tuon homman ja sitten seuraavana päivänä tuon.
Onko tämä masennuksen alkua???
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja paljon kotona.
Perhettä on ympärillä.
Istun, katson TV:tä, kuljeskelen taloa ympäri jamietin mitä voisi tehdä. Mitään en tee.
Ruokaa ja pakolliset kotihommat teen yksinkertaisemmalla tavalla. Mitään en oikein viitsi tehdä loppuun.
En tiskaa kaikkia kerralla. Pyykit laskostelen, mutta en viekaappiin. Pyykkiä kerään isot kasat.
En ole siivonnut moneen viikkoon.
Nyt tulee äitienpäivä ja isot lapset seuralaisineen tulevat kylään.
Miten saisin edes jotain tehtyä????
Auttakaa, löytyykö tämän kokeneita???
En saa mitään aikaiseksi
päätän joka aamu nyt teen
24
9032
Vastaukset
- klsu
Jaa. Eipä täs muuta tule mieleen kuin että otat itseäsi niskasta kiinni ja rupeet töihin.
- alkuperäinen pöhelö
Tässä on juuri ongelmani, en saa mitään aikaiseksi.
Päivä on nytpuolessa ja en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. - talkooapua
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Tässä on juuri ongelmani, en saa mitään aikaiseksi.
Päivä on nytpuolessa ja en ole saanut vielä mitään aikaiseksi.lapsiltasi.Kerro mikä mättää heille.Eivät voi oletta,että laittaisit masentuneena kaiken valmiiksi.Tai jos on rahaa menkää ulos syömään.
- ___
minulla oli tuollaista monta kuukautta ennen kuin masennus uusi. aloin vain vetäytyä elämästä hiljalleen. en tehnyt enää oikein mitään, olin vain. hyvä kun edes ajattelin... mihinkään ei kyennyt ryhtymään. itselläni auttoi se, että lopetin itseni syyllistämisen tekemättömistä tehtävistä ja yritin olla murehtimatta liikaa. siinä se onkin homma... aloitat vain yhdellä, pienellä asialla. älä edes aluksi mieti mitään muita hommia, keskityt yhteen asiaan kerrallaan. siitä se sitten lähtee. äläkä vaadi itseltäsi liikaa heti, vaan ole tyytyväinen siihen jos saat sen yhdenkin asian tehtyä.
- Karjalan heili
illalla saa suunnitella,että huomenna teen sitä ja tätä ja kun se huominen on iltaan ehtinyt,huomaan,etten taaskaan saanut mitään aikaiseksi.On vaikea löytää ne arkipäivän rutiinit,jotka "terveenä"ollessa oli,kun on päiviä,että pelkkää pesulle menoa suunnittelee koko päivän ja sekin jää tekemättä.Onneksi asun nyt yksin-eipähän ole kukaan huomauttelemassa tekemättömistä töistä.Äitienpäiväksi tilasin valmiin voileipäkakun ja täytekakun-ei jaksa ees ajatella rupeavansa leipomaan.Hätäisesti äsken imuroin ja nyt tuntuu,kuin olisin isommankin urakan tehnyt.Päivät kuluvat ikkunasta ulos katsellessa,mikään ei kiinnosta-en ees mehtäkirkkoon oo jaksanu männä monneen aikkaan.Kävin psykiatrilla maanantaina ja oli tosi symppis mies-ehdotti muuten mulle muutaman vuoden kestävää Kelan tukemaa psykoterapiaa,mut se tuli mulle niin yllätyksenä,että menin ihan lukkoon,enkä osannut sanoa asiaan mitään.Onko joku,joka olis käynyt tällaisessa psykoterapiassa?Mitä siellä sitten tapahtuu-onko se vähän sama juttu kuin tää,kun mie käyn mielenterveyshoitajan luona juttelemassa?Kuinka paljon itselle tulee maksettavaa,vai korvaako Kela kaiken?Kaikki uusi ja tuntematon saa miut ahistummaan aina vain pahemmin!Lääkitystäkkii vaihettiin,kun mie valitin tuon Mirtazapinin lisäävän ruokahalua-oon lihonu maaliskuulta lähtien 7 kiloa.Tiällä sattaa vettä-no,eipähän tarvihe ainakkaa ulos männä kukkapenkkijä ruopsuttelemmaan.Että tämmöstä.
