ihan palstan ylätason aiheesta, eli suhteista ja tunteista, ettei olis koko ajan pelkkää nimimerkkiteatteria tai pimperoa.
Siis kuinka paljon käytät ihan tervettä järkeä ja harkintaa uutta suhdetta hakiessasi vai oletko täysin pelkkien tunteidesi vietävänä? Esim. etäsuhteet. Suostutko lähtemään sellaiseen? Jos suostut niin miksi ja kuinka pitkän välimatkan suhteesi kestää?
Entäs toisen taloudellinen asema? Jos olet itse vakavarainen ja omillaan toimeentuleva, niin vaaditko myös toiselta sitä?
Ymmärrän, että suurella tunteella puskeville ihmisille nämä voivat olla täysin mitättömiä sivuseikkoja. Mutta entäs sellaiset tyypit, jotka väittävät ostavansa autonsakin järkiperustein?
Keskustellaanko
välillä
36
1718
Vastaukset
Molempien puolien täytyy olla kunnossa. Pelkällä himolla ja tunteella pääsee alkuun, muttei se kestä ilman, että järkiperusteetkin on kunnossa.
Kerran etäsuhteessa oltuani en toista kertaa edes aloittaisi. Se vain ei kertakaikkiaan sovi ruumiinrakenteelleni. Noin muuten minulle riittää, että naisella on käytännön järkeä päässään ja halu hoitaa asiansa kunnolla. En vaadi koulutusta, hienoa työpaikkaa tai suurta palkkaa. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että niistä on hyötyä jokapäiväisessä elämässä.
Eihän meillä olisi tällaista asuntoa, emme voisi matkustella näin paljoa tai toteuttaa monenmoisia haaveitamme, ellei Rouva Ratikkakin kantaisi korteaan kekoon. En ole oikein varma, kuinka pitkälle rakkaus kantaisi, jos sitä vain neljän seinän sisällä vaalittaisiin.- välillä
itselle mieleen, että järkiperäistänköhän asioita liikaa? Mukava huomata, että joku muukin ymmärtää realismia. Luulen, että meillä on melko samankaltainen ruumiinrakenne.
- adrianleewerkuhn1
Ei emootiot ja kognitiot ole välttämättä todellisuudessa niin erillään kuin tämä kartesiolainen perinne antaisi olettaa.
- la.ra
kun mun mielestäni järki ja tunteet eivät niin kauheasti riitele.
Mikä tuntuu hyvältä, on yleensä järkevää, tai ainakin siltä se tuntuu :)
The Poikaystävä on ollut vähän huolissaan jaksamisestani etäsuhteessamme, mutta mun ei ole tarvinnut oikeasti koskaan kysyä itseltäni onko tämä järkevää tai haluaisinko jotain muuta. Kun käytännössä miellyttävämpiä vaihtoehtoja ei ole.
Taloudellisista asioista sen verran, että ne eivät merkitse niin kauan kuin toimeen tullaan. Ratikkakuski ilmaisi asian hyvin, parisuhteelle on varmasti parempi se, että sitä voi hoitaa muuallakin kuin kotona kärvistellen ja pennejä laskien. Kyllä mun palkallani kaksikin eläisi, mutta se olisi aika vaatimatonta elämää sitten.
Paras tilanne on mielestäni se, että puoliskot tienaavat suurinpiirtein saman verran.- välillä
järkevät tunteet :)
Vai alkaakohan ne vaan tuntua järkeviltä?
Miten niin käytännössä miellyttävämpiä vaihtoehtoja ei ole? Tiedä vaikka naapurikorttelista olisit löytänyt yhtä mukavan turjakkeen, kun parempi säkä olis käynyt. - la.ra
välillä kirjoitti:
järkevät tunteet :)
Vai alkaakohan ne vaan tuntua järkeviltä?
Miten niin käytännössä miellyttävämpiä vaihtoehtoja ei ole? Tiedä vaikka naapurikorttelista olisit löytänyt yhtä mukavan turjakkeen, kun parempi säkä olis käynyt.Niin, mutta eihän sitä ikinä tiedä että josko jostain löytyisi vielä parempi. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa hyppiä aina vain parempaa ja parempaa etsimässä.
Varsinkaan kun pariin vuoteen ei löytynyt edes sitä huonompaa...
Mä näen, että mun ainoa vaihtoehtoni nykyiselle tilanteelleni on olla ilman tätä suhdetta. Ja kyllä nykytilanne sen vaihtoehdon voittaa, ylivoimaisesti.
Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle. Samat tyypit tyytyvät toiseksi- tai kolmanneksi parhaaseen, jos sitä parasta ei juuri silloin ole tarjolla.
Jotenkin en usko, että tämäkään toimintamalli on hedelmällinen kenenkään kannalta - vähiten mahdollisten lasten. - adrianleewerkuhn1
la.ra kirjoitti:
Niin, mutta eihän sitä ikinä tiedä että josko jostain löytyisi vielä parempi. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa hyppiä aina vain parempaa ja parempaa etsimässä.
Varsinkaan kun pariin vuoteen ei löytynyt edes sitä huonompaa...
Mä näen, että mun ainoa vaihtoehtoni nykyiselle tilanteelleni on olla ilman tätä suhdetta. Ja kyllä nykytilanne sen vaihtoehdon voittaa, ylivoimaisesti.
Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle. Samat tyypit tyytyvät toiseksi- tai kolmanneksi parhaaseen, jos sitä parasta ei juuri silloin ole tarjolla.
Jotenkin en usko, että tämäkään toimintamalli on hedelmällinen kenenkään kannalta - vähiten mahdollisten lasten.muistuttaa erehdyttävän paljon ns. tyytymisstrategiaa, mikä tosin sekin on tiettyyn ikään ehtineille naisille parempi kuin ei mitään:)
- joka tuli mieleen
la.ra kirjoitti:
Niin, mutta eihän sitä ikinä tiedä että josko jostain löytyisi vielä parempi. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa hyppiä aina vain parempaa ja parempaa etsimässä.
Varsinkaan kun pariin vuoteen ei löytynyt edes sitä huonompaa...
Mä näen, että mun ainoa vaihtoehtoni nykyiselle tilanteelleni on olla ilman tätä suhdetta. Ja kyllä nykytilanne sen vaihtoehdon voittaa, ylivoimaisesti.
Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle. Samat tyypit tyytyvät toiseksi- tai kolmanneksi parhaaseen, jos sitä parasta ei juuri silloin ole tarjolla.
Jotenkin en usko, että tämäkään toimintamalli on hedelmällinen kenenkään kannalta - vähiten mahdollisten lasten."Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle."
Ei kaikilla ihmisillä ole taipumusta tuntea suuria tunteita ja he ovat silti onnellisia ja tyytyväisiä. Persoona ja suhtautuminen elämään ja parisuhteeseen voi jo lähtökohdiltaan olla sellainen, että Suurten Tunteiden Tuntija analysoi kyseessä olevan lattea ja tylsä tyyppi, joka vain tyytyy "toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen" (viude mikä klishee). Mukavuudenhalusta tuskin aina on kyse. - "välillä"
la.ra kirjoitti:
Niin, mutta eihän sitä ikinä tiedä että josko jostain löytyisi vielä parempi. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa hyppiä aina vain parempaa ja parempaa etsimässä.
Varsinkaan kun pariin vuoteen ei löytynyt edes sitä huonompaa...
Mä näen, että mun ainoa vaihtoehtoni nykyiselle tilanteelleni on olla ilman tätä suhdetta. Ja kyllä nykytilanne sen vaihtoehdon voittaa, ylivoimaisesti.
Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle. Samat tyypit tyytyvät toiseksi- tai kolmanneksi parhaaseen, jos sitä parasta ei juuri silloin ole tarjolla.
Jotenkin en usko, että tämäkään toimintamalli on hedelmällinen kenenkään kannalta - vähiten mahdollisten lasten.En tarkottanutkaan, että enää pitäisi alkaa vaihtamaan, kun tilanne on jo tuohon mennyt.
Itse olen vaan valinnut sen toisen tavan ja ihan tietoisesti välttänyt muutaman kerran sellaisen liikkeen, joka olisi voinut johtaa etäsuhteeseen. Pysyttelen siis mieluummin vapaana lähellä olevaa mahdollista mahdollisuutta varten. - la.ra
adrianleewerkuhn1 kirjoitti:
muistuttaa erehdyttävän paljon ns. tyytymisstrategiaa, mikä tosin sekin on tiettyyn ikään ehtineille naisille parempi kuin ei mitään:)
mutta pääasia on se, etten mä tiedosta asiaa itse.
