Ottaisitko tatskan tai lävärin?

todellakaan ottaisi jonkun muun takia. Muuten kyllä tatskan, ja aion ottaakin (pitäisi vain olla joku päivä selvin päin kun eivät kuulemma tatuoi kännisiä).

Korvissa on muutama koru nuoruudesta muistona. Olen jotenkin tottunut niihin ja liian laiska tottuakseen olemaan ilman.

Tatuointi sopii ihmisiholle kuin tribaalikuvio Bentleyn keulaan.

Samoin itsensä lävistely on alkukantaisten heimojen ja henkilöiden touhua (pl. korvakorut naisilla).

En. Noita otetaan vain omasta halusta eikä mun haluni nostamiseen riitä jonkun äijän toiveet.

Jos jonkun elämää suuremman rakkauden kanssa keksittäisiin ottaa samanlaiset tatskat, niin se voisi kyllä onnistua.

niin miehellä kuin joillain naisillakin. Voisin vaikka ottaakin semmosen jonnekin, mutta en sen miehen takia, vaan siksi koska itse pidän niistä..

Tatskat ei hirveesti herätä mussa mitään tuntemuksia...Miehellä vois olla vaikka lapsensa nimi tmv ihossaan ja se olis mun mielestä ajatuksena kaunis..
..eli siinä tarvii olla jotain symboliikkaa enemmänkin kuin vaan se, et ottaa superman-tatskan kun luulee olevansa supermies.

Tuosta syystä en ikinä. Muuten kyllä, mutta vain itse suunnittelemani / tilaustyön, ei mitään harakanvarpaita tai bulkkikamaa. Nyrkkisääntönä olisi se, että jos en haluaisi kuvaa katsella seinällä / kirjahyllyssä, niin en helvetissä halua sitä ihollenikaan. 99% näkemistäni tatuoinneista ei läpäise tuota seulaa.

Mutta lukekaapa mitä kukko symboloi :)

http://tattoos.lovetoknow.com/Rooster_Tattoos

voisin ottaa jos se kans maksais sen. Läväristä en oikein tiiä,mihin helvettiin sen ees laittais. Naama/kielilävärit on teinien juttuja ja nänneihin en haluu ko se tarttuu kuitenki vaatteisiin.

...jättänyt ottamatta korviksen pois. Jossain vaiheessa tuntui, että tuota vedonlyöntikorvista on tullut katseltua jo tarpeeksi kauan, mutta siinä se on korvassa edelleen ja taitaa pysyä hautaan asti.

Sillä toisella kaverilla ei ollut ne "korvispyssyllä" nänneihin ammutut vedonlyöntikorvikset montaa päivää. Taisivat lähteä samana päivänä, kun pahimmat viinahuurut haihtuivat =D

Tatuointia olen joskus harkinnut, mutta en vaan ole keksinyt sellaista kuvaa, jota haluaisin katsella lopun elämää.

ja tatuointi nyt on nilkassa edelleen. Tatuoinnin otin sillon kun mun kaks liskoa kuoli mutta en ikinä kyllä minkään miehen takia ottais. Tuokin on mulle sellanen muisto eikä mikä tahansa läntti ihossa.

Lävistyksen/lävistyksiä voisin ottaa ihan omaks iloks,onhan noita ollu ennenkin. En kuitenkaan vuosiin sitä voi harkitakkaan kun olis kuitenkin jonkun pienet sormet taas niitä irti repimässä.

no tottakai sehän olisi hyvä juttu jos on hulluna koska lävistyksen olen jo ottanut ja tatska tulee parin kuukauden kuluttua

kuvitella, joo. Tuskin kuitenkaan ottaisin vain miellyttääkseni jotain satunnaista ihastusta.

En takuulla ottaisi kenenkään vaatimuksesta.
Jos saisin lahjakortin, niin sen takuulla käyttäisin. Tatuointi ja lävistys ovat henkilökohtaisia juttuja, ja ottajan pitää (erityisesti tatskan suhteen) todella haluta sitä.

Tatskoja ei ole, mutta läväreitäni (4 kpl) en ottaisi pois, vaikka toinen ei tykkäisi. Ne kun ovat osa minua ja minuutta ja paketti on tämä.

Joskus tatuointia ihan omasta tahdosta mietin tai meinasin laittaa ja nyt mä oon vain tyytyväinen, etten sitä silloin tehnyt.

ehkä otanki joku päivä, mut en läväriä.

tuskin ottaisin. Voisin kuvitella ottavani tatuoinnin, mutta mieluummin kuitenkaan en, koska se olisi siinä aina. Korkeintaan napakorun voisin ottaa, en missään nimessä muita lävistyksiä. Eivät ne minulle sopisikaan.

nää standardilävistyksetkin alkaa olla jo aika rutiinia. Mutta tuumittiin tuossa paremman puoliskon kanssa että jos kirurgi väsisi vaikka tuohon keskivartalon kohdalle, navan tienoille, sellasen kunnon nyrkinmentävän läpiviennin (jossa vois vaikka sateenvarjoa tai kaljatölkkiä kanniskella) niin oispa siisti.
/Nev

päätän minä, ei muut.

Lävistystä voisin harkita, jos olisin hulluna naiseen. Tatuointia ei.