Jos Suomi haluaa myydä tai ostaa sähköä vaikkapa Norjasta, niin kuinka se tapahtuu.
Eikös ne rajojen yli menevät piuhat ole aina kiinni toisissaan.
Mistä Norjan sähkö tietää, että nyt mennään Suomeen tai päinvastoin ?
Eikös ne rajojen yli menevät piuhat ole aina kiinni toisissaan.
Mistä Norjan sähkö tietää, että nyt mennään Suomeen tai päinvastoin ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
johdossa on kWh-mittari. Siitä näkee energian etenemissuunnan ja määrän.
Toki kWh mittarilla mitataan, mutta ei kait se sattumanvaraista ole se kilowattien siirtyminen. Milloin yhteen ja milloin toiseen suuntaan.
Mitä silloin tehdään kun halutaan ostaa esim. Norjasta niitä kilowattitunteja.
Sähköverkot ovat kiinni toisissaan, samanjaksoisia ja saman jännitteisiä.
Nordpooliin ostotarjous halutulle sähkömäärälle ja siirretään sen verran sähköä linjoja pitkin Suomeen.
Nordpool on vähän niinkuin pörssi, siellä on ostajia ja myyjiä ja niiden perusteella määrittyy sähkön hinta.
Se sähkö muunnetaan siinä välissä ja tahdistetaan oman maan sähköverkkoon. En nyt muista oliko nuo piuhat tasasähkölinjoja, mutta ainakin joskus oli.
Jos esim. pelkistetyllä esimerkillä Norjalaiset myy halvemmalla sähköä kuin esim. Vuosaaren hiilivoimala on järkevämpää ajaa Vuosaaren hiilivoimala alas ja ostaa sähkö Norjasta.
jännitteet eivät tehonsiirtoon vaikuta suoranaisesti yhtään mitään. Sähköverkon eri osissa voi jännite poiketa nimellisestä huomattavasti. Taajuus on tietenkin sama kun kerran samassa verkossa ollaan.
Vaihtosähköverkossa energian siirtosuunnan määrää johdon päiden välinen vaihe-ero.
Energia tuotetaan tahtigeneraattoreilla. Jos kaksi rinnankytkettyä konetta käy tahdissa, niin niiden välillä ei siirry energiaa. Jos toista konetta jarrutetaan, eli kuorma kasvaa, niin se jää jälkeen, ja vaihe-eron vuoksi toinen kone alkaa syöttää energiaa johtoon. Johdon reaktanssi ja siirrettävän energian määrä ratkaisee koneiden vaihe-eron. Jos johdon kapasiteetti ylitetään, niin vaihe-ero kasvaa liikaa, ja "verkko hajoaa".
Kysymyshän oli etä miten ostetaan?
Vataus tähän on käyttämällä A: Luottokorttia B: Tilisiirtoa C:Piikkiin jos on luottoa!
Miten myydään?
Rahat mulle sähkö sulle!
Piste avaruudessa on sitten jo toinen juttu joten tälläisten kysymysten edessä ei tarvitse näyrtyä ja kyykkiä!
Tarkkailijan on vaikea sanoa, kumpi polkija tandem-pyörässä tekee kaiken työn, koska molemilla pyörii jalat samaa tahtia. Kuitenkin jos ketjussa (ja polkijoiden jaloissa) mitataan voimat, niin saadaan selville kumpi tekee työt. Ja polkijat huomaavat aivan varmasti itse, jos toinen rupeaa pinnaamaan. Tähän ei tarvita edes mittaria.
Sähköverkossa on periaatteessa sama juttu. Kuluttaja näkee vain, että se pyörii aina samalla vauhdilla ja nopeudella (vaihtovirta), mutta voimalaitokset kyllä tietävät hyvin kuka tekee työt ja kuka ei. Iso sähköverkko on kuin pitkä tandem-pyörä (kymmeniä eri vahvuisia polkijoita), jos pyörä rupeaa menemään liian lujaa, niin saa polkijat lepuuttaa jalkojaan ja jos se meinaa ruveta hidastumaan liikaa, niin pitää heittää uusia polkijoita kehiin.
Esimerkiksi ydinvoimala polkee aina samalla voimalla (lähes täydellä teholla) jatkuvasti. Sitä on vaikeampi säädellä. Sen sijaan esimerkiksi vesivoimala hyppää ketterästi polkimiin ja niiltä pois (eikä teoriassa hukkaa energiaa ollessaan pois kehästä, koska vettä ei tarvitse juoksuttaa; antaa vedenpinnan hieman nousta). Tuulivoimalan taas pitää antaa polkea silloin kun se haluaa, jotta siitä saataisiin täysi hyöty (eli jätetään vesi yläaltaaseen).
Jokaisen polkijan polkuvoimaa mitataan jatkuvasti ja siitä hänelle maksetaan (lepuutuksesta ei tule palkkiota). Elikkä sähköverkkoa valvotaan jatkuvasti: kerran liikkeelle laitettua pyörää ei saa pysäyttää... tarvittaessa voidaan ottaa polkijoita apuun ulkomaita myöden (Norjan vesivoimaa vaikkapa merikaapelilla Ruotsista). Joskus voidaan useita pyöriä kytketään yhteen, jotta pyörä kulkisi vieläkin tasaisemmin.
Erinomainen tandem-vastaus edellä.
Lisäksi vielä kun sähköä ostetaan esim Venäjältä. Rajan ylityksessä ei Suomen verkossa tarvita säätövoimaa, eli hellittää polkemista, vaan rajalla muunnetaan tasavirta vaihtovirraksi, eli mukaan hyppää sellainen polkija joka kysyy kuin lujaa täytyy polkea.
Jos Stalin olisi saanut päättää, niin Suomen verkkohan olisi suoraan liitetty Venäläiseen ja maksaisimme sähkömme ruplissa. Ruotsalaiset turistit kävisivät Suomessa lähinnä naureskelemassa kaupan ikkunassa pällistelevää radioaktiivista meetwursitn pätkää, joka kaipaisi kaveriaan...