- alkuperäinen pöhelö
Onneksi oli pakko mennä kauppaan ja asioille. Poika oli kuskina. Siinä meni tämän päivän voimavarat.
Jauhelihakastiketta ja makaronia ruuaksi.
Minä en osaa sanoa psykoterapiasta. Uskoisin sen olevan tehokasta ja syvällistä.
Onneksi tytär soitti ja sanoivat tulevansa jo perjantai-iltana.
Nyt taas ajattelen, että huomenissa aloitan jotain siivousta.
Toivon ettei mieheni huomaa minun saamattomuuttani. Siinä suhteessa on ns. hyvä mies. Joku muu olisi jo antanut näin saamattomalle lähtöpassin.
Yritän tuota neuvoa tehdä jotain pientä, näin aluksi. Yritän motivoida itseäni lasten vierailulla. - Kohtalotoveri
Joo, noin se menee noiden arkiaskareiden kanssa. Pelkästään asianpeskoneen tyhjennys on saavutus, sama koskee pyykkejä ja muita arkiaskareita.
Mirtazapin tuli minulle tukilääkkeeksi Cipralexin rinnale ja olen kaikista vartoimenpiteistä huolimatta huomannut sen painoa kohottavan vaikutuksen. Ikävä kyllä. Nyt tosin vain pari lisäkiloa, mutta täytynee ruokavaliossa siirtyä kasvispuolelle. Väitän kyllä, että itse lääkkeellä on turvottava vaikutus, vaikka lääkärin mukaan mahdollinen painonnousu johtuisi vain ruokahalun lisääntymisestä. Olen itse syönyt tasan sen minkä ennenkin, mutta silti paino on noussut.
Liikuntaakin on tullut harrastettua enemmän, joten olen vahvasti sitä mieltä, että ko. lääkkeellä on vaikutusta aineenvaihduntaan. - Tiedän tarkkaan..
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Onneksi oli pakko mennä kauppaan ja asioille. Poika oli kuskina. Siinä meni tämän päivän voimavarat.
Jauhelihakastiketta ja makaronia ruuaksi.
Minä en osaa sanoa psykoterapiasta. Uskoisin sen olevan tehokasta ja syvällistä.
Onneksi tytär soitti ja sanoivat tulevansa jo perjantai-iltana.
Nyt taas ajattelen, että huomenissa aloitan jotain siivousta.
Toivon ettei mieheni huomaa minun saamattomuuttani. Siinä suhteessa on ns. hyvä mies. Joku muu olisi jo antanut näin saamattomalle lähtöpassin.
Yritän tuota neuvoa tehdä jotain pientä, näin aluksi. Yritän motivoida itseäni lasten vierailulla.Voi miten tarkkaan tiedän nuo tuntemukset..
Minulle on ollut jo kuukausien ajan suuri haaste saada sunnuntain lounaspöytä katettua juniorin tullessa syömään.. Lähes ylivoimaista, mutta aina jotain on pöytään ilmestynyt ja kämpän tyhjennyttyä olen kuin märkä rätti ja valmis iltapäivälevolle.
Keskity nyt ensisijaisesti itseesi, ihan itsekkäästi. Hoida itsesi kuntoon, ajan kanssa. Tarvitset tukea mieheltäsi, siksi täysimääräinen rehellisyys omasta tilanteestasi on tarpeen. Jos sinulla on lääkärikäynti, ota miehesi sinne vastaanotolle mukaan, jotta hän saa tarpeellista tietoa ja kykenee paremmin ymmärtämään, mistä siinä on kysymys. Näin meillä tehtiin ja tilanne helpottui huomattavasti.
Voimia ja jaksamista Sinulle, olen hengessä mukana ymmärtäen tilanteesi. - Karjalan heili
Kohtalotoveri kirjoitti:
Joo, noin se menee noiden arkiaskareiden kanssa. Pelkästään asianpeskoneen tyhjennys on saavutus, sama koskee pyykkejä ja muita arkiaskareita.
Mirtazapin tuli minulle tukilääkkeeksi Cipralexin rinnale ja olen kaikista vartoimenpiteistä huolimatta huomannut sen painoa kohottavan vaikutuksen. Ikävä kyllä. Nyt tosin vain pari lisäkiloa, mutta täytynee ruokavaliossa siirtyä kasvispuolelle. Väitän kyllä, että itse lääkkeellä on turvottava vaikutus, vaikka lääkärin mukaan mahdollinen painonnousu johtuisi vain ruokahalun lisääntymisestä. Olen itse syönyt tasan sen minkä ennenkin, mutta silti paino on noussut.
