Miten teillä kestää pää syövän kanssa?

Itse olen kelaillut samoja asioita sairastuttuani syöpään viime vuoden loppupuolella. Diagnoosista on jo yli kolme kuukautta, mutta vieläkin olen kapinavaiheessa, en millään tahdo hyväksyä, että sairastuin. Mietin samaa kuin kevätmielinen ja pelottavaa -nimimerkit. Aivan samat ajatukset ovat pyörineet mielessäni. Vain sillä erotuksella, että ne ovat olleet aluta asti eli jo yli kolme kuukautta. Pahempia uniongelmia minulla ei ole, koska otan illalla puolikkaan nukahtamislääkkeen (Somnor 10 mg) siis 5 mg. Se auttaa minua pääsemään uneen ja koenkin, että yöt ovat parasta aikaa, koska silloin saa edes sen ajan olla pois näistä sairauden ajatuksista. Aamut tosiaan ovat vaikempia. Aloitin myös leikkauksen jälkeen mielialalääkityksen. En vielä tiedä sen tehosta, koska olen syönyt sitä vasta reilun viikon.

Meillä ei ole muuta keinoa kuin hyväksyä sairautemme. Milloin ja minä päivänä se tapahtuu, sitä en tiedä, mutta hartaasti sitä odotan.

Ahdistaa kirjoitti:

Itse olen kelaillut samoja asioita sairastuttuani syöpään viime vuoden loppupuolella. Diagnoosista on jo yli kolme kuukautta, mutta vieläkin olen kapinavaiheessa, en millään tahdo hyväksyä, että sairastuin. Mietin samaa kuin kevätmielinen ja pelottavaa -nimimerkit. Aivan samat ajatukset ovat pyörineet mielessäni. Vain sillä erotuksella, että ne ovat olleet aluta asti eli jo yli kolme kuukautta. Pahempia uniongelmia minulla ei ole, koska otan illalla puolikkaan nukahtamislääkkeen (Somnor 10 mg) siis 5 mg. Se auttaa minua pääsemään uneen ja koenkin, että yöt ovat parasta aikaa, koska silloin saa edes sen ajan olla pois näistä sairauden ajatuksista. Aamut tosiaan ovat vaikempia. Aloitin myös leikkauksen jälkeen mielialalääkityksen. En vielä tiedä sen tehosta, koska olen syönyt sitä vasta reilun viikon.

Meillä ei ole muuta keinoa kuin hyväksyä sairautemme. Milloin ja minä päivänä se tapahtuu, sitä en tiedä, mutta hartaasti sitä odotan.

Lue lisää

että se on syöpä,vaikka meni vielä aikaa ennen tulosta,Kyllä minäkin stressaan niin,että hiukset lähtee jo nyt tuppoina,Vaikeinta on,kun minulla on 10 vuotias lapsi,että olisi saanut nähdä hänen aikuistuvan,ja mitä hänelle käy,jos syöpä leviää.Rankkaa tämä on todellakin,Saa olla kiitollinen jokaisesta päivästä,Olen uskossa,ja ajattelen,että kaikki on TaivaanIsän kädessä meidän päivämme,Täytyy yrittää pitää itsestään hyvää huolta,ja hemmotella joskus.Jos oikein masentaa tavata,tai soittaa ystävälle,Onneksi joka päivä ei ole yhtä vaikea.Voimia teille,ja siunausta

kevätmielisellä,Tiesin heti... kirjoitti:

että se on syöpä,vaikka meni vielä aikaa ennen tulosta,Kyllä minäkin stressaan niin,että hiukset lähtee jo nyt tuppoina,Vaikeinta on,kun minulla on 10 vuotias lapsi,että olisi saanut nähdä hänen aikuistuvan,ja mitä hänelle käy,jos syöpä leviää.Rankkaa tämä on todellakin,Saa olla kiitollinen jokaisesta päivästä,Olen uskossa,ja ajattelen,että kaikki on TaivaanIsän kädessä meidän päivämme,Täytyy yrittää pitää itsestään hyvää huolta,ja hemmotella joskus.Jos oikein masentaa tavata,tai soittaa ystävälle,Onneksi joka päivä ei ole yhtä vaikea.Voimia teille,ja siunausta

Lue lisää

Se on totta, että myös hyviä hetkiä on mahtunut tähän reiluun kolmeen kuukauteen. Nyt vain kun odottelen vielä lopullisia leikkaustuloksia, mieliala heittelee tavallista enemmän ja pelko valtaa mielen. Sen tiedän ainakin, että on jo levinnyt kainaloon ja on myös ärhäkkää syöpää sekä hormonipositiivista. Olen myös uskossa ja paljon olemme rukoilleet mieheni kanssa. Se helpottaa, mutta ei kokonaan ole poistanut tätä pelkoa ja ahdistusta. Usein iltaisin kun menemme nukkumaan ja mieheni rukoilee puolestani saan syvän rauhan ja hyvän yöunen. Päivisin kun olen yksin kotona, ehdin liikaakin miettiä kaikenlaista. Minulla on paljon ystäviä, joille voisin soittaa, mutta jotenkin se puhumiskiintiökin on nyt niin täynnä, etten jaksa siitäkään iloa saada. Jotenkin tuntuu, että koko ajan kelataan niitä samoja asioita ja mieli siitä vaan lisää masentuu. Alussa toki oli terapeuttista se puhuminen, mutta siihenkin kyllästyy ja väsyy.

Ajattelen myös niin, että joskushan meidän kaikkien on täältä lähdettävä, loppujen lopuksi tämä maallinen vaellus on kuin hippunen iankaikkisuuden rinnalla, vaikka elinvuosia olisi paljonkin. Ja myös näistä ärhäköistäkin rintasyövistä voi selvitä, siitä on paljon esimerkkejä. Hoidot on nykyään niin tehokkaita, että ne purevat vaikeisimpiinkiin tapauksiin.

Ja sinä kevätmielinen, voit olla iloinen siitä, että syöpäsi ei ole levinnyt. Se on tietääkseni erittäin hyvä asia.

Kyllä se on vaikeaa sopeutua helpompiinkin sairauksiin kuin syöpään. Ihminen on vain niin rakennettu, että kaikki ei mene niinkuin pitäisi ja siihen on vain yritettävä sopeutua. minäkin osaan antaa hyviä neuvoja vaikka itsekkään en osaa täysi oikein suhtautua sairauteeni.Koeta etsiä itsellesi mieleistä tekemistä niin on helpompi unohtaa sairaus.

kuluttua rintasyöpä potilaista,niin aika ankealle tuntuu,Vaikka kai se niin yksilöllistä on,ja mitä sitä ennenaikojaan murehtimaan,Selvitään me,kun kaikkemme yritämme,

noin puolet on hengissä 5 v... kirjoitti:

kuluttua rintasyöpä potilaista,niin aika ankealle tuntuu,Vaikka kai se niin yksilöllistä on,ja mitä sitä ennenaikojaan murehtimaan,Selvitään me,kun kaikkemme yritämme,

että n. 90 % on hengissä viiden vuoden kuluttua.Eräs lääkäri tokaisi, että syövästä selviytymisprosentti on 100% tai 0% ja näinhän se on!

Olen löytänyt noita hyviäkin puolia sairastumisestani, niistä olen tavallaan kiitollinen, vaikka aika julma tapa tälläinen kuolemanpelko on oppia näkemään asiat uudessa, paremmassa valossa.

Tässä ja nyt. En ole hakenut mielialalääkitystä, tähän asti olen selvinnyt ilman. Yksinäisyys on se mikä ahdistaa, kun muut ovat töissä ja poika koulussa. Ystävien elämä jatkuu kuin ennenkin, toki he käyvät ja ovat yhteydessä, kiitos heille siitä.

Silti tuntuu että muut tuijottavat juuri jotain tilastoja, että 90% rintasyöpäpotilaista on hengissä viiden vuoden kuluttua. Tuntuu että heille se on itsestään selvää, että minä kuulun tuohon joukkoon.

Sitäpaitsi mikä viisi vuotta? Mitä tapahtuu sen viiden vuoden jälkeen? En minä haluaisi kuolla viiden vuoden päästäkään, vaan tahtoisin olla terve! Jatkaa elämää, työntekoa ja harrastuksia. Terveet ystäväni eivät ymmärrä kuolemanpelkoani, ehkä he tietävät että ainahan sekin mahdollisuus on, mutta he eivät koe sitä konkreettisena niinkuin minä.. Eräs läheisistä ystävistäni (niin luulin) on jopa kääntänyt selkänsä minulle, lähti ikäänkuin pakoon tätä sairauttani. Ehkä hänkin pelkää, eikä osaa kohdata minua.

Minäkin olen kääntynyt yhä useammin rukouksen puoleen, helpottaa ajatella että tällä kaikella on kuitenkin joku tarkoituksensa. Ettei se ole vain kohtalon ivaa, että syöpä valitsi juuri minut ja muutti kertaheitolla elämäni.

