Mistä Kiesukseen (Jeesus) on tullut k?
Ristin Kiesus?
^__^
132014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikös tuollaisia äänteen muuntumisia tapahdu isompiakin kieliä puhuvissa maissa?
Hispanianpuhujat kirjoittavat Jesus mutta lausuvatten käsittääkseni ”Hesus” (kieltä en osaa).
Useille meistä englanti on tutumpi. Ei se äänne niin jiimäinen heikäpuheessakaan liene.
Mikä äänne nyt sattuu kullekin parhaiten suuhun sopimaan.
Hyvä kysymys. Sitä lienee tutkittu vakavastikin, mutta eipä nyt ole sopivia lähdeteoksia käsillä, joten spekuloin:
"Kiesus" ei tuntuisi olevan peräisin mistään vieraasta kielestä. Mutta jos oletamme luonnollisen diftongiutumisen ee > ie, joka on tapahtunut yleisesti ("äännelaillisesti")ensimmäisessä tavussa eräässä suomen kielen kehityksen vaiheessa (vrt. esim. suomen "tie", viron "tee", suomen "kieli", viron "keel") ja joka on myöhemminkin levinnyt joihinkin sanoihin, niin voimme olettaa muodon "Jiesus". Se taas on ollut äänteellisesti melko hankala, eikä suomessa liene jie-alkuisia sanoja. Muutos j > k on tapahtunut ääntämistä helpottamaan, välivaiheena ehkä liudentunut k.
Ruotsalaisilla täytyy myös olla kaikelle oma ääntämys. He eivät voi sanoa Kristus vaan sanovat Jesus Krist tai Kristi.
Ja suomalaisillako tai muilla kansoilla muka ei olisi omaa ääntämystä? Džiisəs!
Ruotsalaiset kyllä sanovat aika tarkkaan ”Kristus”, tosin lausuen u:n ruotsalaisittain (keskivokaalina) ja k:n eurooppalaisittain (selvästi soinnittomana) eikä suomalaisittain.
Sen sijaan he käyttävät, toisin kuin suomalaiset, genetiivissä latinaan (Christi) perustuvaa muotoa ”Kristi”. Ilmauksen ”Jesus Kristus” genetiivi on myös latinaan pohjautuen ”Jesu Kristi”.
Sehän minua tässä on pikku hiljaa ruvennut pännimäänkin. On ikävä Suomeen. Sukunimeni sisältää kirjaimet ht peräkkäin, ja vaikka ruotsalaiset näkisivät nimeni edessään oikeinkirjoitettuna, on heidän välttämättä vaihdettava k.o. kirjainten paikkaa.
Katsoin muuten Rooman jouluyön messua TV:stä. Paavikin sanoo Jeesus Kristus niin kuin me suomalaiset.
Amerikassa on vielä typerämpää porukkaa: sanovat John, vaikka pitäisi sanoa Johannes tai Jussi. Myös suomalaiset harmittavat joskus, ainakin sanoessaan Matti eikä Matteus...
>Amerikassa on vielä typerämpää porukkaa:
>sanovat John, vaikka pitäisi sanoa
>Johannes tai Jussi.
Johan jotakin, sanovat Skandinaavitkin. Eihän vain virolaisilla ole tilalla Juhan? Tšekeillä Jan, polakeilla Janusz, Pa-pa-pannonian pojilla János ja Iivanoitten maassa Ivan/Иван? Juonikkaat hispanialaiset puhuvat (Don) Juanista ja saapasmaalaiset Giovannista.
»Hannes/heprea Johanan "Jumala on armollinen"/Giovanni, Juan, Jean, Ivan, Vanja,
Janos, Johann, Hannes, Hanno, Hans, Jan, John, Jack, Johan, Jöns, Jon, Jonne,
Janne, Jusse»
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-7kfn.htm
Tuskin tässä on kyse mistään oikeasta äänteenuutoksesta, vaan pikemminkin tahallisesta foneettisesta variaatiota. Raamatulliset nimet kirosanoina ovat olleet usein tabuja, jonka johdosta niitä on muunneltu.
Samanlaisia ilmiöitä ovat varmasti mm. perkule, perskeles, saakeli, samperi ja jumankauta jne.
Samasta syystä muinoin tiettyjä huonoa onnea tuottavia eläinten nimiä muunneltiin tai vaihdeltiin tietyin väliajoin. On kettu ja repo, karhu, otso, kontio ja mesikämmen jne. Ihan samaa tapahtui indoeurooppalaisissa kielissä. meillä on hirveä määrä eri sanoja sudelle ilman hyvää yhtenäistä kantamutoa.
Tässä voi alkujaan olla kyse tabustakin. Jeesuksen oikeaa nimeä ei ole haluttu sanoa ja sitä on väännetty tahallisesti muuttamalla sitä hieman. Tätä kiesustahan ei kirkossa kuule, vaan kyseessä on enemmänkin rahvaamman väen käyttämä termi.
Jumalaudassa, perskeleessä, perkuleessa, jösseksessä, jessuksesta jne. on kyse samasta.
>Tätä kiesustahan ei kirkossa kuule
Ehkä. Mutta kirkko itse (sekä kirkkorakennus että uskonnollinen yhteisö) on esim. italiaksi chiesa, joka käsittääkseni ääntyy ”kiesa”.
Revi siitä.
Italian sanalla chiesa on kiesus-sanan kanssa tuskin enempää tekemistä kuin suomen sanalla kiesit (kärryt).
”Chiesa” on peräisin kreikan sanasta ”ekklesia”, joka tarkoitti alunperin koollekutsumista tai kansankokousta. Sana siirtyi varhaiskristillisten käyttöön ja alkoi tarkoittaa ”uskovien yhteisöä”.
Sana lainattiin kreikasta myöhäislatinaan muodossa ”ecclesia”, joka tarkoitti kristillistä kirkkoa (seurakuntaa ja myöhemmin rakennusta). Latinan kielen ecclesia kehittyi kansankielen ja äänteellisten muutosten kautta italiaksi muotoon chiesa.
Luulen että sana kiesus on suomalaisten keksimä kun kristinuskon alkuaikoina ei ole osattu sanoa nimeä Jeesus tai on kuultu nimi väärin
Olet oikeilla jäljillä.
On kielellisiä perusteita olettaa, että muoto Kiesus syntyi juuri varhaisessa vaiheessa, koska suomen kielessä ei alunperin ollut j-alkuisia sanoja.
Kiesus-muodon on arveltu syntyneen, kun vierasperäinen Jeesus (tai sen muunnelma Iesus) sovitettiin suomen äännejärjestelmään. Alkuperäinen ji- tai i-alku korvattiin k-äänteellä, mikä oli yleinen tapa mukauttaa lainasanoja.
Kiesus-muodon juuret juontavat siten keskiajalle.
Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola ei käyttänyt muotoa ”Kiesus” 1500-luvun teoksissaan, vaan hän vakiinnutti muodon Jeesus. ”Kiesus” jäi silloin ensi sijassa kansanomaisen kielen ja runomitan muunnokseksi.