On tunnettu taulu "Vapaus johtaa kansaa". Jos lausuu ääneen tuon taulunnimen ja vertaa lauseeseen "Diktaattorilla on vapaus johtaa kansaa", minun kielikorvani sanoo, että jälkimmäisessä on loppuhenkonen "johtaa(k)- kansaa", mutta taulunnimessä ei. Onko näin? Mikä selitys, jos on?
loppuhenkonen (Yucca hoi)
saiwala
61122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Delacroixin taulun toinen nimi on "Vapaus barrikadeilla". Yritä lausua sen nimen ääneen ja vertaa...
Puhe loppuhenkosesta on hölynpölyä ja hyvin valitettavaa hölynpölyä, koska se johtaa harhaan etenkin suomea osaamattomia. Olen kantanut oman korteni kekoon kirjoittamalla aiheesta lyhyen (joskin raskaanpuoleisen) englanninkielisen kuvauksen:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/cab.html
Mainitsemasi Delacroix’n maalaus on alkuperäiseltä nimeltään ”La Liberté guidant le peuple”, joka suhteellisen suoraan suomennettuna on ”Vapaus kansaa johtamassa”, mitä nimeä onkin käytetty. Lisäksi se tunnetaan mainitsemallasi nimellä ja myös nimellä ”Vapaus barrikadeilla”. Suomalaisesta kirjoitusasusta ei ilmene, että tässä Vapaus ajatellaan enemmän tai vähemmän personifioiduksi.
Lauseessa ”Vapaus johtaa kansaa” verbi ”johtaa” on predikaatti, joka on indikatiivin preesensin 3. persoonassa. Sen sijaan lauseessa ”Diktaattorilla on vapaus johtaa kansaa” on kyse eri sananmuodosta, verbin perusmuodosta eli I infinitiivistä, joka lausutaan tässä yleiskielen mukaan ”johtaak” vaikka kirjoitetaankin ”johtaa”.
Mistään loppuhenkosesta ei siis ole kyse, vaan kyseiseen sananmuotoon ja yleisesti verbin perusmuotona pidettyyn I infinitiiviin kuuluvasta loppukonsonantista, joka esiintyy aina assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin mukaiseksi tai jää pois tauon ja vokaalialkuisen sanan edellä (joskin saattaa ilmentyä jonkinlaisena vokaalin laadun muuttumisena). Se puuttuu myös monista murteista (ja usein suomea vieraana kielenä oppineiden puheesta).
Mistään loppuhenkosesta ei ole kyse edes siinä melko harvinaisessa tapauksessa, että vokaalialkuisen sanan edellä kyseinen loppukonsonantti voi edustua (joissakin murteissa ja sallittuna joskin harvinaisena ääntämyksenä myös yleiskielessä) kaksoiskonsonanttina, jolla ei ole omaa merkkiä suomen kirjoitusjärjestelmässä. Jos sitä merkitään tässä paremman puutteessa ?:llä, niin esimerkiksi lause ”Sen täytyy johtaa uudistuksiin” ääntyy tällöin ”Sen täytyy johtaa? ?uudistuksiin”. Tässä ?:llä merkitty konsonantti ei siis sekään ole mikään henkonen vaan glottaaliklusiili.
Kansa vaan kummasti loppuhenkoilee, nimitettiinpä ilmiötä miksi tahansa.
Huomiotani kiinnitti ilmaisu "sallittuna ... myös puhekielessä". Mistähän tuon käyttölupa pitäisi hakea? Lieneekö muita luvanvaraisia asioita puhekielessä?
Erään tunnetun tietokirjailijan mukaan loppuhenkosta ei ole olemassa.
Jos joku haluaa olla hänen kanssaan tästä asiasta eri mieltä, lukaiskoon vaikka Pienen tietosanakirjan (1925–1928) pikku artikkelin teemasta:
»Loppuaspiratsioni l. loppuhenkonen, eräiden suomen sanojen lopussa oleva konsonantti, puheäänetön laryngaaliklusiili, äänijänteiden äkillinen sulkeutuminen, jonka merkkinä kieliopillisissa teoksissa on ’, esim. ota’. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla on l. yhtäläistynyt tämän kanssa, esimerkiksi otap _ pois.»
http://runeberg.org/pieni/2/0649.html
Myös sellaisella auktoriteetilla kuin Wikipedialla on mielipide asiasta:
http://fi.wiktionary.org/wiki/jäännöslopuke
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspiraatio_(fonetiikka)
Itse varon ottamasta kantaa asiaan – tietokirjailijalta tulisi kuitenkin turpiin!
Onkin parempi olla ottamatta kantaa asioihin, joita ei ymmärrä.
Vielä parempi olisi tehdä se rehellisesti sen sijaan, että muka kantaa ottamatta esittää viittauksia huuhaalähteisiin niin, että ilmeisenä tarkoituksena on vedota niihin mutta kuitenkaan ei ole miestä sanoa sitä.
Huvikseni korjaan nyt tuon vessanseinäkirjoituksen ja odotan, että joku raapii sen pois.
Usein käy kuitenkin niin, että turpiin tulee jokatapauksessa. :->