No, taas päivä nousee, aurinko paistaa, vien pojan kouluun. Laitan perheelle ruokaa, ulkoilen koiran kanssa. Kulutan aikaa tekemällä palapeliä, sudokuja, pyörin netissä. Taitaa tosiaan olla parempi olla etsimättä enempää tietoa ja tilastoja, taulukoita eloonjäämisennusteista. Cancer-sivuilla oli tosin jotain lohduttavaakin, syöpä 2015-tilastossa puhuttiin kehitteillä olevista lääkkeistä ja tutkimuksista. Koko ajan tiede menee eteenpäin, mutta syövätkin lisääntyvät. Syöpäkuolemat vähenevät siitä huolimatta. Meillä on toivoa.

Tosiaan, minulla syöpää ei löytynyt imusolmukkeista, vain siitä rinnasta poistetusta kasvaimesta. Mutta se oli iso, ja aggressiivista laatua. Lisäksi löysin tietoa että se jakautumisnopeuskin 28 % on itse asiassa korkea, kaikki yli 20 % on.. Tiedän että minun pitäisi ajatella niitä positiivisia ennustetekijöitä ja elämää. Yleensä ajattelenkin. Nyt vain on jokin masennuksen hetki..

Kiitos teille kaikille, helpottaa kun tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Menen heti hiihtoloman jälkeen syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystykseen, pakko etsiä hengissä olevia rintasyövästä selvinneitä ihmisiä, että uskon ja näen omin silmin, että tästä voi selvitäkin!

kevätmielinen kirjoitti:

Olen löytänyt noita hyviäkin puolia sairastumisestani, niistä olen tavallaan kiitollinen, vaikka aika julma tapa tälläinen kuolemanpelko on oppia näkemään asiat uudessa, paremmassa valossa.

Tässä ja nyt. En ole hakenut mielialalääkitystä, tähän asti olen selvinnyt ilman. Yksinäisyys on se mikä ahdistaa, kun muut ovat töissä ja poika koulussa. Ystävien elämä jatkuu kuin ennenkin, toki he käyvät ja ovat yhteydessä, kiitos heille siitä.

Silti tuntuu että muut tuijottavat juuri jotain tilastoja, että 90% rintasyöpäpotilaista on hengissä viiden vuoden kuluttua. Tuntuu että heille se on itsestään selvää, että minä kuulun tuohon joukkoon.

Sitäpaitsi mikä viisi vuotta? Mitä tapahtuu sen viiden vuoden jälkeen? En minä haluaisi kuolla viiden vuoden päästäkään, vaan tahtoisin olla terve! Jatkaa elämää, työntekoa ja harrastuksia. Terveet ystäväni eivät ymmärrä kuolemanpelkoani, ehkä he tietävät että ainahan sekin mahdollisuus on, mutta he eivät koe sitä konkreettisena niinkuin minä.. Eräs läheisistä ystävistäni (niin luulin) on jopa kääntänyt selkänsä minulle, lähti ikäänkuin pakoon tätä sairauttani. Ehkä hänkin pelkää, eikä osaa kohdata minua.

Minäkin olen kääntynyt yhä useammin rukouksen puoleen, helpottaa ajatella että tällä kaikella on kuitenkin joku tarkoituksensa. Ettei se ole vain kohtalon ivaa, että syöpä valitsi juuri minut ja muutti kertaheitolla elämäni.

No, taas päivä nousee, aurinko paistaa, vien pojan kouluun. Laitan perheelle ruokaa, ulkoilen koiran kanssa. Kulutan aikaa tekemällä palapeliä, sudokuja, pyörin netissä. Taitaa tosiaan olla parempi olla etsimättä enempää tietoa ja tilastoja, taulukoita eloonjäämisennusteista. Cancer-sivuilla oli tosin jotain lohduttavaakin, syöpä 2015-tilastossa puhuttiin kehitteillä olevista lääkkeistä ja tutkimuksista. Koko ajan tiede menee eteenpäin, mutta syövätkin lisääntyvät. Syöpäkuolemat vähenevät siitä huolimatta. Meillä on toivoa.

Tosiaan, minulla syöpää ei löytynyt imusolmukkeista, vain siitä rinnasta poistetusta kasvaimesta. Mutta se oli iso, ja aggressiivista laatua. Lisäksi löysin tietoa että se jakautumisnopeuskin 28 % on itse asiassa korkea, kaikki yli 20 % on.. Tiedän että minun pitäisi ajatella niitä positiivisia ennustetekijöitä ja elämää. Yleensä ajattelenkin. Nyt vain on jokin masennuksen hetki..

Kiitos teille kaikille, helpottaa kun tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Menen heti hiihtoloman jälkeen syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystykseen, pakko etsiä hengissä olevia rintasyövästä selvinneitä ihmisiä, että uskon ja näen omin silmin, että tästä voi selvitäkin!

Lue lisää

yksi hengissä oleva syöpäläinen :)))
Muista! Minun syöpäni oli isohko,yli 2cm....vartiaimusolmukkeeseessa oli syöpää,muttei etäispesäkettä. Syövän laatu on harvinainen ja olen yksi 5 miljoonasta,jolla tällainen tieteellinen ihme on. Tavan sopan keitin lääketieteessä. IHmeSopa! ;D
Käyt samaa vaihetta läpi kuin minäkin syksyllä...normaali olet!! Kirjoita tänne. Minulle voit laittaa postia henkilökohtaisesti jos haluat. [email protected]

Haluaisin olla tukenasi. :)

Sinulla on siis koira...hei ethän sinä silloin ole yksin! :)

IhmeSopa kirjoitti:

yksi hengissä oleva syöpäläinen :)))
Muista! Minun syöpäni oli isohko,yli 2cm....vartiaimusolmukkeeseessa oli syöpää,muttei etäispesäkettä. Syövän laatu on harvinainen ja olen yksi 5 miljoonasta,jolla tällainen tieteellinen ihme on. Tavan sopan keitin lääketieteessä. IHmeSopa! ;D
Käyt samaa vaihetta läpi kuin minäkin syksyllä...normaali olet!! Kirjoita tänne. Minulle voit laittaa postia henkilökohtaisesti jos haluat. [email protected]

Haluaisin olla tukenasi. :)

Sinulla on siis koira...hei ethän sinä silloin ole yksin! :)

Lue lisää

Olet pirteä ihminen, niin minäkin yleensä :)

Koitetaan pitää mieliala hyvänä, emmehän me tälle mitään voi kuitenkaan. Voidaan hyvin ne päivät kun voidaan, joskus ne hoidot on ohi.. Sitten ei kuin kädet ristiin ja uskotaan lujasti, että se oli siinä!

Tämä sairaus ei ole meidän käsissämme, joskin voimme ehkä myötävaikuttaa sen paranemiseen elintavoillamme.

Tällä hetkellä tunnen oloni terveeksi, miksi siis eläisin kuin olisin sairas? Rinnan haava ei ole vielä ihan ummessa, mutta päivä päivältä ja yö yöltä se kuroo itseään kiinni. Jonain aamuna kun herään, se on varmasti jo ummessa.

Lauantaita jo kovasti odottelen ja lomamatkaa perheen kanssa, olemme lomamme ansainneet :)

kevätmielinen kirjoitti:

Olet pirteä ihminen, niin minäkin yleensä :)

Koitetaan pitää mieliala hyvänä, emmehän me tälle mitään voi kuitenkaan. Voidaan hyvin ne päivät kun voidaan, joskus ne hoidot on ohi.. Sitten ei kuin kädet ristiin ja uskotaan lujasti, että se oli siinä!

Tämä sairaus ei ole meidän käsissämme, joskin voimme ehkä myötävaikuttaa sen paranemiseen elintavoillamme.

Tällä hetkellä tunnen oloni terveeksi, miksi siis eläisin kuin olisin sairas? Rinnan haava ei ole vielä ihan ummessa, mutta päivä päivältä ja yö yöltä se kuroo itseään kiinni. Jonain aamuna kun herään, se on varmasti jo ummessa.

Lauantaita jo kovasti odottelen ja lomamatkaa perheen kanssa, olemme lomamme ansainneet :)

Lue lisää

Hyvää lomaa.Olet sen tarpeessa. Tietty masentaa -onhan sinulla ollut rankkaa sen rintahaavan kanssa. Minulla tänään masennusta,mutta nukuin 3,5h päiväunet -nyt on hyvä olla. Ei jaksa siivota. Katson aamulla. :))

kevätmielinen kirjoitti:

Olen löytänyt noita hyviäkin puolia sairastumisestani, niistä olen tavallaan kiitollinen, vaikka aika julma tapa tälläinen kuolemanpelko on oppia näkemään asiat uudessa, paremmassa valossa.

Tässä ja nyt. En ole hakenut mielialalääkitystä, tähän asti olen selvinnyt ilman. Yksinäisyys on se mikä ahdistaa, kun muut ovat töissä ja poika koulussa. Ystävien elämä jatkuu kuin ennenkin, toki he käyvät ja ovat yhteydessä, kiitos heille siitä.

Silti tuntuu että muut tuijottavat juuri jotain tilastoja, että 90% rintasyöpäpotilaista on hengissä viiden vuoden kuluttua. Tuntuu että heille se on itsestään selvää, että minä kuulun tuohon joukkoon.

