Puolueeton

Tuulinen sinä. Hiljaisuus.
lensi edellämme, toinen,
selkeä elämä.

Minä voitin, hävisin, me uskoimme
synkkiin ihmeisiin, oksa,
äkisti taivasta vasten kirjoitettu, kantoi meitä, kasvoi,
virtaavan valkean läpi kuun rataan, yksi aamu
hypähti ylös eiliseen, erillämme
me noudimme kynttelikön, syöksin
kaiken ei-kenenkään käteen.

Paul Celan: Sprachgitter, 1959.
Suom. Jukka Koskelainen.

..viestisi on kaunis osoitus siitä kuinka Jumalan henki löytää keinot kääntää katseet merkityksekkäisiin ja elämää tukeviin ajatuksiin. Riitojen voima ei ole asioissa, vaan siinä miten tarina kerrotaan. Ääneen lausumaton viesti on myös väistämätön, Jumalan henki on kaukana henkisen väkivallan tekijöistä, niin karkean suoran kohtikäyvän kuin älykkään epäsuorasta terrorista, jota yhteisö saattaa kohdistaa johonkin jäsenistään. Ihmisessä olevan pahan kekseliäisyys on rajaton kun uhria prässätään lakkaamatta nöyryyttämisen eri menetelmin, joiden aste vaihtelee ties miten vaivihkaisista silmänluonneista sosiaaliseen kuolemantuomioon asti. On lohdullista tulla muistutetuksi siitä, ettei Jumala ole läsnä missään toiminnassa, joissa on näitä piirteitä.

Kirjoitit joskus aikaisemmin "lankeemuksestasi". Olit juonut muutaman oluen, jos oikein muistan? Ymmärrän, jos et halua heti toimia vanhimpana seurakunnassa, mutta ei kai sinun sen vuoksi kokonaan pidä seurakunnan kokoontumisista pois jäädä. Kyllähän adventistienkin pitäisi käsittää ihmisten olevan heikkoja. Ja muutaman oluen juonti ei ole varmasti kaikista pahimpia asioita. On ikävää jos olet joutunut syrjityksi omassa seurakunnassasi.

Jeesuksen luo voi palata heti katuen ja Hänen armoonsa luottaen. Hänen luokseen tulemisessa ei ole mitään "karenssiaikaa", seurakunnissa niitä voi olla.

Vaikeudet elämässä ja oman syntisyytensä tajuaminen opettavat nöyryyttä. Oikea nöyryys kirkastaa Kristuksen suuruutta ja omaa pienuutta.

Voimmia sinulle ja pysy Kristusta lähellä, vaikka muut hylkäisivätkin!

Tuossa vähän alempana oli teksti ihmisen heikkoudesta, linkitän sen tähän.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000024983923

Mitä kuuluu? kirjoitti:

Kirjoitit joskus aikaisemmin "lankeemuksestasi". Olit juonut muutaman oluen, jos oikein muistan? Ymmärrän, jos et halua heti toimia vanhimpana seurakunnassa, mutta ei kai sinun sen vuoksi kokonaan pidä seurakunnan kokoontumisista pois jäädä. Kyllähän adventistienkin pitäisi käsittää ihmisten olevan heikkoja. Ja muutaman oluen juonti ei ole varmasti kaikista pahimpia asioita. On ikävää jos olet joutunut syrjityksi omassa seurakunnassasi.

Jeesuksen luo voi palata heti katuen ja Hänen armoonsa luottaen. Hänen luokseen tulemisessa ei ole mitään "karenssiaikaa", seurakunnissa niitä voi olla.

Vaikeudet elämässä ja oman syntisyytensä tajuaminen opettavat nöyryyttä. Oikea nöyryys kirkastaa Kristuksen suuruutta ja omaa pienuutta.

Voimmia sinulle ja pysy Kristusta lähellä, vaikka muut hylkäisivätkin!