Liikuntaakin on tullut harrastettua enemmän, joten olen vahvasti sitä mieltä, että ko. lääkkeellä on vaikutusta aineenvaihduntaan.oli tosi hyvä pointti-itsekin omasta mielestäni en syö enempää,kuin ennenkään,mut paino vaan on noussut.Lisänä mulla on vielä haavainen paksusuolentulehdus(eli jatkuva ripuli),siksikin kovasti ihmetyttää tää paino,kun aina osa ruuasta tulee sulamattomana pois!!!
- on turhaa
siksi ei viitsi tehdä mitään. Kun jonkin homman saa tehtyä, se ei tunnu miltään, vaikka tehtävää miettiessä on kulunut monta päivää syyllisyydentunnossa, kun ei pysty aloittamaan. Miksi ei saa sitten tuntea mielihyvää kun jotain saa aikaan?????? Kun siitä varmasti tuntee ahdistusta kun ei saa!!
Minun mielestä ei ole pakko siivota, jos ei huvita, maailmassa on tärkeämpiäkin asioita, jotka eivät ehkä ole niin turhia :) Masennukselta se vaikuttaa. Itsellä vaikea masennus päällä ja viimeiset 6 viikkoa on tullut vietettyä lähinnä sängyssä.
Menepä siis lääkärille, heti. Muuten sama olo jatkuu.- alkuperäinen pöhelö
Eilen tuli pojat kotiin. Sukulainen tuli istumaan iltaa meille. Mies oli poissa.
Nytkin mies lähti yöreissulle.
Onneksi vanhin tytär tulee tänään.
Laiton jo 7.00 lihat uuniin. Niin helppo juttu.
Nyt koitan saisinko reippautta. Menen käymään naapurin miestä moikkaamassa poikieni kanssa.
Sen jälkeen minun on pakko raivata huushollia. Valitettavasti pojilla on menoja kokopäiväksi.
En ole missään hoidossa tästä saamattomuudestani.
Yritän tehdä kaiken nyt helposti. En keksi uusia telemisä.
Nyt kun saan huushollin raivattua. Annan itselleni rauhan. Teen sitä vain mitä huvittaa.
Sekaisia ajatuksia. - olet ehkä siinä iässä
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Eilen tuli pojat kotiin. Sukulainen tuli istumaan iltaa meille. Mies oli poissa.
Nytkin mies lähti yöreissulle.
Onneksi vanhin tytär tulee tänään.
Laiton jo 7.00 lihat uuniin. Niin helppo juttu.
Nyt koitan saisinko reippautta. Menen käymään naapurin miestä moikkaamassa poikieni kanssa.
Sen jälkeen minun on pakko raivata huushollia. Valitettavasti pojilla on menoja kokopäiväksi.
En ole missään hoidossa tästä saamattomuudestani.
Yritän tehdä kaiken nyt helposti. En keksi uusia telemisä.
Nyt kun saan huushollin raivattua. Annan itselleni rauhan. Teen sitä vain mitä huvittaa.
Sekaisia ajatuksia.Vaihdevuosioireisiin kuuluu tuommoinenkin eli saamattomuus ja jaksamattomuus. Usein lääkärit antavat masennus/mielialalääkereseptin aina, kun menee valittamaan väsymystä, johon ei löydy selvää syyyä. Päätä itse, haluatko ruveta mömmöilijäksi. Toisaalta: kun tietää, että saamattomuus/jaksamattomuus on tavallaan "normaalia" vaihdevuosien aikana, ei minulla ainakaan ole halua lääkitä itseäni sen takia.
- narsissi
kuulostaa vaikealta,
en voi kun kertakaikkiaan toivoa jaksamisia.
ota apua vastaan - Täälä toineen
vielä yö-kukkuu ! Kuvaat itseäsi niin, että se voisin olla minä joka kirjoitan. Ihan samaa on minulla. Minä elän yksinäni eikä ole tuommoista lähisukuväkeä, joita "ovista tunkisi"... niin jotenkin 'saan ihan vapaasti' olla tässä sotkussani ja kaaokseni keskellä. En kykene tekemään mitään ja kotityöt vyöryvät päälle, kotini näyttää kauhealta ja on epäpuhdasta kaikkialla, olen ihan paniikissa, kun ajattelenkin sen työn määrä, mitä olisi, jotta saisin kaikein kuntoon ja hyvän, helpottuneen mielen ja mielialan. Tämä on kauhea tauti.
