Huomasin mielenkiintoisen eron suomalaisen ja ruotsalaisen tv-kääntäjän käyttäytymisessä yleisurheilun MM-kisoissa.
Kun naisten sadan metrin voittaja kiitti englanniksi jumalaa (naisen uskontoa en tiedä, siksi tässä pieni j!), suomenkielinen käännösteksti tyytyi toteamaan, että hän suhtautui voittoon kiitoksella, siis ilman jumala-sanaa. SVT-kanavalla tekstissä oli suoraan, että "tackar Gud".
En usko, että Suomi on maana niin paljon Ruotsia maallistuneempi, että jumalia yleisesti ohitellaan käännöksissä.
Mikähän mahtoi olla suomalaisen kääntäjän motiivi?
Selitys ei tässä voi olla se, että tila ruudussa on vähäinen. Kiitoksen käännös nimittäin oli sen verran vajaa ja virheellinen. Oleellisin viesti juoksijan virkkeessä oli nimenomaan tuo jumalan kiittäminen, ei yleinen voiton jälkeinen kiitollisuus kaikkea kohtaan.
Itse en ole uskovainen. Kysymykseni koskee käännöskulttuuria.
Kun naisten sadan metrin voittaja kiitti englanniksi jumalaa (naisen uskontoa en tiedä, siksi tässä pieni j!), suomenkielinen käännösteksti tyytyi toteamaan, että hän suhtautui voittoon kiitoksella, siis ilman jumala-sanaa. SVT-kanavalla tekstissä oli suoraan, että "tackar Gud".
En usko, että Suomi on maana niin paljon Ruotsia maallistuneempi, että jumalia yleisesti ohitellaan käännöksissä.
Mikähän mahtoi olla suomalaisen kääntäjän motiivi?
Selitys ei tässä voi olla se, että tila ruudussa on vähäinen. Kiitoksen käännös nimittäin oli sen verran vajaa ja virheellinen. Oleellisin viesti juoksijan virkkeessä oli nimenomaan tuo jumalan kiittäminen, ei yleinen voiton jälkeinen kiitollisuus kaikkea kohtaan.
Itse en ole uskovainen. Kysymykseni koskee käännöskulttuuria.
Vastaukset 12
Vanhimmat
arvelen, että urheilijalta vain pääsi ilmoille sananparsi, jonka alkuperä on hämärtynyt. Härregyydit, oumaigaadit ja gottsaidankit ovat yleensä voihkaisuja ilman syvempää merkitystä.
Ja jos kyse on vain sanonnasta, sen suomentaminen ”kirjaimellisesti” voisi olla yhtä absurdia kuin vaikkapa suomen sanan ”jumalauta” englannintaminen sanoilla ”God, help me”. Siinä tapauksessa ”Thank God” voisi olla parasta kokonaan ohittaa tv:hen tekstitettäessä (joka muutenkin on usein vahvasti lyhentävää selostusta pikemminkin kuin varsinaista kääntämistä). Jos se jostakin syystä otetaan mukaan tekstitykseen, tilanne on hankala: pitäisi osata lukea ihmisen sielua.
Vaikka ohjelman olisi katsonutkin, voisi olla vaikea tietää, tarkoittiko urheilija mitä sanoi ja miten vahvasti. Jos kyseessä oli uskovaisen ihmisen Jumalalle kohdistama puhe, jonka muutkin sattuvat kuulemaan koska se lausutaan ääneen, niin ”Kiitos, Jumalani” tai ainakin ”Jumalalle kiitos” voisi vastata alkuperäistä sisältöä. Jos taas kyse on puhetavasta, fraasista, jolla ilmaistaan (ainakin julkisesti) yleistä kiitollisuuden tunnetta, niin lähinnä neutraalein vastine kai olisi ”Jumalan kiitos”, joka esiintyy suomen kielessä myös täysin fraasiutuneena ilmauksena, joka voisi lipsahtaa ateistinkin suusta. Samantapainen on ”Luojan kiitos”, mutta sitä kai yleensä käytetään vain silloin, kun on vältytty joltakin uhalta tai kielteiseltä asialta.
Odottakaas, kun yritän kaivaa sen englanninkielisen alkuperäiskommentin.
Ruotsalaiskäännös siis kuitenkin oli sanatarkasti "...tackar Gud". Valitettavasti en muista lauseen alkua.
Miten tämä käännettäisiin ruotsiksi?
Alkuperäinen urheilijan kommentti:
"I wanna thank God that He helped me..."
Lopusta en saa selvää, mutta ilmeisesti hän kiittää Jumalaa siitä, että voitti kisan.
Suomennos edellisestä oli tekstityksessä näin:
"Mutta olen kiitollinen, että selviydyin voittajaksi."
Ruotsalaislehti Aftonbladet kirjoitti voittajan sanoneen näin:
"Jag vill tacka Gud för att han hjälpte mig att leverera i dag."