Sitäpaitsi mikä viisi vuotta? Mitä tapahtuu sen viiden vuoden jälkeen? En minä haluaisi kuolla viiden vuoden päästäkään, vaan tahtoisin olla terve! Jatkaa elämää, työntekoa ja harrastuksia. Terveet ystäväni eivät ymmärrä kuolemanpelkoani, ehkä he tietävät että ainahan sekin mahdollisuus on, mutta he eivät koe sitä konkreettisena niinkuin minä.. Eräs läheisistä ystävistäni (niin luulin) on jopa kääntänyt selkänsä minulle, lähti ikäänkuin pakoon tätä sairauttani. Ehkä hänkin pelkää, eikä osaa kohdata minua.

Minäkin olen kääntynyt yhä useammin rukouksen puoleen, helpottaa ajatella että tällä kaikella on kuitenkin joku tarkoituksensa. Ettei se ole vain kohtalon ivaa, että syöpä valitsi juuri minut ja muutti kertaheitolla elämäni.

No, taas päivä nousee, aurinko paistaa, vien pojan kouluun. Laitan perheelle ruokaa, ulkoilen koiran kanssa. Kulutan aikaa tekemällä palapeliä, sudokuja, pyörin netissä. Taitaa tosiaan olla parempi olla etsimättä enempää tietoa ja tilastoja, taulukoita eloonjäämisennusteista. Cancer-sivuilla oli tosin jotain lohduttavaakin, syöpä 2015-tilastossa puhuttiin kehitteillä olevista lääkkeistä ja tutkimuksista. Koko ajan tiede menee eteenpäin, mutta syövätkin lisääntyvät. Syöpäkuolemat vähenevät siitä huolimatta. Meillä on toivoa.

Tosiaan, minulla syöpää ei löytynyt imusolmukkeista, vain siitä rinnasta poistetusta kasvaimesta. Mutta se oli iso, ja aggressiivista laatua. Lisäksi löysin tietoa että se jakautumisnopeuskin 28 % on itse asiassa korkea, kaikki yli 20 % on.. Tiedän että minun pitäisi ajatella niitä positiivisia ennustetekijöitä ja elämää. Yleensä ajattelenkin. Nyt vain on jokin masennuksen hetki..

Kiitos teille kaikille, helpottaa kun tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Menen heti hiihtoloman jälkeen syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystykseen, pakko etsiä hengissä olevia rintasyövästä selvinneitä ihmisiä, että uskon ja näen omin silmin, että tästä voi selvitäkin!

Lue lisää

Kun olen raamatusta lukenut, että Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet, niin tiedän, että kukaan ei elä eikä kuole ilman Hänen lupaansa.Se on lohduttava tieto.Silloin kun sairauteni oli löytynyt, niin pyysin Jumalalta itselleni enemmän esirukoilijoita.-Tuli myös ajatuksiin, että olo on kuin olisi leijonan luolassa, niinhän oli Danielkin, mutta ei hänelle siellä mitään pahaa tapahtunut!!!!Jumala varjeli.Ei meillä olisi toivoa tälläisten sairauksien kohdatessa, jos Jumala ei ohjaisi kirurgin kättä leikkauksessa ja ohjaisi tutkijoita löytämään uusia parantavia lääkkeitä.Kaikki asiat ovat Jumalan käsissä ja Hänelle kuuluu kiitos kaikesta, ihmiset ovat vain Hänen tahtonsa ja suunnitelmiensa toteuttajia, ja sitten se onkin ihminen , joka sen kiitoksen saa, kun kaikki on mennyt hyvin..Jumalan siunausta sinulle.Terv.Seija

hyvä vaan että purat tuntemuksiasi. Se helpottaa. Eteenpäin vaan ja hyppää meidän kyytiin,jos siltä tuntuu. :)

IhmeSopa kirjoitti:

hyvä vaan että purat tuntemuksiasi. Se helpottaa. Eteenpäin vaan ja hyppää meidän kyytiin,jos siltä tuntuu. :)

selvisin tälläkin kertaa säikähdyksellä, minulla ei ole nyt syöpää.
Ihme juttu, tunnen itseni jotenkin typeräksi kun pelkäsin turhaan.
Indigon linkissä minua viehätti enemmän se musa, tarkoituksenani oli viestiä, ettette ole yksin tai jotain sen suuntaista. On teillä sitten lemmikkejä tai ei.

Olette ajatuksissani ja rukouksissani

samaa mieltä kanssasi. Elämänkatsomukseni on muuttunut sairauden myötä,kun jotenkin koin kuoleman kasvokkain. Kohtasin sen mikä meille kaikille tulee lopulta. Sitä osaa arvostaa jokaista päivää tässä ja nyt eikä elä tulevassa. :)

IhmeSopa kirjoitti:

samaa mieltä kanssasi. Elämänkatsomukseni on muuttunut sairauden myötä,kun jotenkin koin kuoleman kasvokkain. Kohtasin sen mikä meille kaikille tulee lopulta. Sitä osaa arvostaa jokaista päivää tässä ja nyt eikä elä tulevassa. :)

Lue lisää

asioiden tärkeysjärjestys. Rukoilen monta kertaa päivässä ja monesti tulee oikein
tippa silmään kun huomaan ,että Jumala auttaa joskus ihan heti,joskus viiveellä, mutta auttaa kuitenkin.

on muuttunut kirjoitti:

asioiden tärkeysjärjestys. Rukoilen monta kertaa päivässä ja monesti tulee oikein
tippa silmään kun huomaan ,että Jumala auttaa joskus ihan heti,joskus viiveellä, mutta auttaa kuitenkin.

Lue lisää

Koko aikaa näitä mittareita. Toki mullakin pyörii mielessä kuolenko tähän, mutta kaikki jotka tiedän ovat sanoneet, ei saa luovuttaa missään vaiheessa vaan pitää taistella. Hyviä selvityjiähän on paljon Hassi, Jäätteenmäki jne.
Tiedän omasta ystäväpiiristä yhden, joka on parantunut täysin gradus3. Myös syöpäyhdistyksen vetäjät olivat parantuneet. Omia naapureita, työtovereita jne. Usko me selviämme.

pelottavaa kirjoitti:

Koko aikaa näitä mittareita. Toki mullakin pyörii mielessä kuolenko tähän, mutta kaikki jotka tiedän ovat sanoneet, ei saa luovuttaa missään vaiheessa vaan pitää taistella. Hyviä selvityjiähän on paljon Hassi, Jäätteenmäki jne.
Tiedän omasta ystäväpiiristä yhden, joka on parantunut täysin gradus3. Myös syöpäyhdistyksen vetäjät olivat parantuneet. Omia naapureita, työtovereita jne. Usko me selviämme.

Lue lisää

Rukoilen minäkin. Se jotenkin helpottaa.

pelottavaa kirjoitti:

Rukoilen minäkin. Se jotenkin helpottaa.

Lukeminen vähän auttaa,Silloin on ajatukset poissa sairaudesta,mutta sekin rasittaa,kun tietää,että omia lapsia sairaus ahdistaa,Täytyy yrittää kirjastosta löytää kirja,joka kertoo syövästä selvinneestä,Saisi valoa siitä,Kummallista,että lääkärit eivät ole puhuneet mitään selviämisestä,en kyllä ole uskaltanut kysyäkkään.Onneksi aurinko paistaa,toivon kaikille valoa päiviin,ja voimia.

kevyeempi olla,toisinaan ly... kirjoitti:

Lukeminen vähän auttaa,Silloin on ajatukset poissa sairaudesta,mutta sekin rasittaa,kun tietää,että omia lapsia sairaus ahdistaa,Täytyy yrittää kirjastosta löytää kirja,joka kertoo syövästä selvinneestä,Saisi valoa siitä,Kummallista,että lääkärit eivät ole puhuneet mitään selviämisestä,en kyllä ole uskaltanut kysyäkkään.Onneksi aurinko paistaa,toivon kaikille valoa päiviin,ja voimia.

Lue lisää

Satu Hassin tukka hattuhyllyllä tai jotain sinnepäin. Myös rintarinnan, koka kertoi niistä vuorellekiipijöistä oli hyvä.
Ehkä jotain kevyämpää kannattaa lukea. Ihan hömppää vaikka.