- la.ra
joka tuli mieleen kirjoitti:
"Mä itse asiassa tunnen jonkin verran sellaisia tyyppejä, jotka ovat jonkun kanssa (ja vieläpä vuosia) siksi, ettei tyypissä tai suhteessa ole mitään suurempaa vikaa. Mukavuudenhalua siis, joka ajaa omien tunteiden edelle."
Ei kaikilla ihmisillä ole taipumusta tuntea suuria tunteita ja he ovat silti onnellisia ja tyytyväisiä. Persoona ja suhtautuminen elämään ja parisuhteeseen voi jo lähtökohdiltaan olla sellainen, että Suurten Tunteiden Tuntija analysoi kyseessä olevan lattea ja tylsä tyyppi, joka vain tyytyy "toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen" (viude mikä klishee). Mukavuudenhalusta tuskin aina on kyse.mutta mikä tulee omaan lähipiiriini, niin kaikki kuvailemani tapaukset ovat yhtäkkiä heränneet kolmenkympin kynnyksellä haluamaan niitä tunteita.
Jokainen toki tavallaan! - la.ra
"välillä" kirjoitti:
En tarkottanutkaan, että enää pitäisi alkaa vaihtamaan, kun tilanne on jo tuohon mennyt.
Itse olen vaan valinnut sen toisen tavan ja ihan tietoisesti välttänyt muutaman kerran sellaisen liikkeen, joka olisi voinut johtaa etäsuhteeseen. Pysyttelen siis mieluummin vapaana lähellä olevaa mahdollista mahdollisuutta varten.sehän se on kaiken perusta. Jos tietää, ettei pysty etäsuhteeseen tai ettei sellaista halua, niin tottakai sitä kannattaa vältellä.
Mä ajattelen nyt niin, että mulle merkkaa tämä löytämäni ihminen enemmän kuin se, miten käytännönjärjestelyt toimivat. Enkä sano, etteikö tilanne voisi jossain vaiheessa olla toinen, mutta näillä mennään nyt. - adrianleewerkuhn1
la.ra kirjoitti:
mutta pääasia on se, etten mä tiedosta asiaa itse.
ole tarkkaa käsitystä minkä ikäinen sä olet..veikkaisin about kolmekymppiä. Eiks siinä iässä ala toi lastenteko pyörimään mielessä. Miten se tai sen jälkipuinti hoituu etäsuhteessa?
Yleensä etäsuhteena aloitetulla suhteella on kaks vaihtoehtoa:
A) ero ennemmin tai vieläkin ennemmin
B) yhteen muutto - la.ra
adrianleewerkuhn1 kirjoitti:
ole tarkkaa käsitystä minkä ikäinen sä olet..veikkaisin about kolmekymppiä. Eiks siinä iässä ala toi lastenteko pyörimään mielessä. Miten se tai sen jälkipuinti hoituu etäsuhteessa?
Yleensä etäsuhteena aloitetulla suhteella on kaks vaihtoehtoa:
A) ero ennemmin tai vieläkin ennemmin
B) yhteen muuttokolkyt. On se tuolla galleriasivullakin ihan esillä.
Yleensä joo kuulemma pukkaa vauvakuumetta tässä vaiheessa. Minä vielä odottelen omaani enkä anna sille kovinkaan hyvää ennustetta.
Yhteenmuutto tai ero, siinähän ne vaihtoehdot ovat. Mutta kaikki aikanaan, ei tässä jäniksen selässä olla mihinkään suuntaan. - DS.
Sitä miellyttävämpää vaihtoehtoa sitten odotellessa.
- Papeete1
Tällä hetkellä minä liioittelen ja olen ylivarovainen, siis täysin järjen varassa, joten mitään ei tapahdu. Yhtä surkea vaihtoehto olisi täysin tuulen mukana meneminen.
Normaalistikkin pidän järjen mukana ja pystyn kontrolloimaan hienosti tekemisiäni mutta tunteiden mukanaolo mahdollistaa ylipäätänsä suhteen haluamisen :)
"Suostutko lähtemään sellaiseen? Jos suostut niin miksi ja kuinka pitkän välimatkan suhteesi kestää?"
-Jokainen mun suhde olisi tavallaan tällä hetkellä etäsuhde. En meinaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa. Varmaan hätätapauksessa joku 100km olisi maksimi mutta suosin sellaista väliä, että nähdä voisi kivuttomasti vaikka joka päivä, jos muuten vaan aikataulut antaa myöten.
