sanokaas onko ääretön vai äärellinen sen mukaan mitä nyt tiedetään?
Onko avaruus ääretön viimesen tiedon
perustella
6524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikein monessa kertaluvussa.
Todistavat:
Alef Null ,c, Mitallinen Kardinaali!
Todistus: Jos avaruus olisi äärellinen , ei eräässä vaiheessa tyhmille kysymyksille olisi sijaa.
Näin ei ole.
Siis avaruus on ääretön.
No pirskahdus.
Siirtoon menikin niin paljon aikaa tuon idioottimaisen S-mainoksen takia, että nykykäsitys voi olla toinen.
Paikalliskenttäteoriaan viitaten ja olettaen, että jos laajeneminen olisi ääretöntä, niin havaittava maailmakaikkeus on siitä huolimatta ääreellinen, koska havaitsija jää valon nopeuden puitteissa "havaintokuplaan". Ilmiöistä ko. kuplan ulkopuolella ei ole mahdollista saada tietoa, koska valo (yms.) ei sieltä koskaan pääse havaintopisteeseen.
Se miten maailmankaikkeus jatkuu ko. kuplan ulkopuolella on vaikea sanoa mitään.
Ei edes tiedetä varmasti mistä laajeneminen johtuu. Se voi Big-Bang-teorian ohella olla myös jokin perustaavaa laatua oleva maailmankaikkeuden ilmiö, joka saa kimmokkeen vaikkapa tähtien ydinreaktiosta ja massan katoamisesta, jonka johdosta kokonaisvetovoima pienenee koko ajan maailmankaikkeudessa (koska massaa katoaa).
Missä se sun kuplas pullistelee ? kuplateorias on perseestä.
Maailmankaikkeus ja fysikaalinen maailmankaikkeus ovat eri asia.
Fysikaalinen maailmankaikkeus perustuu siihen, että adaptoidumme valon nopeuden invarianssiin.
Yleisen suhteellisuusteorian pohjalla on ns. Riemannilainen näkemys siitä, että meidän on muodostettava käsitys maailmastamme sen sisäisten ominaisuuksien perusteella. Ja koska käsitys on geometrinen tarkoittaa se, että meidän on luotava maailmastamme kartasto kulma- ja pituusmittausten avulla. Tämä johtaa väistämättä ns. tensorilaskentaan. Tensoreilla taas on tuo erinomainen ominaisuus, että ne ovat ns. koordinaatistoriippumattomia eli invariantteja = pysyviä,muuttumattomia.
Hra Einsteinin välähdys tässä kohden oli juuri tuo: Fysiikan lakienhan tulee olla invariantteja. Siispä tensoreilla pelehtimään.
Differentiaaligeometria taas oli kehittynyt siihen asteeseen, että riitti määrittää ns. metrinen perustensori, jonka avulla sitten avaruuden kaarevuustensori määräytyi. Siispä väkisin ynnäämään gravitaatiopotentiaalia metrisen perustensorin lausekkeeseen ja pähkäilemään.
Lopulta löytyi Riemannin tensorin Rijkl johdannainen tuo ns. Einstein tensori Guv joka
identifioitiin ns. stressitensorin kanssa kertoimen avulla sopivasti. Lisättiinpä sitten ns. kosmologinen vakio, kun tulos ei vielä ihan miellyttänyt.
Etten sanoisi tarkoitushakuista ymppäämistä.
Tämän seurauksena me nyt sitten elämme tällaisessa jatkuvasti derivoituvien funktioiden maailmassa, jossa milloin kukakin on löytämässä milloin minkäkinvärisiä aukkoja.
Yleensä, kun teoriassa löydetään aukkoja, se hylätään, mutta tämän kohdalla näyttää käyvän päin vastoin!
Kvanttifysiikka sen sijaan antaa piupaut tuolle ja pitäytyy erikoiseen suhteellisuusteoriaan.
Tavis taas pystyy upottamaan tavalliseen Kotiavaruuteensa kymmeniä tuollaisia!
Mutta fysiikan maailmankuvahan on hyvin rajattu.
Ei saa astua viivalle!
Fysiikassa ei tällähetkellä ole muita toimivia teorioita, kuin
1) ns. Klassinen fysiikka
2) erikoinen suhteellisuusteoria
3) kvanttifysiikan ns. standardimalli.
Kauas (Lähes sanan loitontumana) toimiva:
4) Yleinen suhteellisuusteoria
Kaikki muut teoriat ovat hypeä, spekulaatiota ja arvailua.
Vakaumuksen rintaääniä kyllä on olemassa.
Fysiika on ja sen tulee pysyä INSINÖÖRITIETEENÄ.
Insinöörit on aivan liian yksinkertaisia ymmärtämään syvällisesti asoita.