IhmeSopa kirjoitti:

samaa mieltä kanssasi. Elämänkatsomukseni on muuttunut sairauden myötä,kun jotenkin koin kuoleman kasvokkain. Kohtasin sen mikä meille kaikille tulee lopulta. Sitä osaa arvostaa jokaista päivää tässä ja nyt eikä elä tulevassa. :)

Lue lisää

ensin alkuun ja varjo seuraa aina, mutta sitten kun saa vähän etäisyyttä eli kun hoidot etenevät ja alkaa kuulla jo hyviä uutisia, niin tulee mieleen, että voihan sitä liukastua banaanin kuoreen tai muuta vastaavaa .Tämä syöpä on ollut meidän "banaanin kuoremme".Silloin kun olin sairaalassa syöpäleikkauksessa, niin huonekaverin kanssa katseltiin yhtä miestä joka istui rullatuolissa ja tuli dialyysihoitoon.Tuumailtiin, että kyllä meidän asemamme on toiveikkaampi.Nämä elämäntilanteet ovat vähän niin, mihin niitä peilaa tai vertaa!

seija1944 kirjoitti:

ensin alkuun ja varjo seuraa aina, mutta sitten kun saa vähän etäisyyttä eli kun hoidot etenevät ja alkaa kuulla jo hyviä uutisia, niin tulee mieleen, että voihan sitä liukastua banaanin kuoreen tai muuta vastaavaa .Tämä syöpä on ollut meidän "banaanin kuoremme".Silloin kun olin sairaalassa syöpäleikkauksessa, niin huonekaverin kanssa katseltiin yhtä miestä joka istui rullatuolissa ja tuli dialyysihoitoon.Tuumailtiin, että kyllä meidän asemamme on toiveikkaampi.Nämä elämäntilanteet ovat vähän niin, mihin niitä peilaa tai vertaa!

Lue lisää

voi tippua päähän,niin kuin eräs ystäväni sanoin. Minä olen tänään hengissä,kiitos siitä. Toivottavasti en liukastu banaaninkuoreen...hmmm..pitää sanoa tytöille,että muistavat laittaa kuoret roskiin. Meillä on banaania keittiössä..... ;D

IhmeSopa kirjoitti:

voi tippua päähän,niin kuin eräs ystäväni sanoin. Minä olen tänään hengissä,kiitos siitä. Toivottavasti en liukastu banaaninkuoreen...hmmm..pitää sanoa tytöille,että muistavat laittaa kuoret roskiin. Meillä on banaania keittiössä..... ;D

Lue lisää

Odottelen syto ym, hoitojen alkamista,Odottavan aika on pitkä,Tehtiinkö teille ennen sytojen aloittamista jonkunlainen tutkimus,siitä onko syöpä levinnyt ?

niin kylmä,Kävin kaupassa,j... kirjoitti:

Odottelen syto ym, hoitojen alkamista,Odottavan aika on pitkä,Tehtiinkö teille ennen sytojen aloittamista jonkunlainen tutkimus,siitä onko syöpä levinnyt ?

Itse menen huomenna leikkauksen jälkeiseen tarkastukseen ja kuulemaan lopullisia tuloksia. Tasan kuukausi sitten minulta poistettiin rinta ja eilen sain uuden rintaproteesin. Tiedän jotain syövästäni, mutta en vielä esim. sitä, kuinka paljon on levinnyt kainaloon. Syöpäni löydettiinkin kainalon imusolmukkeista. Minulle on tehty kokovartalon TT-kuvaus ja siinä ei löytynyt mitään, mutta luustokuvausta minulle ei ole vielä tehty eikä mitään labratutkimuksiakaan lukuun ottamatta ihan niitä rutiineja, jotka otetaan ennen leikkausta sekä tietenkin keuhkokuva on otettu. Luulen, että jos on esim. kainaloon levinnyt niin silloin tehdään ainakin ylävatsan TT ja luustokuvaus. Tietenkin riippuu siitä, onko levinnyt paljon vai vähän ja siitä miten ärhäkkä syöpä on.

Silti aurinko paistaa kirjoitti:

Itse menen huomenna leikkauksen jälkeiseen tarkastukseen ja kuulemaan lopullisia tuloksia. Tasan kuukausi sitten minulta poistettiin rinta ja eilen sain uuden rintaproteesin. Tiedän jotain syövästäni, mutta en vielä esim. sitä, kuinka paljon on levinnyt kainaloon. Syöpäni löydettiinkin kainalon imusolmukkeista. Minulle on tehty kokovartalon TT-kuvaus ja siinä ei löytynyt mitään, mutta luustokuvausta minulle ei ole vielä tehty eikä mitään labratutkimuksiakaan lukuun ottamatta ihan niitä rutiineja, jotka otetaan ennen leikkausta sekä tietenkin keuhkokuva on otettu. Luulen, että jos on esim. kainaloon levinnyt niin silloin tehdään ainakin ylävatsan TT ja luustokuvaus. Tietenkin riippuu siitä, onko levinnyt paljon vai vähän ja siitä miten ärhäkkä syöpä on.

Lue lisää

Ei minulle ole vielä tehty muuta kuin rutiini jutut ennen leikkausta.Jännität varmasti.Toivon,että saat mahdollisimman hyviä uutisia,

Silti aurinko paistaa kirjoitti:

Itse menen huomenna leikkauksen jälkeiseen tarkastukseen ja kuulemaan lopullisia tuloksia. Tasan kuukausi sitten minulta poistettiin rinta ja eilen sain uuden rintaproteesin. Tiedän jotain syövästäni, mutta en vielä esim. sitä, kuinka paljon on levinnyt kainaloon. Syöpäni löydettiinkin kainalon imusolmukkeista. Minulle on tehty kokovartalon TT-kuvaus ja siinä ei löytynyt mitään, mutta luustokuvausta minulle ei ole vielä tehty eikä mitään labratutkimuksiakaan lukuun ottamatta ihan niitä rutiineja, jotka otetaan ennen leikkausta sekä tietenkin keuhkokuva on otettu. Luulen, että jos on esim. kainaloon levinnyt niin silloin tehdään ainakin ylävatsan TT ja luustokuvaus. Tietenkin riippuu siitä, onko levinnyt paljon vai vähän ja siitä miten ärhäkkä syöpä on.

Lue lisää

Minulle oli ainakin noin. Olin aivan maassa, vielä kun kissanikin oli nukutettu (vatsassa kasvain) samalla viikolla, en osannut muuta kuin itkeä ja pelätä. Silloin olisi tarvittu sitä olkapäätä. Mutta olen sinkku ja lapseni asuu jo opiskelupaikkakunnallaan. Onneksi paras ystäväni tuli sinne vastaanotolle asti kuuntelemaan mitä patologi kertoo. Ja tavallaanhan ne olivat hyviä uutisia, ettei ollut luustossa. Luustokuvausta minulle ei ole muuten tehty, sitä pitääkin kysyä kontrollissa, että miksei. Yhteen imusolmukkeeseen levinnyt se oli, vartijaan. Gradus III ja hormonipositiivinen.

Silloin oli muuten myös kevättalvi, maaliskuu. Aurinko paistoi - onneksi - että voi pitää aurinkolaseja ja itkeä kävellessään ulkona. Ehkä enemmän kissaani ikävöin, jotenkin kohtuutonta, että paras kaveri viedään juuri tuolloin.

Pakko oli ottaa Oxaminia, ainakin illalla että sai nukuttua. Nukahtamislääkkeet aiheuttavat aamutokkuran ainakin minulle.Ja joskus päivälläkin, että pystyi hoitamamaan kauppa- yms. asioita itkemättä.

Tuosta on siis pari vuotta ja nyt olen todellakin sairastunut masennukseen. Tämä ei ole ihan harvinaista, mutta ei toki kaikki näin reagoi. Minulla vaan on niin paljon ikäviä asioita menneisyydessäni (esim. avioliitto väkivaltaisen alkoholistin kanssa), että uudet vaikeudet nostavat vanhatkin asiat pintaan. Silloin kun syöpää hoidettiin, mielellä ei ollut tilaa sairastua.

Tsemppiä ja voimia sinulle, kohta se huominen on ohi ja tiedät enemmän. Minä en kyllä juuri tuossa vaiheessa lukenut oikein mitään muuta syöpää koskevaa kuin niitä kirjasia, joita sairaalasta ja syöpäpolilta sain. Osallistuin hoitojen jälkeen yhden tekemiseenkin, olikohan sen nimi jotain "Syöpä ja töihinpaluu" tai sinnepäin.

Odottaa patologia kirjoitti:

Minulle oli ainakin noin. Olin aivan maassa, vielä kun kissanikin oli nukutettu (vatsassa kasvain) samalla viikolla, en osannut muuta kuin itkeä ja pelätä. Silloin olisi tarvittu sitä olkapäätä. Mutta olen sinkku ja lapseni asuu jo opiskelupaikkakunnallaan. Onneksi paras ystäväni tuli sinne vastaanotolle asti kuuntelemaan mitä patologi kertoo. Ja tavallaanhan ne olivat hyviä uutisia, ettei ollut luustossa. Luustokuvausta minulle ei ole muuten tehty, sitä pitääkin kysyä kontrollissa, että miksei. Yhteen imusolmukkeeseen levinnyt se oli, vartijaan. Gradus III ja hormonipositiivinen.

Silloin oli muuten myös kevättalvi, maaliskuu. Aurinko paistoi - onneksi - että voi pitää aurinkolaseja ja itkeä kävellessään ulkona. Ehkä enemmän kissaani ikävöin, jotenkin kohtuutonta, että paras kaveri viedään juuri tuolloin.

Pakko oli ottaa Oxaminia, ainakin illalla että sai nukuttua. Nukahtamislääkkeet aiheuttavat aamutokkuran ainakin minulle.Ja joskus päivälläkin, että pystyi hoitamamaan kauppa- yms. asioita itkemättä.

