Nyt on asiat huonosti. Koko viime viikon aavistelin pahaa ja jo päivänä kun kuukautisteni piti alkaa niin tiesin asian sisimmässäni varmasti ..... lauantaina tein raskaustestin (kuukautiset vasta päivän myöhässä)ja testissä toinen viiva vähän himmeämpi, mutta aivan selvä. Olen paniikissa ja tuntuu kuin koko elämäni olisi pysähtynyt. En yksinkertaisesti pysty lasta pitämään ........ Ajatus kuulostaa varmasti itsekkäältä, mutta ajattelen perhettäni johon kuuluu 11 kk poika. Elämäni viimeiset 2,5 v ovat olleet kummallisia, ensin nuori äitini sairastui ja kuoli alle puoli vuotta siitä ..... lasta oltiin yritetty siinä vaiheessa ainakin 10 kuukautta ja hautajaisten jälkeen meni kuukausi ja huomasin odottavani lasta, vauvakuumetta ei silloinkaan ollut, mutta äitini tilanne oli kamala ja odotus kuitenkin sujui hyvin ja itse synnytyskin. Mutta kaikki on ollut vaikeata, ensimmäiset 5 kk oli aivan kamalaa ja ajattelinkin että kun tästä selviän niin en uutta vauvaa halua. Vieläkin on päiviä jolloin mietin että miksi lapsen tein vaikka rakastankin lastani yli kaiken. Perheen isin kanssa ollaan juteltu ja tultu sinuiksi että meidän perhe on tässä, mutta nyt ollaan pississä päätä myöten. Tuntuu että tukehdun, mietin mistä minua rangaistaan mitä pahaa olen tehnyt ........ Perheen isi tukee minua teen mitä tahansa, myönsi kyllä että häntä pelottaa hirveästi minun jaksaminen ........ Alkutilanne oli minulle niin vaikea, että isi oli kotona minun kanssani vauvan kanssa puoli vuotta, en olisi yksin selvinnyt. Jos en päädy aborttiin niin syyt on väärät, eli tiedän sisimmässäni että se on ainut oikea ratkaisu minulle, ei helppo päätös, mutta jota (olemassa oleva) lapsemme saisi edes suht tasapainoisen elämän niin tiedän. Tämä raskaus on täysin vahinko, yhden kerran kortsu petti ........ kun vaan olisin tajunnut käydä apteeksissa, mutta kun sitä ekaa tehtiin niin kauan. En halua moraalisaarnaa, teen niin tai näin, elämäni on aivan vaakalaudalla ....... Onko täällä ketään joka olisi tehnyt abortin niin että on hyvässä parisuhteessa ja jolla on jo pieni lapsi ? Tuntuu että hukun. Niin olisin valmis tekemään abortin vaikka yksityisellä huomenna ja käytän siihen kaikki säästöni, mutta luin jostakin että raskaus voidaan todeta aikaisintaan vasta viikoilla 6-7, sitä tässä itken, joudunko oikeasti kantamaan sitä sisälläni vielä viikkoja ? Eikö se ole julmaa ?
Elämäni mureni .....
30
2086
Vastaukset
- asdfghjklö
www.lopettakaatappaminen.info katso kaksi viedeota ja päätä sitten...
- tarvitset
Edellisen viestin kirjoittaja ei tainnut laskea, että jos voimasi loppuvat, saatat päätyä epätoivoiseen ratkaisuun, jonka mukana se syntymätönkin kuolee. Olet v-mäisessä tilanteessa, hae apua itsellesi vaikka mielenterveystoimistosta tai TK-lääkärin kautta psykologia tms. Ja sen abortin haun voit hoitaa samalla, huomenna on maanantai, soita terveyskaskukseen heti aamusta. Pikkuviikoisen keskeytys on aivan mahdollinen, etkä kuitenkaan pääse polille samana päivänä. Mitä aiemmin saat lähetteen, sitä helpompi toimenpide. Et todellakaan tarvitse abortinvstustajien tuomioita niskaasi, äläkä vain availe noita aborttilinkkejä, sulla on ihan tarpeeksi paha olla jo valmiiksi.
terv. synnytysmasennuksesta nippanappa hengissä selvinnyt pienen lapsen äiti - CaroLuna
Just!
Miten niin Julmaa?
Kyllä tuota sun vuodatusta lukiessa tulikin olo, jotta äkkiä vain lekuriin ja saamaan pillerit.
*loppu on sensuroitu*- alkup.