Tulee pelkoja, että mitä sitten tapahtuu, kun en todellakaan kykene huolehtimaan asioistani. En ole kauhean vanha vielä, mutta tämä jaksamattomuus, pystymättömyys, tyhjyys, mikään-ei-kiinnosta-asenne, ja just sama taistelu päivästä toiseen kuin alkuperäinen kuvaa (plus joku muukin tässä ketjussa), huolettaa. Miten elämäni jatko. Kyllä, olen masennuspotilas, mutten pahasti. Tarkoitan, että pärjäilen aika pienellä ssri-annoksella... Minulla ei kymmeneen vuoteen ole ollut minkäänlaista psyk. hotokontaktia. Kaikki on jo niin läpi koluttu. En usko että kukaan ihminen voi minua auttaa.
Jotenkin toivoni on vain sen varassa, että jonakin päivänä se lähtee !! Lähtee purkautumaan tämä tukkoinen lamatila, toimettomuuden kauhea kehä. Hoitamattomat hommat ja asiat kaatuvat päälle. Joku jo neuvoi, että keskityttävä vain yhteen tekemäänsä asiaan kerrallaan. Koetan TAAS huomenna toteuttaa sitäkin ohjetta. Jos vaikka nuo vanhat tiskit ensiksi... imurointi... tavaroiden hävitys, mikä on todella vaikeaa, kun on vaikea tehdä päätöksiä tavaroiden ja tekstiilien pois laittamisen suhteen !!! Karmea tilanne. Apua, ja myös Jumalaani rukoilen tässä. - Kiitos kuuntelusta. - Minähän se vaan
Minulla on mennyt vuosi vuodelta pahemmaksi tämä saamattomuus ja aloitekyvyttömyys. Imurointikin tapahtuu välillä kerran kuussa ja tiskit saa odottaa kauankin. Ja kun tiskaan,vähän kerralla. Opinnäytetyönsuunnitelman palautusaika umpeutunut enkä ole aloittanutkaan. Olen kuin liimaan jämähtänyt ja pikkuhommatkin vie suunnattomasti energiaa,niiden teko pitkittyy tai jää jopa tekemättä.Kesätyöt jää taas saamatta. Muutamaa paikkaa sain kuitenkin edes haettua. Ei hyvältä näytä.
- Täälä toineen
Kiitos teille kaikille tässä ketjussa, minua on jotenkin auttanut tieto, että tämmöinen oire on todella olemassa. Siltähän se vaikuttaa, niin monelle tuttu juttu !
Sinulta 'Minähän se vaan' sain suuren samaistumisen myös siitä vähän hassustakin asiasta, että tiskejä ei pysty tiskaamaan yhtäaikaisesti, vaan joskus pesen vain aterimet, joskut vain lautaset... Tämä on niin outoa, etten kertoa kehtaisi (tutuille). Ilmaisusi "liimaan jämähtänyt" todella hyvä.
Voi kurja, kun sinun tapauksessa tämä pirullinen oire (saamattomuus) menee myös opiskelu- ja työpaikka-asioitakin häiritsemään. Minulla ei nyt ole sitä vaihetta, mutta samaalla tapaa, kun/jos kokin asia on sovittuna, minulle tulee kauhea sisäinen vastustus ja miltei huudan, että 'ei'. Ei tarvi olla kuin treffit ystävän kanssa, niin ajattelen vain, että 'oih, saisinpa vain jäädä tähän' ja usein myöhästyn - lähes joka paikasta. Tietty, aamut pahoja päästä ylös ja edes vaatteisiin ja siinä välissä peseytyminen! Tämä on kamalaa. Pidän tätä salassa, sekin on kauheaa, että itsekseni häpeän itseäni ja olen alemmuudentunteiden, kuun kuuntelen muita, mitä ovat (ilolla) tehneet. Ymmärrätte varmaan.