Tuossa vähän alempana oli teksti ihmisen heikkoudesta, linkitän sen tähän.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000024983923

Lue lisää

Kiitos

Kyllä minä olin räkäkännissäkin, ja tupakkakin tuli mukaan, tietysti kun ko. seurassa istui menneen elämän tapojen mukaan.

Kävi vaan niin hassusti että huomasin olevani melko lailla totaalisesti yksin, ja kun en kotona jaksanut olla harrstuksieni parissa, en jaksanut istua yksin kotona, srk elämä on ollut pikaisia tapaamisia kirkon käytävillä ja työtä, oli pakko saada olla ihmisten seurassa, ja ensi hätiin seuraa löytyi kuppilasta, kunhan ensin istuskelin naapurien kanssa terassipiknikeillä.

Kyllä tässä tsempataan pikkuhiljaa taas.
Olut on jäänyt. Pyöräilykelit alkavat.
Aitoja ihmisiä on kapakan ympyröissä herraseurassa, jotka eivät arvostele, tuomitse ja ymmärtävät toisiaan usein paremmin kuin uskovat.

Eivät kaikki ymmärrä srk saa ihmsen heikkouksia.
Ihmissuhteet voivat olla joskus raskaita siksi srk:ssakin.
Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa.
Näinkin joskus on.

Puhut toki miten pitäisi olla.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Kiitos

Kyllä minä olin räkäkännissäkin, ja tupakkakin tuli mukaan, tietysti kun ko. seurassa istui menneen elämän tapojen mukaan.

Kävi vaan niin hassusti että huomasin olevani melko lailla totaalisesti yksin, ja kun en kotona jaksanut olla harrstuksieni parissa, en jaksanut istua yksin kotona, srk elämä on ollut pikaisia tapaamisia kirkon käytävillä ja työtä, oli pakko saada olla ihmisten seurassa, ja ensi hätiin seuraa löytyi kuppilasta, kunhan ensin istuskelin naapurien kanssa terassipiknikeillä.

Kyllä tässä tsempataan pikkuhiljaa taas.
Olut on jäänyt. Pyöräilykelit alkavat.
Aitoja ihmisiä on kapakan ympyröissä herraseurassa, jotka eivät arvostele, tuomitse ja ymmärtävät toisiaan usein paremmin kuin uskovat.

Eivät kaikki ymmärrä srk saa ihmsen heikkouksia.
Ihmissuhteet voivat olla joskus raskaita siksi srk:ssakin.
Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa.
Näinkin joskus on.

Puhut toki miten pitäisi olla.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Jarlau: "Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa."

Kylläpä ovat maailmankirjat sekaisin, kertakaikkisesti! Seurakunta, jonka ainut olemassaolon oikeutus on yhteisöstä nouseva tuki yksilölle, onkin olemassa vain itsensä takia? Mutta olet valitettavasti ilmeisen oikeassa? Tällä hetkellä adventtikirkon hallituksen puheenjohtajana toimii lääkäri, joka ei puutu millään tavalla siihen, kun seurakunnan pitkäaikainen luottotyöntekijä on joutunut häikäilemättömän henkisen väkivallan uhriksi? Lääkäri katsoo sivusta yksilön romahtamista, ilman että hänen lääkärietiikkansa edes soimaisi omassatunnossa? Kyllä pimeys voi olla todella synkkää silloin kun se ilmenee pahimmillaan! Ja tämän pitäisi olla Herran huone?

selvitäkseen seurakunnasta? kirjoitti:

Jarlau: "Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa."

Kylläpä ovat maailmankirjat sekaisin, kertakaikkisesti! Seurakunta, jonka ainut olemassaolon oikeutus on yhteisöstä nouseva tuki yksilölle, onkin olemassa vain itsensä takia? Mutta olet valitettavasti ilmeisen oikeassa? Tällä hetkellä adventtikirkon hallituksen puheenjohtajana toimii lääkäri, joka ei puutu millään tavalla siihen, kun seurakunnan pitkäaikainen luottotyöntekijä on joutunut häikäilemättömän henkisen väkivallan uhriksi? Lääkäri katsoo sivusta yksilön romahtamista, ilman että hänen lääkärietiikkansa edes soimaisi omassatunnossa? Kyllä pimeys voi olla todella synkkää silloin kun se ilmenee pahimmillaan! Ja tämän pitäisi olla Herran huone?

