aika teille on?
Tuosta ratikkakuskin ja mangustin väännöstä tuli mieleen.
Kuinka paljon sinulta heruu aikaa tutustuaksesi toiseen? Pitääkö itse asiaan päästä heti, viikossa, kuukaudessa vai mikä on ehdoton takaraja?
Mielenkiintoisempi kysymys on se, mitä sillä "voitetulla" ajalla tehdään? Saako sen jotenkin muutettua joksikin muuksi hyväksi? Vai onko kyse vain siitä, että oman elämän laatua halutaan parantaa mahdollisimman nopeasti? Onko tämä kaikkimullehetinyt -kulttuurin tuote?
Mihin ihmisellä on loputon kiire? Mikä on lopputulema tästä kaikesta?
Kuinka arvokasta
-eräsmies-
23
790
Vastaukset
- Jos on kiinnostusta
toiseen, ei mulla olisi mitään aikarajoitusta. Pitäisi olla kai sitä kiinnostusta ensin puolin ja toisin.
Ei ehdi olla olemassa :)
Jos lepsuilee liikaa ei saa mitään aikaan.
Ajalla on kohtuullinen arvo. Ei itseisarvoa.- Asiasta.huvittunut
Aika on niukin ja arvokkain resurssi. Pyrin käyttämään sen viisaasti.
Täten en tuhlaa aikaani tai muita resurssejani ihmissuhteisiin, joista en saa mitään, tai ihmisiin, joilta en saa mitään. En myöskään tuhlaa aikaani ihmisiin, joille minulla ei ole mitään annettavaa. Niin yksinkertaista se on, mitään keinotekoisia aikarajoja ei tarvita.
> Mihin ihmisellä on loputon kiire?
Kysyisin mieluummin, miksi ihmisellä on loputon kiire. Ja vastaisin siihen, että maailma on suuri, elämä lyhyt ja nuoruus vielä lyhyempi.- -eräsmies-
Vaihdetaan aikaa kokemuksiin.
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen on kokemustensa summa. Mutta mitä sillä summalla tekee sitten kun on treffit viikatemiehen kanssa? Saako suurella summalla jatkoaikaa? - Asiasta.huvittunut
-eräsmies- kirjoitti:
Vaihdetaan aikaa kokemuksiin.
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen on kokemustensa summa. Mutta mitä sillä summalla tekee sitten kun on treffit viikatemiehen kanssa? Saako suurella summalla jatkoaikaa?Olen omaksunut käsityksen, jonka mukaan elämän ainoa tarkoitus on lisääntyä ja kehittyä. Tämä pätee sekä yksilöön että ihmiseen lajina.
Näin ollen pyrin kehittymään yksilönä mahdollisimman paljon ja antamaan omat kokemukseni ja tietoni jälkeläisteni käyttöön, jotta he aikanaan lähtisivät liikkeelle yhtä tai kahta askelta ylempää kuin minä aikanani. Näin tekemällä lunastan paikkani sukupolvien iättömässä ketjussa ja annan geeneilleni mahdollisuuden ikuiseen elämään.
(Toki voidaan sanoa, että ajattelumalli on epälooginen, koska on selvää, ettei ketju ole ikuinen. Se loppuu viimeistään noin 5 miljardin vuoden kuluttua, kun Aurinko on polttanut vetynsä loppuun, mutta ihmisen aikaperspektiivillä jo 10000 vuotta tuntuu ikuisuudelta.)
- vänkyrä-nainen
kiire mihinkään. Kiinnostuksen heräämiseen kulukoon oma aikansa, ihastumiseen vielä enemmän. Puhutaan kuukausista ja vuosista... Mihinkään pikaihastumisiin en usko, koska en oo ennenkään sellaista kokenut. Sitä kestävämpi tunne, mitä kauemmin aikaa se on saanut syventyä ja vahvistua.
Mä aion tutustua toiseen koko meidän yhdessäoloaikamme. Valmistahan siitä ei kai koskaan tule, mutta aina oppii toisesta lisää jotain uutta.
Siis jos joskus niinku siis suhteeseen päätyisin.- jaa... joo...
Kiinnostuksenhan tietää varsin nopeasti. Oman siis. Ihastuminen tapahtuu silloin kun havaitsee toisessa jotain ihastuttavaa. Tai kenties silloin kun kiinnostava ihminen osoittautuu ihastuttavaksi. Yksi kokee yhdenlaisen ihastuttavaksi, toinen toisenlaisen...