"Entäs toisen taloudellinen asema?"
-Ei kiinnosta yhtään. Mä en ole koskaan hyötynyt mitenkään kenenkään rahoista enkä haluakkaan joten mulle on aivan sama mitä sillä on. Pidän huolen vain siitä, ettei se hyödy minusta rahallisesti (näitäkin miehiä on nähty ja koettu). En myöskään välitä yhtään koulutustaustasta tai työasemasta.- .........................
kenen kanssa?
- Papeete1
......................... kirjoitti:
kenen kanssa?
Itteni kanssa. Mä yritän pikkuisen huijata noita kierteleviä seksinvonkaajia *wirn*
- Mangusti.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän käytän järkeä parinvalinnassa. Tähän ikään kun on päässyt, niin ei halua turhaan sotkea itsensä kaikenlaisiin tapauksiin "pelkkien" tunteiden perusteella. Vaikka tunnenkin itseni suht hyvin, niin minussa on takuulla puolia, joista en ole tietoinen ja jotka voivat aiheuttaa noita ah niin ihania "rakkauden" tunteita ties millaisiin idiootteihin. =)
Etäsuhde ei kiinnosta lainkaan.- "välillä"
miten ikä ja viisaus nivoutuu yhteen :)
- Hossi
Välillä kirjoittaa ihan oikeista asioista eikä pelkästään paskan jauhamisesta!
Järki ja tunteet pitäs kyllä toimia sopivassa tasapainossa muuten ei kyllä tule yhtikäs mitään. Mulla ikävä kyllä järki yrittää aina ottaa vallan ja useimmiten näin tekeekin. Kuitenkin jos tunne pystyy selättämään järjen niin sit se on menoa.
Etäsuhteeseen en ikinä ole lähtenyt enkä lähde. Olen aina ollut sitä mieltä et etäsuhde ei tule toimimaan, en voi vaatia toista muuttamaan eikä toinen voi vaatia minua muuttamaan, siis jos suhde syvenee riittävästi. Nämä faktat kun tiedän jo valmiiksi en ala etäsuhteilla edes leikkimäänkään.
Taloidellisella asemalla ei ole merkitystä, kuhan vaan tullaan rahallisesti toimeen ei mitään hätää.
Muutenkin olen sitä mieltä et en voi toiselta vaatia yhtikäs mitään vaan sellaisenaan on parempi. On jokaisen henkilökohtainen asia sit antaa sitä kuuluisaa köyttä jossain asioissa ja toisinaan pitää osata myöskin sitä hivenen vetääkkin. - sarvikuonokas
että mitä naisen tulisi olla, mutta loppupeleissä onkin kyse vain siitä mitä hän ei saa ainakaan olla... Ja sillonkin muut asiat saattavat painaa enemmän.
- (n)
Järki on aina mukana, mutta tunteella mennään ensin alkutahdit.
Etäsuhde ei ole mahdottomuus, itseasiassa voisi olla sangen houkutteleva vaihtoehto omalla kohdalla. Suostuisin etäsuhteeseen tietysti rakastumisen, läheisyyden, seksin ja ihanan yhdessäolon vuoksi. Mukava lisä se etämies voisi olla muun elämän rinnalla.
Taloudellinen tilanne pitää olla kunnossa, niin se on itsellänikin. - Aurinko79-
Mun ajattelu on vuosien saatossa muuttunut enemmän järkiperusteiseksi vaikka edelleenkin tunne on se tärkein ja ilman tunnetta ei ole mitään. Kuuntelen ensisijaisesti sydäntäni miesasioissa mutta koko ajan matkassa on mukana pieni järjen ääni, joka muistuttaa ettei kaikkia päätöksiä voi perustaa pelkälle tunteelle jos haluaa saada jotain pysyvää aikaan.
Etäsuhteeseen voisin ryhtyä jos todella välittäisin miehestä ja siinä olisi edes jotain onnistumisen mahdollisuuksia. En olisi valmis luopumaan miehestä ainoastaan sen takia, että asuisimme eri kaupungeissa, aina voi muuttaa jos sen aika tulee. Miehen taloudellisella asemalla ei myöskään sinänsä ole merkitystä, paitsi sen verran että haluan miehen kykenevän pitämään huolen talousasioistaan normaalisti.
Ei tunteen ja järjen tarvitse olla lainkaan ristiriidassa keskenään, pikemminkin ne voi vaan vahvistaa toisiaan. vastata tähän kysymykseen järkevästi, mutta yritetään.
