Nelikymppisenä sinkkumiehenä ihmettelen mikä on muuttunut

vastaus:

"En ollenkaan lipevää pelimiestyyppiä. Sivistynyt ja hyväkäytöksinen olen ollut aina."

Kah kun nämä prinsessat ovat parikymmentä vuotta antaneet niiden lipevien pelimiestyyppien kusettaa itseään, mutta nyt alkaa järki pikku hiljaa hiipiä herneeseen ja sivistynyt, hyväkäytöksinen mies olla arvossa.

Maailma (= miehet) on muuttunut.

Minäkin olen nelikymppinen ja eronnut, mutta nainen. Silloin "nuorena" oli helppoa löytää ns. kunnollinen mies. Pelimiehet ja rentut erotti kaukaa, ja esim. kirjeenvaihtopalstoilta seuraa hakevat olivat oikeasti tosissaan, eivätkä kaiken maailman varattuja feikkejä tai sitoutumiskyvyttömiä pelimiehiä, kuten nykyisistä vanhemmista "nettimiehistä" valtaosa. Ulkonäkö ei myöskään ollut lähes ensisijainen kriteeri naiselle, kuten nykyisin, vaan "tavismies" kykeni ihastumaan ja jopa rakastumaankin ihan tavalliseen suomalaiseen naiseen. Nykyisin kunnollisilla "tavismiehillä" on niin paljon vientiä, että he voivat asettaa naisen ulkonäölle vaativiakin kriteereitä, ja ns tavallinen muutamalla lisäkilolla varustettu selluliittia vuosien myötä haalinut 30 / eronnut nainen ei enää kelpaakaan vaikka olsi hyvä luonne ja elämä mallillaan.

Kunnollisia sitoutumiskykyisiä/haluisia miehiä on niin harvassa vapaalla jalalla ikäluokassa 35 että mikäli tällainen(kuten kai sinä olet) on tarjolla, hänellä on varaa valita naisseuransa ; )

Ja ennen kuin kaikki nuoret miehet taas älähtävät, niin korostan että puhe on nyt todellakin 35 miehistä. Nuorten, 20 ikäisten keskuudessa naiset taitavat hallita markkinoita. Heillä kun on vielä ulkonäkö nuori ja raikas. Mitä enemmän naiselle tulee ikää, ja/tai kroppa rupsahtaa, sitä enemmän markkinat kääntyvät miesten eduksi.

Raaka peli : (

muuttuvat. Mies joka on elänyt elämänsä kohtuu mallikkaasti pitkissä parisuhteissa voi huomata markkina-arvonsa vain nousseen, koska miestarjonta ei varsinkaan vanhemmille naisille ole hääppöistä. Lisäksi vähän vanhemmat naiset usein etsivät muutakin kuin pintaa ja ovat alkaneet hahmottamaan kuinka harvinaisia sellaiset peruskunnolliset fiksut miehet oikeasti ovat. Nuorempana naiset voivat vielä haihatella, että kyllä tämä mies vielä "rauhoituu" ja lakkaa hölmöilemästä...kyllä hänellä on vielä edessään loistava tulevaisuus yms. Vähän vanhempana ne miehet, jotka oikeasti pärjäävät ovat erottuneet joukosta. Se, että olet elänyt pitkässä suhteessa ei myöskään suurinta osaa naista haittaa yhtään pätkää. Päinvastoin! Jos toiset naiset ovat sinusta kiinnostuneita, niin muut usein seuraavat perässä.

Aivan saman tarinan voisin kertoa itsestäni. Alle kolmekymppisenä minulla ei ollut ensimmäistäkään suhdetta enkä olisi sellaista ihmettä voinut kuvitellakaan, mutta nyt kun olen jo yli neljänkymmenen, koko tilanne on kääntynyt päälaelleen (kääntyi oikeastaan juuri siinä kolmenkymmenen tienoilla). Vaikka sanotaan, ettei kotoa tule kukaan hakemaan, on niinkin käynyt peräti kahdesti eli nainen on minut nähtyään ottanut tietoni selville ja soittanut.