Kiitos tätähän tässä tarvittiin = (
Niin, enkä tuolla "julmaa" lauseella tarkoittanut että se on minua kohtaan julmaa vaan sitä syntymätöntä vauvaa kohtaan, että se kasvaa ja kehittyy vielä pari viikkoa. Tämä kaikki on kamalaa ja joudun kyllä kärsimään seuraukset, mutta asiassa on monta puolta ..... kärsinkö minä (abortin takia) vai koko perheemme, omat voimavarani tiedän ! Minun tätä elämääni on elettävä (ikävä kyllä), vai pitäisikö tehdä se helpoin ratkaisu ja tappaa itseni ? Olisiko se voitto miehelleni tai 11 kk pojalleni ? - CaroLuna
alkup. kirjoitti:
Kiitos tätähän tässä tarvittiin = (
Niin, enkä tuolla "julmaa" lauseella tarkoittanut että se on minua kohtaan julmaa vaan sitä syntymätöntä vauvaa kohtaan, että se kasvaa ja kehittyy vielä pari viikkoa. Tämä kaikki on kamalaa ja joudun kyllä kärsimään seuraukset, mutta asiassa on monta puolta ..... kärsinkö minä (abortin takia) vai koko perheemme, omat voimavarani tiedän ! Minun tätä elämääni on elettävä (ikävä kyllä), vai pitäisikö tehdä se helpoin ratkaisu ja tappaa itseni ? Olisiko se voitto miehelleni tai 11 kk pojalleni ?..Ei nyt ollut olla niin Jyrkkä.
..Mutta väistämätön tosiasia on kohdallani se, että katson asiaa Liiaksikin "lapsen silmin". Minusta sinun kriteerisi mennä tekemään abortti on aika vähäpätöinen.
Tosin jos puhutaan voimavaroista, naimisesta, ja lapsen saamisesta, niin Herää kysymys? Missä on mennyt vikaan, Niin että lapsi pitää eliminoida? Ok, aika konkreettinen sana tuo lapsi, kun soon vasta kehittymäisillään lapseksi, silti se ei muuta mietettä mihinkään suuntaan.
Ja ehei, en ole minkään elämän tuhoamisen kannalla, aina on se joku tie minkä valita, jostian voittaa kultaa, jostain onnea, jostain Köyhyyttä, ja jostain syyllisyyttä. Itse sinä tiedät minkä tien valitset, mutta ajattele niin että itse myös kannat seuraukset.
Yksin Niin ja Näin tehnyt, enkä yhtään hurraa huutoa asian tiimoilta ole kokenut. - juma
CaroLuna kirjoitti:
..Ei nyt ollut olla niin Jyrkkä.
..Mutta väistämätön tosiasia on kohdallani se, että katson asiaa Liiaksikin "lapsen silmin". Minusta sinun kriteerisi mennä tekemään abortti on aika vähäpätöinen.
Tosin jos puhutaan voimavaroista, naimisesta, ja lapsen saamisesta, niin Herää kysymys? Missä on mennyt vikaan, Niin että lapsi pitää eliminoida? Ok, aika konkreettinen sana tuo lapsi, kun soon vasta kehittymäisillään lapseksi, silti se ei muuta mietettä mihinkään suuntaan.
Ja ehei, en ole minkään elämän tuhoamisen kannalla, aina on se joku tie minkä valita, jostian voittaa kultaa, jostain onnea, jostain Köyhyyttä, ja jostain syyllisyyttä. Itse sinä tiedät minkä tien valitset, mutta ajattele niin että itse myös kannat seuraukset.
Yksin Niin ja Näin tehnyt, enkä yhtään hurraa huutoa asian tiimoilta ole kokenut.sä oot tyhmä... sun taustoillas pitäisin pään kiinni!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- CaroLuna
juma kirjoitti:
sä oot tyhmä... sun taustoillas pitäisin pään kiinni!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin olenkin, ja siitä kärsiikin koko ruumis. Mun taustoilla? Mee sä nyt vaan taustailemaan, kun asias olikin nuin tuikitärkeä.. Ihanaa mut on huomattu ;)
- .-.
viikoilla 6-7?
Olethan jo itsekin saanut positiivisen tuloksen testistä, eli todennut raskauden.- alkup.
Raskaus pitää vielä erikseen todeta ultralla ja sitä ei voida virallisesti tehdä ennen 6-7 viikkoa. Eli se on tänään tarkistettu ettei aborttia voida tehdä kovin usein ennen 7 viikkoa (eikä siis ennen 6 viikkoa).
- 1977
alkup. kirjoitti:
Raskaus pitää vielä erikseen todeta ultralla ja sitä ei voida virallisesti tehdä ennen 6-7 viikkoa. Eli se on tänään tarkistettu ettei aborttia voida tehdä kovin usein ennen 7 viikkoa (eikä siis ennen 6 viikkoa).