Monenlaista olen kokeillut ja melkein mielummin lähden etäsuhteeseen, kuin 'naapurin' kanssa suhteeseen ja välimatkalla ei oikestaan ole väliä, jos kulkuyhteydet vaan ovat hyvät. Kyllä se siitä tarvittaessa lähisuhteeksi sitten muuttuu, jos on muuttuakseen. Mutta, sekä siinä lähi-, että etäsuhteessa on ne omat hyvät ja huonot puolensa, että en oikein osaa niitä pistää eriarvoiseen järjestykseen.
Ja jotta tasavertaisuudella ja vapaaehtoisuudella olis edes edellytyksiä toteutua, ni tällä iällä ja tällä kokemuksella pitää olla taloudellisesti ja muutenkin riippumaton toisesta. Pitää olla edellytykset siihen, että aina on myös 'vapaa' lähtemään suhteesta, niin pystyy ehkä välttyä siltä pakonomaisuudelta. Silloin on tietoinen siitä, että itse ja myös toinen on täysin omasta halusta yhdessä, eikä velvollisuudesta.- "välillä"
suhdetta, jossa toinen muuttaa monta sataa kilometriä toisen luo, päätyy toisesta taloudellisesti riippuvaiseksi (lähinnä muuton vuoksi) ja sitten menee sukset ristiin.
"Vapaa lähteminen" tuli hieman vaikeaksi. Melko p:stä. "välillä" kirjoitti:
suhdetta, jossa toinen muuttaa monta sataa kilometriä toisen luo, päätyy toisesta taloudellisesti riippuvaiseksi (lähinnä muuton vuoksi) ja sitten menee sukset ristiin.
"Vapaa lähteminen" tuli hieman vaikeaksi. Melko p:stä.toi onko varmasti yksi niistä (yleisimmistä?) ongelmista, mitä saattaa aiheutua etäsuhteen mahdollisesti muuttuessa lähisuhteeksi.
Nyt kuitenkin oli kai kysymys siitä, että LÄHTISINKÖ mahdollisesti yrittämään suhdetta välimatkan päähän? Vai ymmärsinkö väärin? No kuitenkin, välimatka ei ole mikään lähtökohtainen este ja pitää sen ihmisenkin tuntua joltain, ennenkuin alan välimatkoja murehtia.
Mä oon laran kanssa samoilla linjoilla siinä, että pitää osata ottaa siitä hetkestä 'kaikki irti' ja jotenkin tuntuu, ettei ihmiset enää osaa ottaa hetkestä irti 'mitään', vaan pitää olla Täydelliset lähtökohdat siihen Suureen Onnistumiseen, ennenkuin edes viittitään ihmiseen millään tasolla tutustua.yrmio kirjoitti:
tässä tunnetilassa,onks sul taas uus mato koukussa vai katiska vaan ihan totaalisen tyhjä.
mä luulin, et sielt olis tullu joku 'järkevä' kommentti etäsuhteisiin liittyen, ku sähän oot mun tietääkseni vielä etäsuhteessa.
Mut vastaus. Yks nainen pyys mua kahville iha yllättäen. Ja mä olin jo mielessäni sen jutun haudannut, ku ei siitä ollut pitkään aikaan kuulunut yhtään mitään. Nyt oon iha onnesta soikeena.- "välillä"
relaxed_eyes kirjoitti:
toi onko varmasti yksi niistä (yleisimmistä?) ongelmista, mitä saattaa aiheutua etäsuhteen mahdollisesti muuttuessa lähisuhteeksi.
Nyt kuitenkin oli kai kysymys siitä, että LÄHTISINKÖ mahdollisesti yrittämään suhdetta välimatkan päähän? Vai ymmärsinkö väärin? No kuitenkin, välimatka ei ole mikään lähtökohtainen este ja pitää sen ihmisenkin tuntua joltain, ennenkuin alan välimatkoja murehtia.
Mä oon laran kanssa samoilla linjoilla siinä, että pitää osata ottaa siitä hetkestä 'kaikki irti' ja jotenkin tuntuu, ettei ihmiset enää osaa ottaa hetkestä irti 'mitään', vaan pitää olla Täydelliset lähtökohdat siihen Suureen Onnistumiseen, ennenkuin edes viittitään ihmiseen millään tasolla tutustua.mieleen, että mahdollisesti ihmissuhde ei anna minulle niin paljon, että sen takia olisin valmis kovin paljon uhrautumaan, heittäytymään tai ottamaan riskejä.
