SVT
Se holkeri ei välttämättä tuo esiin mitään uutta, jos rytmihäiriöt harvassa. Parhainta on mennä heti rytmärin tullessa srl:aan ja kertoa polilla ettei ole koskaan saatu filmille. Näin minä tein ja piuhat laitettiin heti ja ihan selvä SVT tuli näkyviin. Lääkkeen annon jälkeen rytmi muuttuu min kahden sisällä ja sen jälkeen filmi on ihan normaali eli sydän toimii muuten ihan normaalisti.
Minulle on tehty jo kaksi kertaa katetriablaatio, mutta ei onnsitunu kun ei rytmihäiriötä saatu päälle. Se kun ei juurikaan tule selällään maaten vaan vaatii määrätyn liikkeen kropassa;(- äsvt
Näin varmasti on. Itsellä kanssa tulee tietyissä asennoissa ja kumarassa yleensä. Kerran meninkin päivystykseen mutta eihän siellä mitään poikkeavaa saatu filmille kun mulla tykytyskohtaus loppuu kuitenkin sen verran helposti ja viimeistään kun menee selälleen makaamaan.
Harmi kun ei onnistunut sulla tuo toimenpide.
- Miratsu
Sain eka kerran tiheälyöntisyyskohtauksen 8-vuotiaana ja siitä sitten aina tasaisin väliajoin. 19-vuotiaana menetin tajuntani ensimmäisen kerran ja diagnosoitiin paniikkihäiriöksi. Siinä uskossa elin monta vuotta, vaikka en ymmärtänyt sitä että kohtaukset tuli tilanteesta riippumatta. Onneksi 10-vuotta sitten löytyi lääkäri joka heti alkoi epäillä syyksi SVT, nyt olen 47 v. Jatkoksi sain ohjeen tilata ambulanssin aina kohtauksen yhteydessä. Sillon todettiin että saturaatio laski (paniikissa useimmiten nousee) ja näkyi muutos filmissä, joten diagnoosi varmentui SVT. Kohtaus on pirullinen, sydän lyö niin nopeasti ettei sykettä voi itse mitata. Selkeästi tunnistaa siitä että tulee ja menee suht nopeasti, eli kohtauksen loputtua syke normalisoituu aika nopeasti, mutta olo on voimaton. Oireina on vapina, hapen puutteen tunne, hidas hengitys ainakin itsellä, tajunta meinaa lähteä ja jalat voivat mennä alta. Ei koskaan ole tuntunut kipua. Lääkityksenä karotishieronta tai Propral, muut rytmihäiriölääkket ei itselle sovi ja jatkuva lääkitys purettiin, kun paineet laski liian alas. Valvominen ja stressi lisäävät kohtauksia. Kun pitää fyysisestä kunnosta huolta ja ei ole lihasjumeja yläkehossa, sydän voi hyvin.
- läpänheittoa
Itselläni rytmi palautetaan yleensä ensiavussa adenosiinin avulla.
- Sydämellistä
Moi!
Miulla on myös SVT ja 2 vuorokauden EKG:ssä havaittiin pidentyneitä P-aaltoja ja AV katkoksia. Nyt on ollut 1 vuoden tallaista. Matalat verenpaineet on yläpaine yleensä alle 100 ja pulssi siinä 80 pintaa. EKG:ssä mitattiin 150 lyöntiä minuutissa. Sydämen puristuksia ym, muuta lisälyöntisyyttä. Hieman on helpottanut noihin puristuksiin magnessium ja kalium mineraalit, joita sain homeopaatilta.
Syön myös Bisoprolol beetasalpaajaa 2,5mg.
Onko kokemuksia huonosta vatsasta ja sydämen yhteydestä? Itselläni oli 10kk Clostridium Difficile ja hiiva suolistossa suonensisäisten antibioottejen vuoksi, joita sain 7 pulloa suoneen umppari leikkauksen yhteydessä elokuussa 2015. Invanze niminen antibiootti aiheutti SVT kohtauksen joka kesti 3 päivää putkeen sairaalassa, mutta sille ei tehty mitään tuolloin. Sitten oli kunnolla 5 viikon ajan rytmit aivan sekaisin ja petikunnosa olin tuolloin.
Minulle tehtäisiin MRI sydämen varjoainekuvaus magneetilla mahdolliseti. Onko kokemuksia Gadolinium varjoaineesta? Tämä tehtäisiin pois sulkien sydän sarjoidoosi.- Sydämellistä
*Siis sydänsarkoidoosi.
- nopelyöntisyys
Olen sydänsarkoidoosin sairastanut,ja lääkärini mukaan arpi aiheuttaa minulle kammiotaykardiakohtauksia,joita tulee aika ajoin sarjana.Nyt oli kuitenkin väliä muutama vuosi,joten tuudittauduin jo ajatukseen että niitä ei tulisi.Ei kärsi enää sauvakävellä,ei pyöräillä,ei kumarrella toistuvasti,jopa tavaroiden ottamnien ostoskärrystä kassalla voi laukaista tilanteen.Itse huomaan sen vasta kun tahdistin hoitaa...tulee valtava ahdistus,niinkuinjoku ottaisi sydämestä kiinni,kaikki hämärtyy hetkeksi,mutta palaa pian ennalleen.Pirullista.Kerrassaan.Ei jaksa selitellä etten voi kipasta sun luo nyt pyörällä,vaikka haluaisin.Minulla diagnosoitiin kiinisten löydösten ja oireilun perusteella,välillä meinasivat jo perua diagnoosin
- Anonyymi
Mulla on kanssa SVT. Aina leposyke hyppää sinne parinsadan hujakoille välillä monestikkin päivän aikana. Mulla ainakin saan "kohtauksen" meneen ohi niin, et meen kyykkyyn kun mun keho siten sitten pakottaa mun verenpaineet tasaantuun ja sitä kautta se sydämen rytmi korjaantuu. Propralia määräsivät siihen mut en oo saanu mitää irti niistä ni lopetin niiden popsimisen. Tsemppiä kyllä sä pärjäät ei oo paha :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1281478- 371401
- 671215
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa541139- 69984
Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi254944Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei193924- 73911
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää15823Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106818