Minun mielestäni lehdissä kirjoitavat toimittajat ovat sellaisessa työssä, että heidän pitäisi osata kirjoittaa lähes virheettömästi. Mutta näin ei tokikaan ole. Miten ihmeessä näin on asia! Jonkun pitäisi mielestäni tarkistaa oikeinkirjoitus ennen lehtiartikkelin julkaisemista.
toimittajat lehdissä
art tu
6271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se tapahtuu. Älä nyt hölmöjä höpötä. Kaikki
toimittajat tuottavat lähes virheetöntä tekstiä. Ja
ihan itse korjaavat mokauksensa.
jos menisit valittamaan tuonne yhteiskuntapalstalle.
Toimittajan työssä olennaisinta ei ole kielen virheettömyys. Jos toimittajiksi hyväksyttäisiin vain virheettömästi kirjoittavat, journalismin taso romahtaisi, sillä oikeakielisyyden osaaminen ja juttujen tekemisen taito yhdistyvät samassa henkilössä vain harvoin, lähinnä sattumalta.
Paljon tietysti voisi ja pitäisi korjata. Mutta varsinkin sanomalehdissä ei ehditä. Jotta lehti olisi hyvä, se on tehtävä viime tipassa ja tekstejä viime hetkelläkin muutellen ja lisäillen. Siinä sitten tulee virheitä. Tyypillistä on, että toimittaja korjaa asiantuntijan tekstiä paitsi luettavammaksi myös kielellisesti oikeammaksi tai lehden normien mukaiseksi. Siinä sattuu aika usein, että jokin korjaus onkin väärä, koska toimittaja ei ymmärtänyt tekstin ajatusta – tai esimerkiksi muuttaa kirjoitusasun ”Internet” asuun ”internet” lehden linjan mukaisesti mutta ei huomaa korjata kaikissa kohdissa. (Kirjavuus on tällaisessa asiassa pahempi kuin kumpikaan vaihtoehto.)
Kustantajilla on kyllä kielentarkistajia, mutta hekin ovat erehtyväisiä ja usein kiireellisiä. Sitä paitsi tarkistajan palkkaa tai palkkio on suhteellisen iso kulu Suomen oloissa, joissa kustantajien katteet ovat useimmista tuotteista pienet. Sensaatiolehtien, viihdelukemistojen ja oppikirjojen isoille katteille on muut ottajat kuin laatukirjallisuuden tarkistajat; kustannusyhtiön talousjohto ja omistajat löytävät niille kyllä käyttöä.
Sitä paitsi kustantajalle ja myös lukijoille on yleensä asiatarkistus tärkeämpi kuin kielentarkistus. (Ne voidaan yhdistää vain poikkeustapauksissa.)
Ei ole ihmeteltävää, että lehdissä on kielivirheitä. Ihmeteltävää on pikemminkin se, ettei niitä ole enempää.
Niin, oi niitä aikoja, kun sai osakseen ihan normaalia, hyvää suomalaista journalismia. Miksi minulla on aavistus, että vain Suomessa on varaa tuollaiseen todellisuuteen, jota kuvasit?! Esimerkiksi Tanskassa, missä asun aika ajoin, hyvä kielenkäyttö, huolellisuus ja asioiden ymmärryksen siirtäminen tekstiin ovat itsestäänselvä vaatimus lehtimiehille
ja -naisille. Maan tapa on pyrkiä journalismiin eikä sen irvikuvaan. Kiire on tietysti laadun vihollinen, mutta journalismin vaatimukset pitää sisäistää niin että ne toimivat automaattisesti kiireessäkin.
Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli kielikukkasten kukkanen jutussa,
jossa esiteltiin uivaa tiikeriä (s.28)
"Ihmiset menevät aivan hulluiksi kun.."
Hoh hoijaa! Ensin pieni anglisismi ja sitten vielä hyperkorrektia
sanantaivuttelua.
Jos ei auennut, suomeksi "tullaan hulluksi", vaikka tulijoita
olisi sata.
Sanonpa vain että ei osata enää sitäkään, että "tultaisiin hulluksi", vaan tullaan mieluummin (menikö komparatiivi oikein?) hulluiksi. Moni tulee myös sekopäisiksi mieluummin kuin sekopäiseksi.