Et maininnut, ovatko sinusta kiinnostuneet naiset oman ikäisiäsi vai nuorempia. Minulla on kokemusta molemmista (ja vanhemmista myös) mutta ihme kyllä erityisesti nuoremmista, jotka eivät taatusti minuun päin vilkaisisikaan, jos olisin heidän ikätoverinsa. Yksi teoria, joka minulla asiasta on, on yksinkertaisesti se, että vanhemman miehen kanssa seurusteleminen on vain niin paljon hienompaa kuin omanikäisen. Muitakin selityksiä on, mutta palataan niihin sitten, jos joku tähän vastaa.

Niin...tervetuloa aikuisen maailmaan. Täällä seksi ei ole enään tabu. Miehen kriteerit ei ole enään vaan magee tukka ja upeet byysat.

Kypsä aikuinen on jo varma itsestään, eikä kyräilyyn ja turhan tärkeään viitsitä enään tuhlata aikaa kun tiedetään kaiken sen olevan pelkkää kimalletta.

Elämää kokenut aikuinen mies on karismaatinen, eikä hänestä näy enään sitä päähän potkittua nörttiä, friikkiä tai mamman poikaa.

Jos olisin tiennyt 17-kesäisenä kuinka juhlaa tämä aika elämässä on, olisin katsonut keski-ikäisiä huomattavasti arvostavammin silmin ja toivonut jo olevani vanhempi.

"Nelikymppisenä eronneena miehenä ihmettelen mikä on muuttunut" on kirjoitukseesi sopiva otsikko.

Suomi24 tökkii taas sillä tavalla, että aloitusten avautumista saa odotella pitkäänkin. Sinun aloituksesi ei oikeasti ollut odottelun arvoinen. Eronneille on oma palsta.

Vai tuleeko ihmisestä mahdollisesti myös neitsyt, kun ero on hoidettu?

... Nyt muutaman vuoden jälkeen taas naisseuraa haen ja tosi hiljaista on. 30-35 v jotain säpinää aina oli, mutta se vaati tosi kovan työn kuitenkin. Nyt on todella hiljaista, olen 38 ja asun Oulun seudulla.

Baarielämä on jäänyt oikeastaan kokonaan. Muutama vuosi sitten kun siellä paljon kuljin niin suurin osa porukoista oli miehiä, se tuskin on nykyäänkää muuttunut. Netissä ei tapahdu mitään, naiset ei vastaa ilmoituksiin. En tiedä auttaisiko tansseissa kulkeminen vai mitähän sitä keksis. Jotenkin tuntuu oudolta tämä seuran haku vuosien tauon jälkeen.

Ainakin Oulun alueella on aina ollut selvä enemmistö miehiä, niin yöelämässä kuin netissäkin. Nehän ne kuitenkin yleisimmät paikat on kumppanin etsintään.

Juuri niin. Epätoivoisia. Rakasta mua, rakasta mua, kehu kauniiksi, sano että olen ihana. Vonkumista ja mankumista. Mutta..minä en lähde minkään äijän kanssa baarista jatkoille. Enkä "tarjoa" itseäni parisuhteeseen. Pidän itsestäni ilman miesten hyväksyntää. Olen siis vanhanaikainen näissä asioissa. Jos saat jotain tyydytystä naisten huomiosta ja lievitystä nuoruuden torjumisille niin hyvä. Mutta jos et ole varovainen päädyt yhtä huonoon suhteeseen kuin se edellinen.

Nuori ihminen elää enempi tässä ja nyt,tulevaisuus tulee mutta sitä ei sen kummemmin pohdita. Mies tai nainen,hyvännäköinen ,ainakin mukava,no miksipä ei voisi rakastuu ja perustaa ehkä perheen,nooh jossakin vaiheessa se idylli poksahtaa ja moni ehkä kärsii.............mitä sitten,jotain opimme,ehkä emme. Ihminen yleensä haluu varmuuttaa,sitoutumisista,hyväksyntää ja ilman kauneutta ja turhamaisuutta ja asioita punnitaankin hiukan eri tavalla tässä kypsemmässä iässä 30 ,