Meillä riitti, että olin tehnyt raskaustestin viikolla 5, edes labratestiä ei tarvittu sitä varmistamaan, sillä lekuri sisätutkimuksessa näkee kohdunsuun sulkeutuneen = raskauden. Ultrassa varmistettiin viikkojen paikkansa pitävyys, se tehtiin minulle viikolla 6, keskeytys päivänä. Silloin tarkastettiin siis vain, että raskaus ei ole luultua pidemmällä. Jo silloin näin alkion itsekin selvästi monitorilla, luulisi asiansa osaavan lääkärin näkevän pienemmänkin? Ainakin itse olisin saanut ajan jo edelliselle viikolle, olisi keskeytykseni tehty viikolla 5, mutta minulla oli eräs erittäin tärkeä meno ensimmäiselle tarjotulle ajalle... En tiedä sitten olisvatko tehneet ultraa jos olisi ollut aiemmalla viikolla, mutta uskoisin, että silti olisi pitänyt varmistaa, että viikkoja ei olekaan yllättäen vaikka yli sen yhdeksän, jolloin toimenpidettä olisi pitänyt vaihtaa.(Jos alkiota ei olisi näkynyt silloin, olisihan se ollut silloin varmaa ettei ole yli sen kuuden, jos se on raja milloin alkaa näkymään...)
- Alkup.
1977 kirjoitti:
Meillä riitti, että olin tehnyt raskaustestin viikolla 5, edes labratestiä ei tarvittu sitä varmistamaan, sillä lekuri sisätutkimuksessa näkee kohdunsuun sulkeutuneen = raskauden. Ultrassa varmistettiin viikkojen paikkansa pitävyys, se tehtiin minulle viikolla 6, keskeytys päivänä. Silloin tarkastettiin siis vain, että raskaus ei ole luultua pidemmällä. Jo silloin näin alkion itsekin selvästi monitorilla, luulisi asiansa osaavan lääkärin näkevän pienemmänkin? Ainakin itse olisin saanut ajan jo edelliselle viikolle, olisi keskeytykseni tehty viikolla 5, mutta minulla oli eräs erittäin tärkeä meno ensimmäiselle tarjotulle ajalle... En tiedä sitten olisvatko tehneet ultraa jos olisi ollut aiemmalla viikolla, mutta uskoisin, että silti olisi pitänyt varmistaa, että viikkoja ei olekaan yllättäen vaikka yli sen yhdeksän, jolloin toimenpidettä olisi pitänyt vaihtaa.(Jos alkiota ei olisi näkynyt silloin, olisihan se ollut silloin varmaa ettei ole yli sen kuuden, jos se on raja milloin alkaa näkymään...)
Kyllä nuo tavat näköjään sitten vaihtelee. Jouduin myös labraan jossa varmistettiin raskaus, mutta sairaalassa minut olisi otettu vastaan aikaisintaan 22.12 (päivälleen 6 vkoa), mutta ilmoitettiin heti ettei silloin voida aloittaa lääkkeellistä keskeytystä. Eli joulupyhien jälkeen 27.12 on minulle sitten aika (eli rv 6 5). Ultra tehdään silloin ja saan jos kaikki on "niin kuin pitää" sen ensimmäisen "lääkkeen".
Pakko myöntää että tämä viikko on jo ollut yksi elämäni pisimmistä ........
Kiitos sinulle viestistä !
- ninja86
Onko sinulla sähköpostia johon voisi kirjoittaa??
- Alkup.
En todellakaan uskalla laittaa sähköpostiosoitettani tänne ..... voit arvata että sinne alkaisi tulla kaikenlaista ! Muuten olisin kyllä ...... hyvää jatkoa sinulle = )
- mutta..
tilanteesta et voi syyttää nyt kuin itseäsi.
Valintasi teit siinä vaiheessa kun et jälkiehkäisyä hakenut.
Kanna siis seuraukset. - epämurhis
mutta ajattelet sitä oikeaa ihmistä, eli syntynyttä lastasi joka kärsisi. Teet varmasti oikean ratkaisun, vain sinä tiedät oman jaksamisesi. Voimia.
- sinisiipi
se on julmaa (kun joutuu odottamaan aborttia kenties viikkoja)mutta minulla se toimit niin että olen vain kiitollinen pitkälle abortin odotusajalle-en pystynyt tekemän aborttia koska sikiö oli jo niin kehittynyt suurempi kuin olin luullut eli viikot laskettiin pieleen. En aluksi halunut pitää lasta, koska en vain halunnut. ei mitään järkevää syytä. ON jo kaksi lasta ja oli vaikeaa aluksi ja joskus vieläkin . Mutta mitä olet odottanut elämältä ? Ainaista ruusuilla tanssimista (klisee!)Itse ajattelen että jotkut kokemukset ovat pidemmän päälle hyviä vaikka juuri silloin toivoisi lähinnä kuolevansa. SIitä masennuksen ja ahdistuksen alhosta jossa sairaalssa aborttia odotellessani koin, tämän päivän iloon syntyvästä lapsestani(kolmannesta)on pitkä tie, ja se on mahdollinen myös sinulle jos haluat. Apua kannattaa pyytää ja toisaalta, aboritn hakeminen usein myös tulkitaan avunpyynnöksi, "en jaksa, auttakaa minua!" Voithan myös kuvitella itsesi tilanteeseen, jossa sinulla on kaksi nauravaa, rakasta lasta hyörimässä jaloissasi. NIistä on seuraa toisilleen, eikä itse tarvitse olla koko ajan keksimässä ohjelmaa jos on vain yksi lapsi.