- vänkyrä-nainen
jaa... joo... kirjoitti:
Kiinnostuksenhan tietää varsin nopeasti. Oman siis. Ihastuminen tapahtuu silloin kun havaitsee toisessa jotain ihastuttavaa. Tai kenties silloin kun kiinnostava ihminen osoittautuu ihastuttavaksi. Yksi kokee yhdenlaisen ihastuttavaksi, toinen toisenlaisen...
kaverienkin kesken on kiinnostusta tutustua paremmin toiseen ja mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään niin sitä enemmän toisesta oppii pitämään, jos siis ollaan samanhenkisiä.
Tarkoitinkin kuitenkin romanttista ja seksuaalista kiinnostusta toiseen. Se ei mulla ainakaan helposti ole heti selvillä vaan on ihan suoraan verrannollinen mun tunteisiin sitä miestä kohtaan. Mitä enemmän tunteet kasvaa niin sitä haluttavammaksi se mies muuttuu.
Ja tunteet kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin ollaan tunnettu ja mitä läheisemmäksi toinen on tullut. En edes usko, että se ihastuminen niinkään on mikään pakollinen tunne, vaan lähinnä aluksi tulee se toisesta pitäminen ja kiintymys toiseen joka tietysti syvenee ajan mittaan. - hmmm....hmmm...
vänkyrä-nainen kirjoitti:
kaverienkin kesken on kiinnostusta tutustua paremmin toiseen ja mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään niin sitä enemmän toisesta oppii pitämään, jos siis ollaan samanhenkisiä.
Tarkoitinkin kuitenkin romanttista ja seksuaalista kiinnostusta toiseen. Se ei mulla ainakaan helposti ole heti selvillä vaan on ihan suoraan verrannollinen mun tunteisiin sitä miestä kohtaan. Mitä enemmän tunteet kasvaa niin sitä haluttavammaksi se mies muuttuu.
Ja tunteet kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin ollaan tunnettu ja mitä läheisemmäksi toinen on tullut. En edes usko, että se ihastuminen niinkään on mikään pakollinen tunne, vaan lähinnä aluksi tulee se toisesta pitäminen ja kiintymys toiseen joka tietysti syvenee ajan mittaan.Onko romanttinen ja seksuaalinen enää kiinnostusta? Eikö silloin olla jo ihastuneita?
Ps. Olet varsin ihastuttava poikkeus tässä harmaassa joukkossa. Tarkoitettu kohteliaisuudeksi. - vänkyrä-nainen
hmmm....hmmm... kirjoitti:
Onko romanttinen ja seksuaalinen enää kiinnostusta? Eikö silloin olla jo ihastuneita?
Ps. Olet varsin ihastuttava poikkeus tässä harmaassa joukkossa. Tarkoitettu kohteliaisuudeksi.Mä en oo mikään rakkauden ammattilainen.:) Joku muu osaa tulkita näitä tunteita kirjallisessa muodossa kai paremmin. Rakkausasiat on monimutkaisia ja vaikeita, varsinkin kun niistä pitäisi miehelle puhua ilman et se luulee et heti ollaan vinkumassa yhteenmuuttoa, häitä ja liutaa lapsia.
Mulle on tärkeintä se että sydämen kohdalla tuntuu jotain.. Muuten ei oo kyse sellaisesta tunteesta joka mahdollistaisi suhteelle kantavan pohjan. - ole monimutkainen
vänkyrä-nainen kirjoitti:
Mä en oo mikään rakkauden ammattilainen.:) Joku muu osaa tulkita näitä tunteita kirjallisessa muodossa kai paremmin. Rakkausasiat on monimutkaisia ja vaikeita, varsinkin kun niistä pitäisi miehelle puhua ilman et se luulee et heti ollaan vinkumassa yhteenmuuttoa, häitä ja liutaa lapsia.
Mulle on tärkeintä se että sydämen kohdalla tuntuu jotain.. Muuten ei oo kyse sellaisesta tunteesta joka mahdollistaisi suhteelle kantavan pohjan.ellei tee siitä monimutkaista liiallisella pohtimisella. Se on kuin iso sinfoniorkesteri, missä on paljon soittimia, jotka soittaa samaa teosta. Soittavat sitä harmoniassa keskenään. Sillä tavalla, että erottaa jokaisen soittimen ja silti se orkesteri on kuin yksi eikä monta... Se on sitä kun tuntee kiitollisuutta siitä tunteesta, eikä enää epäile sitä. Se on sitä kun haistaa kukan tuoksun ja se tuoksu saa unohtamaan itsensä. On vaan kukka ja sen tuoksu...
