Teologinen maailman selitys ei ole filosofisesti pätevä

Kausaalista laatua olevca syyn ja vaikutuksen suhde maailman sekä kaiken olevaisen selityksenä on riitämätön asettaessaan alkusyyksi joko tahtoon ja toiveisiin perustuen järjellisesti käsittämättömän alkusyyn, jumalan, johon teologia siis tahtoo perustaa sen olemassaolon ensimmäisenä syynä, kysyttäessä syytä sen ja sen syyn olemassaoloon, voimatta niin muodoion olla filosofisesti tai luonontieteellisesti relevantti tai pätevä, sisältäättä myöskään loogiselle johtamiselle ominaista välttämättömyyttä, jossa järjelisesti ymmärrettävissä olevaksi alkuperusteeksi valitaan sellainen järkiperuste, joka on itsensä selittä, ts. ei tarvite perustelukseen mitään muuta perustetta, vaan se ymmärretään sellaisenaan, voimarttamme jotaa siitä mitään muuta kuin mitä siihen itseensä jo sisältyy. luovutaan siis kausaalisesta syyn ja vaikutuksen suhteesta ja valitaa perusteen ja seurauksen suhde, joka on loogisesti välttämätön, Aristoteleesta ja Kantista aina Hegeliin asti, tämän käyttäessä dialektisen logiikkansa perustana 12 kategoriaa.

Sellainen syiden ja vaikutusten ketju, joka on päättymätö ei myöskään voi olla mikään selitys, jota luonnontiede edustaa

Schopenhauerin mukaan olemassaolon perussyy on kuitenkin sokea elämäntahto, koska maailman olemassaoloa ei voi puolustaa siitä itsestään käsin, eikä sen olemassaololle voi löytää perussyytä siitä itsestään, joka osoittaisi että se on olemassa itseään varten, omaksi edukseen, kuten nerouden tuotteet, sillä sen syynä on soka elämäntahto, joka on vapaa ja perusteeton, olematta alistussuhteessa perustee laille, joka o ilmiöiden pelkkä muoto, kuten syysuhteen laki ilmiöidensä järjestäjä, ja jossa jokainen kysymys: miksi? on oikeutettu.

Se, että tahtominen on sisällytettävä elottomaan ja epäorgaaniseen eikä näin olle ole vain tiedoitsemise tai elämän pintailmiö, on Schopenhauer lausunut, sekä että tashtominen niin muodoin on tiedoittava kaikessa pyrkimisessä, joka on lähtöisin aineellisen olemmon luonosta, muodostaa varsinaisesti tämän luonnon taikka ilmenevänälmentyy tässä luonnossa. Ei ole materiaa ilman tahdon ilmausta. Alin sekä siksi myös yleisin tahdonilmaus on paino. Sitä nimitetään kappaleelle ominaiseksiperusvoimaksi