Joka tapauksessa toivon että jaksat taistella omasi ja lapsesi/lastesi elämän puolesta nyt ja tulevaisuudessakin. - samassa tilanteessa
Minä tein abortin kun toinen lapseni oli vuoden ikäinen. Olin hyvässä parisuhteessa mutta kaikki muu olikin sitten vaikeaa. Olin henkisesti loppu ja suuria päätöksiä oli tehtävänä siihen aikoihin.
Ja tuo yllätysraskaus sai koko elämän vilahtamaan silmieni ohi. Ja olin todella rikki. Mieheni tuki minua ja oli valmis tekemään niinkuin minusta tuntuisi parhaimmalle. Teimme abortin.- katsoit?
"...yllätysraskaus sai koko elämän vilahtamaan silmieni ohi."
Usein kerrotaan, että kuoleman uhatessa elämä vilahtaa silmien ohi kuin filminauha.
Vilahtiko silmiesi ohi oma vai lapsesi elämä?
- todella julmaa
Minusta tuntuu, että sinä tarvitsisit APUA kodinhoitoon ja kaikkeen muuhunkin, oletko varma ettei esikoisen jälkeen ole tullut synnytysmasennus (monillahan se alkaa vasta kun lapsi esim. 9kk)? Olet kokenut raskaita, toisaalta sinulla on ihana mies ja lapsi.
Raskaudessa ja lapsen pitämisessä on hyviäkin puolia: esikoisesi saa ikioman kaverin, sisaruksen, mummoni sanoo että miksi tehdä sitä yhtäkään lasta yksinään kärsimään, aina on tehtävä kaveri sille. Lasten ikäero olisi mukavan lyhyt - lisäksi esikoisen uhmaikä ei ehtisi tulla ennen kuin kuopus olisi jo konttausiässä. Mustasukkaisuuttakaan ei varmasti ilmenisi niin paljon, kun esikoinen ei edes muistaisi aikaa ilman pikkusisarusta.
En tiedä, miten mahdollinen abortti sitten vaikuttaa sinuun ja millainen äiti sen jälkeen pystyt esikoisellesi olemaan? Mitä jos käy niin, että syytät itseäsi koko loppuikäsi - eikös esikoinen silloinkin kärsi äidin traumasta?
En osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä, mutta jos miehesi tukee sinua ja saisit muutakin apua, niin kyllähän lapsen saaminen silti on mahtavaa. TOISELLA KERRALLA SE ON P-A-L-J-O-N HELPOMPAA, niin minäkin mietin että jaksaako sitä taas, mutta on jaksanut todella hyvin, toisin kuin esikoisen kanssa. Ensimmäinen lapsi laittaa kaiken uusiksi, koko elämän, toinen tulee valmiiseen rytmiin ja systeemiin, systeemi ei voi kaatua tulokkaan vuoksi vaan tulokas mukautuu siihen. Äitisi sairasti ja kuoli esikoisesi kohdalla, sekin raskas suru jää toisella kerralla kokematta.
Ehkä minä pelkään sitä, että heität pois jotain, mikä olisi aivan mahtavaa koko perheenne loppuelämän kannalta, vain siksi että pelkäät, ettet jaksa. Apua sinä varmasti saat, kun pyydät.- Tristar
Toisesta ääripäästä katsottuna; minäkin sain lapseni lyhyellä ikäerolla, toinen yllärinä, ja voi pojat. Ei se helppoa ole ollut. Hyvä jos sinulla meni mukavasti, mutta minä edustan tosiaan sitä porukkaa jolla se masennus pukaksi vasta sen toisen jälkeen ja siitä kärsivät kaikki- Apua toki tarvitsin, mutta katsos kun sitä ei pyytämällä kaikkialla saa. Hyvä jos sinä olet saanut. Minä en. Psykiatriseen apuun täällä tarvitaan ainakin yksi itsemurhayritys tai vakava alkoholismi (ei ihan vielä :D) ja kotiapua saa kun siitä maksaa sen reilut 20e tunti. Ja imuroi sitten itse sohvan alta kun täti lähtee...
Toki hyviäkin puolia on mutta viimeksi eilen tuumin että voisiko tämän uuden version työntää jonnekin siksi aikaa että sen ensimmäinen uhmakausi on mennyt ohi. Kaksi uhmista sairaana samaan aikaan on vähän liikaa, minulle.
Onneksi on työvuoro tänään, pääsee vähän lepäämään!
Anteeksi pikku purkaus, ja onnittelut siitä että sinun kohdallasi asiat sujuivat hyvin.