- vänkyrä-nainen
ole monimutkainen kirjoitti:
ellei tee siitä monimutkaista liiallisella pohtimisella. Se on kuin iso sinfoniorkesteri, missä on paljon soittimia, jotka soittaa samaa teosta. Soittavat sitä harmoniassa keskenään. Sillä tavalla, että erottaa jokaisen soittimen ja silti se orkesteri on kuin yksi eikä monta... Se on sitä kun tuntee kiitollisuutta siitä tunteesta, eikä enää epäile sitä. Se on sitä kun haistaa kukan tuoksun ja se tuoksu saa unohtamaan itsensä. On vaan kukka ja sen tuoksu...
Minä vaan saan sen, niinkuin kaiken muunkin, pohtimalla niin vaikeaksi ja moniselkoiseksi, että vähemmästäkin menee ajatukset sekaisin.
Kaksi tapausta.. Toisessa soitettiin kyllä samaa teosta ja harmoniassa, yhteinen sävel siis oli olemassa, mutta soittimia ei ollut kai tarpeeksi..ehkä vain puolen orkesteria oli paikalla.
Tämä oli se ensirakkaus.
Sitten se toinen taas.. Koko orkesteri kyllä oli paikalla, mutta kaikki taisivat soittaa ihan oman mielensä mukaisesti sitä teosta, joka ketäkin sattui huvittamaan. Yhteisestä harmoniasta ja sopusoinnusta ei ollut tietoakaan. - Aika tuttua
vänkyrä-nainen kirjoitti:
Minä vaan saan sen, niinkuin kaiken muunkin, pohtimalla niin vaikeaksi ja moniselkoiseksi, että vähemmästäkin menee ajatukset sekaisin.
Kaksi tapausta.. Toisessa soitettiin kyllä samaa teosta ja harmoniassa, yhteinen sävel siis oli olemassa, mutta soittimia ei ollut kai tarpeeksi..ehkä vain puolen orkesteria oli paikalla.
Tämä oli se ensirakkaus.
Sitten se toinen taas.. Koko orkesteri kyllä oli paikalla, mutta kaikki taisivat soittaa ihan oman mielensä mukaisesti sitä teosta, joka ketäkin sattui huvittamaan. Yhteisestä harmoniasta ja sopusoinnusta ei ollut tietoakaan.paitsi itselläni on ollut niin, että ensimmäisessä sinfoniassa ei ollut samantasoisia soittajia. Soiton joutui keskeyttämään opettaakseen toista ja opettaja oli hyvin kärsimätön, eikä antanut oppilaalle edes mahdollisuutta. Opettajan ja oppilaan roolit sitten vaihtuivat aina tilanteen mukaan. Yksi oli kärsimätön alusta lähtien ja toisen kärsivällisyydelle tuli sitten raja.
Toinen sävellykseni sitten meni niin, ettei henkilö ollut lainkaan musikaalinen. Silloin piti soittaa kaikkia soittimia yksin. Lähes kaikkia soittimia. Jotain lyömasoittimia se kai joskus vaivautui soittamaan. Niissäkään sitä rytmiä ei meinannut löytyä. Siinä sinfoniassa oli kyllä kärsimätön oppinut jo kärsivällisyyttä ja olikin kärsivällinen mutta toisen kärsimättömyys ei riittänyt kestämään kärsivällisen kärsivällisyyttä ja sitä sinfoniaa ei enää esitetä koskaan. Vaikka kärsimätön oppisikin kärsivällisyyttä. Nyt saa opettaa sitä kärsivällisyyttä jollekin toiselle. Tai purkaa kärsimättömyyttään johonkin toiseen. Olen säveltänyt itselle kolmannen sinfonian, mitä pystyn soittamaan yksinkin. Olen ottanut siinä huomioon senkin mahdollisuuden, että samantasoista soittokaveria välttämättä löydy... - vänkyrä-nainen
Aika tuttua kirjoitti:
paitsi itselläni on ollut niin, että ensimmäisessä sinfoniassa ei ollut samantasoisia soittajia. Soiton joutui keskeyttämään opettaakseen toista ja opettaja oli hyvin kärsimätön, eikä antanut oppilaalle edes mahdollisuutta. Opettajan ja oppilaan roolit sitten vaihtuivat aina tilanteen mukaan. Yksi oli kärsimätön alusta lähtien ja toisen kärsivällisyydelle tuli sitten raja.
