Viittomakieliset ja puhuttu kieli

Syntymäkuurojen kielitaito vaihtelee suuresti. Kirjoitettua kieltä voi kyllä oppia vaikka ei lainkaan osaisi sitä puhua; tunnetaanhan muinaisia kieliä, joista ei edes tiedetä, miten niitä puhuttiin, mutta kirjoituksia osataan lukea. Oppiminen on kuitenkin erilaista ja vaikeampaa, jos ei kuule. Syntymäkuurous ei periaatteessa estä puhumaan oppimistakaan, mutta vaikeuttaa sitä suuresti, koska puheen säätäminen ymmärrettäväksi on tietysti vaikeaa, kun ei itse kuule sitä.

Viittomakielet eroavat olennaisesti puhutuista kielistä, mutta täysin eri asioista ei ole kyse, sillä ihmisten kielissä on myös yleispäteviä piirteitä, universaaleja, vaikka ne toteutuvatkin eri muodoissa.

Kyllä syntymäkuurotkin lukemaan oppivat. Suomi on heille vain vieras kieli, kuten esim. englanti kuulevalla suomalaiselle. Viittomakieli on kuuron äidinkieli ja täysin luonnollinen kieli.
Kuurot tietty tekevät usein kirjoittaessaan kielioppivirheitä, ihan kuten muutkin suomea vieraana kielenä oppineet. Esim. käyttävät viittomakielistä sanajärjestystä.

Viittomakieltä ei voi puhua, mutta se ei suinkaan ole ainoa: esim. kirjoitettua muinaiskiinaa ei oltu tarkoitettu ääneen puhuttavaksi, eikä läheskään kaikilla merkeillä edes ollut mitään säännönmukaista ääntämismallia.

Molemmat ovat symbolikieliä. Ne pitää kääntää puheeksi, aivan kuin mikä tahansa vieras kieli.

Viittomakieli olisi ollut ihmiskunnan mahdollisuus oppia yksi ja sama kieli. Miten helkkarissa sitä ei hoidettu niin että kaikki viittomakielet olisivat yhtä ja samaa? Onko viittomaesperantoa?

Sehän olisi hiton järkevää ja torgut, dörböt, aussit ja finnit viittoisivat yksin ja samoin käsin.