Olen ajatellut niinkin, että yhden kerran ottaisin siivojan kanssani tänne, mutta siihen on kynnys, että... täällä on tosi vaikea kai toisen osata siivota, on liikaa tiellä kaikkea, ei vieras osaa niille mitään tehdä. Kotini on pieni ja tavaraa kertynyt liikaa. Tavaroita ja tekstiilejä ei voi hävittää kuin minä itse... Se olisi hyvä alku!
Jospan laitankin nyt tietsikan kiinni ja aloitan jonkun noista odottavista töistä. Tosin, aamulla jo olin hyvässä vireessä, mutta sitten ystäväni yhteydenotto hänen ongelmissaan mursi minun inspraation ja voiman ja päätöksen. Nyt olen taas "läjä". Hyvä olisi, että vaikka näin lauantaisin pitäisin puhelimet pois sekä tietsikan kiinni, laittaisin mieleistä musiikkia ja työskentelisin kunnolla 2 tuntia lepo jonkin herkunkanssa 2 tuntia, niin jo saisin ihmeitä aikaan. - Yrittäisimmekö näin!? - alkuperäinen pöhelö
Täälä toineen kirjoitti:
Kiitos teille kaikille tässä ketjussa, minua on jotenkin auttanut tieto, että tämmöinen oire on todella olemassa. Siltähän se vaikuttaa, niin monelle tuttu juttu !
Sinulta 'Minähän se vaan' sain suuren samaistumisen myös siitä vähän hassustakin asiasta, että tiskejä ei pysty tiskaamaan yhtäaikaisesti, vaan joskus pesen vain aterimet, joskut vain lautaset... Tämä on niin outoa, etten kertoa kehtaisi (tutuille). Ilmaisusi "liimaan jämähtänyt" todella hyvä.
Voi kurja, kun sinun tapauksessa tämä pirullinen oire (saamattomuus) menee myös opiskelu- ja työpaikka-asioitakin häiritsemään. Minulla ei nyt ole sitä vaihetta, mutta samaalla tapaa, kun/jos kokin asia on sovittuna, minulle tulee kauhea sisäinen vastustus ja miltei huudan, että 'ei'. Ei tarvi olla kuin treffit ystävän kanssa, niin ajattelen vain, että 'oih, saisinpa vain jäädä tähän' ja usein myöhästyn - lähes joka paikasta. Tietty, aamut pahoja päästä ylös ja edes vaatteisiin ja siinä välissä peseytyminen! Tämä on kamalaa. Pidän tätä salassa, sekin on kauheaa, että itsekseni häpeän itseäni ja olen alemmuudentunteiden, kuun kuuntelen muita, mitä ovat (ilolla) tehneet. Ymmärrätte varmaan.
Olen ajatellut niinkin, että yhden kerran ottaisin siivojan kanssani tänne, mutta siihen on kynnys, että... täällä on tosi vaikea kai toisen osata siivota, on liikaa tiellä kaikkea, ei vieras osaa niille mitään tehdä. Kotini on pieni ja tavaraa kertynyt liikaa. Tavaroita ja tekstiilejä ei voi hävittää kuin minä itse... Se olisi hyvä alku!
Jospan laitankin nyt tietsikan kiinni ja aloitan jonkun noista odottavista töistä. Tosin, aamulla jo olin hyvässä vireessä, mutta sitten ystäväni yhteydenotto hänen ongelmissaan mursi minun inspraation ja voiman ja päätöksen. Nyt olen taas "läjä". Hyvä olisi, että vaikka näin lauantaisin pitäisin puhelimet pois sekä tietsikan kiinni, laittaisin mieleistä musiikkia ja työskentelisin kunnolla 2 tuntia lepo jonkin herkunkanssa 2 tuntia, niin jo saisin ihmeitä aikaan. - Yrittäisimmekö näin!?Olen listannut tehdyt siivoustyöt seinään pitkään paperiin. Toinen lista on tehtävistä töistä.
Neljä kohdetta olen siivonnut.
Tänään sain tuon uupumuskohtauksen. Minun piti ja leivoinkin nurten kanssa korvapuusteja ns. nyyttäreihin viemiseksi. Loppuvaiheessa tuli väsymys ja ajattelin "tästä ei tule mitää" ja "en koskaan lupaa mitään"
Pienikin asia saa voimat loppumaan.
TV:tä olin katsomatta melkein viikon ja nettiin annoin itseni mennä vasta päivittäisen työn jälkeen. Laskut täytyy maksaa ja tiliä seurata. Sänkyni petasin joka aamu viikon ajan, nyt näyttää taas olevan auki ja sekaisin.