Toinen sävellykseni sitten meni niin, ettei henkilö ollut lainkaan musikaalinen. Silloin piti soittaa kaikkia soittimia yksin. Lähes kaikkia soittimia. Jotain lyömasoittimia se kai joskus vaivautui soittamaan. Niissäkään sitä rytmiä ei meinannut löytyä. Siinä sinfoniassa oli kyllä kärsimätön oppinut jo kärsivällisyyttä ja olikin kärsivällinen mutta toisen kärsimättömyys ei riittänyt kestämään kärsivällisen kärsivällisyyttä ja sitä sinfoniaa ei enää esitetä koskaan. Vaikka kärsimätön oppisikin kärsivällisyyttä. Nyt saa opettaa sitä kärsivällisyyttä jollekin toiselle. Tai purkaa kärsimättömyyttään johonkin toiseen. Olen säveltänyt itselle kolmannen sinfonian, mitä pystyn soittamaan yksinkin. Olen ottanut siinä huomioon senkin mahdollisuuden, että samantasoista soittokaveria välttämättä löydy...on se paras mahdollinen ja ihan samaan olen itsekin pyrkinyt ja varmaan saavuttanutin sen tilan. Oman soittoni tiedän ja tunnen ja pystyn siinä etenemään ihan omaa tahtiani kykyjeni mukaan. Ei se mahdoton ajatus ole, etteikö yhteinen sävel voisikin vielä löytyä jonkun kanssa muttei se kyllä ole mitenkään pakollista.
- Säveliä on
vänkyrä-nainen kirjoitti:
on se paras mahdollinen ja ihan samaan olen itsekin pyrkinyt ja varmaan saavuttanutin sen tilan. Oman soittoni tiedän ja tunnen ja pystyn siinä etenemään ihan omaa tahtiani kykyjeni mukaan. Ei se mahdoton ajatus ole, etteikö yhteinen sävel voisikin vielä löytyä jonkun kanssa muttei se kyllä ole mitenkään pakollista.
ainoastaan seitsemän mutta niillä voi säveltää lukemattomia kauniita teoksia. Luovuus ei tule koskaan pakotettuna. Luovuus vaan tulee silloin kun aika on siihen sopiva. Silloin se vaan luo ja luo ja luo... Eikä ikinä tule valmiiksi, koska on jo valmis. Valmis luovuus, mikä luo itseään koko ajan... Se on virtaavaa. Se on virtaus, mikä kohdaten toisen saman suuntaan ja samalla vauhdilla etenevän virtauksen muuttuu yhdeksi vahvemmaksi virtaukseksi. Se virtaus ei ole silmille näkyvissä...
- Papeete1
Mielenkiintoista.
Mulle on tärkeintä se, että kummatkin haluaa heti nimenomaan sitoutua katsomaan mitä siitä suhteesta tulee. Sen keksimiseen en anna kauaa aikaa, puhutaan ihan muutamasta tapaamiskerrasta.
Sitten kun se on keksitty, on vaan taivas rajana muissa asioissa. Minulla ei itsellänikään ole kiire muuttaa yhteen, en tee lapsia enää tms, joten kiireet loppui siihen ja voi vaan nautiskella rauhassa.
Mihin minä sen ajan tarvitsen vaikka mulla ei ole mihinkään kiire??
Nopealla päätöksenteolla välttää isommat sydänsurut, ei kerkiä vielä suunnitteleen mitään yms. Eli mitä nopeammin huomaa, että toinen on vaan kuluttamassa aikaa paremman etsimisen lomassa, sen kivuttomammin siitä pystyy pääsemään eroon, ja jatkaa sen oman puoliskon etsimistä. Sen jonka etsintä loppuu minuun eikä silläkään ole enää kiire mihinkään ja voidaan vaan nautiskella rauhassa :D
Aika on tärkeää, koska vietän sen mieluummin yksin kuin tuhlaten sitä johonkin vapaamatkustajaan jonka ennemmin tai myöhemmin tapahtuvasta väistämättömästä lähdöstä murtuu entisestäänkin arpinen sydän. Aika on kortilla, sitä ei ole rajattomasti tuhlattavaksi turhuuteen. Kaikki turhaan tuhlattu aika on pois siitä sopivan puoliskon etsimiseltä tai pahempaa.. sopivan puoliskon kanssa olemisesta.
Siksi aika on tärkeää ja siksi sitä ei kannata tuhlata.- -eräsmies-
on siis mielestäsi aikaa, joka on pois tosirakkauden etsimisestä tai sen kanssa elämisestä.
Onko elämä siis käytännössä tuhlattu, jos rakastuu oikeasti vasta kuuskymppisenä, mutta elää tuon ihmisen kanssa loppuelämänsä rakastuneena? - Papeete1
-eräsmies- kirjoitti:
on siis mielestäsi aikaa, joka on pois tosirakkauden etsimisestä tai sen kanssa elämisestä.
