Olen ollut 4 vuotta parkinsonia sairastava.Olen sevinnyt nämä ensimäiset vuodet mielestäni melko hyvin.Noiden ensimäisten kuukausien aika oli kysymyksiä täynnä.Siksipä tartuin puhelimeen ja soitin lähimpään parkinson yhdistykseen.sainsieltä hyviä neuvoja. He kehoittivat hakemaan sopeutumisvalmennus kurssille ja onnistuin toisella yrityksellä.Pääsin kurssille,siellä tuli uusia tuttavuuksia ja vertaistukilaisia.Olemme kokoontuneet kahtena kesänä parin päivän tapaamisiin,joissa on ollut erittäin hyviä keskusteluja,sekä seurustelua Tämän lisäksi olemme olleet vaimoni kanssa tuetuilla kylpylälomilla eriasteisten kanssasisarien ja -veljien kanssa.Itse olenoppinut hyväksymään"Herra Parkinsonin" elinikäiseksi seuralaisekseni,mutta hevillä en anna periksi.Meillä on myös pieni parkinsonkerho,joka kokoontuu kerran kuussa.Siellä kahvikupposen ääressä on hyvä keskustella ajankohtaisista asioista ja lääkityksistä.Liikuntaa ja jumppaa sekä iloista mieltä. TSEMPPIÄ YSTÄVÄT.
vertaistuen tärkeys
Parkkiukko 65
0
463
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista937639- 1055522
- 2664738
- 494673
- 653392
- 502768
- 582457
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222408Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292372- 412244