Tuosta on siis pari vuotta ja nyt olen todellakin sairastunut masennukseen. Tämä ei ole ihan harvinaista, mutta ei toki kaikki näin reagoi. Minulla vaan on niin paljon ikäviä asioita menneisyydessäni (esim. avioliitto väkivaltaisen alkoholistin kanssa), että uudet vaikeudet nostavat vanhatkin asiat pintaan. Silloin kun syöpää hoidettiin, mielellä ei ollut tilaa sairastua.

Tsemppiä ja voimia sinulle, kohta se huominen on ohi ja tiedät enemmän. Minä en kyllä juuri tuossa vaiheessa lukenut oikein mitään muuta syöpää koskevaa kuin niitä kirjasia, joita sairaalasta ja syöpäpolilta sain. Osallistuin hoitojen jälkeen yhden tekemiseenkin, olikohan sen nimi jotain "Syöpä ja töihinpaluu" tai sinnepäin.

Lue lisää

me ollaan kaikki täällä samassa veneessä. Paljon tuttuja asioita kirjoitit.... hyviä vointeja sinullekin. :)

seija1944 kirjoitti:

ensin alkuun ja varjo seuraa aina, mutta sitten kun saa vähän etäisyyttä eli kun hoidot etenevät ja alkaa kuulla jo hyviä uutisia, niin tulee mieleen, että voihan sitä liukastua banaanin kuoreen tai muuta vastaavaa .Tämä syöpä on ollut meidän "banaanin kuoremme".Silloin kun olin sairaalassa syöpäleikkauksessa, niin huonekaverin kanssa katseltiin yhtä miestä joka istui rullatuolissa ja tuli dialyysihoitoon.Tuumailtiin, että kyllä meidän asemamme on toiveikkaampi.Nämä elämäntilanteet ovat vähän niin, mihin niitä peilaa tai vertaa!

Lue lisää

tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta tänään itkin eka kerran sitä, että miksi sain tämän , mutta kai se taas tässä alkaa sujumaan

lokakuun alussa kirjoitti:

tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta tänään itkin eka kerran sitä, että miksi sain tämän , mutta kai se taas tässä alkaa sujumaan

että miksi juuri minä.No sitten kun vähän katselee ympärilleen, niin meitähän on paljon, jotka olemme saaneet todellakin hämmentyä moisesta asiasta.Jonkun kohdalle se aina sattuu, mutta kun se tulee itselle niin silloin vasta ymmärtää elämän haurauden.Armotta tulee mieleen, että onko se elämä nyt tässä, juurihan sitä oli kaikenlaista unelmaa ja suunnitelmaa.Sairaudesta huolimatta täytyy yrittää elää tätä päivää ja etsiä sittenkin ne asiat jotka ovat hyvin omalla kohdalla, muuten ei jaksa.Varjonahan se syöpä aina kulkee mukana, vaan eipä anneta periksi.Suunnitellaan vaan elämää kaikesta huolimatta eteenpäin ja ajatellaan sitä syöpää vaan senverran kun on pakko itseään hoitaa ja huolehtia päivittäisestä hyvinvoinnista. Kaikkea hyvää sinulle.Seija

jousimiestyttö3 kirjoitti:

Satu Hassin tukka hattuhyllyllä tai jotain sinnepäin. Myös rintarinnan, koka kertoi niistä vuorellekiipijöistä oli hyvä.
Ehkä jotain kevyämpää kannattaa lukea. Ihan hömppää vaikka.

Lue lisää

olet oikeassa, 'hömppä' tekee oikein hyvää. Kahlasin just sytojen jälkeisinä parina päivänä aimo läjän kaikenlaisia viihdyttäviä kirjoja. Maeve Binchyt oli tosi mukavia! Ja olen aina tykännyt kaikesta vanhaa aikaa kuvaavasta.

Sopivasti kevyttä sen olla pitää, voi vetäytyä hetkiksi ihan muihin maailmoihin. Ja ottaa vaikka pienet torkut välillä ja taas lukea...

itsen hemmottelu on aina tärkeää ja erityisesti juuri sellaisina päivinä, kun hädin tuskin jaksaa istua tietokoneen ääressä.
Ja sitten olo kohta on taas toinen, parempi, sitten tehdä enemmän ja isompaa, käydä ulkoilemassa.
Mistään ei pidä ottaa huonoa omatuntoa, vain hyvää omatuntoa kaikesta.
Pärjäilemisiin taas.

Hei kiitos sinulle, ihana kuulla että sinä olet selvinnyt vaikka sinunkin syöpäsi oli gradus III - tyyppiä.

Minäkin olen miettinyt sitä, että kun kasvaimeni oli samaa ärhäkkää tyyppiä ja melko iso, eikä syöpää silti löytynyt imusolmukkeista, että ehkä se oli sellaista laatua joka ei tee etäispesäkkeitä.. En minä tiedä, tietääkö kukaan, tuskin.

No, olen vasta niin alkumetreillä tämän sairauteni kanssa, että päässä pyörii vaikka mitä. Mielialan ja epätoivo/toivo vaihtelevat päivittäin.

Silti mikään ei lohduta ja kannusta niin paljoa, kuin te jotka olette selviytyneet (siis sillä tavalla, kuin nyt tälläisestä ylipäätään voi ikinä selvitä, kuten sanoit, kukaan tai mistään sitä ei voi tietää varmasti). Kaikilla meillä on kuitenkin se sama mahdollisuus - selvitä tästä. Onneksi meitä hoidetaan!

kevätmielinen kirjoitti:

Hei kiitos sinulle, ihana kuulla että sinä olet selvinnyt vaikka sinunkin syöpäsi oli gradus III - tyyppiä.

Minäkin olen miettinyt sitä, että kun kasvaimeni oli samaa ärhäkkää tyyppiä ja melko iso, eikä syöpää silti löytynyt imusolmukkeista, että ehkä se oli sellaista laatua joka ei tee etäispesäkkeitä.. En minä tiedä, tietääkö kukaan, tuskin.

No, olen vasta niin alkumetreillä tämän sairauteni kanssa, että päässä pyörii vaikka mitä. Mielialan ja epätoivo/toivo vaihtelevat päivittäin.

Silti mikään ei lohduta ja kannusta niin paljoa, kuin te jotka olette selviytyneet (siis sillä tavalla, kuin nyt tälläisestä ylipäätään voi ikinä selvitä, kuten sanoit, kukaan tai mistään sitä ei voi tietää varmasti). Kaikilla meillä on kuitenkin se sama mahdollisuus - selvitä tästä. Onneksi meitä hoidetaan!

Lue lisää

ettei mielessä ole,kuin syöpä,niin kuin ei enään muuta ajateltavaa olisi.Onneksi lapsi vetää takaisin nykyhetkeen,ja hänen läsnäollessaan ei tuollaisia mieti.Täytyy vain uskoa,ja luottaa,että selvitään,

Rohkeesti lekuriin jatoivotaan, että se olisi jotain muuta. Luota hyvään hoitoon ja tässä tapauksessa hoitohin pääsee nopeaan.
Pidetään peukkuja.

Koita pitää mielessä että ei ne kaikki ole syöpää, mitä tutkitaan. Muista diagnooseista ei vaan puhuta niin paljon kuin syövästä.
Minä olen juossut lokakuusta lähtien tutkimuksissa, mammografiassa, ultrissa, mangneettikuvissa, paksuneulanäytteissä ja eilisen lääkärin soiton perusteella olenkin suurinpiirtein itse aiheuttanut tupakanpoltolla nämä vaivani.
Rinnassani on sidekudoskasvainta, maitorauhasrakkulatautia ja jotain muutakin kasvainta jota en nyt muista. Eli aikamoinen sekametelisoppa - mutta ei syöpää.
Olen vieläkin vähän pökerrykissä, noiden paksuneulanäytteiden jälkeen kun aloin jo uskoakkin, että se voisikin olla syöpää. Tunsin itseni typeräksi, kun en aiemmin tajunnut pelätä ja nyt tunnen itseni typeräksi kun pelkäsin turhaan. Suo siellä vetelä täällä.

@mi kirjoitti:

Koita pitää mielessä että ei ne kaikki ole syöpää, mitä tutkitaan. Muista diagnooseista ei vaan puhuta niin paljon kuin syövästä.
Minä olen juossut lokakuusta lähtien tutkimuksissa, mammografiassa, ultrissa, mangneettikuvissa, paksuneulanäytteissä ja eilisen lääkärin soiton perusteella olenkin suurinpiirtein itse aiheuttanut tupakanpoltolla nämä vaivani.
Rinnassani on sidekudoskasvainta, maitorauhasrakkulatautia ja jotain muutakin kasvainta jota en nyt muista. Eli aikamoinen sekametelisoppa - mutta ei syöpää.
Olen vieläkin vähän pökerrykissä, noiden paksuneulanäytteiden jälkeen kun aloin jo uskoakkin, että se voisikin olla syöpää. Tunsin itseni typeräksi, kun en aiemmin tajunnut pelätä ja nyt tunnen itseni typeräksi kun pelkäsin turhaan. Suo siellä vetelä täällä.