Onko elämä siis käytännössä tuhlattu, jos rakastuu oikeasti vasta kuuskymppisenä, mutta elää tuon ihmisen kanssa loppuelämänsä rakastuneena?Minun mielestäni sopivia kumppaneita on useita.. satoja, jopa tuhansia. Jotkut ovat sopiva, toiset enemmän sopivia ja sitten on niitä perfect matchejä. Olen kenenkä tahansa kanssa noista, niin aikaa ei ole tuhlattu, vaikkei se suhde kuolemaan saakka kestäkkään.
Ajan voi tuhlata vain jos on puoliväkisin kaikenmaailman panopettereitten hätävarana. Siis sellaisen jolla ei ole aikomustakaan yrittää suhdetta, jolla kestää vuoden keksiä haluaisiko se mahdollisesti jopa seurustella (sen ajan on tietysti viettänyt eukon luona), tai pyörittää montaa eukkoa kun ei oikein ossoo päättää mitä tekee.
"Onko elämä siis käytännössä tuhlattu, jos rakastuu oikeasti vasta kuuskymppisenä, mutta elää tuon ihmisen kanssa loppuelämänsä rakastuneena?"
-Tämä nyt kuulostaa hieman eri asialta kuin mitä minä tarkoitan. Ei tuossa ole mitään tuhlattu.
Sitä aikaa löytyy jaettavaksi vaikka kuinka paljon. Ennen ei ole ollut ja mä oon ajatellut sen niin, että on ollut niin 'kiire' siihen suhteeseen, ettei ole toiseen kerinnyt tutustua millään tasolla, sitte sitä on ollutkin 'vain' suhteessa ja tuntemattoman ihmisen kanssa. Ei enää.
Ajassa tärkeintä on sen samanlainen rytmitys. Jutun pitää edetä kohtuullisessa määrin samalla tasolla.- Aurinko79-
Suhteissani mä olen miettinyt ajan merkitystä harvoin, mä oon edennyt aika pitkälti tilannekohtaisesti tunteiden pohjalta eikä ajalla ole ollut määräävää asemaa suhteissani.
Muuten elämässä joskus tuntuu että aikaa vois olla enemmän, jotta ehtis tekemään kaiken mitä pitää. Kaikesta itseluodusta kiireestä huolimatta mä osaan kuitenkin aika hyvin nauttia elämän pienistä asioista. Se saa ajan tuntumaan arvokkaalta. Tänä aamuna suoritin hampaidenpesun kirkkaassa auringonpaisteessa meren äärellä laiturinnokassa... Se oli pieni hetki mutta yksi tämän päivän arvokkaista hetkistä. Yllättäen niitä arvokkaita hetkiä tosin tuli myöhemmin tänään roppakaupalla.
Joten ajalla ei oikeastaan ole merkitystä mulle. Vain sillä on merkitystä miten annetun ajan käyttää ja kuinka paljon osaa nauttia siitä.- -eräsmies-
että tajuaa käyttää annetun ajan siihen mikä saa ajan tuntumaan arvokkaalta. Tuollaista hampaidenpesua voi kestää vaikka vartin ja silti jokainen minuutti on voitettu.
- Aurinko79-
-eräsmies- kirjoitti:
että tajuaa käyttää annetun ajan siihen mikä saa ajan tuntumaan arvokkaalta. Tuollaista hampaidenpesua voi kestää vaikka vartin ja silti jokainen minuutti on voitettu.
Aika on juuri niin arvokasta kuin miksi sen itse tekee. Joskus se unohtuu, sitä uppoutuu joskus niin tiiviisti arkeen ja suorittamiseen, että unohtaa ottaa irti jokaisesta hetkestä sen, mitä sillä on annettavana.
Mun hampaidenpesu tais kestääkin vartin kaikkine väli-ihasteluineen tänään... :)
- jos ei ole
aikaa edes tutustua toiseen kunnolla ei ole aikaa edes olla toisen kanssa. Ajatus, että aina pitää "saada" jotain, ennen kuin voi edes "antaa" aikaansa, ei kuulosta kovin järkevältä.
Aika on arvokasta minulle. En siltikään koe haaskaavani sitä ihmisten kanssa keskustellessa tai tutustuessani uusiin ihmisiin.
Minulla ei ole kiire minnekään. Voin "odottaa herumista" vaikka vuoden. Jos "heruminen" on ainoa syy ottaa kontaktia ihmisiin, ollaan aika heikoilla elämässä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad961605- 541083
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4151017- 166952
- 57782
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän126752- 51688
- 78675
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38655- 57651