"Vaikea", "vaikeata", vaikeaa, vai miten ??

Vanhempien ja lasten on vaikeaa tarttua siihen tosiasiaan,,,

sanoisin... kirjoitti:

Vanhempien ja lasten on vaikeaa tarttua siihen tosiasiaan,,,

Minun kielikorvani mukaan olisi sanottava: Vanhempien ja lasten on vaikea tottua siihen, että – –.

Miksi tähän tulisi partitiivi (vaikeaa)?

Allatiivi (Vanhemmille ja lapsille) tuntuu vieraan esikuvan (kuten englannin to-prepositiolla muodostetun rakenteen) matkimiselta. Tämä selittäisi, miksi sijamuodon valinta on vaikea: kun käytetään kielen rakenteelle vierasta ilmausta, ei ole helppo löytää siihen sopivia sijamuotoja.

En pienellä etsimisellä löytänyt kielikorvalleni tukea tässä asiassa. Tuntuu vain siltä, että ”minun on vaikea tehdä” on sujuvaa suomea, ”minulle on vaikeaa tehdä” ei ole. Eri asia tietysti on rakenne, jossa on verbin nominaalimuoto tai johdon subjektina: ”(tämän asian) tekeminen on minulle vaikeaa”. Siinäkään ei ole ongelmaa sijamuodon valinnassa.

Nykysuomen sanakirjassa ei näytä olevan tähän liittyviä esimerkkejä vaikea-sanan kohdalla, mutta helppo-sanan kohdalla on kolme esimerkkiä, ja niissä molemmissa on kuvaamani rakenne, siis tyyppiä ”minun on vaikea”:

”Hänen oli jo helpompi hengittää.”
”Minun oli helppo olla(kseni), elää(kseni).”
”Liisan oli helpompi [olla, toimia] kuin kenenkään muun.”

Ja nyt kun kävin vaikea-hakusanan uudestaan läpi, niin löytyihän sieltäkin esimerkki:
”Minun on vaikea [= vastenmielistä] pyytää keneltäkään mitään.”