mistä ihminen unelmoi jos on saavuttanut kaiken?

kun niin on käynyt, on aikaa jo ajatellakin, mistä ne halut on saaneet alkunsa, ja kaikki muut tavoitteet, voi miettiä, kuinka tärkeätä se on kaikkeuden kannalta, ja kuinka tärkeätä elämän jatkuvuuden kannalta. Siinä vaiheessa ei enää siis pitäisi olla itsekkäitä ajatuksia, vaan voi keskittyä täysin kokonaisuuteen laskien minän laskuista pois.

silloin vasta voi tajuta, kuinka typerä sitä ihminen todella on, ja mistä se typeryys on omaan mieleen sikissyt, kuinka sokeana onkaan toiminut kuvitellensa tekevänsä jotain tärkeää(itsekästä) vain tajutakseen, ettei siitä mitään mukaansa saa, elämä kului vain imagon ylläpitoon esinein samalla ympäristön tuhoten ja opettaen muille saman käytöksen, luoden siten jatkumon, mikä syö kaiken elävän.

ehkä silloin tajuaa, että täällä ollaan vain käymässä kukin kerrallaan, ja käyntiemme aikana jokainen meistä muovaa kulttuuria johonkin suuntaan omassa lähiympäristössään samaten itsensä ottaessa vaikutteita siitä myös. ehkä voidaan jopa tajuta, että me olemme yhtä ja suurta massaa, joka on yhteydessä toisiinsa laajemmassa kaavassa kuin alkuun uskoimmekaan. kaikkea sellaista.

ja on harmi, ettemme tajua,kuinka turhaa tuo materia meille on, kun meille joka tuutista toitotetaan, kuinka tärkeetä se on. emme voi muuta kuin uskoa :) eihän meille kukaan voi voittojen nimissä valehdella :)