*** - 1977
Tristar kirjoitti:
Toisesta ääripäästä katsottuna; minäkin sain lapseni lyhyellä ikäerolla, toinen yllärinä, ja voi pojat. Ei se helppoa ole ollut. Hyvä jos sinulla meni mukavasti, mutta minä edustan tosiaan sitä porukkaa jolla se masennus pukaksi vasta sen toisen jälkeen ja siitä kärsivät kaikki- Apua toki tarvitsin, mutta katsos kun sitä ei pyytämällä kaikkialla saa. Hyvä jos sinä olet saanut. Minä en. Psykiatriseen apuun täällä tarvitaan ainakin yksi itsemurhayritys tai vakava alkoholismi (ei ihan vielä :D) ja kotiapua saa kun siitä maksaa sen reilut 20e tunti. Ja imuroi sitten itse sohvan alta kun täti lähtee...
Toki hyviäkin puolia on mutta viimeksi eilen tuumin että voisiko tämän uuden version työntää jonnekin siksi aikaa että sen ensimmäinen uhmakausi on mennyt ohi. Kaksi uhmista sairaana samaan aikaan on vähän liikaa, minulle.
Onneksi on työvuoro tänään, pääsee vähän lepäämään!
Anteeksi pikku purkaus, ja onnittelut siitä että sinun kohdallasi asiat sujuivat hyvin.
***Aikoinani tein tutkimusta opiskeluihini lasten kohtaamasta väkivallasta kotona ja juuri siinä raaimmassa päässä lähes poikkeuksetta taustalla oli, että äiti on haukannut liian suuren palan. Apua olisi tarvittu ja monet sitä pyytäneetkin, mutteivat ole saaneet, sillä eivät ole ns. pohjasakkaa, riskiryhmää. Jopa naiset joiden lapsia on hoidettu poleilla pahoinpitelyvammojen takia, eivät ole saaneet apua ennen kuin lapsi on kuollut, sillä toisten asioihin ei haluta puuttua, jopa selvistä pahoinpitelyvammoista on hyväksytty vanhempien selittelyt kaatumisista jne...
Ainut mitä monesti olisi tarvittu olisi ollut edes vähäinen kodinhoitoapu, mutta sitä ei saa...
Nyky-yhteiskunnassa ihmiset liikkuvat paljon, tukiverkosto ei ole kaikilla tavoitettavissa tarvittaessa. Isovanhemmat asuvat mahdollisesti toisella puolella maata jne. Yksin siinä jää perhe jos yhteiskunnallinen asema on niin hyvä, ettei kuulu sosiaalitapausten joukkoon, joita sitten vahditaan oikein liikaakin... - Tristar
1977 kirjoitti:
Aikoinani tein tutkimusta opiskeluihini lasten kohtaamasta väkivallasta kotona ja juuri siinä raaimmassa päässä lähes poikkeuksetta taustalla oli, että äiti on haukannut liian suuren palan. Apua olisi tarvittu ja monet sitä pyytäneetkin, mutteivat ole saaneet, sillä eivät ole ns. pohjasakkaa, riskiryhmää. Jopa naiset joiden lapsia on hoidettu poleilla pahoinpitelyvammojen takia, eivät ole saaneet apua ennen kuin lapsi on kuollut, sillä toisten asioihin ei haluta puuttua, jopa selvistä pahoinpitelyvammoista on hyväksytty vanhempien selittelyt kaatumisista jne...
Ainut mitä monesti olisi tarvittu olisi ollut edes vähäinen kodinhoitoapu, mutta sitä ei saa...
Nyky-yhteiskunnassa ihmiset liikkuvat paljon, tukiverkosto ei ole kaikilla tavoitettavissa tarvittaessa. Isovanhemmat asuvat mahdollisesti toisella puolella maata jne. Yksin siinä jää perhe jos yhteiskunnallinen asema on niin hyvä, ettei kuulu sosiaalitapausten joukkoon, joita sitten vahditaan oikein liikaakin...Aineellinen puute on se mitä lääkitään. Kun kyseessä on hyvin toimeentuleva ylempää keskiluokkaa edustava perhe, ei mielenterveysongelmia voi olla tai avuntarvetta missään muodossa. Hassua. Kyllä minä ihminen olen, uupunut ja välillä ihan yksin vaikka mies hyvin tienaakin. Samalla tavalla ne minun lapseni ihmettelevät miksi äiti itkee nurkassa imurin takana :D
Sitä kotiapuakin muutes ostin itse, mutta kun taso on sitä että sohvan alta saa imuroida sitten itse, anti olla. Ei sen arvoista. Lastenhoitoapua täällä ei saa vaikka maksaisi, ja kohta kun MLL lopetetaan, ei sitäkään vähää.
Mietin tässä, onko se pääkaupunkiseutu sitä missä paua saa kun pyytää vai mistä tämä urbaanilegenda on kotoisin?