Lue lisää

Oikein hyvää ettei syöpää.

onnellisia, että pystytte itkemään. Minusta tuntuu, että olette silloin vielä aika "terveitä". En nyt tiedä, kuinka sen sanoisin, mutta ajattelen, että teillä on vielä "terveet tunteet" tai jotain sellaista.
Itselläni on kokemusta, kun ei itkua tule, vaikka mitä tapahtuisi. Syöpä on uusinut jo monta kertaa, mutta en pysty itkemään. Ajattelen sen niin, että minulla on kuin tunteet tukossa. Eikä se ole hyvä ihmiselle!

Olkaa kirjoitti:

onnellisia, että pystytte itkemään. Minusta tuntuu, että olette silloin vielä aika "terveitä". En nyt tiedä, kuinka sen sanoisin, mutta ajattelen, että teillä on vielä "terveet tunteet" tai jotain sellaista.
Itselläni on kokemusta, kun ei itkua tule, vaikka mitä tapahtuisi. Syöpä on uusinut jo monta kertaa, mutta en pysty itkemään. Ajattelen sen niin, että minulla on kuin tunteet tukossa. Eikä se ole hyvä ihmiselle!

Lue lisää

kuin tunteet olisivat tukossa,TaivaanIsän puoleen käännyn iltaisin,ja silloin kun tuntuu ettei jaksa,Voimia sinulle,ja siunausta.

tulokset menen kuulemaan 5.3 niin että siihen saakka pitää odottaa. leikkaus kuitenkin edessä oli se sitten mitä hyvänsä. muutokset pitää poistaa niin sanoi tohtori.

kävin lääkärissä kirjoitti:

tulokset menen kuulemaan 5.3 niin että siihen saakka pitää odottaa. leikkaus kuitenkin edessä oli se sitten mitä hyvänsä. muutokset pitää poistaa niin sanoi tohtori.

mitään huonoja uutisia tule,Voimia sinulle

@mi kirjoitti:

Koita pitää mielessä että ei ne kaikki ole syöpää, mitä tutkitaan. Muista diagnooseista ei vaan puhuta niin paljon kuin syövästä.
Minä olen juossut lokakuusta lähtien tutkimuksissa, mammografiassa, ultrissa, mangneettikuvissa, paksuneulanäytteissä ja eilisen lääkärin soiton perusteella olenkin suurinpiirtein itse aiheuttanut tupakanpoltolla nämä vaivani.
Rinnassani on sidekudoskasvainta, maitorauhasrakkulatautia ja jotain muutakin kasvainta jota en nyt muista. Eli aikamoinen sekametelisoppa - mutta ei syöpää.
Olen vieläkin vähän pökerrykissä, noiden paksuneulanäytteiden jälkeen kun aloin jo uskoakkin, että se voisikin olla syöpää. Tunsin itseni typeräksi, kun en aiemmin tajunnut pelätä ja nyt tunnen itseni typeräksi kun pelkäsin turhaan. Suo siellä vetelä täällä.

Lue lisää

Olen käynyt läpi samaa - mammografiat, ultrat ja ohutneulanäytteet - kyhmy vasemmassa rinnassa. Ultralääkäri oli varma, että kyse on syövästä, mutta ohutneulanäytteistä (otettiin kaikkiaan 4 kpl) ei syöpäsoluja löytynyt?? Epäilevät vahvasti syöpää - leikkaus parin viikon päästä ja huomenna Jorvissa paksuneulanäyte yms. tutkimukset. Tänään voin vielä olla toiveikas. Paksuneulanäyttetulokset saan heti huomenna, joten josko sitten tietäisin, mikä on. Turvaan Taivaan Isään tässä epätietoisuudessa ja yritän olla murehtimatta. Jospa selviäisin, kuten sinä - pelkällä säikähdyksellä - eikä syöpää löytyisikään.

Torstai on toivoa täynnä kirjoitti:

Olen käynyt läpi samaa - mammografiat, ultrat ja ohutneulanäytteet - kyhmy vasemmassa rinnassa. Ultralääkäri oli varma, että kyse on syövästä, mutta ohutneulanäytteistä (otettiin kaikkiaan 4 kpl) ei syöpäsoluja löytynyt?? Epäilevät vahvasti syöpää - leikkaus parin viikon päästä ja huomenna Jorvissa paksuneulanäyte yms. tutkimukset. Tänään voin vielä olla toiveikas. Paksuneulanäyttetulokset saan heti huomenna, joten josko sitten tietäisin, mikä on. Turvaan Taivaan Isään tässä epätietoisuudessa ja yritän olla murehtimatta. Jospa selviäisin, kuten sinä - pelkällä säikähdyksellä - eikä syöpää löytyisikään.

Lue lisää

että sinäkin selviät säikähdyksellä!

Eihän tämä rumba minullakaan tähän lopu. Tekisi melkein mieli pyytää poistamaan koko rinnat...
Niillä on imetetty lapset yhteensä yli kolme vuotta, joten eiköhän ne ole jo hommansa hoitaneet.

Olette kaikki rukouksissani.

Olkaa kirjoitti:

onnellisia, että pystytte itkemään. Minusta tuntuu, että olette silloin vielä aika "terveitä". En nyt tiedä, kuinka sen sanoisin, mutta ajattelen, että teillä on vielä "terveet tunteet" tai jotain sellaista.
Itselläni on kokemusta, kun ei itkua tule, vaikka mitä tapahtuisi. Syöpä on uusinut jo monta kertaa, mutta en pysty itkemään. Ajattelen sen niin, että minulla on kuin tunteet tukossa. Eikä se ole hyvä ihmiselle!

Lue lisää

oletko sinä keskustellut sairaudestasi ammatti-ihmisen kanssa? Minun suuri onni on ollut, että olen voinut puhua umpisolmujani auki psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. On suuri helpotus ja voimia tuova asia, kun saa sen tunnetukoksen mielestään sulatettua.
Pikkuhiljaa löytää itselleen tapoja omien tunteiden kohtaamiseen, keskustelut voivat olla hyvin paljon yleisestä olosta ja tapahtumisesta. mutta voit saada valtavasti eväitä oman olotilan parantamiseen.

Teillä on oikeus saada ammatti-apua, ja se on sairaalan kautta myös ilmaista kaikkialla suomessa, ymmärtäisin näin.

Lähde rohkeasti kertomaan tuntemuksestasi ja tahdo tapaaminen em ammatti-ihmisen kanssa! pärjäilemisiin.

olet. Välillä masentaa ja välillä menee hyvin. Siksi minä olen ottanut huumorin mukaan ja positiivisuuden,muuten ei jaksa. Kova koulu tämä on ja sulattelemista riittää. Ystävien tuki on tärkeä.

IhmeSopa kirjoitti:

olet. Välillä masentaa ja välillä menee hyvin. Siksi minä olen ottanut huumorin mukaan ja positiivisuuden,muuten ei jaksa. Kova koulu tämä on ja sulattelemista riittää. Ystävien tuki on tärkeä.

Lue lisää

mieheni on ainoa joka tietää tilanteen , ystäviä ei ole, ainkaan niin sanottuja hyviä ystäviä, ei oikeastaan ketään kenelle voisin puhua tästä tai tuntuu etten pysty kertomaan kenellekään.
lapsille en ole enkä kerro ennenkuin on pakko,aidille ja tädille , jotka ovat tärkeimpiä ihmisiäni en voi koska he ovat iäkkäitä ja haluan säästää heidät tältä, kun toivon kuitenkin loppuun asti että tää olisi väärä hälytys.
oikeastaan en pysty edes mieheni kanssa puhumaan kaikesta mitä mielessä liikkuu, vain se vähän mitä lääkäri sanoi ja mitä noilla käynneillä tapahtui.
olen käynyt kaikki tuntemani ihmiset mielessäni läpi...eikö olisi ketään kelle voisin kertoa mutta ainuttakaan sellaista ei tule mieleen. tuntuu aikalailla yksinäiseltä. mutta kaipa se siitä pikkuhiljaa menee..pakkohan sen on

niinpä...minä joka saan tie... kirjoitti:

mieheni on ainoa joka tietää tilanteen , ystäviä ei ole, ainkaan niin sanottuja hyviä ystäviä, ei oikeastaan ketään kenelle voisin puhua tästä tai tuntuu etten pysty kertomaan kenellekään.
lapsille en ole enkä kerro ennenkuin on pakko,aidille ja tädille , jotka ovat tärkeimpiä ihmisiäni en voi koska he ovat iäkkäitä ja haluan säästää heidät tältä, kun toivon kuitenkin loppuun asti että tää olisi väärä hälytys.
oikeastaan en pysty edes mieheni kanssa puhumaan kaikesta mitä mielessä liikkuu, vain se vähän mitä lääkäri sanoi ja mitä noilla käynneillä tapahtui.
olen käynyt kaikki tuntemani ihmiset mielessäni läpi...eikö olisi ketään kelle voisin kertoa mutta ainuttakaan sellaista ei tule mieleen. tuntuu aikalailla yksinäiseltä. mutta kaipa se siitä pikkuhiljaa menee..pakkohan sen on

Lue lisää

Ainoa jolle voin puhua on aikuinen poikani,mutta ei hänellekkään kaikkea voi puhua,Ajattelin meneväni kirkolle diakonissan kanssa puhumaan,ja terveyskeskukseen,Etsi sinäkin paikka jossa voit puhua,Muuten on tosi rankka olla,Tämä kun ei niitä helpoimpia sairauksia ole,Mene vaikka terveyskeskukseen,Yksin ei kukaan jaksa.Sinulle voimia

ystäviä,eikä edes miestä, kirjoitti:

Ainoa jolle voin puhua on aikuinen poikani,mutta ei hänellekkään kaikkea voi puhua,Ajattelin meneväni kirkolle diakonissan kanssa puhumaan,ja terveyskeskukseen,Etsi sinäkin paikka jossa voit puhua,Muuten on tosi rankka olla,Tämä kun ei niitä helpoimpia sairauksia ole,Mene vaikka terveyskeskukseen,Yksin ei kukaan jaksa.Sinulle voimia

Lue lisää

Hakekaa vertaistukea syöpäyhdistyksen kautta, jollei ystäväpiiristä löydy kuuntelijoita.

