vertaistuen tärkeys

Olen ollut 4 vuotta parkinsonia sairastava.Olen sevinnyt nämä ensimäiset vuodet mielestäni melko hyvin.Noiden ensimäisten kuukausien aika oli kysymyksiä täynnä.Siksipä tartuin puhelimeen ja soitin lähimpään parkinson yhdistykseen.sainsieltä hyviä neuvoja. He kehoittivat hakemaan sopeutumisvalmennus kurssille ja onnistuin toisella yrityksellä.Pääsin kurssille,siellä tuli uusia tuttavuuksia ja vertaistukilaisia.Olemme kokoontuneet kahtena kesänä parin päivän tapaamisiin,joissa on ollut erittäin hyviä keskusteluja,sekä seurustelua Tämän lisäksi olemme olleet vaimoni kanssa tuetuilla kylpylälomilla eriasteisten kanssasisarien ja -veljien kanssa.Itse olenoppinut hyväksymään"Herra Parkinsonin" elinikäiseksi seuralaisekseni,mutta hevillä en anna periksi.Meillä on myös pieni parkinsonkerho,joka kokoontuu kerran kuussa.Siellä kahvikupposen ääressä on hyvä keskustella ajankohtaisista asioista ja lääkityksistä.Liikuntaa ja jumppaa sekä iloista mieltä. TSEMPPIÄ YSTÄVÄT.