*** - 1977
Tristar kirjoitti:
Aineellinen puute on se mitä lääkitään. Kun kyseessä on hyvin toimeentuleva ylempää keskiluokkaa edustava perhe, ei mielenterveysongelmia voi olla tai avuntarvetta missään muodossa. Hassua. Kyllä minä ihminen olen, uupunut ja välillä ihan yksin vaikka mies hyvin tienaakin. Samalla tavalla ne minun lapseni ihmettelevät miksi äiti itkee nurkassa imurin takana :D
Sitä kotiapuakin muutes ostin itse, mutta kun taso on sitä että sohvan alta saa imuroida sitten itse, anti olla. Ei sen arvoista. Lastenhoitoapua täällä ei saa vaikka maksaisi, ja kohta kun MLL lopetetaan, ei sitäkään vähää.
Mietin tässä, onko se pääkaupunkiseutu sitä missä paua saa kun pyytää vai mistä tämä urbaanilegenda on kotoisin?
***Onhan näitä muitakin hassuja; mm. alkoholismia ei esiinny kuin alemmanluokan kodeissa, koulukiusaajat tulevat alemman luokan kodeista, minkäänlaista perheväkivaltaa ei esiinny kuin alemman luokan kodeissa ja isät on humalassa jouluna vain alemman luokan kodeissa, itsemurhia tekee vain syrjäytyneet...
Se vain on niin pinttynyttä ajattelua, että siitä ei pääse eroon. Onneksi kuitenkin rahalla saa apua, mutta ongelmana on ne perheet, jotka eivät ole hyväosaisia, vaan omillaan pärjääviä. Ne joilla ei ole varaa ostaa apua, mutta koska perheessä ei ole esimerkiksi työttömyyttä tai holismia, yhteiskunnan mielestä niillä kaiken pitää olla ok... - Alkup.
Viikko ja päivä on kulunut raskaustestin tekemisestä ja täytyy sanoa, että päätökseni on ja pysyy ja toisin sanoen on vaan vahvistunut alkujärkytyksen jälkeen. Olen tietenkin julmetun surullinen ja jopa vihainen että minulle näin kävi. No, virheistä on pakko oppia ja rangaistus on todella kova. Ja näinhän ei saisi tuntua, sillä kyllähän lapsi lahja on. Tämä oma päätös on vaan elettävä. Sympatiaa en tällä hae, mutta loppujen lopuksi on vain vajaat 1v ja 10 kk kun äitini kuoli, rupesin odottamaan vauvaa, synnytys ja uuden perhe-elämän aloittaminen ja huomata että yksinkertaisesti kaikista ei ole hyväksi äidiksi ja nyt tämä tuleva abortti, vaikka tästä viimeisestä syyttäisin kuinka itseäni niin kaikkeen muuhun en ole pystynyt vaikuttamaan ja tuntuu että onko elämässäni oikeasti mitään järkeä ? Mutta juuri rakkaan 11 kk poikani takia haluan jaksaa ja jatkaa elämääni, on päiviä kuten tänään että todella kyseenalaistan lapsen teon kokonaan .... siis myös esikoiseni, että vaikka kuinka toista rakastaa niin kaikki tuntuu niin pahuksen harmaalta. Kyllä rehellisesti mietin mikä tarkoitus tällä kaikella on ?
Ja pakko kyllä tunnustaa, että näin jo päälle kolmekymppisenä tämä kaikki on viimeinen piste edes pienelle mahdollisuudelle toiseen lapseen. Totta on se että esikoisen kaikki pienet vaatteet on pesty ja viikattu ja säilötty, mutta tämä vahinkoraskaus varmisti asian etten tule ikinä pystymään aloittamaan tätä kaikkea vauva-aikaa uudestaan. Ja joku voi sanoa, että lapset ovat pieniä vaan hetken ...... minusta tämä 11 kk on ollut hyvin pitkä.
Tuota lapsen pitämistä ja koko tilannetta kyllä mietin itsekkin (ennen testin tekoa)....... Ja sitä en voi tietää, miten mahdollisesti abortti minuun vaikuttaa, tietenkin vaikuttaa ja pitääkin vaikuttaa, en ole niin kylmä ihminen etteikö se vaikuta, mutta sen asian kanssa pystyn elämään ja tarjoamaan esikoiselleni hyvän elämän serkkujensa (10kpl) leikkitoverina.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja vielä niin kuin sanoin (aiemmin) olen aina ollut aborttia vastaan ja vieläkin sitä mieltä että jos minulla ei olisi lasta en varmasti asiaan pystyisikään, mutta minulla ei ole mitään harhakuvitelmia omasta äitiydestäni tai jaksamisesta. Kun aivan mahdottoman "helpon" vauvan kanssa kaikki tuntui (ja välillä tuntuu vieläkin) niin raskaalta, oli päiviä kun en päässyt edes sängystä ylös ..... en halua oikeasti ottaa riskiä että päädyn mihinkään epätoivoseen ja kahdella lapsella on huono olla. Teen mieluummin parhaani sen eteen että olemaassa oleva lapseni saisi vankan pohjan elämällensä. - jo onkaan?
