t: Arvo
Takaisin alkuun
Mikki Hiiri
Liittynyt: 27 Lok 2003
Viestejä: 1349
Hegel katsoi rationalisuudessaan, jota voitaisiin kutsua myös irrationalisuudeksi, voivansa "tietää absoluuttisesti", kaikkien kategorioiden muodostaessa yhdessä absoluutin, koko todellisuuden sekä esittäen todellisuutta koskevia tosia väitteitä ilman kokemusta jostakin sellaisesta mikä on absoluuttisesti selittämätöntä, osaltaan älymme ulottumattomissa, subkjektin mieltämien objekteina ajassa ja paikassa esittäytyven ilmiöien intelligibilisen perustan olemuksesta sinänsä, taikka kuten okrates sen ilmaisi:" Tiedän, etten mitään tiedä", näiden vanhojen suurten ollessa vieläkin opettajiamme metafysiikassa (Schopenhauer) maan uskontojen rajoittamatta tuolloin ajattelun vapautta.
Hegelin dialektiikan omaehtoista käsiteliikuntoa, liikkeelle panevana voimanaan, ei vain tietämisen välineinä vaan metafyysisessä mielessä todella olemassaoleviin käsitteisiin sisältyvä ristiriita, idealismin opin vastaisesti, ei aikaansaada subjektissa, vaan objektissa, "absoluutissa", kun subjekti seuraa sitä ainoastaan katselijana ja toistaa sen ajatuksissaan.
Hegelin dialektiikassa kaikki logiikan, apriorinen tiede, joka on älymme puhdas muoto vailla empiiristä sisällystä, inhimillisen kulttuurin ja luonnontieteen teoriat ja olomuodot johdetaan tai ne johtavat itse itsensä teesin, antiteesin ja synteesin lain mukaan itsensä järjellisesti selittävästä alkuperusteesta, joka on myös muissa kategorioissa edellytetyn olemisen ts. tietämisen kategoria, siten että saadaan todellisuuden saumattiomasti peittävä kokonaisuus, joka sisältää implisiittisenä itseensä kaikki absoluuttia edeltävät dialektisen negaation, kumoamisen, korottamisen ja säilyttämisen vaiheet sisältyen sekä eläen oikeutettuina momentteina jokaisen asteen ollessa läpikulkuasemana.
Hegelin järjestelmästä pitäisi voida dedusoida kaikki, koska mitään ideoiden ulkopuolella olevia olioita sisänsä ei ole, vieläpä, kuten esitti eräs metafyysisen idealismin arvostelija, se kynä, jolla tämä arvostelija itse arviosteluaan paraikaa kirjoitti. mutta vain neron kohteena ovat edellä kuvattuu tietotapaan Platonin ideat, ei in abstracto, vaan ainoastaan havainnollisesti käsitttynä neroude perustuessa havaitevan tioedon täydellisyyteen.
"Siltana, jota pitkin metafysiikka pääsee kokemuksen ulkopuolelle on kokemuksen hajoittamien ilmiöön ja olioon sinänsä, metafysiikan käydessä yli ilmiön s.o. luonnon rajojen siihen tai sen taakse kätkeytyvään , tarkastellen sitä yhä vain ilmentyvänä eikä kaikesta ilmiöstä riippumattomana pysyen näin kokemuksen selityksenä ja esityksenä kun se ei puhu oliosta sinänsä muuten kuin suhteessa ilmiöön pysyen immanenttina tulematta transsendentiksi, kokemuken mahdollisuuden yläpuolelle kohoavaksi" (Schopenhauer)
Olio sinänsä, tahto, on absoluuttisesti selittämätön, yksityisten toimintojen vapaus, täysin luonnonvastainen, vapaa ja perusteeton, syysuhteen lain ulottumatomissa, ilmiön taakse tai pohjalle kätkeytyvä ydin, joka on identtinen sen kanssa jonka tunnemme itsessäme niin läheisesti tahtona, joka pitää tiedoita jokaisssa pyrkimisessä, joka on lähtöisin aineellisen kappaleen, ei abstraktisen käsitteen, luoonosta. koska todellisuus ei ylimalkaan voi olla absoluuttinen järjellisesti käsitettävä henki, vaan sen sisin olemus on absoluuttisesti selittämätön, sillä