Kyse ei siis mielestäni ole sanonnasta, vaan juoksija halusi yksinkertaisesti kiittää Jumalaa voitosta. Ruotsalaiset käänsivät sen suoraan.
Miksi alkuperäistä kommenttia ei voi kääntää suomeksi näin: "Jumalalle kiitos, että selviydyin voittajaksi"?
Tuo tv-ruudun "maallinen käännös" oli vain yhden merkin lyhyempi kuin alkuperäinen. Rivillä oli lisämerkkeihin tilaa, eli tilansäästöstä ei tässä ollut kysymys.
Juoksija on jamaikalainen, eli todennäköisesti kristitty.
Mielestäni kääntäjä teki tässä käännöksessä oleellisen virheen. Ehkä hän jotenkin häpesi Jumalan käyttöä? Sensoriko? Mitä mieltä olette?
(Valitettavasti en löytänyt sitä ruotsalaista tv-haastattelua verkosta.)
Kirjoitin:
"Tuo tv-ruudun "maallinen käännös" oli vain yhden merkin lyhyempi kuin alkuperäinen."
Noin kirjoitin ja korjaan mokani näin.
"Tuo tv-ruudun "maallinen käännös" oli vain yhden merkin lyhyempi kuin ehdottamani."
Varjelkoon, mitä muuta voit suomalaisilta odottaa kuin tunteiden peittämistä. Et mitään.
Televisiokääntäjätkin tekevät parhaansa peittääkseen kaiken sen herkän ja henkilökohtaisen, mikä sanojan tunteista kumpuaa. Tuskin itsekään tuntevat enää mitään, ovatko koskaan tunteneetkaan muuta kuin tehdä asioita kaavan mukaan. KOTOUTTAMINEN perkelekulttuuriimme on televisiokääntäjien valttikortti, siis heidän omasta mielestään. Taivas!
Ettekö tosiaan tiedä, että Seppo ja Seija Suomalainen kiittävät korkeintaan insinööriä! Jumalan, jumalten tai perheenjäsenten kiittäminen julkisesti on "hienostelua ja ämmämäistä".
Että sellainen tapaus tämä jumalaton kansakunta nykyisin on. Katsokaa vaikka vastauksia, joita tämä hieno aloitus on saanut! Rationaalisia ja kylmiä ovat, ainakin minä tunnen niin. Ai niin, vitsiäkin vastauksissa tietysti väännetään. Se on myös osa tunnekulttuuriamme. Mitä spedempi olet, sen sankarillisempi.
Kyyninen insinööri-kiroilija jos mikä on ARKEMME SANKARI, häntä palvokaamme, mutta kiittäkäämme Jumalaa, että meillä on kuitenkin vielä miehiä, jotka puhuvat ruotsia ja pukeutuvat pinkkiin. Jag vill tacka Gud för att det finns den stilige Nalle W!
Vaikka en olekaan koti-uskonto-isänmaa-tyyppiä, mielestäni haastateltavan puheen sanoma on käännettävä sävyltään oikein tässäkin tapauksessa. Kaikkea ei tarvitse käännöksessä sanoa, mutta oleellista väriä ei saa muuttaa.
Jos voittaja kiittää Jumalaa, kiittäköön - se on hän joka puhuu, eikä Yle. Jospa tämä on lunkeille ja itsevarmoille ruotsalaisille helpompaa?
Mietityttää vaan, mitä menetänkään ranskan, espanjan, italian ja vielä oudompien kielten käännöksissä, jos meille suomalaisille vieraat kulttuuriset viestit eivät pääse kääntäjän suodattimen läpi.
Tulet menettämään tosi paljon, jos jätät elokuva-tms. jutut suomeksi kääntävän kääntäjän varaan. Kyseisillä porukoilla on kolme puutetta:
- täydellinen tyylitajuttomuus
- täydellinen nyanssitajuttomuus
- täydellinen taipumus kirjoittaa yksinkertaiselle ja laiskalle kansanihmiselle
Nimimerkki
"Suom.kiel. subtekstit piiloon ja äkkiä"
Muinoin saatiin käyttää ilmauksia 'e.Kr.' ja 'j.Kr.'. Nykyisin odotetaan käytettävän niiden tilalla muotoja 'e.a.a.' ja 'j.a.a.'
Mitä mieltä?
I love you, my wife! = Olet hyvä tyyppi.
Suicide is my only solution now = Teen merkittäviä tulevaisuuspohdintoja
I wanna kick your ass = Väkivalta lisääntyy lähialueillamme
Let´s make love = Hallussani on sukupuolikontaktitaipumusta
Let´s roll! = Suoritetaan tehtävä
This is so fantastic! = Olen tyytyväinen
Epäilenpä, ettei noissa käytetä mitään ammattikääntäjää, vaan toimittaja tekee itse nuo käännökset. Ja jälki on sitten sen mukaista. Itse en tuollaista tekisi, vaikka joutuisinkin laskemaan merkkejä.