Uskovan heikko usko

Olen täässä jo pitkään ihmetellyt miten uskovien usko on niin heikko, että sitä pitää koko ajan vahvistaa rukoilemalla, lukemalla jotain "pyhiä satuja", käymällä oman uskonnon satu temppeleissä tai satu teltoissa kuuntelemassa väräjävällä äänellä höpistyjä satu höpinöitä, yritettävä todistaa muille ihmisille(ateisteille ja "vääräsatu-taikauskoisille")kuinka minun satuni on oikea satu ja juuri sinun kannattaa kääntyä uskomaan minun satuani. Miksi jos uskoo satuihin sitä tarvii kokoajan käydä vahvistamassa? En malta olla vastaamatta kysymykseeni ihan itse koska uskova ei ehkä siihen pysty. Satuhan on satu ja alitajuisesti uskovakin tietää sen. Jos uskoo satuihin on pakko kuulla sadunvahvistus mölinää oman satuseurakunnan kautta niin, että voi rauhallisesti käydä illalla nukkumaan vielä luettuaan vaikkapa kädet ristissä sadunvahvistus rukouksen tai vaikkapa pyllistellyt sadunvahvistus pyllistelyt. Muuten ei tuu uni. Voi tulla satumörkö ja se alkaa möristä pelottavia satu mörinöitä joita satu-uskonnot ovat pullollaan. Ja onhan siinä sosiaalinenkin puoli. Ei oo kavereita jos ei käy satu uskontojen kontrolloimis kokouksissa näyttätymässä. Silloin kun käy kaikki satu uskovaiset voivat olla rauhallisin mielin toistensa seurassa ja varmoja siitä, että kukaan ei ala ajattelemaan mitää vääriä omia ajatuksia. Tai että joku vahingossa huomaisi, että on olemassa myös oma elämä. Ja että ei tarvitse elää elämäänä ajattelemalla koko ajan jonkun muun keksimiä satu ajatuksia, joita pitää toistella loputtomana mantrana vältääkseen "väärien omien likaisten" ajatusten tulon esiin.