Kenellekään ei varmasti jää epäselväksi, jos joku mainitsee asian olevan kaiken A ja O - siis mikä? Miksi juuri nuo kaksi täysin toisistaan irrallista kirjainta on iskostunut osaksi kielemme ilmaisutapoja? Miksei vaikkapa B ja S - tai H ja M? Miksi juuri A ja O?
Sitä paitsi kaikkihan meistä kun rakastavat sitä kunniallista pilkun veitsenterävää viilausta, haluaisin esittää myös huomioni siitä, että eivätkös kyseiset kirjaimet tulisi kieliopillisesti kirjoittaa pienillä kirjaimilla (a ja o)? Näin varmasti osaksi onkin, mutta useinhan nuo kirjoitetaan täysin kapinallisesti isoilla kirjaimilla, mikä huutava vääryys, sanon minä.
Mitä mieltä? Tiedättekö A:n ja O:n alkuperästä mitään, sillä asia alkoi yhtäkkiä kiinnostaa, kun rupesin tuota miettimään?
Sitä paitsi kaikkihan meistä kun rakastavat sitä kunniallista pilkun veitsenterävää viilausta, haluaisin esittää myös huomioni siitä, että eivätkös kyseiset kirjaimet tulisi kieliopillisesti kirjoittaa pienillä kirjaimilla (a ja o)? Näin varmasti osaksi onkin, mutta useinhan nuo kirjoitetaan täysin kapinallisesti isoilla kirjaimilla, mikä huutava vääryys, sanon minä.
Mitä mieltä? Tiedättekö A:n ja O:n alkuperästä mitään, sillä asia alkoi yhtäkkiä kiinnostaa, kun rupesin tuota miettimään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
A ja O ovat kreikan alpha ja omega, siis kaiken alku ja loppu (aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain).
Muuten hyvä paitsi että kyseisten kirjainten suomenkieliset nimet ovat ”alfa” ja ”oomega” ja että ne ovat Α ja Ω, joista siis alfa on versaalina meidän A:mme näköinen mutta oomega erilainen kuin mikään latinalainen kirjain. Kreikkalaisten kirjainten nimistä ks. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/alfa.html
Yleiseen kielenkäyttöön ilmaus on – monen muun sanonnan tavoin – tullut Raamatusta, Ilm. 22:13,
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Ilm. 22:13&rnd=1168294025692
Kyseinen kohta on vielä Vulgatassa (latinankielisessä käännöksessä) käännetty ”Alpha et Omega”, mutta monen muun kielisessä A:ta ja O:ta käyttäen, jolloin ajatus katoaa. En tiedä, miksi Agricola ei halunnut suomentaa ”minä olen A ja Ö”. Ai niin, hän taisi vain seurata Lutherin antamaa mallia ”ich bin das A und das O”.