Lue lisää

Et kai tosissasi tarkoita, että apu on haettava ulkopuolelta, jos sitä aikoo saada?

selvitäkseen seurakunnasta? kirjoitti:

Jarlau: "Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa."

Kylläpä ovat maailmankirjat sekaisin, kertakaikkisesti! Seurakunta, jonka ainut olemassaolon oikeutus on yhteisöstä nouseva tuki yksilölle, onkin olemassa vain itsensä takia? Mutta olet valitettavasti ilmeisen oikeassa? Tällä hetkellä adventtikirkon hallituksen puheenjohtajana toimii lääkäri, joka ei puutu millään tavalla siihen, kun seurakunnan pitkäaikainen luottotyöntekijä on joutunut häikäilemättömän henkisen väkivallan uhriksi? Lääkäri katsoo sivusta yksilön romahtamista, ilman että hänen lääkärietiikkansa edes soimaisi omassatunnossa? Kyllä pimeys voi olla todella synkkää silloin kun se ilmenee pahimmillaan! Ja tämän pitäisi olla Herran huone?

Lue lisää

Kukaan ei koskaan pysty vastaamaan kaikkiin toivomuksiin vaikka kuinka yrittäisi.
Olemme vain ihmisiä, ja vikaa löytyy aina kyllä peilistä jos jotakin valittaa.
Ihmisiin petymme aina, mutta oma napa katsottava myös aina ensin.
En minä esitä ketään kohtaan syytteitä taikka vaatimuksia.
Ei kukaan osaa vastata aina jonkun kriisiaikoihin oikein.
Minullakin oli 1002,7 kpl huolia ja murheita, ja tein omat virheeni.
Periaatteessa ymmärtääkseni kaikki suhteellisen hyvin, ja oppi hyvä kirkossa on.
Ihmisinä erehdymme kaikki monmin tavoin. Jaak 3.2.
Tietysti voi olla ihmisiä joiden ominaisuudet aiheuttavat keskimääräistä enemmän loukkaantumisia.
Näin on aina kun ihminen Hengen johdosta poikkeaa, eli ymmärtää voi siltä pohjalta.
Ilman muuta aina joku heikkouden hetkinään voi ajatella että tuntuu liikaa työltä, ja jää ilman sitä mitä tahtoisi.
Omat läksyt käytävä jokaisen, ja armahdettava muita.

Siunausta
jari laurila

Siunausta
jari laurila

et kai tosissasi kirjoitti:

Et kai tosissasi tarkoita, että apu on haettava ulkopuolelta, jos sitä aikoo saada?

En voi vastata Jarlaun ja muiden viestiketjun kirjoittajien puolesta, mutta sivusta asioita seuraavana, täytyne todeta tilanteen vakavuus. Adventtikirkon johtaja sanoo omaavansa kuuntelemisen armolahjan. Tämä suomennettuna tarkoittane, että hän kuuntelee sujuvasti siten, ettei puhutulla ole mitään vaikutusta häneen?

Tottahan se vaatii hanhen selkää nähdä, miten seurakunnalle elämänsä omistaneet jäsenet lamaantuvat työkyvyttömiksi, toinen toisensa jälkeen, puuttumatta tilanteeseen? Tottahan pitääkin olla siekailemattoman kova sisin, jotta omapäisesti saattaa takertua valitsemalleen tielle, vaikka taloudellinen katastrofi uhkaa viedä tuhkatkin pesästä?

Folkloristi Helena Saarikoski on kirjoittanut kipeää tekevän esseekokoelman henkisestä yhteisöväkivallasta. [Kateus, juoru, kiusaaminen. Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Nemo 2006]

Moni lienee tutustunut organisaatioihin, joissa joku on otettu silmätikuksi seuraavin keinoin: juoruilu, panettelu, nimittely, tervehtimättä jättäminen, tavaroiden vieminen, kyttääminen, matkiminen, mykkäkoulu, henkilön työn boikotointi, viestien jättäminen vastaamatta, keskustelun keskeyttäminen ja niin edelleen. Kuulostaa mitättömältä touhulta. Kohdistuessaan toistuvasti yhteen henkilöön se tekee kuitenkin kohteestaan uhrin.

Keskiössä on henkinen väkivalta, suora ja epäsuora, jota yhteisö kohdistaa johonkin jäsenistään. Tätä uhria prässätään lakkaamatta nöyryyttämisen eri menetelmin, joiden aste vaihtelee ties miten vaivihkaisista silmänluonneista sosiaaliseen kuolemantuomioon asti. Kekseliäisyys on rajaton. Kuin ohimennen Saarikoski pudottelee yhteisöväkivallan muotoja yhden sivun verran - "muutamia mainitakseni", hän päättää virkkeen ironisesti.

Kateus, pahantahtoinen juoruilu ja kiusaaminen eivät kohdistu kehen tahansa. Yhteisö ottaa kohteeksi yhden, jonka se määrittelee poikkeavaksi. Kyse on kurinpitovallasta, jolla yhteisö tasapäistää porukkansa. Karmeinta on se, etteivät esimiehet työpaikoilla lopeta henkistä väkivaltaa tai että he itse ylläpitävät sitä. Saarikoski vaatiikin esseissään toistuvasti kurinpidon sijasta oikeudenkäyttöä: yhteisöjen on tuomittava teot eikä ihmisiä.

Saarikoski kertoo ja perkaa tarkemmin yhden juorun, hänen lapsuudestaan ja isästään Pentti Saarikoskesta kehitetyn perättömyyden, joka pantiin liikkeelle kuin ensi käden tietona. Juorujen yleisen leviämisvauhdin ja sitkeyden tuntien tällaisen "tiedon" vahinkoa on mahdoton korjata.

Hän esittää perustellen, miten täydellisen pieleen räikeidenkin parjaamisten setvintä kouluissa ja työpaikoilla menee. Neuvotteluin - ja uhria syyllistäen - ne eivät katoa, tasapuolisen kuulemisen asemesta pitää solvaajat panna konkreettisen seuraamusuhan alle.

Sitä paitsi useimmat savustajat ovat verbaalisesti taipuisia, älykkäänviekkaita yksilöitä, jotka rakastavat sanailua ja "keskustelua", jossa asiat päästään taas kääntämään nurinniskoin.

Työpaikoilla muuten tehokkaan "kassan kautta" -sanktion mahdollisuus kilpistyy siihen, että usein pääkiduttaja on myös uhrin esimies. Kassan kautta lähteekin herkästi se, joka yrittää pitää puoliaan. JA HARVA PUOLUSTAA TÄTÄ ALAS PAINETTUA, SILLÄ PELKONA ON JOUTUA HÄNEN PAIKALLEEN.


http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Arkipäivän kiduttajat/HS20070129SI1KU02i4i

equivoc kirjoitti:

En voi vastata Jarlaun ja muiden viestiketjun kirjoittajien puolesta, mutta sivusta asioita seuraavana, täytyne todeta tilanteen vakavuus. Adventtikirkon johtaja sanoo omaavansa kuuntelemisen armolahjan. Tämä suomennettuna tarkoittane, että hän kuuntelee sujuvasti siten, ettei puhutulla ole mitään vaikutusta häneen?

Tottahan se vaatii hanhen selkää nähdä, miten seurakunnalle elämänsä omistaneet jäsenet lamaantuvat työkyvyttömiksi, toinen toisensa jälkeen, puuttumatta tilanteeseen? Tottahan pitääkin olla siekailemattoman kova sisin, jotta omapäisesti saattaa takertua valitsemalleen tielle, vaikka taloudellinen katastrofi uhkaa viedä tuhkatkin pesästä?

Folkloristi Helena Saarikoski on kirjoittanut kipeää tekevän esseekokoelman henkisestä yhteisöväkivallasta. [Kateus, juoru, kiusaaminen. Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Nemo 2006]

Moni lienee tutustunut organisaatioihin, joissa joku on otettu silmätikuksi seuraavin keinoin: juoruilu, panettelu, nimittely, tervehtimättä jättäminen, tavaroiden vieminen, kyttääminen, matkiminen, mykkäkoulu, henkilön työn boikotointi, viestien jättäminen vastaamatta, keskustelun keskeyttäminen ja niin edelleen. Kuulostaa mitättömältä touhulta. Kohdistuessaan toistuvasti yhteen henkilöön se tekee kuitenkin kohteestaan uhrin.

Keskiössä on henkinen väkivalta, suora ja epäsuora, jota yhteisö kohdistaa johonkin jäsenistään. Tätä uhria prässätään lakkaamatta nöyryyttämisen eri menetelmin, joiden aste vaihtelee ties miten vaivihkaisista silmänluonneista sosiaaliseen kuolemantuomioon asti. Kekseliäisyys on rajaton. Kuin ohimennen Saarikoski pudottelee yhteisöväkivallan muotoja yhden sivun verran - "muutamia mainitakseni", hän päättää virkkeen ironisesti.

Kateus, pahantahtoinen juoruilu ja kiusaaminen eivät kohdistu kehen tahansa. Yhteisö ottaa kohteeksi yhden, jonka se määrittelee poikkeavaksi. Kyse on kurinpitovallasta, jolla yhteisö tasapäistää porukkansa. Karmeinta on se, etteivät esimiehet työpaikoilla lopeta henkistä väkivaltaa tai että he itse ylläpitävät sitä. Saarikoski vaatiikin esseissään toistuvasti kurinpidon sijasta oikeudenkäyttöä: yhteisöjen on tuomittava teot eikä ihmisiä.

Saarikoski kertoo ja perkaa tarkemmin yhden juorun, hänen lapsuudestaan ja isästään Pentti Saarikoskesta kehitetyn perättömyyden, joka pantiin liikkeelle kuin ensi käden tietona. Juorujen yleisen leviämisvauhdin ja sitkeyden tuntien tällaisen "tiedon" vahinkoa on mahdoton korjata.

Hän esittää perustellen, miten täydellisen pieleen räikeidenkin parjaamisten setvintä kouluissa ja työpaikoilla menee. Neuvotteluin - ja uhria syyllistäen - ne eivät katoa, tasapuolisen kuulemisen asemesta pitää solvaajat panna konkreettisen seuraamusuhan alle.

Sitä paitsi useimmat savustajat ovat verbaalisesti taipuisia, älykkäänviekkaita yksilöitä, jotka rakastavat sanailua ja "keskustelua", jossa asiat päästään taas kääntämään nurinniskoin.

Työpaikoilla muuten tehokkaan "kassan kautta" -sanktion mahdollisuus kilpistyy siihen, että usein pääkiduttaja on myös uhrin esimies. Kassan kautta lähteekin herkästi se, joka yrittää pitää puoliaan. JA HARVA PUOLUSTAA TÄTÄ ALAS PAINETTUA, SILLÄ PELKONA ON JOUTUA HÄNEN PAIKALLEEN.


http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Arkipäivän kiduttajat/HS20070129SI1KU02i4i

Lue lisää

totean vain, että juoruaminen on perkeleestä.

muuten asiaan kirjoitti:

totean vain, että juoruaminen on perkeleestä.

Hyvin sanottu! Saarikoskea lainaten: yhteisöjen on tuomittava teot eikä ihmisiä

jarlau kirjoitti:

Kiitos

Kyllä minä olin räkäkännissäkin, ja tupakkakin tuli mukaan, tietysti kun ko. seurassa istui menneen elämän tapojen mukaan.

