Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    vertaistuen tärkeys

    Olen ollut 4 vuotta parkinsonia sairastava.Olen sevinnyt nämä ensimäiset vuodet mielestäni melko hyvin.Noiden ensimäisten kuukausien aika oli kysymyksiä täynnä.Siksipä tartuin puhelimeen ja soitin lähimpään parkinson yhdistykseen.sainsieltä hyviä neuvoja. He kehoittivat hakemaan sopeutumisvalmennus kurssille ja onnistuin toisella yrityksellä.Pääsin kurssille,siellä tuli uusia tuttavuuksia ja vertaistukilaisia.Olemme kokoontuneet kahtena kesänä parin päivän tapaamisiin,joissa on ollut erittäin hyviä keskusteluja,sekä seurustelua Tämän lisäksi olemme olleet vaimoni kanssa tuetuilla kylpylälomilla eriasteisten kanssasisarien ja -veljien kanssa.Itse olenoppinut hyväksymään"Herra Parkinsonin" elinikäiseksi seuralaisekseni,mutta hevillä en anna periksi.Meillä on myös pieni parkinsonkerho,joka kokoontuu kerran kuussa.Siellä kahvikupposen ääressä on hyvä keskustella ajankohtaisista asioista ja lääkityksistä.Liikuntaa ja jumppaa sekä iloista mieltä. TSEMPPIÄ YSTÄVÄT.
    0511
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Parkkiukko 65 kirjoitti:

    Olen ollut 4 vuotta parkinsonia sairastava.Olen sevinnyt nämä ensimäiset vuodet mielestäni melko hyvin.Noiden ensimäisten kuukausien aika oli kysymyksiä täynnä.Siksipä tartuin puhelimeen ja soitin lähimpään parkinson yhdistykseen.sainsieltä hyviä neuvoja. He kehoittivat hakemaan sopeutumisvalmennus kurssille ja onnistuin toisella yrityksellä.Pääsin kurssille,siellä tuli uusia tuttavuuksia ja vertaistukilaisia.Olemme kokoontuneet kahtena kesänä parin päivän tapaamisiin,joissa on ollut erittäin hyviä keskusteluja,sekä seurustelua Tämän lisäksi olemme olleet vaimoni kanssa tuetuilla kylpylälomilla eriasteisten kanssasisarien ja -veljien kanssa.Itse olenoppinut hyväksymään"Herra Parkinsonin" elinikäiseksi seuralaisekseni,mutta hevillä en anna periksi.Meillä on myös pieni parkinsonkerho,joka kokoontuu kerran kuussa.Siellä kahvikupposen ääressä on hyvä keskustella ajankohtaisista asioista ja lääkityksistä.Liikuntaa ja jumppaa sekä iloista mieltä. TSEMPPIÄ YSTÄVÄT.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu