Yksin, yksin, yksin... Aina yksin...

Kiitti tosta hei... Sulla on sentään poika, joka välittää ja josta välität, mutta mä olen kuule ilonen siitä. Vähän masentaa nähdä miten moni tän on lukenu ja vaan yks vastaa... Mutta se siitä. Toivottavasti sulla menee jatkossa paremmin, kuin nyt. Ootko sä uudessa koulussa? Kannattaa alkaa kaveeraamaan joidenkin kanssa jos ne ottaa vaikka porukkaan. Ei mulla oikeastaan nyt ole kamalaa hätää tän asian kanssa, kun onhan tähän jo tavallaan tottunu, mutta aina sitä kuitenkin pelkää mennä mihinkään kotipaikkakunnalla, kun tietää että susta on taas puhuttu paskaa seläntakana ja sitten siitä myös kuulee. Pilapiirrokset ei myöskään ole kivoja... No, kaikkea ei voi saada. Onneksi on olemassa kesälomat. Mä olen ikionnellinen jos pääsen pois kotoa viikoksikin ilman vanhempia. Jos vanhemmat on mukana, mä stressaan hirveesti niitten vuoksi, kun ei voi olla oma ittensä kotona ja koulussa, kun kaikilla on susta tiety kuva. Kotona ja kylillä rauhallinen ja hiljainen, vieraissa paikoissa raisu ja ylipirteä, joka törmäilee jokapaikkaan! :)

Ujopelkuri... kirjoitti:

Kiitti tosta hei... Sulla on sentään poika, joka välittää ja josta välität, mutta mä olen kuule ilonen siitä. Vähän masentaa nähdä miten moni tän on lukenu ja vaan yks vastaa... Mutta se siitä. Toivottavasti sulla menee jatkossa paremmin, kuin nyt. Ootko sä uudessa koulussa? Kannattaa alkaa kaveeraamaan joidenkin kanssa jos ne ottaa vaikka porukkaan. Ei mulla oikeastaan nyt ole kamalaa hätää tän asian kanssa, kun onhan tähän jo tavallaan tottunu, mutta aina sitä kuitenkin pelkää mennä mihinkään kotipaikkakunnalla, kun tietää että susta on taas puhuttu paskaa seläntakana ja sitten siitä myös kuulee. Pilapiirrokset ei myöskään ole kivoja... No, kaikkea ei voi saada. Onneksi on olemassa kesälomat. Mä olen ikionnellinen jos pääsen pois kotoa viikoksikin ilman vanhempia. Jos vanhemmat on mukana, mä stressaan hirveesti niitten vuoksi, kun ei voi olla oma ittensä kotona ja koulussa, kun kaikilla on susta tiety kuva. Kotona ja kylillä rauhallinen ja hiljainen, vieraissa paikoissa raisu ja ylipirteä, joka törmäilee jokapaikkaan! :)

Lue lisää

Muistutat aika paljon minua paitsi , että minulla ei ole silmälaseja eikä ruskeita hiuksia!
Minkä ikäinen olet? Jos olet jo aika vanha niin voit lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle , joten saat oman asunnon.
Itse myös joskus tai siis viime vuonna välttelin liikunta tunteja , koska ei ollut pareja kaikille. välitunnit olivat myös ärsyttäviä kun en halunnut olla yksin sillä olisi näyttänyt tyhmältä vaikka olisin viihtynyt paremmin yksin kun kuunnellen jotain todella tylsää. No , mutta siinä yleensä kävi niin , että rinki tiivistyi ja jäin ulkopuolelle. En halunnut tunkea sillä minusta se ei ole kovin mukavaa. Se meni sitten siihen , että jäin sisälle aina norkoilemaan johonkin.
Nyt kun pääsin mukavaan ammattikouluun , niin kaikki on hyvin. Päätin heti , että en anna itsestäni ujoa kuvaa vaan puhun rohkeasti. Sain heti kavereita ja muutenkin luokka on todella mukava kun siellä on vanhempia ihmisiä , eikä enää niin lapsellisia ihkuttajia.
Se on jännä , että olen tälläinen ujo , jotenkin ja ihmettelen kuinka jäin ylä ja alaasteella luokan hiireksi. En käyttänyt enää yläasteella mitään mummumkutomia villapaitoja vaan sellaisia tyylikkäitä , mutta en kuitenkaan , mitään minihameita. Ajelin skootterilla sinne , joka taas ei minusta oikein kuvasta sitä luonnetta , jota pidin koulussa.
Kotona kyllä puhua pälpätän ja vieraille , mutta minusta tuo tutuille puhuminen on vaikeampaa sillä pelkään varmaan sanovani jotain todella väärin.:)
No ,mutta onneksi aloitin uuden koulun erilaisella mielellä , ja sain kavereita.
Ehkäpä joku kiva poikakin joskus löytyy kun olen vähän opetellut tätä puhumista;) Aikaa on vaikka kuinka vielä!

neljä.marsua kirjoitti:

Muistutat aika paljon minua paitsi , että minulla ei ole silmälaseja eikä ruskeita hiuksia!
Minkä ikäinen olet? Jos olet jo aika vanha niin voit lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle , joten saat oman asunnon.
Itse myös joskus tai siis viime vuonna välttelin liikunta tunteja , koska ei ollut pareja kaikille. välitunnit olivat myös ärsyttäviä kun en halunnut olla yksin sillä olisi näyttänyt tyhmältä vaikka olisin viihtynyt paremmin yksin kun kuunnellen jotain todella tylsää. No , mutta siinä yleensä kävi niin , että rinki tiivistyi ja jäin ulkopuolelle. En halunnut tunkea sillä minusta se ei ole kovin mukavaa. Se meni sitten siihen , että jäin sisälle aina norkoilemaan johonkin.
Nyt kun pääsin mukavaan ammattikouluun , niin kaikki on hyvin. Päätin heti , että en anna itsestäni ujoa kuvaa vaan puhun rohkeasti. Sain heti kavereita ja muutenkin luokka on todella mukava kun siellä on vanhempia ihmisiä , eikä enää niin lapsellisia ihkuttajia.
Se on jännä , että olen tälläinen ujo , jotenkin ja ihmettelen kuinka jäin ylä ja alaasteella luokan hiireksi. En käyttänyt enää yläasteella mitään mummumkutomia villapaitoja vaan sellaisia tyylikkäitä , mutta en kuitenkaan , mitään minihameita. Ajelin skootterilla sinne , joka taas ei minusta oikein kuvasta sitä luonnetta , jota pidin koulussa.
Kotona kyllä puhua pälpätän ja vieraille , mutta minusta tuo tutuille puhuminen on vaikeampaa sillä pelkään varmaan sanovani jotain todella väärin.:)
No ,mutta onneksi aloitin uuden koulun erilaisella mielellä , ja sain kavereita.
Ehkäpä joku kiva poikakin joskus löytyy kun olen vähän opetellut tätä puhumista;) Aikaa on vaikka kuinka vielä!

Lue lisää

Oho , en huomannut , että aloitusviestissä oli ikä , joten olet nyt kasilla? Eihän sinulla ole enää kuin tämä vuosi ja seuraava jäljellä! Ja sitten pääset opiskelemaan. Sanon nyt heti , että meni ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään.
Itse en olisi todellakaan jaksanut käydä enää hetkeäkään siinä koulussa , jos minunlta koulu ei olisi loppunut! Ihmetten kuinka olen jaksanut herätä aamulla , ja lähteä sinne painajaiseen.
Suurin syy oli se , että minun paras kaverini hylkäsi minut , enkä tiedä vieläkää syytä! Se sitten levitti varmaan juttuja , mutta onneksi en ole niitä kuullut! Myös toisten seurassa piti huomauttaa aina jotain , minkä tiesin kohdistuvan minuun vaikka ei sitä suoraan sanonut! Niin ja jos tämä henkilö lukee nämä viestit ja tunnistaa itsensä niin voin toivottaa hänelle paskaa loppuelämää sillä oli omahyväinen ihrapallo , jota piti kestää kaksi vuotta!!!

Keskustelun aloittajalle vain , että yritä jaksaa koulussa ja esitä , että et välitä vaikka ei se mukavalta tunnu. Lopettavat sen sillä ne jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulla niin juuri haluavat , että sinulle tulee huono olo.

neljä.marsua kirjoitti:

Oho , en huomannut , että aloitusviestissä oli ikä , joten olet nyt kasilla? Eihän sinulla ole enää kuin tämä vuosi ja seuraava jäljellä! Ja sitten pääset opiskelemaan. Sanon nyt heti , että meni ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään.
Itse en olisi todellakaan jaksanut käydä enää hetkeäkään siinä koulussa , jos minunlta koulu ei olisi loppunut! Ihmetten kuinka olen jaksanut herätä aamulla , ja lähteä sinne painajaiseen.
Suurin syy oli se , että minun paras kaverini hylkäsi minut , enkä tiedä vieläkää syytä! Se sitten levitti varmaan juttuja , mutta onneksi en ole niitä kuullut! Myös toisten seurassa piti huomauttaa aina jotain , minkä tiesin kohdistuvan minuun vaikka ei sitä suoraan sanonut! Niin ja jos tämä henkilö lukee nämä viestit ja tunnistaa itsensä niin voin toivottaa hänelle paskaa loppuelämää sillä oli omahyväinen ihrapallo , jota piti kestää kaksi vuotta!!!

Keskustelun aloittajalle vain , että yritä jaksaa koulussa ja esitä , että et välitä vaikka ei se mukavalta tunnu. Lopettavat sen sillä ne jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulla niin juuri haluavat , että sinulle tulee huono olo.

Lue lisää

Sie kuulostat mukavalta tyypiltä, neljä marsua.
t: baareissa käyvä juhlinnasta tykkäävä normaali poika.

neljä.marsua kirjoitti:

Oho , en huomannut , että aloitusviestissä oli ikä , joten olet nyt kasilla? Eihän sinulla ole enää kuin tämä vuosi ja seuraava jäljellä! Ja sitten pääset opiskelemaan. Sanon nyt heti , että meni ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään.
Itse en olisi todellakaan jaksanut käydä enää hetkeäkään siinä koulussa , jos minunlta koulu ei olisi loppunut! Ihmetten kuinka olen jaksanut herätä aamulla , ja lähteä sinne painajaiseen.
Suurin syy oli se , että minun paras kaverini hylkäsi minut , enkä tiedä vieläkää syytä! Se sitten levitti varmaan juttuja , mutta onneksi en ole niitä kuullut! Myös toisten seurassa piti huomauttaa aina jotain , minkä tiesin kohdistuvan minuun vaikka ei sitä suoraan sanonut! Niin ja jos tämä henkilö lukee nämä viestit ja tunnistaa itsensä niin voin toivottaa hänelle paskaa loppuelämää sillä oli omahyväinen ihrapallo , jota piti kestää kaksi vuotta!!!

Keskustelun aloittajalle vain , että yritä jaksaa koulussa ja esitä , että et välitä vaikka ei se mukavalta tunnu. Lopettavat sen sillä ne jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulla niin juuri haluavat , että sinulle tulee huono olo.

Lue lisää

"Sanon nyt heti , että mene ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään."

Ei sitä koulua kannata valita sen takia että missä saisi paljon kavereita. Jos kiinnostaa hitsaaminen tai parturi-ala, mennään amikseen, ja jos aikoo opettajaksi tai hammaslääkäriksi niin valitaan lukio. Ja enpä usko että sillä koululla mikään iso merkitys ole siihen että syrjäytyykö vai ei. Itselläni ei varmaan ole mikään paras mahdollinen itsetunto tai ulkonäkö, koulukiusaustakin oli luokilla 8-9. Yksinäiseksi en ole itseäni kuitenkaan kokenut, koska minulla on ollut aina
kavereita. Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon.

neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen?

Hyvää syksyn ja opiskelujen jatkoa.

neljä.marsua kirjoitti:

Muistutat aika paljon minua paitsi , että minulla ei ole silmälaseja eikä ruskeita hiuksia!
Minkä ikäinen olet? Jos olet jo aika vanha niin voit lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle , joten saat oman asunnon.
Itse myös joskus tai siis viime vuonna välttelin liikunta tunteja , koska ei ollut pareja kaikille. välitunnit olivat myös ärsyttäviä kun en halunnut olla yksin sillä olisi näyttänyt tyhmältä vaikka olisin viihtynyt paremmin yksin kun kuunnellen jotain todella tylsää. No , mutta siinä yleensä kävi niin , että rinki tiivistyi ja jäin ulkopuolelle. En halunnut tunkea sillä minusta se ei ole kovin mukavaa. Se meni sitten siihen , että jäin sisälle aina norkoilemaan johonkin.
Nyt kun pääsin mukavaan ammattikouluun , niin kaikki on hyvin. Päätin heti , että en anna itsestäni ujoa kuvaa vaan puhun rohkeasti. Sain heti kavereita ja muutenkin luokka on todella mukava kun siellä on vanhempia ihmisiä , eikä enää niin lapsellisia ihkuttajia.
Se on jännä , että olen tälläinen ujo , jotenkin ja ihmettelen kuinka jäin ylä ja alaasteella luokan hiireksi. En käyttänyt enää yläasteella mitään mummumkutomia villapaitoja vaan sellaisia tyylikkäitä , mutta en kuitenkaan , mitään minihameita. Ajelin skootterilla sinne , joka taas ei minusta oikein kuvasta sitä luonnetta , jota pidin koulussa.
Kotona kyllä puhua pälpätän ja vieraille , mutta minusta tuo tutuille puhuminen on vaikeampaa sillä pelkään varmaan sanovani jotain todella väärin.:)
No ,mutta onneksi aloitin uuden koulun erilaisella mielellä , ja sain kavereita.
Ehkäpä joku kiva poikakin joskus löytyy kun olen vähän opetellut tätä puhumista;) Aikaa on vaikka kuinka vielä!

Lue lisää

Toi helpotti aika kivasti. Kyllä mäkin vieraille puhun, mutta toi on just, että pelkää sanovansa jotain ihan omituista. Mäkin jään aina ryhmän ulkopuolelle. Mä olen vielä kasilla, joten pitäis vielä selvitä vuosi... mutta heti olen kyllä lähtemässä, kun voin! Madetoijan musiikkilukioon olis tarkoitus hakea heti kun mahdollista sitten, kun on yläaste käyty. Siinä tulee kanssa paineita - musiikin ope olettaa, että mä olen hirveä musiikin tiedon sanakirja, kun haluaisin laulajaksi. NO, mä laulan, mutta en mä kyllä musiikin historiasta hirmu kiinnostunut ole.

neljä.marsua kirjoitti:

Oho , en huomannut , että aloitusviestissä oli ikä , joten olet nyt kasilla? Eihän sinulla ole enää kuin tämä vuosi ja seuraava jäljellä! Ja sitten pääset opiskelemaan. Sanon nyt heti , että meni ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään.
Itse en olisi todellakaan jaksanut käydä enää hetkeäkään siinä koulussa , jos minunlta koulu ei olisi loppunut! Ihmetten kuinka olen jaksanut herätä aamulla , ja lähteä sinne painajaiseen.
Suurin syy oli se , että minun paras kaverini hylkäsi minut , enkä tiedä vieläkää syytä! Se sitten levitti varmaan juttuja , mutta onneksi en ole niitä kuullut! Myös toisten seurassa piti huomauttaa aina jotain , minkä tiesin kohdistuvan minuun vaikka ei sitä suoraan sanonut! Niin ja jos tämä henkilö lukee nämä viestit ja tunnistaa itsensä niin voin toivottaa hänelle paskaa loppuelämää sillä oli omahyväinen ihrapallo , jota piti kestää kaksi vuotta!!!

Keskustelun aloittajalle vain , että yritä jaksaa koulussa ja esitä , että et välitä vaikka ei se mukavalta tunnu. Lopettavat sen sillä ne jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulla niin juuri haluavat , että sinulle tulee huono olo.

Lue lisää

HuoP! Lue jatko ennen kuin kirjoitat vastauksen... no joo. Mä kyllä menen lukioon, vaikka kiitos varoituksesta. Se on mun tie tähtiin! Jos musta joskus tulee kuuluisa laulaja, niin mä kiitän teitä kenties jossain keskustelussa!;) Ei tarvi huolehtia siitä, että näyttäisin, kun sattuu - mä nauran silloin. Naruan niin paskan paljon, ettei ne huomaa mitään... Vaikka mä kotona itkisin, vaikkama täällä valittaisin, niin en mä sitä niitten nähden tee... en niin, että ne tietää siitä... Mä itken aina yksin ja mä en voi sille mitään, mutta mulle itku tarkoittaa heikkouden näyttämistä ja mä en voi sietää sitä. Voi paska, mä ajattelen, jos alkaa kyyneliä tulemaan kesken haukkumisen ja kävelen sitten sisälle, kylmän rauhallisesti vessaan. Meidän koulu on pieni ja siellä on kaakeloidut pikkuvessat kuten kotona, joten kukaan ei kuule... ja voi myös laittaa meikit kuntoon ennen kuin lähtee. Kukaan ei huomaa mitään... itseasiassa kukaan ei varmaan edes tiedä tästä hommasta teitä lukijoita lukuun ottamatta...? Älykästä vai? No, ei kyllä innostais tietää vanhempien reaktiota.

Ujopelkuri... kirjoitti:

Toi helpotti aika kivasti. Kyllä mäkin vieraille puhun, mutta toi on just, että pelkää sanovansa jotain ihan omituista. Mäkin jään aina ryhmän ulkopuolelle. Mä olen vielä kasilla, joten pitäis vielä selvitä vuosi... mutta heti olen kyllä lähtemässä, kun voin! Madetoijan musiikkilukioon olis tarkoitus hakea heti kun mahdollista sitten, kun on yläaste käyty. Siinä tulee kanssa paineita - musiikin ope olettaa, että mä olen hirveä musiikin tiedon sanakirja, kun haluaisin laulajaksi. NO, mä laulan, mutta en mä kyllä musiikin historiasta hirmu kiinnostunut ole.

Lue lisää

Onhan se itkeminen tietyllä tapaa heikkouden merkki, parempi vaan, ettet itke haukkujien seurassa, koska siitähän he vaan innostuvat jatkamaan lisää. ehkäpä, voi olla, että myös tajuaisivat kuinka satuttaa sua käyttäytymisellään.

Hyvä että sulla on unelmia, kuten toi tulla kuuluisaks laulajaks, odotat varmaan jo innolla tulevaa musiikinopiskelua ;) Noh, opettajat ei aina ymmärrä, että kaikkea ei voi osata :D itse kun ovat sen yliopiston käyneet niin onhan se vaikea ymmärtää, että nuori ihminen ei välttämättä paljoakaan asioista tiedä. :) onnea ja menestystä sulle jatkoon ja toivottavasti unelmistas tulee jossain vaiheessa totta. hyvä että tänne saat asioista puhuttua, jospa se hieman helpottaisi mielenrauhaa.

opiskelija91 kirjoitti:

"Sanon nyt heti , että mene ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään."

Ei sitä koulua kannata valita sen takia että missä saisi paljon kavereita. Jos kiinnostaa hitsaaminen tai parturi-ala, mennään amikseen, ja jos aikoo opettajaksi tai hammaslääkäriksi niin valitaan lukio. Ja enpä usko että sillä koululla mikään iso merkitys ole siihen että syrjäytyykö vai ei. Itselläni ei varmaan ole mikään paras mahdollinen itsetunto tai ulkonäkö, koulukiusaustakin oli luokilla 8-9. Yksinäiseksi en ole itseäni kuitenkaan kokenut, koska minulla on ollut aina
kavereita. Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon.

neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen?

Hyvää syksyn ja opiskelujen jatkoa.

Lue lisää

Opiskelia -91 ei voi tietää miltä tuntuu kiusaaminen jos ei ole yhtään ystävää ja jätetään aina ulkopuolelle! Minulle se oli pahempaa kuin se , että oltaisiin haukuttu suoraan sillä kyllä olisin myös osannut sanoa takaisin! Minkäs teet kun vain jätetään ulkopuolelle... Nyt sen vasta ymmärtää kuinka ihanaa on kun on joku kelle voi puhua , vaikka ei niin hyvä ystävä vielä olisi , mutta on siis joku joka on aina siinä. Vaikea selittää , mutta sen ymmärtää vain jos joskus on ollut yksin!

"neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen? "
Voin! Tietysti jos tietää , että haluaa johonkin tiettyyn ammattiin , joka vaatii lukion niin siitä vaan. Lukiossa kun tunnit eivät ole sen oman luokan kanssa , eikä tunneilla puhuta toisten kanssa , niin ei siinä oikein kehenkään tutustu? Sitten jos on ollut syrjitty yläasteella , niin ei uskalla mennä puhumaan vieraille , koska ajattelee , että sanoo jotain väärin! Itse ainakin ajattelin. Ammattikoulussa kun kaikki päivät vietetään yhdessä , ja varsinkin ammatinvalintani on erittäin sosiaalinen , niin siinä kehittyy pakosti vuorovaikutus taidot. Siellä siis puhutaan keskenään vaikka ei olisi mitään tiettyä puhumisaihetta vaan itse työ vaatii sen , että pitää avata suu.
Eihän tämä kaikilla linjoilla tietysti näin mene , mutta näillä sosiaalisilla. Jos ei tiedä yhtään mitä haluaa niin kyllä kaikki ammatillinen koulutus on hyödyllistä , kuten myös lukio , mutta ammattikoulussa saa "kaupanpäälle" myös enenmän sosiaalisuutta. Itse odotan ainakin , että viimeistään amiksessa ollaan jo viisaampia eikä syrjitä toisia , mutta jossain saattaa olla toisin! Tämä on vain mielipiteeni!

"Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon."
Se on helppo sanoa tässä , mutta sitä ihmettelee itse usein , että kuinka jotenkin vain jättäytyy syrjään. Nyt kun on saanut aloittaa puhtaalta pöydältä , niin olen päättänyt ,että en jää syrjää , mutta katsotaan jatkoa...
Kyllä tämä syrjintä aina tekee ihmisestä ennenmän hiljaisemman ja sosiiaalittoman , mutta toivon , että pystyn sen korjaamaan!

Sitä on vaikea muuttaa sellaisella koulussa missä "tunnetaan" , mutta kun koulu loppuu viestin aloittajalla niin toivon , että on sellainen luonteeltaan uudessa koulussa kuin mieleltää nyt!

opiskelija91 kirjoitti:

"Sanon nyt heti , että mene ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään."

Ei sitä koulua kannata valita sen takia että missä saisi paljon kavereita. Jos kiinnostaa hitsaaminen tai parturi-ala, mennään amikseen, ja jos aikoo opettajaksi tai hammaslääkäriksi niin valitaan lukio. Ja enpä usko että sillä koululla mikään iso merkitys ole siihen että syrjäytyykö vai ei. Itselläni ei varmaan ole mikään paras mahdollinen itsetunto tai ulkonäkö, koulukiusaustakin oli luokilla 8-9. Yksinäiseksi en ole itseäni kuitenkaan kokenut, koska minulla on ollut aina
kavereita. Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon.

neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen?

Hyvää syksyn ja opiskelujen jatkoa.

Lue lisää

Tää opiskelija91:n mielipide tukee mun omaani! Ei sillä, varmaan neljällä marsullakin on oma syynsä ajatteluunsa, mutta kuitenkin tää on lähempänä omaa mielipidettäni. Musta opiskelupaikka ei hirveästi vaikuta siihen, että miten kiusataan tai jotain. Mä haken Madetoijan musiikkilukioon ihan vaan siksi, että siellä on ihmisiä, jotka on kiinnostunu samasta aiheesta, kuin mä. Mä olen... kuulemma vähän outo välillä joittenkin mielestä. En tiedä sitten... ehkä se vaikuttaa kans siihen kiusaamiseen. Jotkut opettajat on sanonu, että mä ajattelen kuulemma jotenkin aikuismaisemmin, mutta en kyllä tiiä - mä kun ymmärrän vähän kaikkia. Se vaikeuttaa tätä hommaa, kun mä ymmärrän opettajien mielipiteet ja yleensä ne on riidellessään oppilaiden kanssa oikeassa ja mä tiedän sen. Mä olin pienenäkin aikamoinen filosofi, kun jo jotain... kaksvuotiaana tai sinnepäin piirsin liitutaululle kotona kakkupalan kuvan. Kun vanhemmat kysy, että mikä se oli, niin mä selitin kylmän rauhallisesti, että: Tämä on herkkupala, mutta tätä ei voi syödä. Tämä kuvaa nälkää. Pienoisfilosofi?

-------- kirjoitti:

Onhan se itkeminen tietyllä tapaa heikkouden merkki, parempi vaan, ettet itke haukkujien seurassa, koska siitähän he vaan innostuvat jatkamaan lisää. ehkäpä, voi olla, että myös tajuaisivat kuinka satuttaa sua käyttäytymisellään.

Hyvä että sulla on unelmia, kuten toi tulla kuuluisaks laulajaks, odotat varmaan jo innolla tulevaa musiikinopiskelua ;) Noh, opettajat ei aina ymmärrä, että kaikkea ei voi osata :D itse kun ovat sen yliopiston käyneet niin onhan se vaikea ymmärtää, että nuori ihminen ei välttämättä paljoakaan asioista tiedä. :) onnea ja menestystä sulle jatkoon ja toivottavasti unelmistas tulee jossain vaiheessa totta. hyvä että tänne saat asioista puhuttua, jospa se hieman helpottaisi mielenrauhaa.

Lue lisää

Mä pidän musiikista, joten olis ihme, jos se ei liittyis mun elämän uraan. Kun itkettää, kuuntelen joko surullista musiikkia tai kannustavaa. Ne auttaa, kun tajuaa, että muillakin on jossain huonosti ja että niitä voi auttaa ja kaikkee... Laulajaksi olen halunnu jo pienenä, mutta Se nyt ei todellakaan ole ihme, kun olen pienestä pitäen laulanu ja ollu kaikissa musiikki jutuissa mukana. Mulla kun on jo ansioluetteloakin kiertyny! Musiikki on mun tapa purkaa surua ja tuskaa. Laulaa tai soittaa pianoa. Saa nähdä... kenties vielä joskus tavataan Idolsin merkeissä tai jotain... ;)

Ujopelkuri... kirjoitti:

Mä pidän musiikista, joten olis ihme, jos se ei liittyis mun elämän uraan. Kun itkettää, kuuntelen joko surullista musiikkia tai kannustavaa. Ne auttaa, kun tajuaa, että muillakin on jossain huonosti ja että niitä voi auttaa ja kaikkee... Laulajaksi olen halunnu jo pienenä, mutta Se nyt ei todellakaan ole ihme, kun olen pienestä pitäen laulanu ja ollu kaikissa musiikki jutuissa mukana. Mulla kun on jo ansioluetteloakin kiertyny! Musiikki on mun tapa purkaa surua ja tuskaa. Laulaa tai soittaa pianoa. Saa nähdä... kenties vielä joskus tavataan Idolsin merkeissä tai jotain... ;)

Lue lisää

Oma viestini meni tuonne väliin vaikka kirjoitin sen jälkeen noiden muiden kommenttejen?
Tuota siis onko nyt jollain samalla sama nim.merkki "ujopelkuri"? Viestit menevät aika sekaiseksi.

neljä.marsua. kirjoitti:

Opiskelia -91 ei voi tietää miltä tuntuu kiusaaminen jos ei ole yhtään ystävää ja jätetään aina ulkopuolelle! Minulle se oli pahempaa kuin se , että oltaisiin haukuttu suoraan sillä kyllä olisin myös osannut sanoa takaisin! Minkäs teet kun vain jätetään ulkopuolelle... Nyt sen vasta ymmärtää kuinka ihanaa on kun on joku kelle voi puhua , vaikka ei niin hyvä ystävä vielä olisi , mutta on siis joku joka on aina siinä. Vaikea selittää , mutta sen ymmärtää vain jos joskus on ollut yksin!

"neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen? "
Voin! Tietysti jos tietää , että haluaa johonkin tiettyyn ammattiin , joka vaatii lukion niin siitä vaan. Lukiossa kun tunnit eivät ole sen oman luokan kanssa , eikä tunneilla puhuta toisten kanssa , niin ei siinä oikein kehenkään tutustu? Sitten jos on ollut syrjitty yläasteella , niin ei uskalla mennä puhumaan vieraille , koska ajattelee , että sanoo jotain väärin! Itse ainakin ajattelin. Ammattikoulussa kun kaikki päivät vietetään yhdessä , ja varsinkin ammatinvalintani on erittäin sosiaalinen , niin siinä kehittyy pakosti vuorovaikutus taidot. Siellä siis puhutaan keskenään vaikka ei olisi mitään tiettyä puhumisaihetta vaan itse työ vaatii sen , että pitää avata suu.
Eihän tämä kaikilla linjoilla tietysti näin mene , mutta näillä sosiaalisilla. Jos ei tiedä yhtään mitä haluaa niin kyllä kaikki ammatillinen koulutus on hyödyllistä , kuten myös lukio , mutta ammattikoulussa saa "kaupanpäälle" myös enenmän sosiaalisuutta. Itse odotan ainakin , että viimeistään amiksessa ollaan jo viisaampia eikä syrjitä toisia , mutta jossain saattaa olla toisin! Tämä on vain mielipiteeni!

"Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon."
Se on helppo sanoa tässä , mutta sitä ihmettelee itse usein , että kuinka jotenkin vain jättäytyy syrjään. Nyt kun on saanut aloittaa puhtaalta pöydältä , niin olen päättänyt ,että en jää syrjää , mutta katsotaan jatkoa...
Kyllä tämä syrjintä aina tekee ihmisestä ennenmän hiljaisemman ja sosiiaalittoman , mutta toivon , että pystyn sen korjaamaan!

Sitä on vaikea muuttaa sellaisella koulussa missä "tunnetaan" , mutta kun koulu loppuu viestin aloittajalla niin toivon , että on sellainen luonteeltaan uudessa koulussa kuin mieleltää nyt!

Lue lisää

Onhan se tavallaan noinkin, mutta kyllä lukiossakin takuulla johonkuhun tutustuu, kun pitää kolme vuotta opiskella toisten kanssa yhdessä. :) Täällähän on liikkeellä mukavia ihmisiä! No, suurin osa vastaajista onkin jo ihan aikuisia, joten hyvä niin. Niitähän nuoret tarvitsee. Nuorten puhelin menestyis varmaan paremmin jos ne käyttäis tekstiviesti linjaakin. ;)Ja hei, kyllä nekin voi ymmärtää joita ei ole kiusattu, jos ne on nähny sitä joskus jossain. Sama homma, jos joku sanoo, ettei pysty tappamaan. Ja paskat, tasan pystyy. Kaikki pystyy siihen, koska se oli kerran ihmisen hengissä selviämiskeino. Sama tässä - kaikki osaa tuntea mnyötätuntoa.

neljä.marsua. kirjoitti:

Oma viestini meni tuonne väliin vaikka kirjoitin sen jälkeen noiden muiden kommenttejen?
Tuota siis onko nyt jollain samalla sama nim.merkki "ujopelkuri"? Viestit menevät aika sekaiseksi.

Lue lisää

Mä vaan olen täällä tällä nimimerkillä kirjotellu. Itekin katoin, että meni kyllä vähän ihme paikkaan toi viesti... no, ei voi mitään! ;) Mä alan piristyä iltaa kohti, niin voi tulla vähän sekaviakin viestejä!

neljä.marsua kirjoitti:

Oho , en huomannut , että aloitusviestissä oli ikä , joten olet nyt kasilla? Eihän sinulla ole enää kuin tämä vuosi ja seuraava jäljellä! Ja sitten pääset opiskelemaan. Sanon nyt heti , että meni ammattikouluun sillä lukiossa jää helposti syrjään.
Itse en olisi todellakaan jaksanut käydä enää hetkeäkään siinä koulussa , jos minunlta koulu ei olisi loppunut! Ihmetten kuinka olen jaksanut herätä aamulla , ja lähteä sinne painajaiseen.
Suurin syy oli se , että minun paras kaverini hylkäsi minut , enkä tiedä vieläkää syytä! Se sitten levitti varmaan juttuja , mutta onneksi en ole niitä kuullut! Myös toisten seurassa piti huomauttaa aina jotain , minkä tiesin kohdistuvan minuun vaikka ei sitä suoraan sanonut! Niin ja jos tämä henkilö lukee nämä viestit ja tunnistaa itsensä niin voin toivottaa hänelle paskaa loppuelämää sillä oli omahyväinen ihrapallo , jota piti kestää kaksi vuotta!!!

Keskustelun aloittajalle vain , että yritä jaksaa koulussa ja esitä , että et välitä vaikka ei se mukavalta tunnu. Lopettavat sen sillä ne jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulla niin juuri haluavat , että sinulle tulee huono olo.

Lue lisää

Niin niistä lukioista, luokattomissa lukioissa isoissa kaupungeissa on ehkä hieman helpompaa jäädä syrjäytyneeksi. Mutta pienempiä lukioitakin on ympäri suomea, kuin vaikka meillä päin. Koko lukiossa n. 100 opiskelijaa. Eli n. 30 samanikäisiä, jotka suunnilleen samoilla tunneilla. Eli silloin kyllä on aika helppo tutustua:)Mun ikäisistä tytöistä ei ainakaan kukaan ole välituntisin yksin, niin kuin minä olin alussa ujo, niin muut tuli silloin juttelemaan ja nyt on kavereita vaikka kuinka monta:)

dfgdfg kirjoitti:

Niin niistä lukioista, luokattomissa lukioissa isoissa kaupungeissa on ehkä hieman helpompaa jäädä syrjäytyneeksi. Mutta pienempiä lukioitakin on ympäri suomea, kuin vaikka meillä päin. Koko lukiossa n. 100 opiskelijaa. Eli n. 30 samanikäisiä, jotka suunnilleen samoilla tunneilla. Eli silloin kyllä on aika helppo tutustua:)Mun ikäisistä tytöistä ei ainakaan kukaan ole välituntisin yksin, niin kuin minä olin alussa ujo, niin muut tuli silloin juttelemaan ja nyt on kavereita vaikka kuinka monta:)

Lue lisää

Isommissa lukoissa varmaan jää vähän syrjempään. On tavallaan jo muokkautunu ryhmiä ennen koulun alkuakin.

neljä.marsua. kirjoitti:

Opiskelia -91 ei voi tietää miltä tuntuu kiusaaminen jos ei ole yhtään ystävää ja jätetään aina ulkopuolelle! Minulle se oli pahempaa kuin se , että oltaisiin haukuttu suoraan sillä kyllä olisin myös osannut sanoa takaisin! Minkäs teet kun vain jätetään ulkopuolelle... Nyt sen vasta ymmärtää kuinka ihanaa on kun on joku kelle voi puhua , vaikka ei niin hyvä ystävä vielä olisi , mutta on siis joku joka on aina siinä. Vaikea selittää , mutta sen ymmärtää vain jos joskus on ollut yksin!

"neljä.marsua, voisitko perustella kantasi opiskelupaikan vaikutuksesta syrjäytymiseen? "
Voin! Tietysti jos tietää , että haluaa johonkin tiettyyn ammattiin , joka vaatii lukion niin siitä vaan. Lukiossa kun tunnit eivät ole sen oman luokan kanssa , eikä tunneilla puhuta toisten kanssa , niin ei siinä oikein kehenkään tutustu? Sitten jos on ollut syrjitty yläasteella , niin ei uskalla mennä puhumaan vieraille , koska ajattelee , että sanoo jotain väärin! Itse ainakin ajattelin. Ammattikoulussa kun kaikki päivät vietetään yhdessä , ja varsinkin ammatinvalintani on erittäin sosiaalinen , niin siinä kehittyy pakosti vuorovaikutus taidot. Siellä siis puhutaan keskenään vaikka ei olisi mitään tiettyä puhumisaihetta vaan itse työ vaatii sen , että pitää avata suu.
Eihän tämä kaikilla linjoilla tietysti näin mene , mutta näillä sosiaalisilla. Jos ei tiedä yhtään mitä haluaa niin kyllä kaikki ammatillinen koulutus on hyödyllistä , kuten myös lukio , mutta ammattikoulussa saa "kaupanpäälle" myös enenmän sosiaalisuutta. Itse odotan ainakin , että viimeistään amiksessa ollaan jo viisaampia eikä syrjitä toisia , mutta jossain saattaa olla toisin! Tämä on vain mielipiteeni!

"Se on kyllä itselläni ollut ihan minusta kiinni että uskallanko puhua toisille ja olla jättäytymättä muiden ihmisten varjoon."
Se on helppo sanoa tässä , mutta sitä ihmettelee itse usein , että kuinka jotenkin vain jättäytyy syrjään. Nyt kun on saanut aloittaa puhtaalta pöydältä , niin olen päättänyt ,että en jää syrjää , mutta katsotaan jatkoa...
Kyllä tämä syrjintä aina tekee ihmisestä ennenmän hiljaisemman ja sosiiaalittoman , mutta toivon , että pystyn sen korjaamaan!

Sitä on vaikea muuttaa sellaisella koulussa missä "tunnetaan" , mutta kun koulu loppuu viestin aloittajalla niin toivon , että on sellainen luonteeltaan uudessa koulussa kuin mieleltää nyt!

Lue lisää

Kyllä tiedän miltä se kiusaaminen tuntuu. Jos on sellaisessa ryhmässä, jossa ei niitä kavereita ole, se syrjään jättäminen on pahinta. Varsinkin aikaisemmin olen pelännyt sitä, että sanon jotain pahasti väärin jossain tilanteessa. Mutta ystävyysyhteista olen pitänyt tiukasti kiinni, ja siinä onkin ollut hommaa, että pystyy hoitamaan ystävyyssyhteensa ja olla välittämättä kiusaamisesta. Se oli todella henkisesti kuluttavaa.

Ei, en syytä ketään, joka olisi syrjäytynyt, että se olisi hänen syynsä että on jäänyt porukan ulkopuolelle. Kerroin nyt vain omasta tilanteestani, ja tässä vähän selvensin sitä vielä.

Vielä siitä lukiosta.

Meilläkin on ns. luokaton lukio, mutta kyllä ne tunnit on aika paljon sen oman luokan kanssa, ja luokkahenki on jo muodostunut erittäin hyväksi.

(Eipä sinne lukioon ne kiusaajat tullutkaan, mutta mitä sellainen 5.5 keskiarvon omaava juntti, jolla ei ole minkäänlaista opiskelumotiiva, lukiossa tekisikään?)

Ei sillä, että jotenkin ammatillista koulutusta vastustaisin, muta kyllä se lukio on parempi vaihtoehto sellaiselle, joka ei tiedä mitä haluaa tehdä mutta on hyvä lukuaineissa. Se kun ei kouluta mihinkään ammattiin, mutta luo perustukset vaikka yliopisto-opinnoille. Tämä on oma mielipiteeni, ei mikään ehdoton totuus, joten olkaa siitä mitä mieltä tahansa, meillä kun on mielipiteen vapaus.