Alkup. kirjoitti:
Viikko ja päivä on kulunut raskaustestin tekemisestä ja täytyy sanoa, että päätökseni on ja pysyy ja toisin sanoen on vaan vahvistunut alkujärkytyksen jälkeen. Olen tietenkin julmetun surullinen ja jopa vihainen että minulle näin kävi. No, virheistä on pakko oppia ja rangaistus on todella kova. Ja näinhän ei saisi tuntua, sillä kyllähän lapsi lahja on. Tämä oma päätös on vaan elettävä. Sympatiaa en tällä hae, mutta loppujen lopuksi on vain vajaat 1v ja 10 kk kun äitini kuoli, rupesin odottamaan vauvaa, synnytys ja uuden perhe-elämän aloittaminen ja huomata että yksinkertaisesti kaikista ei ole hyväksi äidiksi ja nyt tämä tuleva abortti, vaikka tästä viimeisestä syyttäisin kuinka itseäni niin kaikkeen muuhun en ole pystynyt vaikuttamaan ja tuntuu että onko elämässäni oikeasti mitään järkeä ? Mutta juuri rakkaan 11 kk poikani takia haluan jaksaa ja jatkaa elämääni, on päiviä kuten tänään että todella kyseenalaistan lapsen teon kokonaan .... siis myös esikoiseni, että vaikka kuinka toista rakastaa niin kaikki tuntuu niin pahuksen harmaalta. Kyllä rehellisesti mietin mikä tarkoitus tällä kaikella on ?
Ja pakko kyllä tunnustaa, että näin jo päälle kolmekymppisenä tämä kaikki on viimeinen piste edes pienelle mahdollisuudelle toiseen lapseen. Totta on se että esikoisen kaikki pienet vaatteet on pesty ja viikattu ja säilötty, mutta tämä vahinkoraskaus varmisti asian etten tule ikinä pystymään aloittamaan tätä kaikkea vauva-aikaa uudestaan. Ja joku voi sanoa, että lapset ovat pieniä vaan hetken ...... minusta tämä 11 kk on ollut hyvin pitkä.
Tuota lapsen pitämistä ja koko tilannetta kyllä mietin itsekkin (ennen testin tekoa)....... Ja sitä en voi tietää, miten mahdollisesti abortti minuun vaikuttaa, tietenkin vaikuttaa ja pitääkin vaikuttaa, en ole niin kylmä ihminen etteikö se vaikuta, mutta sen asian kanssa pystyn elämään ja tarjoamaan esikoiselleni hyvän elämän serkkujensa (10kpl) leikkitoverina.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja vielä niin kuin sanoin (aiemmin) olen aina ollut aborttia vastaan ja vieläkin sitä mieltä että jos minulla ei olisi lasta en varmasti asiaan pystyisikään, mutta minulla ei ole mitään harhakuvitelmia omasta äitiydestäni tai jaksamisesta. Kun aivan mahdottoman "helpon" vauvan kanssa kaikki tuntui (ja välillä tuntuu vieläkin) niin raskaalta, oli päiviä kun en päässyt edes sängystä ylös ..... en halua oikeasti ottaa riskiä että päädyn mihinkään epätoivoseen ja kahdella lapsella on huono olla. Teen mieluummin parhaani sen eteen että olemaassa oleva lapseni saisi vankan pohjan elämällensä."...kahdella lapsella on huono olla. Teen mieluummin parhaani sen eteen että olemaassa oleva lapseni saisi vankan pohjan elämällensä."
Piiloudut lastesi taakse tehdessäsi päätöksiäsi. Oletko huomannut, että Sinulla jo ON kaksi lasta.
Hanki apua päivittäisiin rutiineihin ja hanki itsellesi piristystä. Pienten lasten hoitaminen on täyttä työtä, mutta kyllä se pian palkitsee tekijänsä moninkertaisesti. - Tristar
jo onkaan? kirjoitti:
"...kahdella lapsella on huono olla. Teen mieluummin parhaani sen eteen että olemaassa oleva lapseni saisi vankan pohjan elämällensä."
Piiloudut lastesi taakse tehdessäsi päätöksiäsi. Oletko huomannut, että Sinulla jo ON kaksi lasta.
Hanki apua päivittäisiin rutiineihin ja hanki itsellesi piristystä. Pienten lasten hoitaminen on täyttä työtä, mutta kyllä se pian palkitsee tekijänsä moninkertaisesti.Kun et elä hänen elämäänsä vaan omaasi, kiva juttu jos se on helppo elämä mutta kaikilla ei ole. Jos vaikka antaisit ap:nkin rauhassa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Sinäkö niistä lapsista sitten huolen pidät?