Nyt tulin koneelle ja lepuutan kipeitä jalkojani.
Olen vv-ikäinen, sitä joku kyseli ja en syö mitään psyykelääkkeitä. Muita lääkkeitä on käytössä.
Nyt koitan lähteä siivoamaan seuraavaa kohdetta. Olen sen jo valinnut. Ensin petaan sängyn ja vien roskat.
Laiska töitään luettelee!!!!
Luen teidänkin saavutuksia. - alkuperäinen pöhelö
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Olen listannut tehdyt siivoustyöt seinään pitkään paperiin. Toinen lista on tehtävistä töistä.
Neljä kohdetta olen siivonnut.
Tänään sain tuon uupumuskohtauksen. Minun piti ja leivoinkin nurten kanssa korvapuusteja ns. nyyttäreihin viemiseksi. Loppuvaiheessa tuli väsymys ja ajattelin "tästä ei tule mitää" ja "en koskaan lupaa mitään"
Pienikin asia saa voimat loppumaan.
TV:tä olin katsomatta melkein viikon ja nettiin annoin itseni mennä vasta päivittäisen työn jälkeen. Laskut täytyy maksaa ja tiliä seurata. Sänkyni petasin joka aamu viikon ajan, nyt näyttää taas olevan auki ja sekaisin.
Nyt tulin koneelle ja lepuutan kipeitä jalkojani.
Olen vv-ikäinen, sitä joku kyseli ja en syö mitään psyykelääkkeitä. Muita lääkkeitä on käytössä.
Nyt koitan lähteä siivoamaan seuraavaa kohdetta. Olen sen jo valinnut. Ensin petaan sängyn ja vien roskat.
Laiska töitään luettelee!!!!
Luen teidänkin saavutuksia.netissä. Eli tosi huolestuttavaa.
Nyt aloitan.... siis sängyn p..... - surun tuntu
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
netissä. Eli tosi huolestuttavaa.
Nyt aloitan.... siis sängyn p.....Olen monta vuotta sairastanut masennusta, ja vasta nyt löysin kaltaisiani ihmisiä, kun aloin tätä ketjua lukeen. Mulla on alusta asti ollut tosi vaikeaa jo pelkät kotityöt, kirjoituksenne olivat kuin minä olisin ne kertonut.
En ole parantunut, mutta voin jo paremmin. Vuosien mittaan olen muutaman kerran hankkinut siivoojan, se on paljon helpottanut oloa, kun siivoukset on tehty , ei kannata siinä asiassa kainostella.
Leipoa ei tarvitse, eikä ruokaa laittaa, kaupasta saa kaikkea nykyisin. Siinäkään ei kannata itseään tressata.
Käyn terapiassa, ja siellä on opetettu, miten hommat hoituu helpoimmin.
Kannattaa olla itselleen armollinen.
Hyvää kevättä ja alkavaa kesää, teille kaikille näiden ongelmien kanssa painiville, ja muistakaa antaa itsellenne lupa olla laiskana, silloin kun ei jaksa. - alkuperäinen pöhelö
surun tuntu kirjoitti:
Olen monta vuotta sairastanut masennusta, ja vasta nyt löysin kaltaisiani ihmisiä, kun aloin tätä ketjua lukeen. Mulla on alusta asti ollut tosi vaikeaa jo pelkät kotityöt, kirjoituksenne olivat kuin minä olisin ne kertonut.
En ole parantunut, mutta voin jo paremmin. Vuosien mittaan olen muutaman kerran hankkinut siivoojan, se on paljon helpottanut oloa, kun siivoukset on tehty , ei kannata siinä asiassa kainostella.
Leipoa ei tarvitse, eikä ruokaa laittaa, kaupasta saa kaikkea nykyisin. Siinäkään ei kannata itseään tressata.
Käyn terapiassa, ja siellä on opetettu, miten hommat hoituu helpoimmin.
Kannattaa olla itselleen armollinen.
Hyvää kevättä ja alkavaa kesää, teille kaikille näiden ongelmien kanssa painiville, ja muistakaa antaa itsellenne lupa olla laiskana, silloin kun ei jaksa.Eilen sain jotain aikaiseksi. En sitä mitä päässäni suunnittelin.
Tänään yritän taas yhden kohdan.