fysikaalisestikin on kaikki mutta ei mikään selitettävissä, ei todellisuuden deduktio voi perustua vain järkeen ilman kokemusta hegelin pitäessä todellisuude dialektista deduktiota absoluuttisesti objektiivisena idealismina subjektin edellyttämästä, ja välitämästä, ts. mielteestä riippumatta, vaikka mitään sellaista ilman muuta ilmenevää, olioiden sinänsä järjestystä, itsessään objektiivista, olisi mahdoton kuvitellakaan, metafysiikan taas osoittaessa ilmiöstä eroavaan sen erilaiseen ytimeen, olioiden sinänsä olemisen ollessa kokonaan toisenlaista, siis juuri metafyysistä, sillä jokaisella olemassaolevalla kun saattaa olla olemassaolonsa itsessään, mikä ei voi koskaan olla objekti, kuten hegel esittää, mutta materialismin tähtäin on nimenomaan objekti ilman subjektia, mutta on mahdotonta kuvitellakaan sellaista, kuten Schopenhauer sanoo, kun homaa kuvittelemansa tarkoittamansa vatakohdaksi, pelkksi ilmiöksi objektiivista maailmaa katelevan tiedoitsevan subjektin älyssä, siis siksi mikä oi tarkoitettu sulkea näköpiirin ulkopuolelle itsessään tapahtuvana dialektisena liikuntona
Takaisin alkuun
Mikki Hiiri
Liittynyt: 27 Lok 2003
Viestejä: 1349
Hegel katsoi rationalisuudessaan, jota voitaisiin kutsua myös irrationalisuudeksi, voivansa "tietää absoluuttisesti", kaikkien kategorioiden muodostaessa yhdessä absoluutin, koko todellisuuden sekä esittäen todellisuutta koskevia tosia väitteitä ilman kokemusta jostakin sellaisesta mikä on absoluuttisesti selittämätöntä, osaltaan älymme ulottumattomissa, subkjektin mieltämien objekteina ajassa ja paikassa esittäytyven ilmiöien intelligibilisen perustan olemuksesta sinänsä, taikka kuten okrates sen ilmaisi:" Tiedän, etten mitään tiedä", näiden vanhojen suurten ollessa vieläkin opettajiamme metafysiikassa (Schopenhauer) maan uskontojen rajoittamatta tuolloin ajattelun vapautta.
Hegelin dialektiikan omaehtoista käsiteliikuntoa, liikkeelle panevana voimanaan, ei vain tietämisen välineinä vaan metafyysisessä mielessä todella olemassaoleviin käsitteisiin sisältyvä ristiriita, idealismin opin vastaisesti, ei aikaansaada subjektissa, vaan objektissa, "absoluutissa", kun subjekti seuraa sitä ainoastaan katselijana ja toistaa sen ajatuksissaan.
Hegelin dialektiikassa kaikki logiikan, apriorinen tiede, joka on älymme puhdas muoto vailla empiiristä sisällystä, inhimillisen kulttuurin ja luonnontieteen teoriat ja olomuodot johdetaan tai ne johtavat itse itsensä teesin, antiteesin ja synteesin lain mukaan itsensä järjellisesti selittävästä alkuperusteesta, joka on myös muissa kategorioissa edellytetyn olemisen ts. tietämisen kategoria, siten että saadaan todellisuuden saumattiomasti peittävä kokonaisuus, joka sisältää implisiittisenä itseensä kaikki absoluuttia edeltävät dialektisen negaation, kumoamisen, korottamisen ja säilyttämisen vaiheet sisältyen sekä eläen oikeutettuina momentteina jokaisen asteen ollessa läpikulkuasemana.
Hegelin järjestelmästä pitäisi voida dedusoida kaikki, koska mitään ideoiden ulkopuolella olevia olioita sisänsä ei ole, vieläpä, kuten esitti eräs metafyysisen idealismin arvostelija, se kynä, jolla tämä arvostelija itse arviosteluaan paraikaa kirjoitti. mutta vain neron kohteena ovat edellä kuvattuu tietotapaan Platonin ideat, ei in abstracto, vaan ainoastaan havainnollisesti käsitttynä neroude perustuessa havaitevan tioedon täydellisyyteen.