"hanki apua ja piristystä" *roflmao* vitsi miten IHQUU! Noniin... ja takaksin maan pinnalle, pyydän.
*** - hei Reima
Tristar kirjoitti:
Kun et elä hänen elämäänsä vaan omaasi, kiva juttu jos se on helppo elämä mutta kaikilla ei ole. Jos vaikka antaisit ap:nkin rauhassa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Sinäkö niistä lapsista sitten huolen pidät?
"hanki apua ja piristystä" *roflmao* vitsi miten IHQUU! Noniin... ja takaksin maan pinnalle, pyydän.
***"...*roflmao* vitsi miten IHQUU! Noniin..."
Rouvan ajatus ravasi taas laukalle. Ei lukijaparka enää pysy ratsailla eikä kärryillä. Mahtaako rouvakaan???
Onko mies taas jättänyt lepositeet löysälle;) - Alkup.
Tristar kirjoitti:
Kun et elä hänen elämäänsä vaan omaasi, kiva juttu jos se on helppo elämä mutta kaikilla ei ole. Jos vaikka antaisit ap:nkin rauhassa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Sinäkö niistä lapsista sitten huolen pidät?
"hanki apua ja piristystä" *roflmao* vitsi miten IHQUU! Noniin... ja takaksin maan pinnalle, pyydän.
***Kiitos siis sinulle. Vaikka tämä oli keskustelupalsta jolla en kuvitellut ikinä käyvänikään niin nyt viikon ajan olen käynyt lukemassa kaikki uudet viestit, välillä pelon sekaisin tuntein ..... odottaen aina niitä pahimpia kommentteja. Ja kun tuon alkuperäisen viestin kirjoitin niin hätä ja paniikki oli todella suuri ja muutamaa viesti sai itkun kurkkuun. Ihmiset on kyllä kovin herkästi tuomitsevia, mutta sinulla riittää myötätuntoa ja ymmärrystä ja voimaa "puolustaa" muita, olen sen siis huomannut muissakin viestiketjuissa.
Ja sen sinulle sanon, että noi rumimmat ja inhottvimmat viestit ei kuitenkaan loppupelissä hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä minun tämä elämäni on elettävä. Yhdestäkään heistä ei ole auttamaan siinä vaiheessa jos tekisin heidän mielestään "oikean" ratkaisun. Itse asiassa mietinkin mitä täällä edes selittelen, mutta tämä on tapa purkaa niitä omia ajatuksia.
Lämmin kiitos ja hyvää jatkoa sinulle = ) - Alkup.
jo onkaan? kirjoitti:
"...kahdella lapsella on huono olla. Teen mieluummin parhaani sen eteen että olemaassa oleva lapseni saisi vankan pohjan elämällensä."
Piiloudut lastesi taakse tehdessäsi päätöksiäsi. Oletko huomannut, että Sinulla jo ON kaksi lasta.
Hanki apua päivittäisiin rutiineihin ja hanki itsellesi piristystä. Pienten lasten hoitaminen on täyttä työtä, mutta kyllä se pian palkitsee tekijänsä moninkertaisesti.En piiloudu lasteni taakse, en siis myöskään OLEMASSA OLEVAN lapseni taakse, niin raskasta taakkaa en hälle suo ...... eikä minulla ole kahta lasta, raskausviikolla 5 (ilman aborttiakin) on vielä monta vaaraa edessä.
Eikä tähän tilanteeseen mikä "apu päivittäisiin ruutiineihin" auta, minulla on kyllä mies joka auttaa kotitöissä ja lapsemme hoidossa niin paljon kuin pystyy. Piristystä ja omaa aikaakin saan kun sitä tarvitsen, isä ja poika pärjäävät mainiosti ..... - Se oli tarkoituskin!
Alkup. kirjoitti:
En piiloudu lasteni taakse, en siis myöskään OLEMASSA OLEVAN lapseni taakse, niin raskasta taakkaa en hälle suo ...... eikä minulla ole kahta lasta, raskausviikolla 5 (ilman aborttiakin) on vielä monta vaaraa edessä.
Eikä tähän tilanteeseen mikä "apu päivittäisiin ruutiineihin" auta, minulla on kyllä mies joka auttaa kotitöissä ja lapsemme hoidossa niin paljon kuin pystyy. Piristystä ja omaa aikaakin saan kun sitä tarvitsen, isä ja poika pärjäävät mainiosti .....Nyt vain Ryhtiä meininkiin. Kyllä maailman sivu on pärjätty useamman lapsen kanssa.
Huomaa, että olet täällä esimerkkinä ja yleistyksenä, et pelkästään löysäilevänä yksityishenkilönä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399140Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737873Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605547William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542334Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62079Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821729Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191664Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921413Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381348Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt61206