Selvennän aspergerin-oireyhtymää antamalla sille uuden nimen ja liittämällä sen neurooseihin.
Kaiken neuroosin ja autismin pohjalla on kyvyttömyys toimintaan oman minuuden kautta. Autismissa henkilö ei ilmeisesti neurologisista syistä johtuen pysty identifioitumaan sadistiin, minkä vuoksi ilmaisu rajoittuu; ilmaisu on lapsuuden oloissa ehdollistettu niin, että muunlainen, kuin sadistisen minuuden kautta suoritettu ilmaisu on estetty. Neurologisesti normaali ihminen tässä tilanteessa ottaisi itselleen sadistisen minuuden, kun autismissa henkilö torjuu sadismin, tai sadismin synty on hermostollisista syistä estynyt.
Näin ollen, kun kommunikointi on kuitenkin estynyt oman minuuden kautta, tulee siitä pakkotoimista, mikä näkyy autistisina oireina. Samalla pakkotoiminen kommunikointi vaikuttaa vireystilaan siten, että henkilön vireystila heikkenee, kun viestintä oman minuuden kautta on estynyt, minkä vuoksi toisten ihmisten kommunikaation defensiivisyyden aste vaikuttaa vireystilaan.
Pragmaattinen neuroosi ikään, kuin suojaa henkilön minuutta maailmalta ja estää sitä pääsemään aistikokemusten ja kommunikaation kanssa tekemisiin. Minuuden itsenäinen kontakti maailmaan on ikään, kuin alasammuttu lapsena ja se on kielletty. Tämä viittaa siihen, että henkilön vanhempi on pyrkinyt vetämään lapsen osaksi omaa fantasiamaailmaansa, ja pragmaattinen neuroosi onkin nimenomaan reagointi tälle fantasiamaailmalle, missä lapsi on saanut kokea maailman vain sellaisena, minä vanhempi on antanut sen kokea.
Autismiin liittyvät aistiyliherkkyydet selittyvät sillä, että aistiärsykkeiden kokeminen oman minuuden kautta on kielletty lapsena, jolloin aistiärsykkeet koetaan neuroottistyyppisesti minuutta kunnioittamattomasti ja ikään kuin "superegon" ehdoilla.
Pragmaattisen neuroosin synnyn edellytys on neurologinen tila, mikä johtaa neuroosiin ja hallintaan ja henkilön vanhemman persoonallisuus, mikä olisi välttämättä syntynyt siten, että itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita ei ole kehittynyt itsenäiseksi minäksi.
Tärkeää kaikissa neurooseissa on, että neurootikko on kasvatettu siten, että vanhempi on siirtänyt tähän osan persoonastaan, mitä neuroosi yleensäkin edustaa.
Tässä lapsen ja vanhemman suhteessa, kun on kyse autismista, autistinen henkilö joutuu kokemaan maailman sadistisen vanhemman ehdoilla, minkä seurauksena maailman kokeminen on masokistista, neuroottista ja minuutta kunnioittamatonta, jolloin seurauksena on "yliherkkyydet".
Kaiken neuroosin ja autismin pohjalla on kyvyttömyys toimintaan oman minuuden kautta. Autismissa henkilö ei ilmeisesti neurologisista syistä johtuen pysty identifioitumaan sadistiin, minkä vuoksi ilmaisu rajoittuu; ilmaisu on lapsuuden oloissa ehdollistettu niin, että muunlainen, kuin sadistisen minuuden kautta suoritettu ilmaisu on estetty. Neurologisesti normaali ihminen tässä tilanteessa ottaisi itselleen sadistisen minuuden, kun autismissa henkilö torjuu sadismin, tai sadismin synty on hermostollisista syistä estynyt.
Näin ollen, kun kommunikointi on kuitenkin estynyt oman minuuden kautta, tulee siitä pakkotoimista, mikä näkyy autistisina oireina. Samalla pakkotoiminen kommunikointi vaikuttaa vireystilaan siten, että henkilön vireystila heikkenee, kun viestintä oman minuuden kautta on estynyt, minkä vuoksi toisten ihmisten kommunikaation defensiivisyyden aste vaikuttaa vireystilaan.
Pragmaattinen neuroosi ikään, kuin suojaa henkilön minuutta maailmalta ja estää sitä pääsemään aistikokemusten ja kommunikaation kanssa tekemisiin. Minuuden itsenäinen kontakti maailmaan on ikään, kuin alasammuttu lapsena ja se on kielletty. Tämä viittaa siihen, että henkilön vanhempi on pyrkinyt vetämään lapsen osaksi omaa fantasiamaailmaansa, ja pragmaattinen neuroosi onkin nimenomaan reagointi tälle fantasiamaailmalle, missä lapsi on saanut kokea maailman vain sellaisena, minä vanhempi on antanut sen kokea.
Autismiin liittyvät aistiyliherkkyydet selittyvät sillä, että aistiärsykkeiden kokeminen oman minuuden kautta on kielletty lapsena, jolloin aistiärsykkeet koetaan neuroottistyyppisesti minuutta kunnioittamattomasti ja ikään kuin "superegon" ehdoilla.
Pragmaattisen neuroosin synnyn edellytys on neurologinen tila, mikä johtaa neuroosiin ja hallintaan ja henkilön vanhemman persoonallisuus, mikä olisi välttämättä syntynyt siten, että itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita ei ole kehittynyt itsenäiseksi minäksi.
Tärkeää kaikissa neurooseissa on, että neurootikko on kasvatettu siten, että vanhempi on siirtänyt tähän osan persoonastaan, mitä neuroosi yleensäkin edustaa.
Tässä lapsen ja vanhemman suhteessa, kun on kyse autismista, autistinen henkilö joutuu kokemaan maailman sadistisen vanhemman ehdoilla, minkä seurauksena maailman kokeminen on masokistista, neuroottista ja minuutta kunnioittamatonta, jolloin seurauksena on "yliherkkyydet".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyviä pragmaattisen neuroosin tuotoksia ovat mm. Kantin ja Wittgensteinin filosofiat, missä juuri pohditaan, Kantin filosofiassa jopa aistikokemusta ja Wittgensteinin filosofiassa etenkin kielellistä ilmaisua.
Se rohkeampi puolisko puhuu...
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000031431235