Ei näin raskasta sairautta jaksa kukaan yksin sulatella.. Itse ainakin aion käyttää kaikki verkot mitä mieleeni tulee, eipähän kaadu kaikki sitten miehen niskaan.

Ystävissä on vajaa kymmenkunta, joille puran ahdistustani, yksi ylitse muiden. Omat vanhempani, anoppi, lastani säästän koska hän on niin pieni vielä. Toki hänellekin on avoimesti kerrottu miksi äiti on välillä surullinen. Hän kuitenkin ilmoitti minulle reippaasti uskovansa että minä selviän :)

Töissä onkin huonompi tukiverkko, kun vaihdoin vuosi sitten uuteen työpaikkaan. Toki esimieheni tietävät sairauteni laadun ja eräs työtoveri soittelee ja on pyytänyt käymään. Menenkin, kunhan pääsen kunnolla liikkeelle.

Lisäksi olen käynyt syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystyksessä ja aion mennä maaliskuun alussa uudestaan. Koitan etsiä sitä kautta vertaistukea, mikään ei lohduta niin paljoa kuin samasta sairaudesta selvinneen ihmisen tuki!

Auttakaa itse itseänne, jokaisella on omat selviytymisekeinonsa kriiseissä. Ei syöpä ole häpeä ja turha salailu vain aiheuttaa lähimmäisissä epävarmuutta ja vääriä johtopäätöksiä, kun hei eivät tiedä mistä on kyse!

niinpä...minä joka saan tie... kirjoitti:

mieheni on ainoa joka tietää tilanteen , ystäviä ei ole, ainkaan niin sanottuja hyviä ystäviä, ei oikeastaan ketään kenelle voisin puhua tästä tai tuntuu etten pysty kertomaan kenellekään.
lapsille en ole enkä kerro ennenkuin on pakko,aidille ja tädille , jotka ovat tärkeimpiä ihmisiäni en voi koska he ovat iäkkäitä ja haluan säästää heidät tältä, kun toivon kuitenkin loppuun asti että tää olisi väärä hälytys.
oikeastaan en pysty edes mieheni kanssa puhumaan kaikesta mitä mielessä liikkuu, vain se vähän mitä lääkäri sanoi ja mitä noilla käynneillä tapahtui.
olen käynyt kaikki tuntemani ihmiset mielessäni läpi...eikö olisi ketään kelle voisin kertoa mutta ainuttakaan sellaista ei tule mieleen. tuntuu aikalailla yksinäiseltä. mutta kaipa se siitä pikkuhiljaa menee..pakkohan sen on

Lue lisää

siellä on syövän kokeneita ihmisiä ja syöpäyhdistyksestä voidaan neuvoa tukihenkilö, joka on sairastanut itsekin syövän. Pikkuhiljaa niitä syöpäläistuttuja sitten ilmaantuu näköpiiriin.Se on minun neuvoni.Onhan tietenkin tämä palsta, mutta elävä ihminen, joka on itse sairastanut syövän on mielestäni parempi vaihtoehto, kuin joku psykiatrian edustaja.Itse sinä kuitenkin joudut elämäsi kiemurat selvittelemään, ei ne psykiatrian henkilöt siihen pysty!
Kaikkea hyvää elämääsi.Terv Seija

Täytyy minunkin hakea masennuslääkkeitä,Nukkumisestä ei mitään tulekkaan,vaikka otan nukahtamislääkkeen,Toivottavasti sinun päänsärkysi helpottaa,Rukoilen puolestasi,Voimia sinulle

toivottavasti ei enempää ko... kirjoitti:

Täytyy minunkin hakea masennuslääkkeitä,Nukkumisestä ei mitään tulekkaan,vaikka otan nukahtamislääkkeen,Toivottavasti sinun päänsärkysi helpottaa,Rukoilen puolestasi,Voimia sinulle

Lue lisää

jaksamista,iloa toivon kaikille. :)

joskus tuntuu.että ylivoimienkin.Kun masentaa,ja tuntuu ettei jaksa ristin käteni,ja pyydän TaivaanIsältä voimia,ja voimia toivon teille kaikille sairastuneille,ja paranemisia,

Periksi ei anneta. Me selvitään tästä kaikki! :)))

IhmeSopa kirjoitti:

Periksi ei anneta. Me selvitään tästä kaikki! :)))

on jo ylhäällä, kun jotkut ehkä vielä nukkuu..
sinulla riittää energiaa ja sympatiaa jakaa kaikille. Kerro mistä sinä tuota kaikkea ammennat, niin me muutkin haetaan.
Hiihdetäänkö tänääm, pakkasta vaa-15 enää.

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

on jo ylhäällä, kun jotkut ehkä vielä nukkuu..
sinulla riittää energiaa ja sympatiaa jakaa kaikille. Kerro mistä sinä tuota kaikkea ammennat, niin me muutkin haetaan.
Hiihdetäänkö tänääm, pakkasta vaa-15 enää.

Lue lisää

elämään ja olen oppinut ajattelemaan positiivisesti talven aikana. Jotenkin syöpädiagnoosi pysäytti minut miettimään elämäntarkoitusta. Miksi murehtia etukäteen? Eletään tässä ja nyt. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on eikä murehdita sitä,mitä meillä ei ole.
Minä vaan olen tällainen ilopilleri. Halaan ja kosketan ihmisiä.
Kyllä oma elämäni on minusta tällaisen tehnyt,sillä olen käynyt aika suossa. Kun sieltä pääsin ylös,niin tajusin,kuinka ihanaa on elämä!
Rakastan itseäni ja olen sinut itseni kanssa. Tällöin voin antaa hyvää oloa muillekin ja positiivisuutta. Synkkiä hetkiä on ollut minullakin,mutta niistä olen selvinnyt.

Totta kai tänään hiihdetään. Minulla on ollutkin tauko,kun olen ollut väsynyt. Mutta tänään (huom! tänään) olen pirteä ja levännyt. Tänään hiidetään ehdottomasti,koska tässä ja nyt jaksan hiihtää...huomisesta en tiedä. Se on sitten sen ajan murhe. :D

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

on jo ylhäällä, kun jotkut ehkä vielä nukkuu..
sinulla riittää energiaa ja sympatiaa jakaa kaikille. Kerro mistä sinä tuota kaikkea ammennat, niin me muutkin haetaan.
Hiihdetäänkö tänääm, pakkasta vaa-15 enää.

Lue lisää

ammennan sitä elämästä,pienistä hetkistä,tästä uudesta aamusta,tästä palstasta,lapsista,lumesta,ystävistä ja teistä palstalaisista,kun saan niin mukavaa palutetta. Tuntuu hyvälle,kun voin olla avuksi ja piristää. Hymyilen paljon. Kas tässä hymy sinullekin :)
Minä elän!

IhmeSopa kirjoitti:

ammennan sitä elämästä,pienistä hetkistä,tästä uudesta aamusta,tästä palstasta,lapsista,lumesta,ystävistä ja teistä palstalaisista,kun saan niin mukavaa palutetta. Tuntuu hyvälle,kun voin olla avuksi ja piristää. Hymyilen paljon. Kas tässä hymy sinullekin :)
Minä elän!

Lue lisää

Vielä tulin pakkaamisen välissä täällä piipahtamaan, kun jotenkin tästä palstasta on tullut sekä sellainen voimanhakupaikka että tunteiden hautausmaa.

Tänne voi purkaa ne huonot fiilikset, joilla ei viitsi perhettään masentaa, eikä he taitaisi ymmärtääkään. Me ymmärrämme toisiamme, olemmehan samassa veneessä..

Ja ennenkaikkea täältä saa sitä toivoa ja tunnetta ettei ole yksin, löytyy huumorinjyväsiäkin tämän inhottavan sairauden varjolla. Väliin ääneen kiherrän jotain letkautuksia :))

Vaan nyt viimein sukset kasaan ja monot kassiin ja säihkyville hangille luonnon helmaan!

