Olen ollut 4 vuotta parkinsonia sairastava.Olen sevinnyt nämä ensimäiset vuodet mielestäni melko hyvin.Noiden ensimäisten kuukausien aika oli kysymyksiä täynnä.Siksipä tartuin puhelimeen ja soitin lähimpään parkinson yhdistykseen.sainsieltä hyviä neuvoja. He kehoittivat hakemaan sopeutumisvalmennus kurssille ja onnistuin toisella yrityksellä.Pääsin kurssille,siellä tuli uusia tuttavuuksia ja vertaistukilaisia.Olemme kokoontuneet kahtena kesänä parin päivän tapaamisiin,joissa on ollut erittäin hyviä keskusteluja,sekä seurustelua Tämän lisäksi olemme olleet vaimoni kanssa tuetuilla kylpylälomilla eriasteisten kanssasisarien ja -veljien kanssa.Itse olenoppinut hyväksymään"Herra Parkinsonin" elinikäiseksi seuralaisekseni,mutta hevillä en anna periksi.Meillä on myös pieni parkinsonkerho,joka kokoontuu kerran kuussa.Siellä kahvikupposen ääressä on hyvä keskustella ajankohtaisista asioista ja lääkityksistä.Liikuntaa ja jumppaa sekä iloista mieltä. TSEMPPIÄ YSTÄVÄT.
vertaistuen tärkeys
Parkkiukko 65
0
468
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k374906- 823496
- 302943
- 612915
- 82737
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t552270- 381763
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91690- 181681
- 161574