Armolahjat huuhaata

Armoo ja lahjoja , kuka huomaa ristiriidan?
Kaikkee samas paketissaja kunhan muistat nauttia armosta ja antaa lahjoja..niin kelle/minne?
älkäät suuttuko
matti

noinkin!
Armolahjat ovat Pyhän Hengen yliluonnollisia lahjoja.
1 Kor.12:
4. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5. ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6. ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9. toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10. toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Vertaa tätä omaan luetteloosi;

Armolahja
(kreik. kharisma), erikoinen kyky tai taito, jonka alkuseurakunnassa apostolit ja muutkin kristityt saivat saadessaan Pyhän Hengen. Etenkin apostolien saamista a:oista monet olivat ihmevoimia, joilla he vahvistivat kutsumusarvoansa kuulijainsa edessä. A:t olivat ja ovat monenlaisia, «1. Kor. 12:4-11», «1. Kor. 12:28-31»; «1. Kor. 14:12»; «Ef. 4:11-12». Kielillä puhumisen, selittämisen ja profetoimisen lisäksi oli parantamisen a., «Mark. 16:17-18»; «Ap. t. 3:6-8»; «Ap. t. 9:40-41»; «Ap. t. 14:8-10». A:n sai henkilö, jonka päälle apostolit laskivat kätensä, «Ap. t. 8:17»; «1. Tim. 4:14». Henki jakoi a:t, joita seurakunnan jäsenet eivät voineet itse valita; niiden tarkoituksena oli tehdä kukin omalla tavallaan sopivaksi seurakunnan palvelukseen. Erilaisuudesta huolimatta a:t ovat kaikki arvokkaita, sillä ne ovat saman Hengen antimia saman Herran tahdosta ja käytettävät kokonaan Jumalan kunniaksi. Mutta kaikki riippuu siitä, käytetäänkö niitä rakkauden ohjaamina, «1. Kor. 13:1-3».
Paavali tekee selvän eron a:ojen ja Hengen hedelmän välillä, «1. Kor. 14:1», kun hän kehottaa tavoittelemaan rakkautta, mutta pyrkimään saamaan myös "hengellisiä lahjoja". Hengen hedelmän tulee olla jokaisella kristityllä, mutta Hengen lahjat ovat erilaisia eri kristityillä, «1. Kor. 12:29-30». On huomattava, ettei UT:ssa missään kohdassa ole a:ojen täydellistä luetteloa. Eri yhteyksissä on niitä mainittu vain esimerkin vuoksi. "On tärkeää pitää mielessä että ne henkilahjat, joista «1. Kor. 12»:ssa puhutaan, eivät olleet kykyjä tai lahjoja yleensä, eivätkä edes kristillisiä hyveitä, ominaisuuksia tai joitakin ylimalkaisia 'lahjoja'. Tässä ovat kysymyksessä ne erityiset kyvyt, jotka tulivat ilmi seurakunnankokouksissa, jumalanpalveluksessa ... Sellaisia henkilahjoja, jotka tulevat ilmi kokouksissa, luetellaan «1. Kor. 12:8-10»:ssä. Kaikki ne tulevat näet kysymykseen jumalanpalveluksessa. Niin muodoin ei se 'usko', joka tällöin mainitaan luettelossa, ole kristillistä uskoa yleensä. Sillä tämä usko on sellaista, joka kuuluu jokaiselle kristitylle. Henkilahja sitä vastoin, sitä ei saa unohtaa on aina jotain aivan erikoista, sellaista, jota toisella on, mutta toisella ei. Tämä on toinen tärkeä kohta henkilahjoista puheen ollen: ne ovat yksityisten kristittyjen erikoisvarusteita ja ovat erilaisia eri kristityillä. Uskon henkilahja on siis aivan erityinen varustus, joka ilmenee kokouksissa ja sallii sen kristityn, jolla se on, päästää näkyviin uskon voiman erityisiä vaikutuksia. Edelleen Paavali pitää tähdellisenä huomauttaa, että henkilahjat ovat annetut vain määrätyn tehtävän suorittamista varten seurakunnan palveluksessa. 'Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.' Henkilahjat eivät ole annetut huomion herättämistä varten eivätkä korottamaan toista toisen kustannuksella, vaan yksinomaan seurakunnan hyödyksi, rakentamaan Jumalan temppeliä. Sen tähden a. menettääkin kaiken merkityksensä, katsomme voivamme sanoa, että se lakkaa olemasta a., jos ja siinä määrin kuin se ei palvele yhteistä asiaa, ei palvele rakentumista" (Odeberg).
Kirjallisuutta:
Ilmari Salomies, Henkilahjat kirkon alkuvuosisatoina (1937);
Einari Peura, Armolahjat ja seurakuntavirat Paavalin mukaan (1947);
Hugo Odeberg, Korintierbreven (1944).

Olettepa te nyt taas saaneet ykkösvaihteen päälle. Pyhästä Hengestä jutusteleminen tuntuu saavan sinut ja Työmiehen erityiseen kliimaksiin. Mistä johtuu?

sanotaan yleensä aivan normaaleja lahjoja. Tavallisella ihmisellä noista "lahjoista" ei pidetä suurempaa melua. Uskovalle ne ovat suuri ihme.

Tosin hypnotisoimisen "armolahjaa" ei ole läheskään kaikilla ihmisillä, vaikka taidon voi suuri osa ihmisistä opetella. Ns. kaatajat, kuten Yli-Vainio, ovat karismaattisia ihmisiä, jotka aikaansaavat joukkosuggestion. Samankaltaisen suggestion saavat aikaan myös ateistit, jos siihen on taito.

Pyhän Hengen armolahjat ovat humpuukia, johon tosin uskovat vakaasti uskovat.

samaan tapaan armolahjat kuin Koraanissa on Suurat lueteltu.

Huuhaata, kunnes toisin todistetaan xD omien kokemusten perusteella kaukana huuhaasta.

Kun paatuneet synnin suosijat puhuvat, maailma on heidän näköisensä.
Siksi näissä edellä olevissa ei ole mitään uutta, eikä rakentavaa.