Ilmeisesti en osaa ottaa niistä hetkistä kaikkea irti, tai sitten vaan pelkään koko jutun epäonnistumista jo ennalta.
En tiedä. Aina ollu tämmönen harkitseva luonne, eikä oikein koskaan mikään hetkestä innostuja. relaxed_eyes kirjoitti:
mä luulin, et sielt olis tullu joku 'järkevä' kommentti etäsuhteisiin liittyen, ku sähän oot mun tietääkseni vielä etäsuhteessa.
Mut vastaus. Yks nainen pyys mua kahville iha yllättäen. Ja mä olin jo mielessäni sen jutun haudannut, ku ei siitä ollut pitkään aikaan kuulunut yhtään mitään. Nyt oon iha onnesta soikeena.sitä pitää linjansa,mä en järkeviä kommentteja viljele. Ai,oliks se joku nettipimu vai ihan irl pimu? Hamekauppaan täs pitäis marssia ko kiinnostaa näin paljon vahna kunnon juoruaminen.
"välillä" kirjoitti:
mieleen, että mahdollisesti ihmissuhde ei anna minulle niin paljon, että sen takia olisin valmis kovin paljon uhrautumaan, heittäytymään tai ottamaan riskejä.
Ilmeisesti en osaa ottaa niistä hetkistä kaikkea irti, tai sitten vaan pelkään koko jutun epäonnistumista jo ennalta.
En tiedä. Aina ollu tämmönen harkitseva luonne, eikä oikein koskaan mikään hetkestä innostuja.varmaan ite tiedät parhaiten, jos riskejä pelkää, ni silloin kai pelkää sitä epäonnistumista jo ennalta.
Sinänsä kuulosti jollain tavalla tutulta tuo harkitseva luonne, että voihan se sitäkin olla. Tai, tiedän sellasiakin naisia.
Ehkä sua vaan pitäis vähä kelkalla hyppööttää, ni näkis mistä se on kiinni.yrmio kirjoitti:
sitä pitää linjansa,mä en järkeviä kommentteja viljele. Ai,oliks se joku nettipimu vai ihan irl pimu? Hamekauppaan täs pitäis marssia ko kiinnostaa näin paljon vahna kunnon juoruaminen.
mä oonki niin onnesta soikeena, ku tää on netistä. Kaunis mieli.
Ei kuitenkaan liity tähän palstaan.
Niin. Kyllä netissä ne parhaat naiset vaan on, tai sit ne mielen syöverit tulee vaan paremmin esille, ku baarissa.
Mennään sitte perkele porukalla sinne hamekauppaan.relaxed_eyes kirjoitti:
mä oonki niin onnesta soikeena, ku tää on netistä. Kaunis mieli.
Ei kuitenkaan liity tähän palstaan.
Niin. Kyllä netissä ne parhaat naiset vaan on, tai sit ne mielen syöverit tulee vaan paremmin esille, ku baarissa.
Mennään sitte perkele porukalla sinne hamekauppaan.toivoin et se ois ollu joku täältä niin oltais saatu tännekkin vähän säpinää:-) Kieltämäti jos vakavissaan naista ettis niin ei nettiä voittanutta,munaahan se vaatii lähtee selvinkäsin treffeille jonku kans joka tietää susta jo ties mitä mut ketä et oo koskaan tavannu. Toisaalta yhtälailla paskat housuissa siinä on molemmilla,sen kun muistaa niin nou hätä.
- muuttamassa
johki?
Joo en käytä tervettä järkeä etsiessäni suhdetta. Se homma hoituu aivan tunne puolella. Sit ku arvioi sitä onko suhteen alusta suhteeks, nii sillon käytän sitä tervettä järkeä.
Taloudellinen asema? Tällä hetkellä tietty toivos että toisella ei oo mitään kiinteetää omaisuutta joka estää muuttamisen vaikkapa sinne missä pippuri kasvaa. Ite ei nyt voi vielä ilmottaa vakavaraiseks siinä mielessä missä mie ite koen sen.
Joo ja mie ostan auton hyvin pitkälle tarpeiden ja järkiperusteiden mukaan, harraste pelit sit erikseen.
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1431347
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä39936Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad36671- 14610
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26588- 25565
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver17563Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30557Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17533