Siivoojaa ei voisi tilata tähän sekasortoon. Ensin pitää raivata. Valitettavasti ei ole rahaa siivoojaan.
Mikäli olisi rahaa voisi tilata siivoojan ja sitä ennen olisi pakko raivata. Luulisin saavani puhtia siivojan tulon pelosta.
Nyt on pakko yrittää tätä omaa konstia.
Luettelen töitäni.
Olen nyt parin-viikon aikana lähettänyt vaatekeräykseen ainakin kolme säkkiä lasten pieniä vaatteita. Ovat olleet jo vuosia pieniä tai sopimattomia. Sain pojan viemään tyhjät peltipurkit.
Minun on vaikea luopua tavaroista. Kerään muovipusseja, lahjapapereita jne..
Nyt taas yritän siivota yhden kohteen.
Katsotaan mitä tapahtuu iltaan mennessä. - alkuperäinen pöhelö
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Eilen sain jotain aikaiseksi. En sitä mitä päässäni suunnittelin.
Tänään yritän taas yhden kohdan.
Siivoojaa ei voisi tilata tähän sekasortoon. Ensin pitää raivata. Valitettavasti ei ole rahaa siivoojaan.
Mikäli olisi rahaa voisi tilata siivoojan ja sitä ennen olisi pakko raivata. Luulisin saavani puhtia siivojan tulon pelosta.
Nyt on pakko yrittää tätä omaa konstia.
Luettelen töitäni.
Olen nyt parin-viikon aikana lähettänyt vaatekeräykseen ainakin kolme säkkiä lasten pieniä vaatteita. Ovat olleet jo vuosia pieniä tai sopimattomia. Sain pojan viemään tyhjät peltipurkit.
Minun on vaikea luopua tavaroista. Kerään muovipusseja, lahjapapereita jne..
Nyt taas yritän siivota yhden kohteen.
Katsotaan mitä tapahtuu iltaan mennessä.Siis tällä systeemillä. Teen joka päivä pienen raivauksen/siivouksen sekarostoisessa huushollissa.
Ihailen pestyä ikkunaa ja lattiaa.
Aurinko paljasti valitettavasti ettei ikkunoista ollut tullut kirkkaita. Pesty ne nyt ainakin on.
Siis olen pessyt muutaman ikkunan , urakkaa on vielä jäljellä ja muuta puuhaa.
Nyt taas aloitan petaan sängyn ja laitan koneen pyrimään.
Tuntui juhlalliselta illalla kävellä keittiössä puhtaalla lattialla ja pehmeällä matolla. - tällä menetelmällä
alkuperäinen pöhelö kirjoitti:
Siis tällä systeemillä. Teen joka päivä pienen raivauksen/siivouksen sekarostoisessa huushollissa.
Ihailen pestyä ikkunaa ja lattiaa.
Aurinko paljasti valitettavasti ettei ikkunoista ollut tullut kirkkaita. Pesty ne nyt ainakin on.
Siis olen pessyt muutaman ikkunan , urakkaa on vielä jäljellä ja muuta puuhaa.
Nyt taas aloitan petaan sängyn ja laitan koneen pyrimään.
Tuntui juhlalliselta illalla kävellä keittiössä puhtaalla lattialla ja pehmeällä matolla.Eli yksi työtehtävä/siivouskohde päivässä.
Nyt väsyttää, mutta yritän nyt taas tehdä jotain.
Lepään sitten pari päivää ja en tee mitään.
Eilen iltapäivällä aurinko paistoi ja tuntui kesänlämpö.
Nyt taas on pimeää ja sateisen näköistä.
Aurinko piristäisi!! - pöhelö
tällä menetelmällä kirjoitti:
Eli yksi työtehtävä/siivouskohde päivässä.
Nyt väsyttää, mutta yritän nyt taas tehdä jotain.
Lepään sitten pari päivää ja en tee mitään.
Eilen iltapäivällä aurinko paistoi ja tuntui kesänlämpö.
Nyt taas on pimeää ja sateisen näköistä.
Aurinko piristäisi!!teen joka päivä jotain.
Nyt lähden taas ulos puuhaileen.
En tiedä onko tämä pakoa tai peittelyä??
Kuka tietäisi??
Tämä keino on sopinut minulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa216755Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi5562313- 1471867
- 851271
HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa981065- 72980
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.90963- 32850
Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E10843Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon152783