"Siltana, jota pitkin metafysiikka pääsee kokemuksen ulkopuolelle on kokemuksen hajoittamien ilmiöön ja olioon sinänsä, metafysiikan käydessä yli ilmiön s.o. luonnon rajojen siihen tai sen taakse kätkeytyvään , tarkastellen sitä yhä vain ilmentyvänä eikä kaikesta ilmiöstä riippumattomana pysyen näin kokemuksen selityksenä ja esityksenä kun se ei puhu oliosta sinänsä muuten kuin suhteessa ilmiöön pysyen immanenttina tulematta transsendentiksi, kokemuken mahdollisuuden yläpuolelle kohoavaksi" (Schopenhauer)
Olio sinänsä, tahto, on absoluuttisesti selittämätön, yksityisten toimintojen vapaus, täysin luonnonvastainen, vapaa ja perusteeton, syysuhteen lain ulottumatomissa, ilmiön taakse tai pohjalle kätkeytyvä ydin, joka on identtinen sen kanssa jonka tunnemme itsessäme niin läheisesti tahtona, joka pitää tiedoita jokaisssa pyrkimisessä, joka on lähtöisin aineellisen kappaleen, ei abstraktisen käsitteen, luoonosta. koska todellisuus ei ylimalkaan voi olla absoluuttinen järjellisesti käsitettävä henki, vaan sen sisin olemus on absoluuttisesti selittämätön, sillä fysikaalisestikin on kaikki mutta ei mikään selitettävissä, ei todellisuuden deduktio voi perustua vain järkeen ilman kokemusta hegelin pitäessä todellisuude dialektista deduktiota absoluuttisesti objektiivisena idealismina subjektin edellyttämästä, ja välitämästä, ts. mielteestä riippumatta, vaikka mitään sellaista ilman muuta ilmenevää, olioiden sinänsä järjestystä, itsessään objektiivista, olisi mahdoton kuvitellakaan, metafysiikan taas osoittaessa ilmiöstä eroavaan sen erilaiseen ytimeen, olioiden sinänsä olemisen ollessa kokonaan toisenlaista, siis juuri metafyysistä, sillä jokaisella olemassaolevalla kun saattaa olla olemassaolonsa itsessään, mikä ei voi koskaan olla objekti, kuten hegel esittää, mutta materialismin tähtäin on nimenomaan objekti ilman subjektia, mutta on mahdotonta kuvitellakaan sellaista, kuten Schopenhauer sanoo, kun homaa kuvittelemansa tarkoittamansa vatakohdaksi, pelkksi ilmiöksi objektiivista maailmaa katelevan tiedoitsevan subjektin älyssä, siis siksi mikä oi tarkoitettu sulkea näköpiirin ulkopuolelle itsessään tapahtuvana dialektisena liikuntona
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pyydän anteeksi sopimatonta sekä huolimatonta aloitusta. Anteeksi hölmöilyni jos suotte
Ihmettelin suuresti aloituksesi absurdiutta. Luulin että kyseessä on jokin surrealistinen älypeli tai silkka vitsi. Olisi todella mukava tietää se tapahtumaketju, jonka ansiosta tuo aloitus päätyi verkkokalvoillemme. Teoriani mukaan olet tuon tekstin jostain kopionut ja nuo "tiedot" jäivät siihen vahingossa mukaan. Mutta mikäli itse todella olet tuon tekstin kirjoittanut niin ehdotus: kirjoita lyhyempiä virkkeitä ja yleistajuista ihan pikkaisen tuota tekstiä.
Apinan maalaamat abstraktit taideteokset, puppukieligeneraattorilla tuotetut tekstit, Adolf Hitlerin puheet tai Laila Hirvisaaren kaunokirjat ovat kaikki tavallaan järkyttäviä todisteita siitä miten ihminen näkee järkeväksi ja koettaa löytää totuutta sieltäkin missä mitään ei kertakaikkiaan ole.
pelkkä naurettava yliopistohomo ja porvarispuntti!
En koskaan päässyt sisälle, vaikka opettelin pääsykoekirjan sanasta sanaan ulkoa, koska koeaika umpeutui kun olin vasta 12 sivua kirjoittanut Aristotelesta kipeytyneillä sormilla kun looginen empirismi jäi kesken, enkä vitsinyt uudelleen pyrkiä heti seuraavana vuonna, 9 sain. se ei aivan riittänyt sisälle. Mutta eivät yliopistolaiset ansaitse noin tuhmaa kielenkäyttöä tai syytöksiä itseään kohtaan esitettävän; on se opiskelu rankkaa touhua
Vai oliko Hegelin filosofia sittenkään täysin kokemuksen ulkopuolella? Hänen teoksensahan ovat täynnä materiaalia tai sisältöä, joka on otettu nimenomaan empiiris-historiallisesta todellisuudesta. Hänhän esi. Logiikan tieteessä käy läpi silloista uusinta luonnontieteellistä tietoa ja tulkitsee sen filosofisessa valaistuksessa. Samoin historian filosofiassa annettu materiaali työstetään järkeväksi filosofisten käsitteiden avulla.
Tai pikemminkin materiaalista kaivetaan esiin sen filosofinen ratio.