Heisulivei :)

kevätmielinen kirjoitti:

Vielä tulin pakkaamisen välissä täällä piipahtamaan, kun jotenkin tästä palstasta on tullut sekä sellainen voimanhakupaikka että tunteiden hautausmaa.

Tänne voi purkaa ne huonot fiilikset, joilla ei viitsi perhettään masentaa, eikä he taitaisi ymmärtääkään. Me ymmärrämme toisiamme, olemmehan samassa veneessä..

Ja ennenkaikkea täältä saa sitä toivoa ja tunnetta ettei ole yksin, löytyy huumorinjyväsiäkin tämän inhottavan sairauden varjolla. Väliin ääneen kiherrän jotain letkautuksia :))

Vaan nyt viimein sukset kasaan ja monot kassiin ja säihkyville hangille luonnon helmaan!

Heisulivei :)

Lue lisää

Kyllä nykyaikana meillä on hienot hoidot ja uusia keksitään koko ajan tähänkin syöpään.
Ei vaivuta synkkyyteen vaan yritetään elää tätä päivää. Halauksia kaikille!

On se hyvä, että saamme niitä rajuja hoitoja, silloin on yritetty ainakin saada syöpäsolut veks. tietooni on tullut juuri kaksi tuttavaa, jotka eivät ole aikoinaan saaneet sytostaattihoitoja ja nyt heillä kummallakin on vuosien jälkeen etäpesäkkeitä luustossa.Kun ei kainaloissa ollut mitään, niin ei annettu sytoa, katsottiin , että ei ole mahdollisuutta, että olisi levinnyt, mutta niin ei ole ollutkaan, luulo on ollut väärä.Meillä jokaisella on oma polkumme ,sitä on vaan otettava vastaan mitä annetaan ja yritettävä elää sen kanssa...päivä kerrallaan ja pienistä asioista iloiten.-En yhtää nepäile, etteikö se toinen kerta ole pahempi kuin ensimmäinen, Sinä kun olet vielä niin KOHTUUTTOMAN NUORI syöpäsairaaksi. Eipähän se ikää katso, mutta on meillä ihmisillä kuitenkin olevinaan joku järjestys ajatuksissamme, mitenkä nämä syöpäsairaudet pitäisi ihmiseen tulla.......vasta vanhemmalla iällä. Sinö saat jo näköjään nuorella iällä oppia elämän kovuutta ja varjopuolia.Mutta kuule, ne "ystävät" pelkäävät katsoa elämän totuutta silmiin.Eivät ymmärrä huomata, että omalla kohdalla yhtenä päivänä voi olla ihan sama juttu, kun olisivat sinua tukeneet ja pysyneet rinnalla, niin olisi jo jotain kokemuspohja, mutta ei kun karkuun vaan!!!!! Itselläsi on kyllä ihan oikea asenne elämään, ja se on hyvä pohja kaikelle , mitä elämä tuo tullessaa. Itse en olisi jaksanut, mutta kun tiedän , että jokaisen ihmisen elämä on Jumalan käsissä, ja se on lohduttavaa, niin ei muuta kuin rukous yläilmoihin, että auta Jeesus! Terv. Seija

seija1944 kirjoitti:

On se hyvä, että saamme niitä rajuja hoitoja, silloin on yritetty ainakin saada syöpäsolut veks. tietooni on tullut juuri kaksi tuttavaa, jotka eivät ole aikoinaan saaneet sytostaattihoitoja ja nyt heillä kummallakin on vuosien jälkeen etäpesäkkeitä luustossa.Kun ei kainaloissa ollut mitään, niin ei annettu sytoa, katsottiin , että ei ole mahdollisuutta, että olisi levinnyt, mutta niin ei ole ollutkaan, luulo on ollut väärä.Meillä jokaisella on oma polkumme ,sitä on vaan otettava vastaan mitä annetaan ja yritettävä elää sen kanssa...päivä kerrallaan ja pienistä asioista iloiten.-En yhtää nepäile, etteikö se toinen kerta ole pahempi kuin ensimmäinen, Sinä kun olet vielä niin KOHTUUTTOMAN NUORI syöpäsairaaksi. Eipähän se ikää katso, mutta on meillä ihmisillä kuitenkin olevinaan joku järjestys ajatuksissamme, mitenkä nämä syöpäsairaudet pitäisi ihmiseen tulla.......vasta vanhemmalla iällä. Sinö saat jo näköjään nuorella iällä oppia elämän kovuutta ja varjopuolia.Mutta kuule, ne "ystävät" pelkäävät katsoa elämän totuutta silmiin.Eivät ymmärrä huomata, että omalla kohdalla yhtenä päivänä voi olla ihan sama juttu, kun olisivat sinua tukeneet ja pysyneet rinnalla, niin olisi jo jotain kokemuspohja, mutta ei kun karkuun vaan!!!!! Itselläsi on kyllä ihan oikea asenne elämään, ja se on hyvä pohja kaikelle , mitä elämä tuo tullessaa. Itse en olisi jaksanut, mutta kun tiedän , että jokaisen ihmisen elämä on Jumalan käsissä, ja se on lohduttavaa, niin ei muuta kuin rukous yläilmoihin, että auta Jeesus! Terv. Seija

Lue lisää

minua seija 1944, sinun kirjoituksesi, saan voimaa ja uskoa niistä , vaikka itse rukoilen joka päivä paitsi niinä iltoina kun olen ollut niin väsynyt, että nukun heti kun pääsen sänkyyn.
Ajattelen myös ,että ohjat on Jumalan käsissä Hänen suunnitelmiensa mukaan mennään eteenpäin
Rukoilen ja Hän kuulee myös rukoukseni.
Seija 1944, kiitos, olen tälläpalstalla kannustava ja tukeva henkilö.

kovasti kirjoitti:

minua seija 1944, sinun kirjoituksesi, saan voimaa ja uskoa niistä , vaikka itse rukoilen joka päivä paitsi niinä iltoina kun olen ollut niin väsynyt, että nukun heti kun pääsen sänkyyn.
Ajattelen myös ,että ohjat on Jumalan käsissä Hänen suunnitelmiensa mukaan mennään eteenpäin
Rukoilen ja Hän kuulee myös rukoukseni.
Seija 1944, kiitos, olen tälläpalstalla kannustava ja tukeva henkilö.

Lue lisää

rukoilen Taivaan Isää,olen rukoillut jo pikku tytöstä lähtien,Uskon,että kaikella on tarkoituksensa,jopa tällä sairaudellakin.

voimaa kestää.Joka ilta kirjoitti:

rukoilen Taivaan Isää,olen rukoillut jo pikku tytöstä lähtien,Uskon,että kaikella on tarkoituksensa,jopa tällä sairaudellakin.

sinua edellinen kirjoittaja olen, että ajattelen myös kaikella on tarkoituksensa,se selviää vaarmaankin tässä ajan saatossa.Olen ajatellut tätä syöpääni,että kun se on tullut sille en mitään voi,täytyy jatkaa elämää niinkuin ennenkin ,jos tähän takertuu, se vie voimavaroja ja heikentää paranemistani.Olen kuullut joskus sanottavan, että hyvä mieli ja positiivinen asenne asioihin auttaa parantumisessakin.En jää suremaan sitä mikä on tullut, vaan käyn hoidot läpi ja jatkan elämää niinkuin ennekin.

kovasti kirjoitti:

minua seija 1944, sinun kirjoituksesi, saan voimaa ja uskoa niistä , vaikka itse rukoilen joka päivä paitsi niinä iltoina kun olen ollut niin väsynyt, että nukun heti kun pääsen sänkyyn.
Ajattelen myös ,että ohjat on Jumalan käsissä Hänen suunnitelmiensa mukaan mennään eteenpäin
Rukoilen ja Hän kuulee myös rukoukseni.
Seija 1944, kiitos, olen tälläpalstalla kannustava ja tukeva henkilö.

Lue lisää

Yritän sen vuoksi tuoda esille kirjoituksissani, mikä on ollut voimani lähde sairauteni aikana ja muulloinkin, koska tuo kunnia Jumalalle tulee niin harvoin esille.

Suomen itsenäisyydestäkin kuulee aina kiitettävän sotaveteraaneja, mutta Jumala jää niistäkin kiitoksista osattomaksi julkisissa puheissa.

Kyllähän inhimillinen ihminen kokee pelkoa ja tuskaa sairauksiensa kanssa, mutta on kuitenkin turvallista ajatella, että Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet, kukaan ei siis lähde täältä maan päältä ilman Hänen lupaansa ja Hänen käsissään on turvallista olla. Kaikkea Hyvää ja Jumalan siunausta elämääsi.Terv. Seija

Voimia annan sinulle nyty... Minullakin näkyi heti ultrassa että kasvain on pahanlaatuinen n.2cm. Alareuna oli epätasainen siinä kasvaimessa,kun minä kysyin heti siinä tuota samaa. Valitettavaa että joudut odottamaan,mutta älä anna periksi. Soittele vaan sinne.