Kävi vaan niin hassusti että huomasin olevani melko lailla totaalisesti yksin, ja kun en kotona jaksanut olla harrstuksieni parissa, en jaksanut istua yksin kotona, srk elämä on ollut pikaisia tapaamisia kirkon käytävillä ja työtä, oli pakko saada olla ihmisten seurassa, ja ensi hätiin seuraa löytyi kuppilasta, kunhan ensin istuskelin naapurien kanssa terassipiknikeillä.

Kyllä tässä tsempataan pikkuhiljaa taas.
Olut on jäänyt. Pyöräilykelit alkavat.
Aitoja ihmisiä on kapakan ympyröissä herraseurassa, jotka eivät arvostele, tuomitse ja ymmärtävät toisiaan usein paremmin kuin uskovat.

Eivät kaikki ymmärrä srk saa ihmsen heikkouksia.
Ihmissuhteet voivat olla joskus raskaita siksi srk:ssakin.
Pitää olla vahva psyyke eli pirteänä ja kunnossa, ei masennuksessa kestääkseen srk:ssa.
Näinkin joskus on.

Puhut toki miten pitäisi olla.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Odotan, että olet paikalla. Jumalan siunausta ja toipumista sinulle.

annu42 kirjoitti:

Odotan, että olet paikalla. Jumalan siunausta ja toipumista sinulle.

Hei

Olen kyllä tunnistanut monia ihmisiä joskus nimimerkkien takaa palastalla jotka kuuluvat tuttavapiiriini, srk laisia ja muitakin.

Sinua en kuitenkaan yhdistä yhteenkään henkilöön.

Minä en osallistu näillä näkymin srk elämään pidempään aikaan.

Siunausta
jari laurila

Helposti tulee ajatelleeksi, että annetaan Raamatun olla meidän tuomarimme, mutta kuinkas siinä käy? Paavalin – ajatuksineen – sisällyttäminen uskovaisten keskuuteen tänäkin päivänä olisi hankalaa, samoin kuin se oli aikaoinaan Jeesuksen veljien ja apostolien keskuuteen (Gal2.6-9). Eikä vähiten kyytiä saisi, Paavalin toimesta, niin sanotut totuuden puolustajat. Näin asian voi ainoastaan nähdä, kun ollaan avoimia Paavalin julistuksen hengelle ja käytännölle, yhdellekään, hyvää tarkoittavaa, totuuden puolustajalle ei heruisi tukea. Tosin Paavali saattaisi sietää heitä?

Paavali myönsi, että joillekin jotkut tietyt asiat voivat muodostua tärkeämmiksi kuin toisille. Esimerkiksi Sapatti saattaisi olla sellainen asia: ”Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Ja Paavali jatkoi: ”Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi.” (Room14.6) Samoin hän viittaa syömiseen; ”joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia” (jae 2). Paavalin periaatteen mukaan ei pidä myöskään ajankohtaista naispappivastustajaa moitittavan, hän on vakaumuksessansa varma ja antaa näin kunniaa Kristukselle (jae 5). Mutta ei ole minkään totuuden puolustajan myöskään syytä osoitella niitä, jotka näkevät asian toisin. Yhtälailla elää Kristukselle kunniaksi, vaikkei tee numeroa jostakin mielipiteestä! (Room14.1,6)

Paavalia mukaillen voisi todeta; älä minkään omaksumasi mielipiteen vuoksi hajota Jumalan työtä – ”pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.” (jae 19) Jeesuksen ja Paavalin elämää myötäilevän suhtautumisen vastakohtana, nykyistenkin totuuden itselleen omanneiden puheissa on havaittavissa minttujen ja tillien maku, mutta missä on pihvi? (Matt23.23) Oleellinen vaikuttaisi olevan hakusessa!

MUTTA: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat … vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.” (Gal5.19–21)